pääkallo.fi - Blogit - Lajiniilot
Jani Lipsanen ja
Paavo Parikka.
26.2.2010
Sarjaohjelmasta
Täytyypä taas pikkaisen tarttua kritiikin kirveeseen. Nimittäin ykkösdivarin itälohkon sarjaohjelmaan. Se nyt ei ole vielä mitään, että pelasimme Papasilla sarjan keskivaiheille kahdeksan ottelun mittaisen vieraspeliputken, joka on muuten aika paljon 22 ottelun sarjassa. Kun väliin vielä mahtui joulutauko, tarjottiin kajaanilaiselle salibandy-yleisölle mukava kahden kuukauden huilitauko kotipeleistä. Joka on muuten aika paljon reilu viisi kuukautta kestävässä sarjassa. Ja tämä ongelma ei ollut pelkästään Papasin. Lisäksi jossain vaiheessa kautta lahtelaisella Sbandylla taisi olla kuusi ottelua rästissä verrattuna sarjan kärkijoukkueisiin. On muuten aika paljon 22 ottelua kestävässä sarjassa.
Mutta mitä järkeä on siinä, että puolella joukkueista sarja on ohi tämän päivän jälkeen ja puolet joukkueista pelaavat vielä viikonloppuna ratkaisuotteluita? Tällä kertaa ne ovat ratkaisuotteluita vain Papasille ja KeLylle, mutta eihän sitä ennen kauden alkua ole tietty. Onni on, että tämän päivän liigakarsintapaikat ratkaisevat ottelut pelataan sentään lähes samaan aikaan. Jos ei mistään muusta asiasta otteluohjelmia suunniteltaessa pidettäisi kiinni, niin ainakin siitä, että päätöskierros pelataan kaikkialla samaan aikaan. Onneksi liigassa on sentään oltu hereillä ja divarin länsilohkossakin melkein.
23.2.2010
Perusperjantai
Salibandyliigan runkosarja huipentuu ensi perjantain päätöskierrokseen. Huipputasaiseksi mainostettu sarja pitää huolta maineestaan viimeiseen asti. Joukkueista vain Erä on varmistanut oman sijoituksensa, kävipä viimeisellä kierroksella miten tahansa. Jos on valioliigalla ja olympialaisilla omat supersunnuntainsa, pitäisikö liigan mainostaa tulevaa kierrosta perusperjantaiksi?
OLS-Happee 1
OLS:n ja Happeen välisessä ottelussa OLS:lla on panoksena suoran putoamisen välttäminen, Happee puolestaan tappelee kotiedusta pudotuspeleihin. OLS tarvitsee ottelusta pisteen enemmän kuin NST ottaa omasta Josba-ottelustaan. OLS leirissä vaikea kausi voi muodostua päätöskierroksella jopa voimavaraksi. Näin ainakin voisi tulkita OLS:n Pekka Lindgrenin kertoessa tunnoistaan viikonlopun NST-ottelun jatkoajalta.
”Ei tässä enää tule tortut housuun, olemme tippuneet tällä kaudella jo niin monta kertaa. Enää on vain voitettavaa.”
NST-leirissä puolestaan voidaan jossitella aina perjantaihin asti OLS-ottelua, jossa lappeenrantalaisilla oli useampi mahdollisuus pistää pallo ilman maalivahtia voittoa hakeneen OLS:n verkkoon.
Trackers-TPS 2
Trackersin ja TPS:n välisessä ottelussa TPS taistelee pudotuspelipaikasta, kun taas Trackers putoamiskarsintoja vastaan. Trackers on voittanut tällä kaudella kotonaan vain neljä ottelua. Kauden ensimmäinen kohtaaminen päättyi Turussa kotijoukkueen selvään 8-3-voittoon.
Oilers-AC HaKi x
Oilersin ja HaKin ottelussa panokset ovat samat kuin edellisellä parivaljakolla. Oilers taistelee pudotuspelipaikasta, HaKi puolestaan haluaa välttää karsinnat. Vantaalaisjoukkueen pisteet ovat tulleet tällä kaudella ryppäissä ja uskoisin joukkueen olevan nyt yllätysvalmis nuorta Oilers-laumaa vastaan. Oilers on yksi sarjan parhaista kotijoukkueista, mutta tässä ottelussa sillä ei valtavaa merkitystä ole. Joukkue on tällä hetkellä kolmen ottelun tappioputkessa, joten paineet pudotuspelipaikan käsistä lipeämiselle voivat käydä liian koviksi. HaKilla ei ole puolestaan kuin voitettavaa.
