Kausi on nyt sitten pelattu ja loppupelissä veikkaukset ei mennytkään niin huonosti, sillä SSV ja Classic voitti. Anderson jatkaa nyt muilla laitumilla ja toivottaa kaikille salibandyn ja häröilyn ystäville hyvää jatkoa ja ehkä katsomoissa tavataan!

Kävin lauantaina arvioimassa entisen valmennettavani liikuntasuoritusta lukiodiplomia varten ja siinä peliä kattellessa jaariteltiin niitä näitä valmennettavan liikunnanopen kans. Ope vahvisti käsityksiäni siitä, että ihmisten ruumiita ei ole tehty kovin kestäviksi. Hän oli itse voimistelu-uransa jälkeen “harrastanu” kilpa-aerobikkiä ja kertoi, että siellä urheilijat yleensä lopettelevat viimeistään kolmikymppisinä, koska ovat niin romuna. Toisin kuin palloilussa, näiden urheilijoiden vammat tulevat pääsääntöisesti toistoista harjoituksissa: hypyt kovilla alustoilla hajottavat polvet ja selän, ja punnerrukset nujertaa olkapäät ja ranteet. Voimisteluhan lopetetaan jo noin 18-vuotiaana, koska sitä rääkkiä ei kestä edes parikymppinen, etenkään jos menestystä ei tule.

Pallopelitkin hajottaa ihmistä, mutta niissä on kuitenkin se ihana leikin aspekti, joka tekee hommasta hauskaa tasosta riippumatta. Pipopelit ja erilaiset puulaakit liikuttavat kaikenlaisia ihmisiä eikä eteneminen ole suoraviivaisesti arvioitavissa. Ja vaikka vaarojakin on, otan silti mieluummin tuki- ja liikuntaelinten vamman ku sydän- ja verisuonisairauden tai kakkostyypin diabedeksen.

Olen ollut huomaavinani, että salibandymediassa on povattu Erän vihdoin kaappaavan mestaruuskannun SSV:ltä, koska olis jo sen aika ja niillä on leveämpi materiaali. Viime vuonna toivottiin ihan samaa, mutta finaalisarja oli SSV:n ylivoimaista hallintaa tavalla, joka ei ollut erityisen jännää noin urheiluviihteen kannalta. Tuosta viimevuotisesta esityksestä takaraivooni jäi epäilyksiä siitä olisko Erä vieläkään valmis ja epäilys on muuttunut uskoksi. Ei niinkään siksi, että vakiviikingit Järvi ja Manner sun muut olisivat niin upeita, vaan siksi että SSV:n kakkoskenttä pelaa hienosti: lämmittää nähdä Jukka Kinnunen ja überatleetti Mikael Lax ratkaisijoina. Oli miten oli, liigalle parasta mainosta on pelien tasaisuus. Nämä on juuri niitä kuuluisia pienten marginaalien vääntöjä.

Naisten finaaleissa on melkein sama asetelma: kokemus vastaan poikasten into. Veikkaan, että siellä käy ihan samalla tavalla ku miehissäkin ja kokemus vie. Kaikista eniten toivon kuitenkin tasasia pelejä ja suuria katsojamääriä. Jos joulupukki tai haltiakummi on kuulolla, myös TV-peli olis kiva.

OLS:n tyttölijuniorit meni eilisillan voitollaan nuorten SM-sarjan finaaliin, jossa vastaan astelee, ketkäpä muut ku Tikkurilan Tiikerit. Sitä seuraa koetellaan nyt Oulu-matkailulla koko rahan eestä ja rakkaudesta lajiin.

Oli ihanaa oli Pyrkän katsomossa ja huutaa ja meuhkata ku jalkapallohuligaani. Onneksi tuomaritkin pelasivat oman osuutensa ihan nappiin ja olivat sopivan provosoivia vislauslinjallaan. Kaiken kukkuraksi paikalla oli pelaajien vanhempien ym lisäksi paljon muiden OLS-joukkueiden pelaajia. Onko tämä seurakulttuurin alkua?

Finaaleissa lisää kannustuslauluja pikkumurffeille. Ehkä jopa muillakin kuin Volgan sävelillä. Kaikki paikalle (Pyrkkä) ens sunnuntaina klo 18:30!

