Rikkooko Kohonen tuhannen pisteen rajan lauantaina? ”Rakastan salibandya ja pelaamista”

Mikko Kohonen on iskenyt pisteitä tällä kaudella tuttuun tapaan (16. 21+14=35). Runkosarjan kaikkien aikojen ykkösenä on tällä hetkellä Henri Johansson, jolla on seitsemän pistettä enemmän. Kuva: Juha Käenmäki

Mikko Kohonen on iskenyt pisteitä tällä kaudella tuttuun tapaan (16. 21+14=35). Runkosarjan kaikkien aikojen ykkösenä on tällä hetkellä Henri Johansson, jolla on kasassa seitsemän pistettä enemmän. Kuva: Juha Käenmäki

Lauantaina pelattava miesten liigaottelu TPS-SPV on monella tavalla merkittävä kamppailu. Ottelu pelataan Kupittaan upouudessa palloiluhallissa, ja se on ensimmäinen areenalla pelattava liigapeli.

Ottelussa voidaan tehdä myös toisenlaista suomalaista salibandyhistoriaa, sillä Mikko Kohonen on tehtaillut liigan runkosarjassa ja pudotuspeleissä yhteensä 999 pistettä (runkosarjassa 831 ja pudotuspeleissä 168) ja voi nousta ensimmäisenä suomalaisena tuhannen tehopisteen kerhoon. Kohonen ei ottanut rajapyykistä erityisiä paineita perjantaina.

– Aina on mukava päästä pelaamaan, ja samanlaisia pelejä ne kaikki ovat. Vielä mukavampi on päästä pelaamaan TPS:aa vastaan uudessa hallissa, sillä Turussa on osattu tehdä hyviä tapahtumia. Viimeksi kun heillä oli juhlapeli ja kohdattiin Elysee Areenalla, niin se oli huikea peli. Todella hyvä ennakkofiilis on siis, Kohonen sanaili Pääkallo.fille.

Toisaalta Kohonen on jo rikkonut yhden merkittävän paalun, sillä laituri ohitti edellisessä liigapelissään urallaan 998 pistettä (runkosarjassa 730 pistettä ja pudotuspeleissä 268 pistettä) liigapeleissä tehneen Järven ja on yhteispisteissä kaikkien aikojen pörssiykkönen tällä hetkellä.

– Olen pelannut pitkään ja tykkään tehdä tätä juttua. Se on muuten jännä juttu, että Suomessa on aina laskettu maalit ja pisteet nimenomaan runkosarjaa painottaen. Aikaisemmin runkosarjaa ja pudotuspelejä ei ole oikeastaan hirveästi yhdistelty näissä tilastoissa. Silloin kun Järvi aikoinaan nousi muistaakseni Tero Karppasen ohi runkosarjan pisteissä, niin pudotuspelien pisteet yhteenlaskettuna Järvi oli ollut pitkään jo ykkösenä.

– Silloin, kun ohitin Järven runkosarjan pisteissä, ei puhuttu mitään kokonaispistemääristä, ja nyt taas Johansson on minua edellä runkosarjan tehoissa. Se on jännä juttu miten Suomessa on aina seurattu erityisesti runkosarjaa. En tiedä miksi, sillä Ruotsissa on aina seurattu kokonaismäärää.

– Ehkä tämä on sinällään turha kysymys, että noilla pisteillä ei ole hirveästi merkitystä muulta kantilta kuin siltä, että jos pelejä haluaa voittaa, niin niitä pitää syntyä, Kohonen pohti.

Kohosen isoveli Mika Kohonen on tietysti lajin seuraajille tuttu pelaaja, ja sentteriä pidetään kaikkien aikojen parhaana salibandyn pelaajana. Pitkään Ruotsissa pelannut Mika Kohonen rikkoi paikallisessa pääsarjassa 1000 yhteispisteen rajan vuosi sitten, ja Kohosesta tuli ensimmäinen pelaaja, joka rikkoi haamurajan. Jos, ja kun pikkuveli pääsee tällä kaudella tonnikerhoon, niin veljekset ovat tässä kategoriassa molempien maiden ensimmäisiä, ja tällä hetkellä ainoita pelaajia.