Erä-SSV 2
Erän ja SSV:n ottelu on selvästi mielenkiinnottomin ennakkoon. Erä on runkosarjan jo voittanut ja SSV:kin käytännössä varmistanut sijoituksensa kolmen joukkoon. Viikingit pistävät Teemu Piispasen esimerkillä playoff-peittopelivaihteen silmään ja hyydyttävät Erän.
Koovee-Nokian KrP 2
Runkosarjan kärjessä pitkään keikkunut ja kotiedussa pitkään kiinni ollut Koovee on näyttänyt pieniä hyytymisen merkkejä, mitä lähemmäs kevät on saapunut. Pelit ovat edelleen tiukkoja, mutta eivät käänny alkukauden tapaan tamperelaisten voitoiksi. Pudotuspelipaikkansa Koovee on jo varmistanut, mutta kotietuun joukkue kaipaa voittoa. Nokia puolestaan varmistaa tasapelillä pudotuspelipaikkansa. Jos Oilers ja TPS hoitavat omat ottelunsa ja Nokia häviää Kooveelle, tippuu Nokia maalisuhteella ulos pleijareista.
NST-Josba 2
NST ja Josba kamppailevat molemmat putoamista vastaan. Josba haluaa välttää karsinnat, NST suoran putoamisen. NST säilyy sarjassa varmuudella, jos se voittaa Josban. Josba tarvitsee ottelusta vähintään pisteen välttääkseen karsinnat. NST:lle tasapeli ei riitä säilymiseen, jos OLS voittaa samaan aikaan kotonaan Happeen. NST on sarjan heikoin kotijoukkue, Josba puolestaan pelannut paremmin vieraissa kuin kotona. Kauden ensimmäinen ottelu päättyi NST:n vierasvoittoon.
SPV-Classic 1
SPV:n ja Classicin välisessä ottelussa panoksena on kotiedun tavoittelu, Classicilla sen varmistaminen aina välierävaiheeseen asti, SPV:llä puolestaan puolivälieriin. SPV:lle kotiedun merkitys on pudotuspeleihin näistä kahdesta suurempi, vaikka Classic on ollut runkosarjassa parempi koti- ja huonompi vierasjoukkue. SPV leirissä joudutaan oman voiton lisäksi jännäämään Nokian voiton puolesta.
”Pelattiin itse huono peli Krp:tä vastaan ja siinä kustiin oma mahdollisuus kotietuun, nyt se on muistakin kiinni”, yhdestä kauden näyttävimmistä liigaosumista vastannut SPV:n Jyrki Holopainen kertaa.
Classic-ottelussa voi olla jo lähtökohtien hakemista puolivälieriin, sillä jos SPV voittaa Classicin ja Koovee omassa ottelussaan Nokian, kohtaavat SPV ja Classic hyvin todennäköisesti jo puolivälierissä. (Tämä pätkähän on melkoista puutaheinää, totuus löytyy tampereen herruuden kommentista) Jos SPV jää sijoilla 5-8, on se suurella varmuudella viimeinen joukkue, joka halutaan puolivälierissä vastaan ja näin ollen se jäisi runkosarjassa neljänneksi sijoittuneen kontolle.
”Luulen, että jos ei saada kotietua, meille jää se neljänneksi sijoittuva. Tai oikeastaan niille jää meidät sitten”, Holopainenkin uskoo.
SPV:lle Classicin pelityyli tuntuu sopivan. Seinäjokiset ovat voittaneet kahden viime kauden aikana kaikki joukkueiden kuudesta kohtaamisesta.
Jos puolueelliset veikkaukseni otteluparien voittajista osuvat oikeaan, NST tippuisi suoraan divariin. HaKi ja OLS joutuisivat karsimaan ensi kauden liigapaikasta (OLS pääsisi). Kotiedut puolivälieriin menisivät Erälle, SSV:lle, Classicille ja SPV:lle. Neljä muuta pudotuspelipaikkaa nappaisivat Koovee, Happee, Nokia ja TPS. Pudotuspeleistä rannalle jäisivät ja karsinnat välttäisivät Oilers, Josba ja Trackers.
