Paha polvivamma pilasi Suomen tähtisentterin MM-haaveet kaksi vuotta sitten – ”Opin paljon itsestäni”

Optimistinen ajattelu tulevaisuudesta auttoi Mira Wickmanin kuntoutumaan pahasta loukkaantumisesta. Kuva: Ville Vuorinen

Optimistinen ajattelu tulevaisuudesta auttoi Mira Wickmanin kuntoutumaan pahasta loukkaantumisesta. Kuva: Ville Vuorinen

Suomen MM-joukkueessa debytoi näissä kisoissa keskushyökkääjä, josta kuullaan yleensä hieman vähemmän. Mira Wickman suuntasi nuorena Ruotsin liigaan, ja on päässyt siellä aistimaan jo todella isojen pelien tunnelmaa enemmän kuin moni muu.

Wickman, 23, on tärkeä palanen Suomen nimellisessä kolmosviisikossa. Hänen laidoillaan ovat näissä Bratislavan kisoissa hyökänneet Veera Kauppi ja Jenna Saario, jotka taitavat maalinteon salat.

– Teen vain parhaani ja ruokin heitä niin paljon kuin pystyn. Pukukoppipelaajana olen aika hiljainen ja vähän sellainen tylsä. Aika harvoin ainakaan hyviä vitsejä irtoaa, sentteri naurahtaa kertoessaan roolistaan kaukalossa ja sen ulkopuolella.

Maalinteko luonnistuu häneltä itseltäänkin, ja siitä osoituksena alkulohkovaiheessa syntyneet kaksi täysosumaa.

MM-kisojen ensikertalaiselle vauhti on maistunut hyvin.

– On ollut kiva nähdä, minkälaista touhu on näissä kisoissa. Tshekkiä vastaan vauhtikin oli jo hyvä, ja eiköhän se tästä vielä nouse, kun kovat pelit alkavat.

Nykyään Wickman edustaa Ruotsin huippuseuroihin kuuluvaa KAIS Moraa. Hän kuitenkin suuntasi maailman kovimpaan liigaan jo kaudeksi 2014–2015. Joukkueeksi valikoitui Västeråsista tuleva Rönnby IBK.

– Täytin sinä vuonna juuri 20. Minulla ei ollut koulupaikkaa Suomessa ja mietin, että mitä tekisin seuraavaksi. Loisan Laura (ex-seurakaveri SB-Prosta) oli lähdössä Rönnbyhyn, ja he kyselivät sieltä myös minua tulemaan. Parin vuoden jälkeen voi sanoa, että se oli hyvä päätös, Wickman muistelee hymyillen.

”Se oli tosi kova paikka”

Ensimmäinen vuosi Ruotsissa oli täynnä onnistumisia, mutta mukaan mahtui takaiskujakin.

Wickman säväytti heti debyyttikaudellaan Västeråsissa ja iski tehoja solkenaan. 21 runkosarjapeliin hän kirjautti tehopisteet 23+22=45. Kausi oli jo saada sen kaikkein suurimman palkinnon, mutta vain yksi joukkue kykeni astumaan Rönnbyn unelman tielle – KAIS Mora.

Wickman iski Ruotsin Superfinaalissa tehot 2+1, mutta ne eivät riittäneet viemään joukkuetta voittoon asti.

Heti seuraavan kauden kynnyksellä Wickman loukkasi polvensa harjoitusottelussa Turun Palloseuraa vastaan. Ristiside katkesi, ja maajoukkueen tähtisentteriksi noussut Wickman pääsi palaamaan kentille vasta myöhään keväällä.

– Se oli rankkaa aikaa – ei tarvitse lähteä valehtelemaan. Siihen päälle vielä se, että olin vieraassa maassa, mutta opin paljon samalla itsestäni sinä aikana, hän kertaa.

Vaikka aihe on raskas, Wickmanin puheesta huokuu koko ajan optimistinen sävy. Se oli varmasti yksi tekijä, joka auttoi jaksamaan vaikean ajan yli.

– Olihan siinä tietysti paljon joukkuekavereita ympärillä tukemassa, mutta välillä oli yksinäistä mennä tekemään kuntoutustreenejä salille itsekseen. Sen kyllä jaksaa, kun tietää, että jossain vaiheessa pääsee kuitenkin taas pelaamaan.

Loukkaantumisen myötä myös MM-debyytti viivästyi kahdella vuodella.

– Kotikisat oli joulukuussa 2015, ja se oli tosi kova paikka, etten loukkaantumisen vuoksi päässyt edes kilpailemaan niistä MM-paikoista. Siitä sai sitten lisäpontta näihin kisoihin, Wickman painottaa.

Kohti uutta

Kahden Rönnby-kauden jälkeen osoite vaihtui 200 kilometriä pohjoisemmaksi. KAIS Mora halusi Wickmannin riveihinsä loukkaantumisesta huolimatta. Rönnbyssä elettiin muutoksen tuulissa, kun moni runkopelaajista lopetti tai siirtyi muualle. Silloin oli hyvä aika lähteä.

– Mora on tosi hyvä joukkue, ja se oli iso juttu, että he värväsivät minut sinne. Morassa pelisysteemin osalta luotetaan paljon yksilötaitoon, kun taas Rönnbyssä olimme täysin vastaiskujoukkue.

Mira Wickmanin sentteröimällä kentällä on kulkenut peli hyvin läpi kisojen. Kuva: Ville Vuorinen

Salibandyn ohella Wickman aloitti pari kuukautta sitten työskentelemään koulunkäyntiavustajana. Vapaa-aika jää tällä hetkellä vähiin.

– Avustan sellaista kakkosluokkalaista poikaa, jolla on tapana vähän karkailla. Hän on nopea pikkupoika, ja joten jahtailen häntä päivät pitkät, Wickman kertoo nauraen.

– Salibandyssa on tietenkin pääpaino, mutta ehdin hetken olla työttömänäkin, ja se alkoi käydä tylsäksi.

Viime keväänä Wickman pelasi jälleen Ruotsin mestaruudesta, tällä kertaa KAIS Moran paidassa. Kuten koko kauden ajan, IKSU oli lopulta selkeästi maan paras joukkue ja vei mestaruuden nimiinsä 4–1-numeroin.

Kaksi kertaa Ruotsin finaaliin pääseminenkin on jo saavutus, johon harva yltää. Wickman jaksaa kahdesta raskaasta tappiosta huolimatta uskoa, että palkinto odottaa tulevaisuudessa.

– Kyllä se on se mestaruus, joka potkii eteenpäin. Jo pelkästään kokemuksena finaali on hieno, sillä siellä on paikalla 13 000 katsojaa. Sinne pääseminen on ison työn takana. Se myös motivoi, että saa olla yhdessä oman jenginsä kanssa ja tehdä töitä tavoitteen eteen.

13 000 katsojan edessä pelaamisesta on eittämättä hyötyä myös Bratislavassa, jos Suomi taistelee kultaisista mitaleista Ondreja Napelu -areenalla lauantaina.

– Totta kai se helpottaa, että on jo pari isoa finaalia takana. Muistan, kun Suomessa vedettiin aina finaalisarjoja, eikä niitä voi yksittäisinä tapahtumina varmastikaan verrata esimerkiksi MM-finaaliin.

Wickmanin ensimmäinen mieleen tuleva tavoite uralla on nostaa pokaalia kohti hallin kattoa lauantaina. Seuraavana olisi toistaa sama temppu ensi huhtikuussa Ruotsissa.

One comment

  1. Onneks Mira on bäk!
    Ne korvaajat kuten Lirkki oli vaan NIIN HUONOJA.