Kuinka tärkeää oli päästä isoveljen kanssa samaan ”tonnikerhoon”?

– Hyvä kysymys. Ei ole tärkeää päästä samaan kerhoon, mutta kyseessä on siinä mielessä mukava juttu, että Mika on ollut minun esikuvani aina. Olen saanut aina, en nyt sano kärsiä, mutta nauttia sellaisesta pikkuvelisyndroomasta. Se on auttanut omalla urallani melko paljon. Syndrooma tulee oikeastaan siitä, että oma veli on maailman paras. Se taas antaa mahdollisuuden siihen kilpailemiseen ihan eri tavalla.

– Muistan, kun Petteri Nykky kysyi minulta joskus nuorempana, mistä tuo voittamisen tahto ja taistelutahto kumpuaa. Luulen, että se tulee tästä veljesten välisestä kilpailusta, jota on ollut pienestä pitäen. Se on kuitenkin aina ollut terveellistä, eikä se ole ikinä ollut vääränlaista, Kohonen kertoi.

Mika Kohosen tuhannen pisteen ylitys tapahtui 17.1. 2017. Jos Mikko Kohonen ei iske pisteitä TPS:aa vastaan, niin seuraava tilaisuus rikkoa ennätys siunaantuu 17.1. 2018, jolloin rajapyykin rikkomisten välissä olisi mahdollisesti tarkalleen vuosi.

– Muistan kyllä sen, kun Mika rikkoi rajan, mutta en sen tarkemmin ajankohtaa. Nyt kun olen katsonut aika paljonkin Ruotsin pelejä, niin kyllä Mika saisi enemmänkin niitä pisteitä tehdä nykyisin, mutta häntä peluutetaan niin paljon puolustajana nykyään, että pistemäärät ovat hiukan laskeneet siinä suhteessa. Katsotaan josko minä jonain päivänä ottaisin vielä Mikan kiinni pisteissä, Kohonen heitti haasteellisesti.

Kaudella 1997-98 Salibandyliigassa Happeen paidassa debytoineella Kohosella on edessä niin sanotut juhlaviikot. Urallaan pahoista loukkaantumisista kärsinyt laituri saa kaikkien aikojen kolmantena pelaajana 500. runkosarjan ottelun rajapyykin rikki TPS-pelin jälkeisessä runkosarjan kamppailussa. Rajapyykin ovat rikkoneet aiemmin Järvi (516 peliä) ja runkosarjan otteluennätyksen tämän hetken haltija Petri Kauko (517 ottelua).

– Tuota arvostan paljon. Mitä olen oppinut, lukenut ja kokenut, on se, että mikään huippusuoritus ei synny ilman sitoutumista ja halua panostaa. Se vaatii aina aikaa. Näen tämän vanhan liiton gladiaattoriajattelun kautta, eli mennään niin pitkälle kuin voidaan, ja katsotaan mitä itsestä saadaan irti.

– Arvostan sitä ja on etuoikeutettua, että olen saanut pelata näin kauan. Toivottavasti saan pelata myös tuon 500. runkosarjan pelin jossain vaiheessa. Sen tiesin, että se on tällä kaudella tulossa, mutta en itse asiassa tiennyt, että missä vaiheessa se tulee eteen, Kohonen kommentoi.

Mikko Kohonen on mukana myös Salibandyliiton hallituksessa. Kuva: Juha Käenmäki

Pelaajana Kohosta kuvaa parhaiten se, että mies on useimmiten oikeassa paikassa, kun isketään maaleja tai ratkotaan otteluita. Vammojen ja iän myötä vauhti on hidastunut, mutta Kohonen vääntää edelleen täysillä jokaisessa kaksinkamppailussa. Laukaus ei ole kova, mutta tarkka se on ollut kaudesta toiseen. Osumatarkkuus ilmapalloihin on myös selkeästi normaalia korkeammalla tasolla.

