Naisten divari on suuri vitsi

Naisten salibandyyn löytyy EHKÄ 20 hyvää naisten joukkuetta. Nyt liitto yrittää peluuttaa yksittäisiä pelejä 28 joukkueella.
Kysymys kuuluukin onko tässä mitään järkeä?
Ajatuksena voisi olla, että Liigassa 10 joukkuetta ja divisioonassa 10, molemmissa voidaan tällöin pelata esim. 3 kertainen sarja valtakunnallisesti. Pelejä siis 27kpl molemmissa sarjoissa.

Kolminkertaisena sarjana divarin taso versus kustannukset ei kohtaa, valitettavasti. Matkakulujen (esim. Oulu-Turku) vuoksi budjetti paukahtelisi ihan uusille lukemille eikä tulojen hankkiminen divarisählyn leimalla ole helppoa. Urheilullinen taso on onneksi selvästi noussut viime vuosina. Jos trendi jatkuu ja pelaajat ovat valmiita panostamaan lajiin sekä tekemisen tasolla että taloudellisesti, sarja alkaa olla vakavasti otettava. Silloin voitaisiin harkita kolminkertaista sarjaa, kaksilohkoista, jossa runkosarjan jälkeen ylempi ja alempi loppusarja tai yksilohkoinen valtakunnallinen sarja.

Musta a-tyttöjen sarjassa ei oo mitään järkeä, mutta se onki jo toinen aihe.

Sarjamaksu yli 500e ja 14 peliä, huh huh!

Ensin joukkueet valittavat että kausi on niin kallis. Nyt kun sarjaa supistetaan, niin taas haukutaan että pelleilyä. Niin tai näin kaikki ei ole tyytyväisiä. Eihän naisten 1. divisioona olekkaan kilpasarja, ainakaan jos ajattelee suurimman osan pelaajien sitoutumisesta. Mielestäni pelkkä puulaakisarja, jonne riittäisi max. 10 peliä että pelurit ehtisivät viettää myös vapaa-aikaa.

Ihmettelijälle: Jos sinun kaltaisia ajattelijoita olisi enemmän tässä maassa, niin naisten salibandy ei nousisi koskaan uudelle tasolle. Sinulta harvinaisen tyhmä kommentti.

Tämän muutoksen takana on se, että naisten divarista ollaan tekemässä valtakunnallista yksilohkoista sarjaa. Siihen lienee tulossa 12 joukkuetta. Tämä ensi kausi on vain siirtymävaihe siihen sarjaan, siksi sarjasysteemi on vähän omituinen. Sitten aikanaan kun on olemassa yksi valtakunnallinen 12 joukkueen divari, ollaan taas paremmassa tilanteessa kuin mikä oli esim. viime vuonna, jolloin divarissa pelasi yhteensä 20 joukkuetta. Naisten liigan supistaminen 10 joukkueeseen olisi myös erittäin tervetullut. Pelataanhan lentopallo ja koripallokin 8 joukkueella, ja siksi sarjat ovat kovatasoisia.

Muutos on erittäin hyvä idea, ja nyt vaan kahlataan ensi vuosi läpi kohti parempaa tulevaa.

Mites kakkonen sitten ? Turnausmuotosesta sarjasta 12 jengin valtakunnalliseen divariin ?!

Ketä kiinnostaa toi lepakoitten puuhastelu.Keittiöön vaan ruokaa äijille laittamaan.Naapurin akan kanssa kävelylle sunnuntaisin niin se on siinä

naisten salibandy on suuri vitsi.

Naisten salibandy on kyllä melkolailla vitsi, ainakin liigan häntäpään osalta. Muutama joukkue sarjan kärjessä tekevät jo ihan ansiokasta työtä pelaamisen eteen. Tästä syystä sarjan kaventaminen 8-10 joukkueeseen olis perusteltua. Eiköhän se sarjan taso siitä nousisi, ja pelaajat saisivat kovia pelejä. Kolminkertainen sarja + pleijarit tuottaisi ihan laadukkaan sarjan.

Pelimäärän vähentäminen keventää seurojen taustaihmisten taakkaa.

