Divarin Loviisan Tor on lauantaina kovassa paikassa, kun se kohtaa miesten Suomen Cupin finaalissa hallitsevan Suomen mestarin Tampereen Classicin. Toisaalta sarjatasoa alempaa ponnistavalla joukkueella ei ole finaalissa suuremmin hävittävää.
Yksi Loviisan Torin mielenkiintoisista nimistä on vuonna 1999 syntynyt puolustaja Kasper Tähkä, joka siirtyi joukkueeseen HIFK:n riveistä. Nuori mies kertoi auliisti kuulumisiaan finaalin alla.
– No, aika sekavilla odotuksilla mennään kohti lauantaita. Koko ajan fiilis kasvaa, kun peli lähenee, mutta ei ole noin isoja pelejä tullut ikinä pelattua. Ei ole oikein minkäänlaisia playoff-otteluita tai muita taskussa. Jännittää hirveästi koko ajan ja haluaisin tietysti, että olisi jo lauantai. Sillä odotuksilla lähdetään, että vastassa on oletettavasti maailman paras jengi. Hauska nähdä ja mitata meidän oma taso, Kasper Tähkä kertoi rehdisti mietteitään.
Vastaus on ”kyllä”, jos sitä joku ei vielä ennestään tiennyt. Kasper Tähkä on legendaarisen Janne Tähkän poika, ja on nyt siis Suomen Cupin finalisti toisessa polvessa. Isä-tähkä sanoi, että hänellä on ainakin vakaa pyrkimys seurata paikan päältä pojan finaalipeliä.
– Seuraan ilman muuta suurella mielenkiinnolla. Seuraisin muutenkin varmasti, mutta en olisi varmaankaan menossa paikan päälle, sillä se vaatii jonkin verran järjestelyitä. Viikonloppuna pitäisi olla valmentamassa Joensuussa ja Iisalmessa, ja en olisi muuten menossa Tampereelle, mutta tuo voi olla jopa ainutkertainen tapaus, että hän pääsee pelaamaan finaalissa cupissa tai sarjassa. Ei sitä ikinä tiedä.
– Itse asiassa sen finaalin suhteen on vielä järjestelemistä jonkin verran. Pitäisi nimittäin päästä jotenkin Tampereelta Iisalmeen tai Ouluun silloin lauantai-iltana pelin jälkeen, eikä ole löytynyt vielä tällaista kyytivaihtoehtoa. En viitsi omalla autolla ajaa tuollaista matkaa edestakaisin yksinäni. Olen jo soitellut ympäri Suomea ja kysellyt tällaisen kyydin perään, mutta ei ole tärpännyt, joten katsotaan pääsenkö sitten paikalla, Janne Tähkä kertoi seuraamisaikeistaan.
Loviisan Tor on tasaisen Divarin kärkipään ryhmiä ja on nyt taulukon neljäntenä. Cupin finaaliin joukkue selvisi ilman liigajoukkueiden kohtaamista, ja voitti välierissä Nurmon Jymyn jatkoajalla. Jymy kaatui myös finaalin kenraaliottelussa viime viikonloppuna maalein 7-2, ja Tähkä tykitti pisteet 3+1 ottelussa. Kenraali oli vahva, sillä ennen viikonloppua kauden pistesaldo oli 1+1.
– Aika ailahtelevia esityksiä tällä kaudella, mutta ollaan pystytty näyttämään, että kuulutaan Divarin kärkijoukkueisiin. Joukkue on kehittynyt koko ajan ja ainakin omalta osaltani voin sanoa, että yksilöinäkin olen mennyt eteenpäin. Pallovarmuutta olen ainakin saanut.
– Joukkueesta huomaa, että kun mukana on kokeneita äijiä, niin he pystyvät tekemään niitä tärkeitä maaleja tiukkojen paikkojen tullen, ja tämä joukkue ei murru paineen alla, Tähkä arvioi.
Tällä kaudella pääsarjajoukkueet olivat automaattisesti mukana Suomen Cupissa ja aiemmilla kausilla varsinkin Divarissa ja liigassa oli melko vähäistä osanottoa. Tähkä myöntää, että hän ei ollut ennen kautta juurikaan uhrannut ajatusta Suomen Cupille saatikka finaalipaikalle.
