pääkallo.fi

Salibandy yleisesti

Kinnunen kommentoi sääntöehdotuksista noussutta kohua

1.3.2010 klo 17.23 • Teemu Siniranta

Pääkallobloggaaja Tuomo Reposen blogiteksti Salibandyliiton pääsarjaseuroille tekemästä kyselystä koskien mahdollisia sääntökokeiluja on herättänyt kiivasta keskustelua. Salibandyliiton toimitusjohtaja Jari Kinnunen korostaa Pääkallo.fi:lle antamassaan haastattelussa, että kyseessä on vasta tunnustelu, eikä kyseisiä sääntöjä tulla näkemään sääntökirjassa vielä vuosiin – jos silloinkaan.

Seurojen saamassa kyselyssä on ollut esillä kolme sääntöuudistusta. Ensimmäinen uudistuksista estäisi hyökkäävää joukkuetta palauttamasta palloa puolen kentän alapuolelle, mikäli joukkue olisi kertaalleen pelannut jo pallon keskiviivan yli.

Toinen sääntö rajoittaisi hyökkäyksiinlähdön kymmeneen sekuntiin, jonka aikana pallollisen joukkueen olisi pelattava peliväline hyökkäysalueelle. Kolmas sääntö puolestaan estäisi pallollista joukkuetta pelaamasta palloa omassa päässä maaliviivan taakse, mikäli joukkue on ylittänyt sen jo kerran.

– Ehdotusten taustalla on pelinopeuden, yleisöystävällisyyden sekä salibandyn viihdearvon kasvattaminen. Yleisökiinnostuksen lisääntyminen tietää myös kasvavaa mediakiinnostusta, Kinnunen kertoo Pääkallo.fi:lle.

Media- ja yleisökiinnostuksen kasvattaminen on ollut yksi salibandyn nuoren historian suurimmista haasteista. Vaikka laji-ihmiselle voi olla itsestään selvää, että huipputason otteluissa pelin tempoa halutaan ajoittain pudottaa ja että osa huippujoukkueista saattaa pelata hyvinkin passiivisella taktiikalla, saattaa lajia tuntematon katsoja ihmetellä ratkaisuja.

– Tavoitteena on, että salibandy olisi penkkiurheilijalle kiinnostavaa seurattavaa riippumatta siitä, onko katsoja itse pelannut lajia. Nyt kun liigakatsomoita silmäilee, niin kyllä siellä aika paljon on laji-ihmisiä, ainakin tietyillä paikkakunnilla. Olisi tärkeää saada houkutelluksi paikalle myös sellaisia penkkiurheilijoita, joilla ei ole henkilökohtaista sidettä lajiin, Kinnunen huomauttaa.

– Kärjistetysti voidaan kysyä, onko lajilla tulevaisuutta, jos sen viihdearvo perustuu siihen, että katsoja on itse pelannut lajia, heittää Kinnunen.

Kinnunen mukaan myös muissa suurimmissa jäsenmaissa mietitään keinoja viihdearvon lisäämiseksi, joten sieltäkin saattaa tulla samansuuntaisia ehdotuksia. Muiden jäsenmaiden kanssa ei näistä uudistusehdotuksista ole kuitenkaan vielä puhuttu.

– Suomi ei lähde yksin ajamaan näin isoja muutoksia, vaikka lajin pioneerimaana meillä painoarvoa keskusteluissa onkin, Kinnunen valottaa.

Kansainvälinen salibandyliitto IFF päättää säännöt neljän vuoden sykleissä. Nyt meneillään oleva sykli päättyy tähän kauteen, ja uudet, neljä vuotta voimassa olevat säännöt astuvat voimaan 1.7.2010. Kinnunen mukaan keskustelun aiheena olleet kolme sääntöehdotusta eivät mitenkään voi ehtiä IIF:n neuvottelupöydälle ennen heinäkuuta.

Sen sijaan joulukuisten MM-kisojen yhteydessä pidettävä IFF:n yleiskokoukseen ehdotus voisi ehtiäkin, mutta se vaatisi hyvän valmistelun. Siinäkään kokouksessa ei tosin sääntökirjaa vielä muuteta.

– Saamamme palautteen pohjalta työryhmä rupeaa pohtimaan ehdotusten käyttökelpoisuutta. Tarkoituksena on testata näitä ehdotuksia käytännössä yksittäisissä harjoituspeleissä tai turnauksissa, Kinnunen selvittää mahdollisten sääntöjen tulevaisuutta.

– Mikään ei myöskään estä joukkueita oma-aloitteitteisesti kokeilemasta näitä sääntöjä ja kertomasta kokemuksistaan meille, Kinnunen kannustaa seuroja.

Kinnunen muistuttaa, että aiemmat suuremmat sääntöuudistukset, viimeisimpänä maalivahdille palauttamisen kieltäminen, saivat aikoinaan myös kritiikkiä osakseen, mutta kuuluvat nykyisin oleellisena osana peliin.

– Kehityksen lähtökohtana on laaja keskustelu, joten siinä mielessä sääntöehdotusten nostattama mekkala on varmasti hyväkin asia, Kinnunen sanoo.