Classicin naiset viettävät valmistavaa viikkoa naisten Superfinaalia ajatellen. Finaalissa tamperelaiset mittelevät SB-Prota vastaan. Classicin pääkäskijä Katriina Saarinen päivitteli joukkueen tilannetta loppuottelun alla Pääkallo.fille.
– Odottavainen tunnelmahan tässä on ollut jo pidemmän aikaa. Hienoa on päästä taas Hartwallille huipentamaan kausi tänäkin vuonna, Saarinen kommentoi heti aluksi.
Niin, Classic on ollut näissä tilanteissa aiemminkin. Se on pelannut jokaisessa Superfinaalissa tähän saakka. Ensimmäisenä vuonna Lappeenrannan NST vei kultaa tamperelaisten nenän edestä, mutta viime vuonna Classic voitti juuri SB-Pron ja juhli Suomen mestaruutta.
– Aika pitkälti valmistautuminen on noudattanut samaa kaavaa kuin aiempinakin keväinä. Kaikki on pyritty tekemään mahdollisimman huolellisesti, ettei mitään jätetä sattuman varaan. Joka vuosi ollaan tietysti yritetty toimia näin, mutta ehkä nyt on onnistuttu jossain jopa aiempaa paremmin. Se voi kenties näkyäkin lauantaina, Saarinen totesi hieman salaperäisesti.
Nuorten sisäänajoa
Classicin kausi on ollut totutun dominoiva. Tamperelaiset voittivat runkosarjan selvästi ja hävisivät 18 runkosarjapelistään vain kolme. Pudotuspeleissä sinipaidat klaarasivat niin puolivälierät kuin välierätkin nimiinsä voitoin 3-0. Puolivälierissä kaatui NST ja välierissä EräViikingit.
Joukkueen ratkaisijoina on toiminut tuttuja nimiä muun muassa Alangon sisarusten ja Nina Rantalan muodossa. Kehuja päävalmentajalta ansaitsevat kuitenkin myös nuoret pelaajat, joista etenkin Julia Woivalin ja Jenna Ruokostenpohja ovat onnistuneet myös pisteiden valossa pudotuspelienkin aikana.
– Olemme ajaneet nuoria sisään viime kausien aikana ja tänä vuonna (Jenna) Ruokostenpohja ja (Julia) Woivalin ovat olleet ne, jotka ovat tehneet sen lopullisen läpimurron. Pitää kyllä mainita Julia Jokelakin, joka on ollut jo nyt ensimmäisellä liigakaudella varsin isossa roolissa. Monelta muultakin nuorelta pelaajaltamme odotan samanlaista kehitystä jatkossa.
– Seurana me pyrimme siihen, että nuorista kasvatetaan lisää pelaajia edustukseen, mutta pitää ymmärtää se, että se ei tapahdu ihan yhdellä hyvin treenatulla kesällä esimerkiksi. Se voi monesti vaatia useamman vuoden ja siitä esimerkiksi juuri Ruokostenpohja on hyvä esimerkki.
– Sitten kun miettii mitä sinne ihan huipulle pääseminen vaatii, niin voi seurata Nina Rantalaa, joka on paiskinut kymmenen vuotta sitä kovaa duunia. Kyllä se kapteenin esimerkki päivittäisestä tekemisestä peleissä ja treeneissä on jotain, mistä näiden meidän nuorten on hyvä ottaa mallia. Pyrimme rakentamaan jokaiselle motivoituneelle nuorelle mahdollisuuden itseään kehittää Classicissa, Saarinen analysoi.
Nuorten pelaajien lisäksi Saarinen nosti esille kuluvalla kaudella maalinsuulla vastuuta kantaneen Anna-Maria Linnoisen.
– Kyllähän Laura Loisan jättämät saappaat melkoisen isot tuolla tolppien välissä olivat, mutta tosi hienosti tuo meidän ”Ansku” Linnoinen on niihin hypännyt ja sujahtanut. Hän on ainakin yksi kauden onnistujista, Saarinen kehaisi.