Kun aloititte kauden, niin osasitko odottaa tätä finaalipaikkaa?
– En todellakaan. En ollut lähestulkoon tietoinen, että mikä tämä Suomen Cup on kilpailuna. On tullut seurattua joskus nuorempana, mutta en ole varsinaisesti erityisesti ajatellut, että itse pelaisin yhtäkään Suomen Cupin peliä. Osasin odottaa ja toivoa, että ainakin yksi peli pelattaisiin jotain liigajengiä vastaan, niin näkisi vähän tasoa. Muuta en osannut odottaa tältä kaudelta, Tähkä myönsi.
Itse finaaliotteluiden seuraaminenkin on jäänyt vähäiseksi.
– Joitain finaaleja olen katsonut joskus, mutta en ole varma olenko ollut koskaan paikan päällä. Isäni kertoo aina välillä niistä, kun on itse esiintynyt finaaleissa, Kasper Tähkä Kertoi.
Kaikkien aikojen murskajaiset
Helsingin Sanomat kirjoitti 14.12. 2002 (tuolloin finaalit pelattiin joulukuussa) Suomen Cupin finaalista sangen synkkämielisesti ja ehkä vähän ilkeästikin:
”Tunnelma Helsingin urheilutalossa pelatussa salibandyn Suomen cupin loppuottelussa oli koominen, sillä cupkannusta taistelivat karjalaiset Josba ja NST.
Heinähattujen lisäksi kentällä nähtiin knalleja ja stadilainen isäntä. Joensuulaisen Josban helsinkiläistykki Janne Tähkä täräytti kahdeksan maalia ja johti joukkueensa 19-4-voittoon Lappeenrannan NST:stä. Josban pelaajista myös Antti Tahvanainen ja Esa Jussila onnistuivat hattutempussa.”
Kasper Tähkä oli tuolloin 3-vuotias, joten oletettavasti ottelusta ei ole varsinaisia muistikuvia, mutta pelistä hän on kyllä saanut kuulla sittemmin.
– Olen kuullut kyllä, ja kyllä isä aina välillä mainitseekin asiasta, että ”sitten kun teet cupin finaalissa 8 maalia, niin jutellaan”, kun yritän kuittailla hänelle jostain. Olin silloin tosiaan niin pieni, että en muista asiasta mitään erityistä, mutta olen kyllä kuullut siitä pelistä. Myös siitä, että monestikaan Divarin joukkue ei ole yltänyt finaaliin liigajoukkuetta vastaan, nuorempi Tähkä muisteli.
Suomen Cupin finaalissa Divarin joukkueet ovat tosiaan olleet harvinaisuus. Edellinen tällainen tilanne oli 2010-2011, kun SPV kaatoi Divarin Ilveksen luvuin 7-1. Vuonna 2002 Josba oli liigan kärkijoukkueita, ja NST ponnisti parrasvaloihin sarjatasoa alempaa.
Uskotko että on mahdollista, että lauantaina nähdään samanlainen höykytys?
– Toivottavasti niin ei käy. Tai sitten jos tulee ryöpytys, niin toivottavasti Loviisan Tor antaa Classicille selkäsaunan. Aika odottavaisin miettein lähdetään finaaliin, eikä sen enempää ruveta analysoimaan ottelun tulosta. Toivotaan vain, että tulee hyvä ottelu, joka on myös katsojille miellyttävä, jonka myötä pelistä tulee huikea kokemus itselleni ja muille pelaajille, Kasper Tähkä paalutti.
Janne Tähkä oli tosiaan joensuulaisen orkesterin johtaja, kun joukkue murjoi NST:tä yli 15 vuotta sitten. NST:n kohtaloa mailamaestro ei toivo kellekään.
– Voihan niin käydä, mutta kovasti toivon, että niin ei kävisi, jos meinaat nimenomaan Classicin voittoa. En missään nimessä toivo sellaista kenellekään, kun puolet Lappeenrannasta ei ole edelleenkään toipunut tuosta edellisestä höykytyksestä. En halua Loviisalle missään tapauksessa samaa kohtaloa.
