Lahdessa kouhuu salibandyrintamalla, kun paikallinen Pelicans SB, ja Lahteen sekä sen lähialueille asemoituva LASB ovat huonoissa väleissä, kertoi Etelä-Suomen Sanomat keskiviikkona.
Lahden alueella menee sinällään hyvin salibandyn saralla, sillä LASBin miehet pelaavat Salibandyliigassa ja Pelicansin naiset nousivat ensi kaudeksi naisten liigaan. Junioripuolella Pelicansin A-tytöt ylsivät SM-hopealle ja LASB nousi A-poikien SM-sarjaan. LASB voitti B-poikien SM-kultaa keväällä 2017. Pelicansin miesten joukkue jatkaa ensi kaudella 2. divisioonassa.
Lahdessa pelaava LASB hommasi itselleen vähän aikaa sitten farmijoukkueen ja joukkueeksi valikoitui Janakkalan SC Urbans. ESS pitää omassa artikkelissaan erikoisena, että farmisopimusta ei saatu sorvattua Pelicansin kanssa, joka ponnistaa useimpien pelaajien kotikaupungista.
LASBin toiminnanjohtaja Mika Virtanen avasi farmijoukkueen valintaa artikkelissa.
– Pelicans SB ei ole halukas tekemään yhteistyötä kanssamme. Me tarjosimme heille tammikuussa yhteistyöpakettia, johon liittyi junioreiden yhteistyötä ja luonnollisesti myös miesten edustusjoukkueiden välinen farmisopimus. He olisivat olleet valmiita tekemään yhteistyötä, jos olisimme menneet kaikki Pelicans-logon alle, Virtanen kertoi ESS:lle.
Virtasen mukaan kahden ison seuran yhdistäminen olisi hankala prosessi.
– Haluaisimme tehdä yhteistyötä, mutta emme yhdistyä. He taas luottavat Pelicans-brändiinsä niin paljon, etteivät ole valmiita yhteistyöhön.
Pelicansin puheenjohtajan Hannu Kuisman mukaan kyseessä ei ole yhteistyöhaluttomuus heidän suunnaltaan, ja hänen mukaansa heille ei ole nyt ehdotettu farmisopimusta LASBin kanssa. Kuisman mukaan LASBin leiristä on torjuttu aiemmat yhteistyöehdotukset.
– Olemme ehdottaneet aikaisemmin yhteistyötä, mutta LASB löysi silloin muita yhteistyökuvioita, Kuisma sanoi viitaten LASBin ja RSS Panthersin yhdistelmäjoukkueisiin A- ja B-tytöissä.
LASBin tulkinta on se, että Pelicansille käy ainoastaan heidän nimen alleen siirtyminen, ja Pelicans tulkitsee, että LASB yrittää kaapata lahtelaisen kilpasalibandyn.
Pelicansin toiminnanjohtaja Jari Koskinen painotti, että seura pyrkii alueen huippuseuraksi, eikä se halua olla LASBin kasvattajaseura. Pelicansin pitkän tähtäimen tavoitteena on myös miesten liiganousu. Koskinen linjasi lehdessä, että nykyinen tilanne tarkoittaa sitä, että jompi kumpi alueen seuroista kuolee kilpajuoksussa.
LASBin varsinainen asemoituminen kiinnostaa
LASBin puheenjohtaja Arto Korhonen toppuutteli kaappausväitteitä.
– Olemme ehdottomasti edustuksen osalta lahtelainen, ja haluamme kasvaa siellä myös junioripuolella, mutta emme ole kaappaamassa kenenkään toimintaa. Haluamme kasvaa orgaanisesti kerhotoiminnasta lähtien Lahdessa, Hollolassa ja myös Lammilla, Korhonen sanoi.
ESS kysyi Korhoselta myös LASBin virallista kotipaikkakuntaa, joka on askarruttanut myös Pelicansia.
– Pelicans SB:ssä tiedetään ihan tarkkaan, että monipaikkakuntaisuus johtuu siitä, että meillä on pelaajia monella paikkakunnalla. Jos me siirtäisimme yhtäkkiä kaikki ikäluokat Lahteen, niin se olisi aikamoinen pyllistys vaikkapa Tuuloksessa asuvalle perheelle, Korhonen avasi.
Formulat ja lahtelainen salibandy
Korhonen harmitteli, että yhteistyöstä ei ole tullut mitään.
– Olisimme halunneet tehdä yhteistyötä kilpaikäluokissa brändiin katsomatta. Todennäköinen reitti olisi ollut se, että molempien seurojen brändit olisivat olleet esillä tai sitten olisi edetty kokonaan uudella brändillä. Jos juniorikilpasalibandyssä takerrutaan brändeihin, niin silloin aikuiset eivät ajattele nuorten urheilijoiden etua.