Seuraava kysymys on täysin hypoteettinen.

Kuinka paljon olisit iskenyt pisteitä, jos loukkaantumisongelmia ei olisi tullut?

– Tuo on aika vaikea kysymys. Sellainen tavoite on, että silloin kun pelaan, niin tähtäimenä on tehdä mahdollisimman paljon maaleja. Jos tilanne on se, että jos joku on paremmassa maalintekopaikassa, niin silloin tarjoilen syötön. Pelini on aina perustunut siihen, että pystyn tuottamaan hyökkäyspäässä jotain. En tiedä mitä olisi siis käynyt. Pisteitä olisi tullut joko saman verran kuin nyt tai sitten jopa enemmän.

– Jos ei peleissä maalintekopaikkoja synny tai viisikko pysty synnyttämään maalintekopaikkoja kellekään, niin silloin on todella kriittinen paikka analysoida, että mitä ihmettä me tehdään. Maalintekopelihän tämä on, Kohonen arvioi.

Ensi kuussa 39 vuotta täyttävä Kohonen on voittanut pitkällä urallaan kaksi maailmanmestaruutta ja kolme Suomen mestaruutta. Viime vuosina erinäiset merkkipaalut ovat rikkoutuneet myös henkilökohtaisella tasolla. Monella saattaisi olla niin sanotusti ”kupu täynnä” ja ehkä mittakin loukaantumisten vuoksi, mutta Kohonen on tehnyt edelleen uhrauksia urheilu-uran jatkamisen suhteen.

– Itselläni oli varsinkin nuorempana sellainen tyyli, että halusin tehdä paljon asioita ja olla kaikessa mukana. Olen sellainen positiivisella tavalla ADHD-tapaus, joka voi tuottaa kalenterin kanssa hiukan ongelmia. Olen yritysmaailmassa mukana ja toimin myös osakkaana. Osa näistä asioista tuli mukaan loukkaantumisten vuoksi, sillä luulin, että urani loppuu ja silloin päädyin myös Salibandyliiton hallitukseen mukaan. Monenlaisia projekteja on, joissa olen jollain tasolla mukana.

– Silloin joskus nuorempana kun työasiat alkoivat mennä eteenpäin, niin ajattelin, että kuinka pitkään edes haluan pelata. Aina olen halunnut pelata ja voittaa, ja se on vienyt minua eteenpäin. Se tarkoittaa, että pystyn antamaan itsestäni 100 prosenttia, ja joidenkin valmentajien mukaan se on vähän enemmän kuin normaalin pelaajan 100 prosenttia.

– Sillojn kun loukkaantumisia tuli, niin vahvistui ajatus, että jos vain saan pelata, niin pelaan niin myöhään kuin suinkin pystyn. Pelaaminen on tällä hetkellä kivaa ja olen oppinut omasta kropastani paljon. Sen vuoksi jouduin tuossa vähän neuvottelemaan osakkuussopimuksia uusiksi. Menetin siinä aika paljon rahaa, kun en päätynyt täysipäiväiseksi tekijäksi meidän yrityksille, vaan jatkan palaamista, sillä rakastan salibandya ja pelaamista niin paljon.

– Tällä hetkellä en tiedä milloin lopetan. Pelaan niin pitkään kuin on kivaa ja en osaa sanoa olenko mukana vuoden, kaksi vai kolme. Mistä sitä tietää. Pelaan niin kauan kuin on mukavaa, mutta polvi sanelee viimeisen sanan. Urahan saattaa päättyä ihan hyvin vaikka tämän päivän treeneissä. Polvea ei voi korjata, eli tämä on kuntouttamista tämä elämä. Tuota nivelrikkoa ei kukaan enää korjaa, Kohonen veisteli uran jatkostaan.

Oikeastaan tarkoitus oli kysyä, että jatkuuko ura vielä ensi kaudella.