– Muutenkin olisi pelin kannalta mukavaa, että kamppailu olisi jännä. Kyllä jännittävämpiä pelejä on aina mukavampi katsoa, kuin sellaisia, joissa toinen iskee paljon maaleja, koska pelin laatu kärsii eritoten loppua kohden. Toivon mukaan siitä tulisi tiukka ja tasainen peli, ja ratkaistaisiin vaikka vasta rankkarikisassa. Sehän olisi sitten ihan tällaisen finaalin arvoinen tapahtuma, Janne Tähkä linjasi.
Olet kuulemma kuittaillut pojallesi aika ajoin tuosta kahdeksan maalin suorituksesta?
– Syötin myös yhden maalin. Se on tärkeää muistaa, Tähkä virnuili.
– En tiedä olenko pelkästään tuota käyttänyt lyömäaseena, mutta kyllä aina joskus jotain tämän suuntaisia olen heittänyt, kun on tullut joitain väittelytilanteita urheilusta tai salibandysta. Silloin tietysti muistutan joistain tietyistä määrätyistä asioista. Eli ”tule sitten juttelemaan, kun niin ja näin ja näin”, mutta harvinaistahan tuo tuollainen vääntö on.
Vuoden 2002 finaalin voitto ei ollut Janne Tähkän ainoa cupin finaali, mutta se oli ainoa kerta, kun mies pääsi juhlimaan finaalin voittoa. Vuoden 2001 finaali on jäänyt eritoten miehen mieleen.
– Melkein paremmin muistuu mieleen yksi rankkarikisatappio, kun Wilhelm Sandström nöyryytti Markus Suntilaa oikein olan takaa. Taisi silloin olla joku muukin nöyryyttämässä. Tuo rankkaritappio Oilersille Tikkurilassa on jäänyt mieleen, ja taidettiin olla sisuuntuneita sitten vuotta myöhemmin.
– Olen saattanut jonkin muunkin finaalin pelata, mutta tuo tappio on jäänyt mieleen. Varsinkin kun siihen aikaan me hävittiin Josballa koko ajan Oilersille. Hävittiin kaikennäköiset finaalit, jossa Oilers oli vastassa. Ei nyt pahasti, mutta aina kuitenkin hävittiin.
”Eiköhän Classic ole voittanut tarpeeksi”
Classic on tällä hetkellä todella kovassa vireessä ja kauden ainoa tappio on tullut jatkoajalla Oilersia vastaan. Lisäksi maajoukkuemiehiä vilisevä armada on juhlinut Suomen mestaruutta keväällä 2016 ja 2017.
– En ole vielä kerennyt perehtymään Classiciin, sillä perehdymme heihin yhdessä joukkueen kanssa harjoituksissamme. Varmasti aina tällaisissa tapauksissa, kun on kyse heikommasta sarjatasosta, niin on ainakin pieni mahdollisuus sille, että kun vastassa on alemman tason joukkue, niin lähdetään esimerkiksi kakkosmiehistöllä tai kokeilemaan joitain uusia juttuja. Tietysti sellaisten seikkojen suhteen voi aina iskeä altavastaajan asemasta. Muita heikkouksia ei kyllä tule mieleen heiltä, Kasper Tähkä aprikoi.
Mihin ottelu ratkeaa lauantaina?
– Ottelu ratkeaa lauantaina varmaankin siihen, että kumpi pystyy pelaamaan kauden parhaan pelinsä. Siinä suhteessa täytyy onnistua täydet 60 minuuttia, puolustaja arvioi.
Isä-Tähkä on varovaisen optimistinen lauantain pelin suhteen.
– Olen huono ennustamaan muutenkin, ja tällaisessa tapauksessa olisi hirveän hienoa sille pienellä upealle yhteisölle, joka elää vahvasti mukana toiminnassa, että pärjäisivät tällaisessa paikassa. Samanlaista myötäelämistä on toki muillakin pienemmillä paikkakunnilla. Eiköhän Classic ole voittanut tarpeeksi. Toivoisin ilman muuta, että Tor voittaisi, mutta niistä tulee siinä tapauksessa todella pitkät 60 minuuttia, Janne Tähkä päätti.
