Suomen naisten salibandymaajoukkue koki Malmön EFT-turnauksen viimeisessä ottelussaan tappion Ruotsille lukemin 7-4.
Ruotsi oli avauserässä murskaava. 20 minuutin pelin jälkeen se johti jo 5-0 ja tappoi niin sanotusti pelin jo siinä vaiheessa.
Toisen erän alussa länsinaapuri lisäsi johtoaan vielä maalilla, ennenkö vasta erän puolivälin jälkeen Eliisa Alanko ja Nina Rantala onnistuivat rikkomaan kuparisen ja tuomaan Suomen pari maalia lähemmäs.
Kolmannessa erässä Ruotsi siirtyi jälleen viiden maalin johtoon, mutta loppuerän aikana Oona Kauppi ja My Kippilä onnistuivat vielä kaunistelemaan loppulukemia Suomen kantilta.
Suomen tehokkain oli pistein 1+1 esiintynyt Nina Rantala. Ruotsin Jennifer Stalhult osui kolmesti.
Turnauksen muissa otteluissaan Suomi voitti Tshekin 5-1 ja Sveitsin 7-2.
Eka erä oli hirveetä katsottavaa ja kodinkone maalilla, mutta kaksi muuta erää oli jo toiveita herättäviä! Hyvä maalivahtipeli, rohkeaa karvaamista ja mikä parasta päästiin svedujen ihon alle! Tasajalkahyppelyä tuomarin edessä oli ihan mukavaa katsottavaa 😀
Kyllä tässä on lopetettava tämä hyssyttely mikäli joskus halutaan oikeasti pärjätä Ruotsia vastaan:
– vika pelaajavalinnoissa: mm aiemmin mainittu maalivahtivalinta on suorastaan koominen. Jos näytöt on Champions Cup:ssa että kotimaan liigasta se, että pääsetyt menee 10+ puolelle niin…
– valmennuksen vika: pelikirjat sekaisin ja kaaosmainen hurrikaanipeluutus ei vaan yksinkertaisesti toimi ja luo joukkueelle paniikkitilan.
Tässä nuo helpoimmat selitykset, nyt sitten ne vaikeammat mutta samalla pääsyyt:
– liiton vika: se, että liitto sallii 10 joukkueen ja kaksinkertaisen sarjan MM-kisavuonna on anteeksiantamaton teko.
– joukkueiden vika: päivittäisen työn pitää olla vaan monta astetta parempaa, mutta kun vaan tyydytään siihen että ollaan ”pääsarjapelaajia”. Vaatimustaso on olematonta osin siksi ettei sitä vaan ole tai sitten jos sitä on niin pelaajat loukkaantuvat siitä.
– median vika: koskee myös pääkalloakin. Jos mediaa ei kiinnosta naisurheilu niin on turha odottaa yleisön tai yhteistyökumppaneiden sijoittavan siihen.
– sinun vika: kyllä vaan. Katso peiliin. Käytkö naisten peleissä vai tyydytkö huutelemaan, että ”naiset harrastaa ja miehet urheilee”.
Jokaisen pitää kantaa vastuuta. Ihan jokaisen.
Minun vika.
Seuraavaan projektiin kyllä pitää rohkeasti uudistaa! En itse lähtisi epäilemään urheilullisuutta, siinä on menty vahvasti eteenpäin!
Kyllä urheilullisuus on yksi osa-alue mitä pitää kehittää. Ihan tämän päivän peli osoitti miten perässä ollaan fysiikkassa miten juoksuvoimaa myöten. Mm. Kaupin sisarukset voivat dominoida kotimaassa kun on aikaa, mutta tänään näki miten vaillinaista heidän fyysikka oli lajin parhaita vastaan….
Ruotsalaiset on fysiikassa edellä, kun pituutta on +175 ja pelasivat todella kovaa. Suomalaisten mahdollisuudet ovat peliälyssä ja henkisessä voimassa – iholle menemisessä, ei niinkään juoksukilpailussa 😀 Ja maalille sellanen mimmi, jolla ei päätä palele! Röyhkeyttä lisää!
Ero urheilullisuudessa näkee ihan ruuminrakenteessa missä iso osa suomalaisista pelaajista ovat nk. persjalkaisia jonka painopiste on vartalon keski-osassa missä taas ruotsittaret ovat enemmän siroja mutta omaavat vahvan yläkropan.