Classic on jo vuosia ollut naisten Salibandyliigan ennakkosuosikkeja kaudesta toiseen. Tänä vuonna sarjapelien määrä tippui kaikkiaan 18 otteluun, mikä on hyvin alhainen määrä.
Oliko tänä keväänä jopa liikaa aikaa odotella playoff-kevättä?
– No kyllähän sen suoraan sanottuna osasta meidän kokeneista pelaajista huomasi, että he odottivat playoffien alkua jo runkosarjan aikana. Olemme paikanneet tippunutta pelimäärää pelaamalla meidän C2-poikien SM-sarjaa pelaavaa juniorijoukkuetta vastaan useampaan otteeseen tällä kaudella. Ne ovat olleet hyvää sparrausta varmasti molemmille.
– Toisaalta meillä oli paljon A-ikäisiä joukkueessa ja nuorten osalta meillä toimi hienosti yhteistyö A-tyttöjen valmennuksen kanssa. He saivat mukavasti pelejä myös sieltä ja pysyimme hyvin kartalla tilanteesta, ettei kenenkään rasitus noussut kuitenkaan liian kovaksi, Saarinen kommentoi.
Playoffien odottelemisen lisäksi muutkin asiat tekivät vuodesta hieman erilaisen Classicille. Joukkueesta kaikkiaan kahdeksan pelaajaa oli mukana joulukuussa naisten MM-kisoissa.
– Kokeneilla pelaajillamme oli muutenkin vähän erilainen rytmitys tänä vuonna, koska oli MM-kisavuosi. Se vaikutti arkeemme siinäkin mielessä, että koskaan ei ole meiltä ollut noin montaa pelaajaa kisajoukkuessa, mitä oli nyt.
Jos ei siis kaikissa runkosarjapeleissä ole näyttänyt siltä, että Classic olisi täysillä latautunut, niin keväälle on kuitenkin taas niin sanotusti liekki syttynyt.
– Kyllä me selvästi olemme parantaneet tekemistämme runkosarjan jälkeen. Niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Se maalinkiilto, joka Eliisa Alangon silmiin on taas nyt keväällä syttynyt, on aika erilaista kuin runkosarjassa. Se on myös hyvin sisäsyntyinen asia ja tällaiset jutut ruokkivat meidän pelaajien keskuudessa toinen toisiaan voittamiseen ja siihen laadukkaaseen tekemiseen. Siinä on näillä meidän nuorillakin hyvä paikka oppia miten kovia pelejä pelataan, Saarinen paalutti.
Tuttu vastustaja
Finaalissa vastaan asettuu, kuten jo todettu, nurmijärveläinen SB-Pro. Runkosarjassa toiseksi sijoittunut Pro kellisti jo kertaalleen Classicin tällä kaudella. Saarinen odottaakin tasaista ottelua.
– Jos katsoo runkosarjan ja etenkin playoffien tuloksia, niin onhan se ihan selvää, että kaksi parasta joukkuetta ovat Superfinaalissa vastakkain, ja niin niiden kuuluukin olla. Uskon, että tulee tosi kova matsi ja eiköhän siitä saada ihan viihdyttäväkin peli aikaiseksi.
– Pelaajat tuntevat toisensa niin hyvin jo maajoukkueesta, että eiköhän kentälle synny ihan mielenkiintoisia taistelupareja, vaikka kentän ja pelien ulkopuolella pelaajat ovatkin enemmän kavereita keskenään, Saarinen totesi.
SB-Pron pääkäskijä Matti Kaipio totesi, että kurinalainen puolustuspelaaminen, sekä reagointipeli ovat voiton avaimia Classicia vastaan. Classic-luotsi Saarinen luottaa niin ikään tiiviiseen puolustamiseen.
– Kliseisesti tässä voi todeta, että isot pelit voitetaan puolustamalla. Lähdetään tekemään sitä omaa parasta suoritusta niin joukkueena kuin yksilöinä ja se varmasti riittää. Ei tässä mitään taikatemppuja ole, luotetaan vain meidän omaan juttuun, Saarinen päätti.