En jaksa uskoa yhtään, että Classic kakkosmiehistöllään lähtis cupin finaalin. Halki, poikki ja pinoon, niinku liigan peleissäki ovat näyttäneet.
”– En tiedä olenko pelkästään tuota käyttänyt lyömäaseena, mutta kyllä aina joskus jotain tämän suuntaisia olen heittänyt, kun on tullut joitain väittelytilanteita urheilusta tai salibandysta. Silloin tietysti muistutan joistain tietyistä määrätyistä asioista. Eli ”tule sitten juttelemaan, kun niin ja näin ja näin”, mutta harvinaistahan tuo tuollainen vääntö on.”
Ymmärrän vanhemman sukupolven käyttävän lyömäaseena näitä ”silloin kun minä olin nuori” juttuja, mutta huvittavinta tässä on se, että – lajin historia huomioiden – nuoresta iästään huolimatta on tainnut poika harjoitella ja elää urheilijamaisemmin kuin isänsä koskaan aikoinaan.
Ehket tunne tai muuten tiedä Tähkä senioria. On myytti ettei herra reenannut, kun näytti vain pitävän hauskaa. Todellisuudessa reenas todella paljon.
Varmasti treenasi, mutta nykypäivän tietämysta ja salibandyvalmennus on toiselta planeetalta verrattuna Tähkän aikaan.
Seurailla entisten Josbalaisten seuraavaa polvea. Moni ei vielä liigaan päässyt, mutta onko Juri Jolkkosen poika Kooveessa pelannut?
Tosiaan vaikka Tähkä itse olisi treenannut, niin huomioiden ympäristön missä hän toimi missä pelaajilla ei ollut juniorivalmennusta lajin parista, osa olivat suoraan sanottuna pubisarjatason harrastajia, verrattuna nykypäivää missä on ihan erilainen harrastajamassa ja lajikulttuuri ja jossa poikansa on saanut harjoitella lajiaan ihan junioreista lähtien, niin jättäisin nämä ”tein yhdessä pelissä 8 maalia” jutut ihan omaan arvoonsa.
Huumoria ei saa käyttää
Olispa Tähkä nyt veivailemas clasua vastaan niin nähtäisiin monta maalia tekis 😉
Tietysti myös pelaajapoluissa eniten arvostan ihan pelaamalla pääsyä joukkueeseen, ei vaikka taustajoukkojen suhteilla tai sponssaamalla.
Kyllähän Janne Tähkällä on natsoja huudella vielä tänäkin päivänä – kaveri sattuu olemaan Mika Kohosen ohella ainut lajin suomalainen supertähti. Valitettavasti nyt 15 vuoteen ei ole tullut yhtäkään lajin ulkopuolella olevia kiinnostavaa pelaajaa – kiitos siitä helvetin huonosti hyödynnetystä menestyksestä MM-tasolla ja pelaajien painamisesta samaan tylsään muottiin.
Tuli suhteista ja sponssaamisesta mieleen voisiko jokin pelaaja vaikka jo juniorina saada enemmän peliaikaa ym. näiden ansiosta ja jos vielä myöhemmin liigaan pääsisi sillä ettei taidot näistäkään huolimatta olisi riittäneet, vaan edelleen suhteita ja sponssia tarvittaisiin se olisi jo mielenkiintoinen pelaajapolku.
”Kyllähän Janne Tähkällä on natsoja huudella vielä tänäkin päivänä ”
No kieltämättä tätä ”huutelua” ja ”käskyttämistä” on saanut nähdä herran toimesta junioripeleissä pelaajapenkin takaa…
Säbän tähtiä on oikeasti paljon enemmän kuin silloin ”tähkä-kohosen” aikakaudella. Siilloin aikoinaan urheilutoimittajat olivat utelijaina uudesta lajista ja yleisö kiinnostui juttujen kautta näistä ns. tähdistä.
Nykyisin pelaajilta vaaaditaan moninkertaista harjoittelumääriä ja pelikin on huomattavasti vaativampaa teknisesti ja fyysisesti pelaajat ovat nykyään todella urheilijoita.