– Varmasti jatkuu, Kohonen vakuutti ytimekkäästi.

Varsinaisen haastattelun jälkeen kerron, että 500. runkosarjan ottelun merkkipaalu menee rikki Jyväskylässä 17.1 pelattavassa Happee-SPV-pelissä. Edellä mainitut joukkueet ovat myös ainoat seurat, joita Vaajakosken kasvatti on edustanut Salibandyliigassa. Vastassa on tuolloin muun muassa Kohosen lapsuuden ystävä ja runkosarjan kaikkien aikojen otteluennätyksen haltija Kauko.

– Aika mahtavaa, aika mahtavaa, Kohonen hekumoi.

– Itse olen hyvin vähän seuraa vaihtanut ja silloin Happee-vuosien jälkeen löysin pakon edestä uuden kodin SPV:stä, josta en enää lähde mihinkään. Ne ovat ne kaksi seuraa, jotka ovat erittäin lähellä sydäntäni. Tuo on itse asiassa aika kiva juttu, Kohonen totesi innostuneesti.

Tuo aito lapsenomainen innostuneisuus, positiivinen ADHD-luonne ja ”vanhan liiton gladiaattoriajattelu” selittänevät ainakin osan pitkän uran ja muhkean pistesaldon salaisuudesta.

TPS-SPV lauantaina 13.1. klo 18.30 Kupittaan urheiluhallissa.

7 comments

  1. Mitään Mikolta pois ottamatta jos verrataan pelaajien yksilömenestymistä niin runkosarjan pisteet on ainoa tapa jolla voidaan vertailla tasapuolisesti. Kaikki joukkueet kun ei sinne pudotupeleihin pääse, oli niissä kuinka hyviä yksilöitä tahansa.

  2. Toisaalta pisteiden lisäksi voidaan tarkastella pelaajan vaikutusta joukkueen kulttuuriin ja sitä kautta joukkueen menestykseen pitkällä aikavälillä. Nähdäkseni SPV:ssä Kohonen on ollut vahvasti rakentamassa voittamisen kulttuuria. Toki tässä yhteydessä voisi luetella monia muitakin pelaajia ja valmentajia SPV:n historiasta.

  3. Jänniä juttuja mutta ei silti muka paljoa pisteet kiinnosta 😀 myöntäis ihan suosiolla että kiinnostaa, mitä sitä häpeilemään. Sehän on vaan hyvä juttu. Ja siitä tuskin kukaan pahoittaa mieltään. Tai joku tietenkin aina, mutta suurin osa ei.

  4. Mikko on todennut monessa haastattelussa että pisteet ei kiinnosta niin paljon kuin voittaminen. Samoin Johansson totesi kun 800. runkosarjapistettä oli tulossa täyteen. Voittaminen on tärkeämpää ja niin sen pitää ollakkin. Sitä ei tarvitse hävetä. Ja juurikin mitä miesluola totesi, Kohonen on rakentanut SPV:lle voittamisen kulttuuria, paljolti myös kentän ulkopuolella.

  5. Varmasti kiinnostaa voittaminenkin tyhmähän ois jos ei kiinnostais 😀 mutta ihan hölynpölyä ettei pisteet kiinnostais myös. Ei sillon oltais mietitty miksi Suomessa lasketaan pisteitä toisin ku vaikka Ruotsissa yms. Totta hitossa ne kiinnostaa ja pitääkin kiinnostaa. Sehän se idea onkin, mutta turha sitä on yrittää kieltää 😀

  6. tämä kertoo siitä että Mikko Kohonen maksattaa harrastuksensa veronmaksajilla. Tuon ikäisen miehen pitäisi tehdä tuottavaa työtä, eikä juosta Reikäpallon perässä. Yhteiskunta ei pyöri sählynpelaamisella.

  7. Kerropas Marko miten Mikko maksattaa harrastuksensa veronmaksajilla, millä se yhteiskunta pyörii ja mikä on mielestäsi tuottavaa työtä jos ei sählyn pelaaminen?