Happee johti ennakkosuosikki Classicia miesten superfinaalin ensimmäisellä erätauolla 2-0. Jyväskyläläiset olivat tulleet otteluun tuulispään lailla ja iskeneet maalit ajassa 4.15 sekä 5.31. Avauserän lopulla Classic sai yhä paremmin ja paremmin otetta pelistä peluuttamalla pitkält1 vain kahta kenttää. Ensimmäisellä tauolla uumoiltiinkin, että tuleekohan jälleen Classicin normaali toinen erä, jossa joukkue ratkaisee pelin.

Tulihan se tuloksellisesti, vaikkei toinen erä pelitapahtumiltaan yksipuolista näytöstä ollut.
Classic voitti toisen erän 4-0. Sen maalit tulivat kahdessa ryppäässä 25.36 ja 28.01 sekä 35.35 ja 36.16.
Mitä oikein tapahtui ja ennen kaikkea miksi?

Classic käynnisti hyökkäyspelikoneensa tutuilla keinoilla. Ensinnäkin valmennuskolmikko Petteri Nykky, Samu Kuitunen ja Vesa-Matti Virtanen siirtyi peluuttamaan vain kahta ensimmäistä kenttää. Toiseksi joukkue suoraviivaisti hyökkäyspeliään. Muutos lähti pelaajista. Tämä tarkoitti pyrkimystä hyökätä suoraan kohti Happeen maalia, oli Happee sitten järjestäytynyt puolustukseen tai ei. Sen sijaan selkeää karvauksen aktivoimista ei ollut nähtävissä. Päädystä asti karvaamista eli prässiä Classic oli käyttänyt useasti jo avauserässä. Muutos oli hyökkäyspelillinen. Hyökkäyksen parantuminen helpotti myös prässiä.

Hyökkäyspelillisen muutoksen seurauksena pallo alkoi vaihtaa omistajaansa lyhyellä aikavälillä peräkkäin useammin kuin avauserässä erityisesti keskialueella ja Happeen päässä. Pelin painopiste siirtyi Classicin hyökkäysalueelle. Näin tapahtui varsinkin Classicin kahden maaliryppään ajallisessa ympäristössä.

Tämä tuotti kummallekin joukkueelle maalintekopaikkoja. Happeella oli Jonne Junkkarisen tolppalaukaus puolittaisesta läpiajosta juuri ennen 1-2-maalia. Myöhemmin Janne Hoikkanen vapautti hienosti Kaapo Savinaisen ja Veli-Matti Hynysen 2v1-ylivoimahyökkäykseen, kun Classicin nosto prässiin oli hidasta. Hynynen ampui erinomaisesta paikasta ohi. Kolmanneksi Juha Kivilehto unohti Juuso Heikkisen yksin maalivahti Lassi Torisevan kanssa, mutta Heikkinen ei onnistunut käännössään rystylle.

Classic oli sen sijaan paikoissaan murhaavan tehokas. Sen teho niissä oli yli 50%. Happeen Kaukon kentän oman alueen puolustuksessa viisikko aukeni 1-2- ja 4-2-maaleissa ja Eemeli Salin sekä Sami Johansson kiittivät. 3-2-voittomaalissa Paul Kotilainen antoi keskialueella huonon syötön Lassi Kotovaaralle, nosti pallottomana perään ja aiheutti pahan epätasapainon Happeen viisikkoon pallonmenetyksen hetkellä. Classicin ykkösketju pääsi nautiskelemaan pallon verkkoon 3v1-ylivoimahyökkäyksestä nopealla pelin käännöllä. Ottelun tasoitus tuli kahdesta lähivapaalyönnistä jälkimmäisestä, kun varsinkin Kaukon kenttä oli Classicin hyökkäyspaineessa menetellyt palloa moneen otteeseen omalla alueella.

Kiteytettynä Classicin hyökkäyspelikoneen käynnistys aiheutti tiloja sen omaan selustaan mutta avasi myös Happeen viisikkoa. Lisäksi se siirsi pelin painopisteen Classicin hyökkäysalueelle. Pelin kulkua hallitsi pikemmin Classic kuin Happee.

Sitä Happee ei kyennyt riittävästi muuttamaan eikä puolustamaan, vaikka se Classicin maaliryppäiden välissä onnistui oikein välillä pelaamaan myös muutaman pitkän hyökkäyksen. Classicin painekattilassa tamperelaiset ykkösviisikkonsa johdolla, ei Happee, olivat tehokkaita maalintekopaikoissaan. Classicin Pylsyn viisikko voitti osuutensa toisessa erässä 3-0.

Happeen mahdollisuuksia vastata Classicin hyökkäyspelikoneeseen heikensivät luonnollisesti Peter Kotilaisen ja Jalo Kouvosen loukkaantumiset. Heidän pallollista osaamistaan jyväskyläläiset olisivat tarvinneet kipeästi, sillä Happeen kärki tylsistyi loukkaantumisten myötä. Valmennus ei myöskään vastannut Classicin kahden kentän peluutuksen tiivistämällä omaa pelaavaa kokoonpanoa.

Ei peli toki ohi ollut kahden erän jälkeen. Kahden maalin johto ei salibandyssa ole juuri mitään, kun ottelua on jäljellä 20 minuuttia. Päätöserässä Classic kuitenkin antoi oppikirjasesimerkin johtoasemasta pelaamisesta salibandyssa. Joukkue sulki oman alueen keskustan tiiviillä ja tarkalla alueellisella miesvartioinnilla. Se peitti vetoja ja puolusti myös pallolla. Varsinkin loppupuolella Classic pelasi hienoja pitkiä palloralleja juoksuttaen Happeeta kenttää ympäri – kuin ruotsalaiset usein suomalaisia.

Happeella ei ollut keinoja avata tätä Classicin puolustussuuntaan pelaamista. Happeen paras paikka syntyi puolittaisesta läpiajosta jäähyn päätyttyä. Jopa 6v5-pelaamisessa Happee oli aseeton, mitä Kotilaisen loukkaantuminen edesauttoi. Lopulta Classic pääsi naulaamaan ottelun lopullisesti kahdella osumalla tyhjään maaliin.

Tamperelaiset ovat Nykyn ja Kuitusen johdolla Salibandyliigan triplamestareita. Ja millä tyylillä: kauden ainut tappio tuli jatkoajalla Oilersille syyskuussa. Kolmeen kauteen Classic otti 96 voittoa, pelasi neljä tasapeliä ja hävisi vain yhdeksän kertaa 109:ssä ottelussa Salibandyliigassa (voittoprosentti 88).

Se on ylivoimaa se.