Kiva muistella menneitä mutta jos nykyiset toimittajat perehtyisivät kunnolla nykyisiin seurojen huippuihin niin kyllä persoonallisia ja lahjakkaita pelaajia on riittävästi.
Salibandyyn kaivataan myös uusia, nuorta ja ennakkoluulotonta toimittajaa jotka ei menneisyydessä, vaan ovat aidosti uteliaita säbästä.
Natsoja huudella omista saavutuksistaan kentällä…. Ei vaan peruskotilaiset ja kailialat kiinnosta ketään – siinä lajin suurin ongelma joka johtaa lopulta kaukalopallon kohtaloon
Kaukalopallon kohtalon, joopa joo. Lätkäjanttereiden huutelua. Säbän kasvu ei tule loppumaan ihan heti, tärkein syy, raha! On halpaa, suurinosa vanhemmista ei tule jatkossa viemään lapsiaan lätkään, koska kallis ja kukaan ei osaa enää luistella(siis ainakaan etelässä). Fudiksessa kukaan jaksa siellä vesisateessa seisoa, kun tietää ettei mitään ammattia ole pojalle/tytölle tulossa. Tähtiä syntyy jos niitä tehdään!
Minä näkisin hyvällä pelaajalla pitää olla tietyt vahvuudet ja jos niitä ei ole ei se harjoittelukaan auta. Varmasti riittävä fysiikka, nopeus, plus hyvä tarkka laukaus tai jos tekninen pelaaja voi riittää että hyvä kordinaatio pallon kanssa. Joskus lajitaustaakaan ei tarvitse olla vaan voi muistakin lajeista tulla säbään jos nämä hyvä ominaisuudet löytyy. Janne Tähkän pelistä muista joskus että katsoin jo syöttöpaikan olevan mutta hän ei nähnyt pelaajaa ja piti vain palloa itsellään ja tilanne taisi kuivua, eli ainakin tuollaisen yksittäisen huonomman hetken muistan varmaan Spv ajoilta.
Jos nykyisiä salibandyn tähtiä ei tunneta julkisuudessa niin osittain syyllinen on salibandyliitto joka ei nosta maajoukuepelaajia esille.
Myös seurat voisi skarpata viestinnässä, kyllä paikalliset kannattajat tulevat katsomaan omia sankareita, jos ne on tunnettuja
Nyky sählyssä pelataan joukkueena. Tähtiä tarvitaan mutta niidenkin tarvitsee edes hiukan pelata joukkueelle että pelejä voitetaan. Laji on muuttunut Tähkän ajoista, eri laji. Tosin pistepörssin kärkeä ihannoidaan. Tosin Cssä pakit tekee yllättävän paljon maaleja kolmessa kentässä.
Lajin pioneerina näen tilanteen niin että kilpailu vapaa-ajasta kovenee koko ajan, salibandy on ollut vuosia voittava tässä kilpailussa suhteessa moneen perinteiseen lajiin.
Yritän kohtuullisen tiiviisti ja ylätasolla avata omia ajatuksia lajista, tätä keskustelua on minusta hyvä jatkaa ja myös toimia että asiat kehittyvät eteenpäin.
Varsinaista murrosta monelta osin ollaan odoteltu milloin minkäkin tapahtuman takia, MM-kulta, TV-aika, urheilullisuuden lisääntyminen, treenimäärät, lisenssimäärät.
Itse näen asian siten että asiat ovat monelta osin loogista seurausta toisista ts. hyvin treenattu kesä tuottaa talvella paremmin menestystä kuin huonosti treenattu, muttei silti takaa varmaa kultaa koska muutkin treenaavat ja kehittyvät samaan aikaan.
Salibandy kipuili aikanaan uskottavuuden kanssa ”onko se oikeaa urheilua” ja mm. Tähkä ja Kohonen olivat etunenässä viemässä lajia uskottavuuden osalta läpi, molemmat treenasivat kovaa ja vaikka Tähkä sen vähän teki eri tavalla julkisuudessa voin sanoa että määrät olivat suuret. Toinen asia on sitten se että treenattiinko aiemmin oikein ja oikeita asioita, mutta määrät olivat 2000 luvun taitteessa jo tämän päivän määrille ihan vertailukelpoisia amatöörilajille.