Classic meni odotetusti finaaliin ja odotetusti myös 3-0. Vaikka veikkasinkin 3-1, tarkoitin oikeasti 3-0, mutta yritin olla positiivinen Tikruja kohtaan. (Selityksiä, selityksiä). Joka tapauksessa, Tiikereiden leirissä näkyi pleijjareissa semmoista ilosanomaa, että Johanna Hellsten näyttäis olevan palailemassa oivaan pelikuntoon.

Pro sen sijaan jatkaa yllätyksiä, mitä en kyllä olisi uskonut, vaikka joukkue onkin täynnä nuoria ja vikkeliä taitoniekkoja. Kun veikkasin 3-0, tarkoitin oikeasti, että FutisForum-kielellä sanottuna “hyppään Pron bandwagoniin gloryhunttaamaan menestyvää underdogia”. Tai no, ehkä tänään on meijjän Helin päivä.

Koska olen ollut niin hyvä veikkaaja runkosarjassa (joku on mulle gurmeet pystyssä), haluan jakaa asiantuntemustani myös pleijjaripelien osalta. Parithan menevät silleen, että NST kohtaa SB Pron ja Classic Tiikerit. Hannuksela on pistänyt jo oman veikkauksensa ja tässäpä tämä mun lyhykäisyydessään.

NST - SB Pro 3-0
Jeps, näin se valitettavasti tulee menemään. SB Pron yllätysmomentti on käytetty eikä Maaniitun keltaisessa pikkukaukalossa tapahtuva “mailahäirintä” pelota 55 minuuttia pelissä pelaavaa Laura Kokkoa. NST:n kupoli kestää niinku aina, koska ne on vaan niin pro.

Classic - Tiikerit 3-1
Classic on saanut yskivän koneistonsa käyntiin eikä Tiikereillä valitettavasti riitä matskua näihin peleihin, vaikka heillä onkin eräs liigan miellyttävimmistä kapteeneista. Pallonhallinnassa oli ongelmia jo OLS:n kanssa eivätkä vastahyökkäykset pure samalla tavalla alhaalta karvaavaa Classiccia vastaan. Yhen voiton Tikrut kuitenkin Classicilta vievät, koska yhtenä päivänä Classicilla on huono päivä, ja niinä päivinä he ovat itse itsensä pahimpia vastuksia.

Kausi päättyi eilen ja takki on tyhjä. Haluan kiittää tässä pelaajia, katsojia ja erityisesti kaikkia, jotka autto taustoissa ja talkoissa. Kiitos ja anteeksi.

David Beckhamin akillesjänne repesi sunnuntaina oikeastaan ihan ittekseen. Akilles on huono paikka hajottaa 34-vuotiaana, kun uran viimeiset MM-kisat on ovella. Veikkaisin, ettei Beckham toivu paitsi kisoihin mutta myöskään Italian liigan tasolle. Toki ammattilaisilla on hitusen normihemmoa parempi tukiverkko, mutta silti kyseessä on potkutekniikastaan kuulun ikääntyneen pelurin tukijalka.

Julkkisortopedi Sakari Orava leikkasi Becksterin jalan näin. Paikalla on myös fysioterapeutti, joka neuvoo Beckhamia venyttelemään pikkujalkoja, koska jalkapallo jäykistää ne.

Ylläolevassa jutussa on linkkejä. Heiluttele hiirtä tarinan päällä niin huomaat missä ne on.

Ajattelin, että historiallinen ensimmäinen OLS:n naisten pleijaripeli menee multa ohi, mutta näin se menee toinenkin New Yorkissa eilen riehuneen myrskyn takia. Mun pitäis jo hyvinkin olla kotona, mutta niinpä vain olen Philadelphiassa, josta pääsen ehkä pian pois ja Lontoon kautta ehkä kotiin maanantai-iltaan mennessä. Tiistaina pelaajat matkaavat taas Tikkurilaan ilman Andersonia, joka joutuu luonnollisesti olemaan päivätöissä. Ehkä parempi näin, niin tytöt jatkavat eilistä menoaan ja kaatavat tiikereitä päivä toisensa perään.

Ehkä voinkin tulla mukaan pleijarihulinaan suoraan kampaajan kautta permanentti päässä.

Naikkosten joukkueurheilu ylittää iltapäivälehtien uutiskynnyksen ainoastaan arvokisoissa ja väkkäritapauksissa. Kymmenen pistettä HPK:lle itkemisestä.

Uusi ulkoasu. Tulee mieleen Fat pipe. Or Die.