Koskinen heitti seuraavaksi melkoisen formula-vertauksen perustellessaan sitä, että minkä lippulaivan alla alueen salibandyn pitäisi kehittyä ja kasvaa. Koskisen mukaan Pelicans on brändinä Ferrari ja LASB Toro Rosso.
– Ajattele, jos formuloissa Toro Rosso menisi Ferrarille ehdottamaan, että vaihdetaan nimi Toro Rossoksi. Eihän siinä olisi mitään järkeä.
Jutun mukaan molemmilla seuroilla on halua tarjota junioreilla mahdollinen reitti kohti huippua. Kuisma oli kuitenkin jutussa vielä sitä mieltä, että LASBin toiminta on lyhytjänteistä.
– LASB tekee työtään lyhytjänteisemmin kuin Pelicans SB. LASBissa tehdään sopimuksia sinne tänne vuosi kerrallaan, kun Pelicansissa luotetaan pitkän aikavälin kehitykseen, Kuisma sivalsi lopuksi.
—
Huom. LASBin toiminta sijoittuu Hämeenlinnan, Hollolan ja Lahden alueelle. LASB nousi liigaan vuonna 2016 ja oli silloin vielä Lammin Salibandy (LaSB).
Huom 2. Pelicans SB ei ole tekemisissä jääkiekon SM-liigassa pelaavan Pelicansin kanssa. Seura saa kuitenkin käyttää kiekkoseuran nimeä sekä logoa. Seura on alkuperäisesti PHSB.
Tässä malliesimerkki suomalaisesta sähly-yhteisöllisyydettömyydestä :-). Edes yhellä paikkakunnalla ei osata tulla toimeen, saati sitten naapurikuntien kanssa.
Tuleva kausi näyttää jo suuntia.
Oletettavaa on että Pelicansista siirtyy lupaavimmat A-juniori-ikäiset pelaamaan LASB:iin. Ehkä joku kokeneempi taas kolkuttelee jopa edustuksen portteja kuten viimevuonnakin. Pelicans puolestaan on selkeästi profiloitunut loistavaksi tyttö/nais-salibandy seuraksi ja houkuttelee alueen lupaavimmat tyttösäbääjät siipiensä suojaan. Ehkä tältä kantilta voisi löytyä jotain yhteistä joskus tulevaisuudessa kunhan nyt ensiksi muutama vuosi vähän möksötellään tahoillaan.
Hyvää kilpailua. Toivottavasti kyseiset seurat pelaavat samalla sarjatasolla vielä joku päivä. Se jos joku lisää sählyn kiinnostavuutta, kunnon paikallis väännöt. Mietitään vaikka liigaa jääkiekossa. Jokerit lähti khl ja näin ollen ifk-jokerit paikkalispelejä ei enää nähdä, meni monella kiinnostus koko sarjaan
Vai on Pelicans sählyn Ferrari?
Nyt keulii Lahdessa ja pahasti. Pelican ei ole sählyn puolella yhtään mitään 😀
Pelkällä brodeerauskoneella ei tule vielä sitä menestystä ja brändille arvoa. Pitää ajaa ne kisatkin (lue pelata muutama kausi pelejä).
Kuulostaa tosiaan hyvin perinteiselle tilanteelle lajissa. Jokainen toimija ajattelee omaa etua ja kunniaa, koska lajissa ei juuri rahaakaan liiku, ja henkilökohtaiset erimielisyydet viedään helposti joukkueiden välisiinkin asioihin. Tärkeintä on saada naapuriseuran toiminta näyttämään arveluttavalta, että pelaajat saataisiin siirtymään omaan seuraan. Tai ainakin yhteistyöstä neuvotelleiden ymmärryksessä on ollut jotain vikaa, jos noin paljon näkemykset eroaa toisistaan. Yleensä kun seurojen välit ei toimi, niin pelaajatkin joutuu kirjaimellisesti pelinappuloiksi, kun seurasiirto koetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Toisaalta jos näkemykset on noin erilaisia, niin ehkä on vaan helpompaa olla rauhassa huonoissa väleissä ja jokainen pyörittää omaa hommaansa, kun eihän tuollaisista olosuhteista mitään toimivaa fuusiota tehdä.
Osataan se Päijänteen pohjoispäässäkin. Siellä soheltavat O2 ja Happee. Luulisi kaupungin pesäpallohistorian jotain opettaneen, mutta ei.