22.2.2010
Yhdeksännellä sekunnilla
Rocky-elokuvista tuttu kohtaus: Nyrkkeilijä hoippuu maassa hämärän rajamailla, tuomari laskee sekunteja nollasta kymmeneen. Kaikki toivo näyttää menneen, mutta kuin ihmeen kaupalla sisukas taistelija nousee kehästä uuteen taisteluun – yhdeksännellä sekunnilla.
Vähän samanlaiset fiilikset nousivat KSS:n ja OLS:n eilisten taisteluvoittojen jälkeen. Omissa käsissä kummallakaan joukkueella säilyminen ei ole, mutta voitot toivat ripauksen toivoa.
Olin katsomassa KSS:n ja M-Teamin välistä ottelua. Ennustelin ennen ottelua Vennolle jäähyjä ja maaleja. Molempia nähtiin, 5+20 minuuttinen ja ottelurangaistus jäi päätössummerin jälkeen vähän epäselväksi, joten siihen en osaa ottaa kantaa. Maalit olivat pelimiehen varmoja suorituksia M-Team-puolustuksen haparointien avustuksella.
M-Teamin otteluraportissa on sievästi kiehahdettu jälkipeleistä, joihin tuomarit eivät juurikaan puuttuneet. Ja kyllähän kentällä nähtiin muutamia poikittaisia mailoja ja tönimisiä, joihin tuomaripari olisi voinut puuttua. Mutta ehkä itse edustan siinä mielessä jääkiekkosukupolvea, että jos vastustajat käyvät kopsimassa maalivahtia näpeille maalinedustilanteissa, niin kyllä siellä nätisti voi käydä tönäisemässä ja muistuttamassa, jäähynkin uhalla. Tuomaripari oli ottanut nyt selkeän linjan, etteivät lähde noista tilanteista ennalta kuumaksi ennustetussa ottelussa jäähyjä antamaan. Itse olisin saattanut ensimmäisestä jälkipelistä jäähyn antaa, tapahtui niin pahasti tilanteesta erillään kulmassa, eikä siihen liittynyt turhautumista ja kostoa kummempaa “koodia”. Siitä kun tuomarit jättivät viheltämättä, vaikea linjaa oli yhtäkkiä lähteä muuttamaan.
Kenttätapahtumissa KSS oli selvästi M-Teamia valmiimpi pelaamaan. Pallollinen peli oli varmempaa, oman pään puolustuspeli tiiviimpää ja aktiivisempaa. Koko 60 minuuttia et salibandyssa pysty puolustamaan niin, ettei vastustaja saa muutamia maukkaita tekopaikkoja, mutta kyllä KSS piti M-Teamin hyvin ulkona ykkössektorista ja peitti kauempaa tulleita vetoja ansiokkaasti. Ansaittu voitto KSS:lle, jonka ykköskenttä oli tilastojenkin perusteella hyvässä vedossa läpi viikonlopun. Mielenkiintoista nähdä, miten Vennon mahdollinen (eikös ottelurangaistuksesta automaattisesti huilaa seuraavan pelin) poissaolo Leba-pelistä vaikuttaa joukkueen iskukykyyn. Vennon paluu on selvästi piristänyt kuopiolaisten peliä.
OLS:lle ja Anssi Soinille jatkoaikavoiton soi. Aika monta jatkoaikaa menikin ilman voittoa, kyllä sen putken olikin syytä jo katketa. Mielenkiintoiseksi OLS:n ja NST:n tilanteen tekee Hakin voitto. Nyt Josballakin on viimeisessä ottelussa NST:tä vastaan panosta, mikäli se haluaa varmuudella välttää karsinnat. Kädet ovat kyynärpäitä myöden ristissä ensi perjantaina OLS:n ja Josban puolesta. OLS:n tapauksessa Rockymainen nousu kanveesista aina voittoon olisi enemmän kuin suotavaa, KSS:lle ei valitettavasti voi toivoa jatko-osaa enempää.
21.2.2010
Kellot soivat Kuopiossa
KSS:n kiri jäi eilen hieman vajaaksi ja M-Teamkin onnistui voittamaan Topin jatkoajalla. Tiukat ottelut kääntyivät lopulta kajaanilaisittain suosiollisesti. Tänään on Kuopiossa valtavan iso peli KSS:n ja M-Teamin välillä. Jos yhtään tunnen joukkueiden pelaajatyyppejä, uskaltaisin ennustaa jäähyrikasta ottelua. Venno tekee Gordie Howet ja M-Teamista löytyy aivan varmasti tanssipareja. Täytyy ihan suunnitella 360 kilometrin ajomatkaa divarisäbän seuraamisen vuoksi. Salibandy on parasta paikanpäällä.