Tottakai välineet kehittyy (vaikuttaa lähinnä suorituksiin laukaukset jne) ja pelaajamäärien kasvun myötä laatu nousee kun hyvin treenanneita on suurempi määrä, täysin normaali ilmiö.
Urheilullisuus alkaa olemaan amatöörilajille hyvällä mallilla, liigakentille ei enää kävellä kiekkopelaajan taustalla (poislukien yksi tennispelaaja) dominoimaan, sinne mennään selviämään jos mennään.
TV-aikaa saadaan kohtuullisesti verkkolähetyksinä, ja media huomioi enemmän koko ajan salibandya suhteessa muihin lajeihin.
Katsojamäärät ovat yksi missä en näe että ollaan päästy harppauksia eteenpäin valtakunnallisesti, ja se on toisaalta yksi lajin ammattimaistumisen este tällä hetkellä.
– Katsojat / sponsorit / lipputulot / oheismyynti kun on iso osa sitä toiminnan rahoitusta, ja osa on jo alkanut rakentamaan muuta pienimuotoista toimintaa näiden kylkeen.
Raha on valitettavasti iso tekijä koko toiminnan ammattimaistumiseen, ja sen puute este. Ottelutapahtumat ovat monella paikkakunnalla kotikutoisia ja tapahtumassa keskiössä on peli ja muuta ei merkittävästi ole. Katsojat ovat valtaosin samaa porukkaa (perheenjäseniä ja tuttavia joilla joku linkki joukkueeseen) ja suurempaa fanikulttuuria ei vielä ole syntynyt.
AIKA tekee tehtävänsä, laji on vielä muihin verrattuna äärettömän nuori, yritysmaailman päättäjistä ei löydy merkittävää määrää (vielä) pelaajia ja seuratoimijoita jotka omalla avokätisyydellään edistäisivät ammattimaistumista.
Kokonaisuutena salibandy on jo tehnyt läpimurron jos mietitään harrastajamääriä ja tarinaa mistä on tähän tultu. Seuraavat askelet ovat aina hitaampia mitä isommaksi laji kasvaa ja se välillä voi tuntua tuskallisen hitaalta.
Seurojen pitää määrätietoisesti ajaa omaa toimintaa laadukkaammaksi ja liiton rooli on tukea siinä ja jakaa osaamista sekä varmistaa että iso kuva etenee.
Lajin ammattimaistumiseen tarvitaan mielestäni myös muista isommista lajeista tuttu kasvattajarahasysteemi, jolla kasvattajaseurat voivat rakentaa omaa toimintaa sen varaan että laadukas toiminta palkitaan muutenkin kuin hyvällä mielellä. Nykymalli on huono koska monivuotinen työ tuottaa seuralle vain ”persnettoa”.
Tässä palasia, en syytä liittoa tai sitä että nykyiset tähdet on huonompia kuin entiset, yhdessä tekemällä ja paremmin joka päivä kuin edellinen voi laji mennä eteenpäin ja nousta entistä korkeammalle.
Liitto no kyllä yksi osa siitä että homma on niin kuin on. Kivaa sisäpiiri puuhastelua. Tosin samanlaista joka lajiliitossa. ne on vaan ihmisiä, Media on yksi. Hesarissa juttu lajien mm-mitaleista 2000 luvulle. Salibandy oli jostain syystä unohtunut kokonaan. Curlinki oli kyllä. Aamulehdessä aina välillä joku maininta pienellä präntättynä. YLEkään ei kauheasi ole kiinnostunut. Se on tahallista.
Nykypäivän tietämys?Jos nimetön on hyvä ja katsoo vaikka pistepörssiä niin montako junnua näkyy topissa?Kyllä siellä on ne ”tietämykseltään” vanhemmat seniorit. 🙂
Kohosilla on hyvä sanoo et tee 1000 pojoo ja tuu sitte sanelee 🙂
Se on kyllä totta, että valmennus ja pelikin on menny paljon eteenpäin. Se oli aikoinaan aikamoista seisoskelua, välillä.