Molemmat herrat Virtanen ja Koskinen omaavat isot egot, ehkä liian isot omaan tehtäväänsä. Seurojen puheenjohtajat joutuvat selittelemään näiden kahden hiekkalaatikkoleikkejä. Molemmilla on puutteita yhteistyö- ja sosiaalisissa taidoissa. Kovasti puhutaan yhteisöllisyydestä, mutta nämä herrat eivät edes vaivaudu tervehtimään seurojensa junnujen vanhempia. Miten voisivat tehdä seurayhteistyötä? Ei jatkoon!
Jaa Pelsut on Ferrari ja LASB on Toro Rosso? Kyllä ite laittaisin toisinpäin. LASB on lyhyessä ajassa noussut 5. divarista asti liigaan ja ansaitsee kaiken kunnioituksen siitä. Liiga joukkue määrää ja sillä selvä. En tiedä miten kehtaa 2.divari jengi tulla liiga jengiltä vaatimaan että miten hommat tehdään. Pelicanssille ei kelvannut mutta Sc Urbans otti yhteistyön avosylin vastaan.
LASB on brändi. Pelicansista en tiedä edes yhtään pelaajaa, en junnua enkä aikuista. Pelicansien ja Jokereidenkin vaikea luoda brändiä salibandyssa muuten kuin menestymällä paremmin kuin lätkässä ja se on vaikeaa se. En usko, että Kärpät salibandystäkään mitään hittiä tulisi. Tai Tapparasta 😀
Siinä kaivetaan vaan itelle kuoppaa, kun perinteet yritetään hyödyntää toisesta lajista.
pohjanmaalle: Samaa mieltä – toisesta lajista salibandyyn liimatut brändit (Blues, Jokerit, Pelicans jne) kantavat varmasti johonkin pisteeseen toiminnan alkuvaiheessa mutta niistä epäilemättä muodostuu jossain vaiheessa taakka kantajalleen.
Perinteikkäät monilajiseurat (TPS, Ilves jne) sitten tietenkin kokonaan oma lukunsa.
Ylimielistä pelicans, ylimielistä.
Sanokaa minun sanoneen mutta Ols siirtyy Kärppien alle kahden vuoden sisällä!
Mikä tässäkin sitten se lopullinen totuus lienee. Näillä yhtään pienemmillä paikkakunnilla tuo kuppikuntaisuus ja/tai jääräpäisyys ei vaan oikein meinaa toimia. Jossain Oulussa jalkapallossa vähän sama homma ja tulos on nähtävissä.
Toisesta lajista puheenollen.Miltä kuulostaa oilers ja rangers?:-)
Komppaan pohjanmaata. Omat junnut toiselta puolelta Suomea ovat pelanneet aikoinaan tasokkaita matseja LASB-junnujen kanssa ja nyt jokainen heistä tietää seuran. Pelikaaninimen ainut etu on tässä lajissa se että kotikaupunki on selvä, mitään muuta ei saa. Miten moni ei-lätkäkaupungista oleva juniori tietää edes sen verran? Lätkäliigan näkyvyysarvolle taidetaan nyt ladata aikamoisia paineita, ottaen huomioon että ko. tuote löytyy ilmeisesti nykyään jonkun teleoperaattorin paletista.
Kyllähän kaikki Lahtelaiset salibandyn ihmiset tietävät että MR Koskinen ja Kuisma ovat todella hankalia persoonia jotka pitävät omaa tekemistään ainoana ja oikeana. LasBille hatunnosto että ovat tyhjästä tehneet työn ja nousseet liigaan. Kertoo myös minusta aika paljon että jutussa Lasbilaiset toteavat asiat faktoina ja Pelsun taustat keskittyvät haukkumaan Lasbilaisia. Brodeerauskone ei kulttuuria tee.. se on varma asia.
Pohjanmaalta, mistä tiedät, että Virtasen sana on fakta? Tunnetko taustoja tarkemmin? Isoja egoja sekä Koskinen että Virtanen. Molemmilla peiliin katsomisen paikka!
Artolle tiedoksi, että Oulun jalkapallon ongelmilla ei ole kyllä mitään tekemistä pienten paikkakuntien kuppikuntaisuuden kanssa. Ihan tällaisia vähänkään suurempien paikkakuntien ongelmia. Pahoittelen offtopicia, tsemiä Lahteen. Selvittäkää ongelmat ja pitäkää LASB kiinnostavana, piristävä liigajoukkue.