Papasin nettisivuilta löytyy muuten pelaajaesittely Anssi “Possu” Pyykkösestä.
15.2.2010
Oljenkorsien viikonloppu
Kaudet alkavat Papasin joukkueiden osalta huipentua. Molemmat joukkueet taistelevat putoamista vastaan. Miehet ehkä osittain odotetustikin, naiset hieman odottamatta.
Miehissä nappasimme kolmannen perättäisen voittomme eilen. Top Team, Leba-96 ja Barbaarit otteluiden maalisuhde on meidän hyväksi 38-9. Toki kaksi viimeistä joukkuetta olivat jo aikalailla varmoja putoajia, Barbaarit täysin varma. Mutta kyllä joukkueemme koti- ja vieraspelaamisen välinen ero on ollut tällä kaudella aivan liian suuri. Kotona 9 peliä, 7 voittoa ja 2 tappiota. Vieraissa 11 ottelua, joista 3 voittoa ja 8 tappiota.
Tuntuu, että joukkue imee valtavan määrän energiaa kotihallista, tutusta alustasta ja tutuista kasvoista katsomossa. Kun bussi ohittaa vierasreissulla Iisalmen, jokainen pelaaja menettää kopallisen itseluottamusta. Kuopion kohdalla alkavat varsi- ja lapaongelmat. Onko se sitten jotain kainuulaista mentaliteettia, että mieluummin puolustutetaan uhmakkaasti omaa pesää, eikä niin innostuta noista ryöstöretkistä?
Naisissa homma on ollut koko kauden tasaista puurtamista: Olipa vastassa sitten sarjan kärkijoukkue tai hännänhuippu, ottelut ovat tiukkoja. Nyt homma meinasi mennä loppukauden osalta vaikeaksi, kun SC Top kaatoi leidimme lauantaina. Sunnuntaina joukkue oli kuitenkin tehnyt ryhtiliikkeen ja napannut kauden toisen voittonsa M-Teamista. Nyt suora säilyminen on omissa käsissä ennen viimeistä ottelua. Eipähän tarvitse pelata merkityksettömiä otteluita.
Liigassa OLS on kokenut hieman samanlaisen ilmiön kuin Papasin miehet. Kotona kulkee välillä todella väkevästi, mutta vieraissa mistään ei tahdo tulla mitään. Viikonlopun Oilers-voitto olisi kaivannut jatkoa ainakin pisteen muodossa Trackers-ottelusta. Nyt suoran putoamisen välttäminen ei ole enää omissa käsissä. Vierasvoitto NST:stä ja ainakin piste kotona Happeelta. Ja sen jälkeen kädet ristiin, että Josba kaataa NST:n. Ei vielä täysin toivoton tilanne. Josba on ollut vahvassa vireessä viime aikoina, mutta riittääkö sillä enää halua voittaa todennäköisesti panoksetonta kauden päätösottelua?
KSS on organisaationa hyvin samassa tilanteessa kuin Papas. Sekä miehet että naiset kamppailevat putoamista vastaan. Kuopiossa vain miehet ovat kontanneet ennakko-odotusten vastaisesti. Ensi viikonloppuna kajaanilaiset näpyttävät F5:sta ja jännittävät Loviisan Torin ja M-Teamin taistelua kuopiolaisia vastaan. Taistelu sarjapaikasta voi ratketa ensi viikonloppuna, jos KSS:n miehet häviävät molemmat ottelunsa liigakarsintoihin tähyävää kaksikkoa vastaan. Ei ole tilanne Kuopiossakaan varmaan aivan odotetunlainen ja toivottu.
Jos KSS putoaa kauden päätteeksi II divariin, nousee entistä enemmän mieleeni kysymys; nouseeko kakkosesta tilalle organisaatiota tai seuraa, joka on pelillisesti ja taustoiltaan valmiimpi divariin kuin KSS? Vai olisiko kuopiolaisjoukkue selvittänyt mahdolliset karsinnat II divarin joukkueita vastaan leikitellen? Sama kysymys sopii kysyä, olipa tippuja ÅIF, KeLy tai Papas.