Mutta tämä urheillisuus on tosiaan vain yksi osa-alue muiden aiemmin mainitsemieni lisäksi.
Vika myös, ei kyllä mitenkään kerkee/jaksa naisten peleissä käydä. Joskus katon netin kautta.
Ja syöttönopeus – pallo liikkuu aina nopeammin kuin pelaaja. Ennakoinnissakin olisi parantamisen varaa – mihin syöttö tulee ja miten sitä vastaan voi mennä. Syötön katkaisuissa ruotsi oli parempi. Pieniä juttuja, mutta kun sitä pituutta ei voi kasvaa, vaan näillä mitoilla mennään mitä on!
Ruotsilla kolme 175-senttistä tai pitempää (Wibron,Kranzt,Rasmussen), Suomella viisi (Wickman, Kippilä, Sipiläinen, Kujala K, Kujala E)
On varmaa parempi että lyyää hanskat tiskii ja lopetetaa koko homma. Ei mitää mahiksia, uuvet jaot ainaskii?
Pelaajamassa mistä maajoukkue valitaan onnettoman pienet ja lisää harrastajia sinne kaivataan mistä voidaan valita, ja niille harrastajille valmentajia jotka ymmärtää lajista ja harjoittelusta.
Liigatasolla pyörii pelaajia joita ei voi sanoa urheilullisiksi (fyysinen mittari) ja sitten pelaajia joiden ymmärrys pelistä onneton, ei sillä ole merkitys onko se Maija tai Tytti siellä nyt pelaamassa kun eivät pärjää silti Ruotsille. Nämä on vain oireita ongelmasta joka on marginaalilajeissa täysin normi, missä tahansa harrastamäärältään pienessä lajissa kansallisessa pääsarjassa on heikkoja pelaajia ja joukkueita.
Liiton tulisi panostaa mutta rahat valuu nyt miesten kilpapuolelle erilaisiin huippu-urheiluprojekteihin (ja hallintoon), laadukkaita valmentajia pitäisi löytää (monelle pätevälle poikapuolen pestit vaan kiinnostavampia), seuroja jotka panostaa tyttösalibandyyn pitäisi tukea, yhtälö on selvä mutta erittäin hankala koska itse pelaajia eli tyttöjä kiinnostaa tanssi/voimistelu jne mailapelejä enemmän. ”tyttösäbä on timanttia” aika kulunut mutta silti tietojeni mukaan ainut kunnon panostus liitolta.
Tekijöitä tarvitaan ja panostuksia jos se koetaan tärkeäksi, seuroilla näyttää olevan mahdoton yhtälö jos 2 jo luopui sarjasta ja kukaan ei edes halunnut tilalle, tosi huonolta näyttää tilanne.
”On varmaa parempi että lyyää hanskat tiskii ja lopetetaa koko homma”
Voi tehdä kuten nimimerkki ”Ei tuu mittää” antaa ymmärtää ja luovuttaa.
Toinen vaihtoehto olisi kääriä hihat ylös ja alkaa tekemään kokonaisvaltaisesti hommia.
On se varmaa parempi vaa luovuttaa…
Kattokaas huvikseen tyttöpuolen joukkuemääriä SM-karsinoissa ja laskekaa siitä massoja mitä pelaajia on tulossa. Jos joku vielä lisensseistä laskee paljonko yksittäisiä pelaajia on se luku on varmaan sellainen mikä lopettaa loputkin haaveilut paremmasta. Liian vähän kilpailua ja liigakentille pääsee kun osaa juosta tai pelata kohtuullisesti. Sitten on nämä aidosti urheilulliset ryhmät mitä pari liigassa jotka pystyy haastamaan jotenkin Ruotsalaisia jengejä, ja keskikasti ja häntäpää sitten masentavan surkeaa.
Kääri vaan hihoja mitä kerkeät ja jaksat, aika pitkät hihat saa olla että tilanne kääntyy…
Suomalaisten kenttäpelaajien keskipituus 168,8 cm ja ruotsalaisten 169,3
Turhaan tässä aletaan ranteita viiltään! Maaliman varmasti toiseksi paras salibandymaa naisten puoella! Tsemppiä sinne MM-kisoihin ja lisää röyhkeyttä ja uusia kujeita, niin hyvä tulee!!! Missä muussa palloilulajissa Suomi on hallitseva maailmanmestari – potkupallot, lentis ja koripallo kyntää alasarjoissa, kun salibandy pelaa finaaleja! :DDD