Ei seurojen välinen ”valtataistelu” ole missään mielessä uutta. Oli laji kuin laji, niin seurojen välille saattaa erityisesti jomman kumman seuran noustessa tai kehittyessä tulla kovaakin kilpailua. Yleensä ylempänä olevat seurat saattavat vähätellä alempana olevia, koska pystyvät hyvin helposti ”imemään” alemmalla tasolla pelaavien joukkueiden hyvät pelaajat itselleen. Ainakin saman lähialueen osalta. Nyt sivullisena näyttää siltä, että Lasb laajentaessaan toimintaansa alkuperäiseltä paikkakunnaltaan toiseen, on herättänyt ärsytystä. Paitsi että seura on kilpailija alueella, niin se on hypännyt ”kylästä” täysin eri paikkakunnalle, isoon maakuntakeskukseen. Tämä jos mikä herättää varmasti tunteita. Eroa voi olla myöskin toimintatavoissa tms, joten sivullisena en lähtisi arvostelemaan kummankaan toimintaa. Jos jonkun alueen seurat eivät kykene yhteistyöhön, se on heidän ongelmansa. Joskus kova paikallinen kilpailu johtaa alueella kovaan tasonnousuun, joskus menestys jää laimeammakai kuin yhteistyöllä muiden kanssa. Junnupuolella YJ-toiminta kuvasta samaa, joskus onnistutaan ja useammin se jiohtaa pelaajakatoon myöhemmässä vaiheessa. Tsemiä LASB ja SB Pelicans!
Naurettavaa tämä Pelicansin kateus LASBIA kohtaan, kun eivät näe yhteistyön (ei fuusion) hyötyjä. Jalat maahan ja pää pilviin Pelsu. Toiset osaa, toiset ei.
Eikös tämä Pelicanssin puuhamies ole ollut ajamassa kaikki seurat konkkaan. LaNMKY, SbLahti vai mikä se oli, nyt on siis Sb Pelicansin vuoro ja vielä pitäisi ottaa LaSb mukaan. Ei ainakaan kunnianhimoa Koskiselta puutu. 😉 Katsoppas Arppa peiliin ja tuu uudestaan kun huomaat virheesi.
Minun lyhyen salibandyhistoriani aikana Pelicans on ollut mm. PHSB, Sbandy sekä Lahden Kaleva tjsp. 15 vuotta ja neljä eri nimeä – eiköhän kannata lopettaa se brändistä puhuminen ja keskittyä ennen liiganousua pärjäämään ensinnä kakkosessa nousun arvoisesti. Kannettu vesi ei pysy kaivossa ja tämä pitäisi pelikaanien jo tietää – tätä menoa luvassa on Sbandyn kohtalo eli nopea katoaminen säbäkartalta.
Varmasti jokainen isomman kaupungin salibandyn juniori joukkuetta valmentava tietää ettei mikään ole pysyvää. Pelaajat voivat vaihdella seurasta toiseen ristiin rastiin eri kausilla riippuen eri tilanteista. Yksi iso asia joka olisi tärkeää muistaa on se itse salibandy pelaaja. Mikä hänelle on missäkin elämän vaiheessa fiksuinta, varsinkin juniori vaiheessa. Koulunkäynti, harrastaminen ja vapaa-aika, kaikelle pitäisi jäädä hyvin aikaa jaksamisen takia. Onko nykymaailman hektisyyden syke tarttunut liiaksi myös kilpaurheiluun, varsinkin joukkue-urheiluun? Pitkäjänteisyydestä puhutaan aina, mutta toimivatko harrastajat sen ajatuksen mukaisesti? Seuratyön kivijalka on sen vapaaehtoiset työntekijät ja talkoolaiset. Pitkäjänteisesti talkoilla vaativaa työtä tekevät valmentajat ovat mittaamattoman arvokkaita seuroille. Tämä on isoin haaste seuroille miten ne hoitavat laadukkaan valmennuksen kaudesta toiseen ja saavat sitoutettua heidät useiksi vuosiksi seuraan. Palkallisia juniorivalmentajia on harvassa joten seurojen systeemi vapaaehtoisten kouluttamiseen pitää olla kunnossa. LASB ja Pelicans SB tekevät molemmat arvokasta työtä nuorten harrastamisen eteen, pyramidin kärki eli miesten ja naisten edustusjoukkueet ovat oma lukunsa ja tarinansa. Näitä kahta asiaa ei pidä liiaksi sekoittaa. LASB edustus (huom) on tehnyt hienon tarinan Lammin ajoista lähtien tullen lopulta Lahteen, junioripuolen joukkueet on siellä hajautettu Hollolaan, Janakkalaan, Hämeenkoskelle ja Hämeenlinnaan. Janakkalan B-pojille tulee pitkiä ajoreissuja kauden aikana Hollolaan treeneihin, myös Lahteen? Eli LASB toimii erilaisella strategialla, Pelicans SB (PHSB) toimii kaikissa ikäryhmissä ainoastaan Lahdessa. No, oli miten oli meni miten meni, toivottavasti keskiössä olevat harrastajat saavat ja jaksavat harrastaa hienoa lajia positiivisessa ympäristössä kausi kerrallaan.