9.2.2010
Maaotteluiden antia
Tulipahan tehtyä reissu Kanadanmaalle. Matkaan tarttui huikeiden kokemusten lisäksi paikka ensi talven MM-kisoihin Suomeen. Kova alkulohko ei lupaile paljoakaan joukkueelleemme etukäteen, mutta vakaasti uskon että yllätysmahdollisuudet joukkeellamme kisoissa on.
Maajoukkueen kokoaminen Kanadanmaalla ei ole ihan sitä yksinkertaisinta hommaa, kun varsinaista yhteistä kieltä ei meinaa löytyä kentällä, eikä kopissa. Tällä kertaa kentät oli koottu Suomea puhuvista, Ranskaa puhuvista ja englantia puhuvista. Suomenkielisten joukossa tosin pyöri yksi sveitsiläinen, joka onneksi oli pelimies mikä helpotti kielellisen kuilun umpeen kuromista.
Joukkueen valmennus Seppo Pulkkisen ja Pasi Kotilaisen johdolla oli koko matkan täyttä terästä. Harvoin olen saanut olla yhtä ammattitaitoisen ja energisen valmennuksen alaisuudessa. Risto Parikan sanoin varsinkin Kotilainen oli melkoinen “languageman” jonka taktiset selostukset eivät jättäneet ketään kylmäksi. Pulkkisen tehtäväksi jäi taas joukkueen virittäminen, huumorin avulla - tahattoman tai tahallisen, henkisesti tasolle jolla tulosta pystyttiin tekemään. Nähtyäni kaksikon valmennusta useamman päivän ajan en ole lainkaan yllättynyt siitä, että Happeen kukonpojat pelaavat niin leppoisan rentoa hyökkäyspeliä kuin he juuri nyt pelaavat. Valmennuksen ansiosta Kanadassa tunnetaan nykyisin myös muita taktiikoita kuin perinteinen kokokentän miesvartiointi. Quebécin pojille 1-2-2 taktiikan opiskelu ei juurikaan maistunut ja ensimmäisen ketjupalaverin jälkeen valmennus joutuikin muuttamaan kentän pelin ruotsalaistyyliseen 2-1-2 taktiikkaan, joka lisäksi tiukoissa paikoissa venyi vielä siihen tutumpaan miesvartiointiin. Loistavaa pelin lukua valmennukselta tässäkin tilantessa.
Quepécin kentän onnistuminen oli joukkueellemme erittäin tärkeää, sillä juuri he olivat ne pelaajat, jotka ratkaisivat ottelusarjan voiton meille. Vaikka Euroopassa pelanneista kavereista koottu kenttä taisi enemmän maaleja latoakin, oli Quepécin poikien onnistuminen äärimmäisen tärkeää. Kun USA joutui peluuttamaan omaa euroopassa pelaavien kenttää ottelussa lähes 40 minuuttia, pystyimme me jakamaan vastuuta kolmelle kentälle huomattavasti tasaisemmin, ilman että omissa räpsyi.
Pelit USAta vastaan olivat kaikenkaikkiaan onnistuneet, niin järjestelyiden kuin itse pelienkin osalta. Ainoa miinus menee kansainvälisen liiton suuntaan suorastaan surkeasta tuomaritoiminnasta. Ottelupariin valittu tsekki kaksikko Daniel Bartosek ja Michal Bartosek ei olisi voinut juuri enempää olla otteluissa pihalla. Kaverit kun luulivat tulleensa pohjoisamerikkaan opettamaan salibandyn sääntöjä alkuasukkaille. Kaverit eivät tainneet tietää viheltävänsä MM-karsintaa. Fyysinen peli oli kielletty kokonaan mikä ainakin itselleni aiheutti melkoisia ongelmia. Lisäksi tuomarit kertoilivat koko ottelusarjan läpi heittävänsä minut, Riston ja Patrice Paren ulos mikäli pelityyli ei muuttuisi. Tilannetta ei parantanut osaltamme ensimmäisen ottelun jälkeen käyty keskustelu hotellilla jossa kerroimme olleemme pettyneitä tuomarityöskentelyyn. Tässä keskustelussa kävi ilmi, että mikäli pelaisimme tsekin liigassa, missä ilmeisesti pelataan todella kovia pelejä koska toinen tuomareista oli itse siellä pelannut, olisimme vapaata riistaa vastustajille. Tästä esimakuna tuomarit unohtivat toisessa pelissä viheltää kaikki Ristoon kohdistuneet virheet. Onneksi taitopelaajana tunnettu velipoika säilyi ehjänä ja pystyy jatkamaan pelejä maaotteluiden jälkeenkin. Tuomareiden todellisen tason määrittää joukkueen taustoilta kuulunut huokaus pelien päätyttyä: “Nämä olivat huonoimmat tuomarit jotka minä olen koskaan nähnyt ja meidän pelejä on sentään viheltänyt myös Andrew Lewis”.