Parhaimmillaan pienempi pelimäärä mahdollistaisi paremman panostamisen ottelutapahtumiin, tosin naisten liigassa nähtiin että kun pelimäärä putosi 22 -> 18 niin käytännössä hommat tehtiin kuten ennenkin.

Kukaan ei kiellä sarjapelien lisäksi osallistumasta Suomen Cupiin tai järkkäämästä harkkapelejä tai vaikka jotain turnausta.

“Tästä syystä sarjan kaventaminen 8-10 joukkueeseen olis perusteltua.”

Ei siitä niin kauaa oo ku miesten salibandy oli yhtälailla “vitsi”. Tästä syystä en ole sarjan kavennuksen kannalla. Naisten salibandy kaipaa energisiä ja intohimoisia seurajohtajia jotka jaksavat innostaa ja innostua naisten salibandysta ja sen kehittämisestä. Ymmärrän kyllä jos nämä henkilöt satsaavat miehiin. Ihan jo ilmapiirin vuoksi…

Aika kauan naisten parissa tämän lajin pyörteissä mukana olleena väitän, että valitettavasti naisten sarjassa oikeasti kovasti töitä tekeviä ja urheiluun vakavamielisesti suhtautuvia joukkueita lienee se 8 ja näissäkin joukkueissa keskimäärin noin puolet yksilöistä oikeasti sitoutuvat harjoittelemaan ja elämään urheilijan elämää..

Mistä tämä sitten johtuu?

Allekirjoittanut on sitä mieltä että syy on vain ja ainoastaan valmennuksen ja seurojen taustatyön.

Henkilökohtaisesti on tullut nähtyä että kyllä se nainen ihan samalla tavalla kovasta työnteosta lajin parissa nauttii kuin mieskin, usein jopa ottaa homman paljon vakavammin (ruokailut, lihashuolto, oheisharjoittelu, mentaalipuoli jne..), mutta VAIN JOS valmennus itse on aktiivinen ja osaava..

Aivan liian usein valmentajat ottavat homman puolivaloilla ja se huono valmentaminen kyllä heijastuu naisista voimakkaammin kuin miehistä..

Seuratyö nyt on niin naurettavalla tasolla suomalaisessa urheilussa, että siitä lienee turha edes aloittaa keskusteluita..

Ei ne seuratyön taustat edes siellä miesten lätkäliigassa ihan kunnossa ole.. Kaikenmaailman entisiä pelaajia ja merkantin papereilla varustettuja konkurssin tehneitä pienyrittäjiä notkuu urheiluseuroissa aikaansa kuluttamassa ja leikkimässä suurta urheilujohtajaa.. Otetaan vaan velkaa velalle ja jätetään maksut joka suuntaan maksamatta..

Ei mitään hajua taloudenpidosta, markkinoinnista, neuvottelemisesta tai varainhankinnasta ja jos vaikka vähän onkin niin sitten ei ymmärretä urheilusta mitään ja tuki valmennukselle sekä pelaajille ihan nollaa.. On nähty.. ;-)

On melkoisen asiaton ja mauton.

Naissalibandyn tilasta on monikin kiinnostunut ja huolissaan ja keskustelun herättely on aina hyvästä - kiitos siis Jarkko keskustelun avauksesta.
Jos juuri “no niin” - nimimerkkiä ei kiinnosta (kuitenkin kirjoittelit tänne todella mauttoman kommentin? outoa että vaivauduit kun ei kiinnosta?) niin pysy sitten poissa. Vaikka siellä keittiösssä miehellesi kokkaamassa ;) (sitä paitsi tiedoksesi että tosiäijät osaa valmistaa ruokansa ihan itse.)

Naissalibandy ei todellakaan ole mikään “vitsi” vana parhaimmillaan viihdyttävämpää katsottavaa kun miesten sikailu+ajelupelit joissa ei taidolle jää mitään sijaan.

Toki olisi naisten liigapeleillekin eduksi jos voitaisiin pikkuhiljaa mennä tuomarilinjassa kohti kansainvälistä tasoa ja sallia puhtaat kovat vartalokontaktit (vaikka se heikompi sitten kaatuisi tai ottaisi hypyn kaukalosta ulos) niin ei tarvitsisi liigapelaajien sitten aina keräillä EC-peleissä ja mj-peleissä. Mutta se onkin sitten kokonaan toinen keskustelun aihe.