SISÄLTÄ NÄKIJÄLLE:
LASB yhdistelmäseurana todentotta toimii laajemmalla maantieteellisellä alueella kuin PHSB/pelicans joka on keskittynyt pääosin Lahti/Nastola akselille.
Tähän kuvioon sopii omasta mielestä erittäin hyvin yhteen mm. LASB B-juniorien tämänkautinen yhteistyö SC Urbansin joukkueen kanssa.
Jos pidetään pelaajat keskiössä, niinkuin kai aina juniorien tapauksessa täytyy pitää, on vaikea nähdä häviäjiä tässä yhteistyössä. Jos asiaa siis katsoo pelaajien perspektiivistä.
pelsun parhaimmisto on pelkkiä pappoja ja jos kaikki junnutki menee lasbin a poikiin ni ei hyvältä näytä
Lasbin ja SC Urbansin yhteistyö kantaa Bjunnuissa hedelmää ensi kaudella, mutta Lasbin Ajunnuja Urbansin tähdet tuskin pystyvät pelastamaan.
Eipä isä-Stenbergin tavoite ole LASBin A-junnujen menestyksessä. Tämä yhteistyö LASBin kanssa oli ainut keino pitää 01-ikäisesten parhaimmisto kasassa Janakkalassa ja päästä vuolemaan kultaa BSM:ssä tulevalla kaudella. Siinä sitä on taas yksi vuosi lisää suunnitella vaparikuvioita niin, että oma poika pääsee lopulta vedolle vapaasta paikasta. Se näyttää hyvältä pistepörsseissä.
LASB:n menestyksen tavoittelun hinta – muutama syrjäytynyt nuorimies. No, mutta onko sillä nyt niin väliä, jos palkintona on liigajoukkue?
Väittäisin, että yhteiskunnallisesti sekä yksilötasolla asialla on paljonkin merkitystä.
Kerron erään esimerkin elävästä elämästä:
Uuden LASBin syntymisestä lähtien on ollut hyvin selvää, että tietyissä ikäluokissa tärkeimpänä arvona pidetään liigatasolle (tai vielä mieluummin maajoukkuetasolle) tähtäämistä jo viimeistään 12-vuotiaasta lähtien. Muilla ei ole asiaa jatkaa seurassa, koska viimeistään yläasteikäisistä pelaajista puhuttaessa seuran panostus tähtää vain SM-tasoisten pelaajien etsimiseen ja treenaamiseen. Sillä ei vaikuttaisi olevan seuralle väliä, jos pelaajien siirtelyn seurauksena harrastetasoinen joukkue jää tyhjän päälle, vaille maalivahteja ja valmentajia. Reilut kymmenen kenttäpelaajaa jäävät nuolemaan haavojaan, koska vaikka peli-intoa olisi, ei seuralla ole tarjota pelimahdollisuutta kuin SM-tasoisen pelitaidon osoittaneille pelaajille. Osalla nuorista on toinen urheiluharrastus, johon voi helposti siirtyä, mutta niille, joilla ei sellaista ole, ratkaisuksi ehdotettiin: ”Teidän pitää nyt sitten vain etsiä joku toinen harrastus.” No uuden, mielekkään harrastuksen etsiminen 6-vuotiaasta saakka säbää pelanneelle miehenalulle ei olekaan ihan yksinkertaista. Varsinkaan, kun kiinnostus kohdistuu vain salibandyn pelaamiseen. Myöskään naapuriseuran säbäjoukkueeseen ei kuulemma kannata pyrkiä, koska joukkue on niin heikkotasoinen. (Johtuen siitä, että vajaa pari kentällistä parhaita pelaajia siirtyi houkuteltuna LASBin riveihin jo 11-12-vuotiaina. )
Tuntuma on, että kyse on laajemmasta ilmiöstä ja asenteesta eikä vain tästä yhdestä ikäluokasta.
Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, mikä on esim. Suomen Salibandyliiton kanta kyseiseen toimintaan.
-Lopuksi -Koska uskon, että ihmeitäkin voi tapahtua, ehkäpä syksyllä myös harrastajatasoinen joukkue löytänyt jostain maalivahdin ja valmentajan ja jatkaa toimintaansa. Ja pelko lapsen syrjäytymisestä onkin ollut vain pahaa unta.