“parhaimmillaan viihdyttävämpää katsottavaa kun miesten sikailu+ajelupelit joissa ei taidolle jää mitään sijaan”

Antakaa mun kaikki kestää! Naisten pelissä taito tarkoittaa sitä, että pallo ei karkaa lavasta kahden metrin kuljetuksen jälkeen vaan vasta viiden..

Kyllä, yhdyn edelliseen kommenttiin. Juuri se taidon puutehan siellä naisten peleissä tekee siitä pelistä karmeata sohimista ja surkuhupaisaa katseltavaa. Siis juuri tämä on ongelman ydin, miksi valtaosa lajin harrastajista ei jaksa naisten pelejä katsella. On varmasti myös sovinistisista syistä naisten pelejä vältteleviä, mutta maksavat asiakkaat haluaisivat nähdä taitopelaamista, eikä pallon hakkaamista ja päätöntä ryntäilyä.

Naisten liigapelaajien taitotaso on yleisesti n. 12-13 vuotiaiden poikien kanssa samalla tasolla. Ei heidänkään pelejä käydä sankoin joukoin katsomassa, samasta syytä. Se, että onko miesten pelit jonkun silmään fyysiseltä kontaktiltaan liian kovia on oma keskustelunsa, mutta taidon puutteesta puhuminen miesten pelien yhteydessä kertoo lajitietämättömyydestä. Joten, suosittelen kritisoimaan miesten pelejä jollain vähän realistisemmalla argumentilla.

Sinänsä on kiva, että lajiamme myös naiset ja tytöt harrastavat. Tuo mukavan lisän lajiin, ja tarjoaa terveitä elämäntapoja jne. osallistujille. Laadukkaasta ja yleisöä kiinnostavasta pallopelistä ei kuitenkaan kannata puhua naissalibandyn kohdalla. Tosin, ei se olekkaan osallistujille tärkeintä, vaan tärkeintä on mieluisa harrastus.

Eiköhän naisten urheilua pidä arvioida ihan omana haaranaan. Eihän naisuimareilta, yleisurheilijoilta tai voimannostajiltakaan odoteta miehiä vastaavia tuloksia.

Naisten sabassa suurimmat ongelmat ovat puutteet fyysisessä harjoittelussa. Puutteelliset motoriikka, kordinaatio ja voimaominaisuudet tekevät pelistä ja ratkaisuista paljon verkkaisempia ja siksi lajia hyvin suppeasti seuraavien silmään mielenkiinnotonta. Mutta on paljon joukossa poikkeuksiakin ja jo naisten liigan huipulla suurta osaa pelaajista voi kutsua jo urheilijoiksi. Kyllä ne alasarjapelaajatkin tulevat perässä, kunhan valmentajat vaativat ja tekevät seuroissa töitä pitkäjänteisesti.

Ei ne naiset varmaan ihan täysillä aina pelaa ja harjoittele, mutta onhan niiden peli- ja harjoitusintensiteetillä jotain yhteistä monen palstalle kirjoittaneen aivokapasiteetin käytön kanssa.

Yhdyn edelliseen.

Mikä sitten Ruotsissa vetää katsojia myös naisten peleihin? Esimerkiksi menneen kauden play off-pelien katsojamäärät selviää täältä -> http://www.innebandy.se/templates/IDA/ScheduleAndResults.aspx?ID=8811&CompetitionID=9680

Jos Balrogin kotipelit jättää laskuista pois, matseissa lähes poikkeuksetta 500-1000 katsojaa. Suomessa miesten finaaleissa päästiin suurinpiirtein samoihin lukemiin…

Kyllä niitä katsojia riittää joskus tulevaisuudessa naistenkin peleihin, mutta tason on kyllä noustava vielä hurjasti ennen kuin maksavia katsojia on 700 keskiarvolla… Mutta ei tämä ole mikään masennuskommentti, vaan toteamus, että töitä on tehtävä vaan entistä enemmän. Muutamien hyvä työ ei vielä riitä, vaan mukaan pitää innostaa satoja. Sitten taso alkaa nousta ja lopussa kiitos seisoo. Toinen juttu on se riittääkö kiinnostuneita tarpeeksi eli kuinka montaa innostaa kuutena päivänä viikossa harjoittelu. Yritä siinä sitten antaa tarpeeksi aikaa perheelle. Ei ole helppoa. Ei ole miehilläkään.

Ihan turha verrata Ruotsia katsojamäärissä. Ruotsalaiset on kuitenkin urheilukansaa jotka lähtevät paikan päälle katsomaan pelejä kuin jäävät kotiin shipsipussi kainalossa katsomaan peliä tv:stä. Kysykää tätä vaikka jalkapalloijiolta.

Kyllä Lappeenrannassa tänä vuonna päästiin naisten peleissäkin hyviin lukemiin. Runkosarjan ka. noin 300, pleijareissa lähelle 500 ja pronssipelissä 700 katsojaa. Tähän ei miesten liigassakaan kaikki pystynyt. Naisten liigassa muut ei lähimainkaan.

Mistä katsojia myös muualle kuin Lappeenrantaan? Mitä Lappeenrannassa tehdään paremmin kuin muualla? Toki myös NST:n on tehtävä töitä, jotta päästäisiin Ruotsin lukemiin…

Ensimmäinen askel naisten salibandyn kehittämiseen on se, että myös naisten liigaan sama mattopakko kuin miehillä. Monella liigajoukkueella on kuitenkin joukkue myös miesten liigassa, tai vähintään ykkösessä, joten maton hankkiminen palvelisi pitkällä aikavälillä koko seuraa.
Tällöin pelin laatu paranee katsojan silmää miellyttävämmäksi -> katsojia lisää (vaikka on siellä muutakin silmänruokaa kuin peli..)

Divarin supistaminen voisi olla kohdallaan. 12 joukkuetta yhdessä lohkossa on hyvä määrä. Jos tähän mennään kaudelle 2011-2012 niinkuin on huhuttu, olisi divarin voinut ihan hyvin kaudella 2010-2011 pelata yhdessä lohkossa, nyt pelejä tulee todella vähän ja se ei palvele ketään.
Pelimäärät laskee, ja lisenssit ja sarjamaksut nousee… EI NÄIN!

“Sarjamaksu yli 500e ja 14 peliä, huh huh!”

+ tuomarimaksut matkakuluineen n.110-150e/ ottelu.

teilläpä on halvat tuomarit.. täällä nousee tuomarimaksu 220-270€..

Kyllähän tässä on tullut harrastettua jo pitkä tovi naisten salibandya. Keskusteluissa ilmenee paljon faktoja, mutta mauttomat kommentit naisurheilusta pistivät miettimään..

Esille tuli muun muassa valmennuksen ja taustojen taso. Harmittavaa, että meillä on Suomessa niin vähän valmentajia (+taustoja), jotka jaksaisivat ottaa joukkueen haltuun. Hyviä valmentajia on siis saatavilla liian vähän. Ihailtavaa on ollut mm. seurata urheilullisia ja työtä pelkäämättömiä naisia OLSin riveissä, hyvän ja tavoitteellisen valmennuksen hoitaessa hommaa. Siitä voisivat monet ottaa mallia. Monissa ykkösen joukkueissa vaivaa se, että monet vanhat pelaajat “pelailevat” siellä eikä toiminta ole (riittävän) tavoitteellista.

Tuleva kausi syö varmasti monien ykkösdivarilaisen motivaatiota. Sanotaan, että kesällä lenkkipoluilla voi miettiä, että “kun pääsen kaukaloon ja pelit alkaa, niin kaikki palkitaan”. Nyt ei tunnu siltä. Toki, niin kuin joku totesi, divarijoukkueet voivat osallistua Suomen cupiin. Jotenkin se ei kuitenkaan kuulosta samalta. Enemmän pelejä cupissa kuin sarjassa.. No ei ihan, mutta silti.

Suurin muutos saataisiin aikaan sillä, että monet avaisivat silmänsä ja korvansa joukkuetasolta liittotasolle asti. Tekijöitä ja osaamista löytyy kyllä, jos niitä halutaan.