Parhaiten matkasta jäivät mieleen kuitenkin huikeat persoonat. Näistä parhaiten mieleen jäivät seuraavat kaverit:
91 Patrick Ducharme. Pasi Kotilaisen sanoin jokainen joukkue tarvitsee yhden Lasse Riitesuon. Kaikesta peliinliittyvästä aina hivenen erimieltä. Reeneissä jopa laiska, mutta pelien alkaessa täyttä terästä. Quebécin kentän pallollisen pelin sielu joka jaksoi hakea poikkareita kovassakin paineessa parin kaverin roikkuessa pelipaidassa. Vaikka puhui lähes pelkkää ranskaa oli myös aivan uskomattoman hyvä koppipelaaja.
27 Simon Leblanc. Joukkueen toinen varakapteeni jonka tehtävä oli tulkata Ducharmen ranska joukkueen valmennuksen tietoon. Kentällä dominoi peliä puolustajan paikalta lähes ilman juoksuaskelia. Pelikäsitys aivan käsittämättömän hyvä. Uskoakseni Happee tulee tarjoamaan sopimusta ensikaudeksi.
12 Randy Sa`d. Kanadan liiton presidentti ja nelosketjun sentteri. Haluaisin nähdä myös Matti Ahteen kaukalossa.
4 Joel Inouye. Vasta 18-vuotias hyökkääjä joka kävi vetelemässä kesken karsintojen myös pari lätkäpeliä, tosin vain maalissa. Taitoa löytyy jopa liikaa kanadan sarjoihin mistä syystä kuljettelee palloa kuin Henri Johansson nuorempana. Mikäli jatkaa salibandyssä tulee olemaan kanadan salibandyn Jari Kurri.
25.1.2010
OLS ui syvissä vesissä?
Olipa pitkästä aikaa mukava nähdä liigasalibandya muualtakin kuin Urheilukanavalta. OLS ja Classic tarjosivat viihdyttävän ja jännittävän ottelun, jonka lopputulos oli oululaisittain vähän liiankin tuttu. OLS ei ole hirveästi jatkoaikavoitoilla kahden viimeisen liigakautensa aikana juhlinut. Ilman sen kummempaa faktojen tarkistusta luotan muualta saamaani tietoon, että joukkue on pelannut yhteensä 16 jatkoaikaa, joista se ei ole voittanut yhtään.
Maalinteon kanssa tuskaillut OLS oli ottelussa pirteällä pelipäällä. Käännöt lähtivät terävästi, karvaus toimi ja omassakin päässä paketti pysyi suhteellisen hyvin kasassa. Pallollisessa pelissä tuet olivat lähellä ja peli saatiin pyörimään hyökkäyspään kulmissa ihan mukavasti, mutta suurin ero Classiciin syntyi siinä tilanteessa, kun palloa pelattiin syvältä viivaan. Classicilla peli pysyi suurimman osan ajasta leveänä ja sitä kautta joukkue sai pelattua pitkiä pallollisia hyökkäyksiä. OLS:n hyökkäyspään hyökkäykset yleensä päättyivät, kun pallo pelattiin viivaan. Syöttölinjoja ei enää ollut kuin ehkä se yksi toisella pakille ja sekin syöttö vei peliä enemmän omaa maalia kohti kuin ylöspäin.
Mutta kaikenkaikkiaan OLS:n esitys oli positiivinen. Classic teki kolme maaleistaan ylivoimalla, joka oli huomattavasti vaarallisempaa kuin OLS:n vastaava. Tasaviisikoin OLS pystyi pistämään tamperelaiset ahtaalle hyvällä liikkeellä. Vikkeläjalkaiset hyökkääjät toteuttivat miesmerkkiä nyt hyvin ja saivat muutamia makeita riistoja ja kääntöjä karvauksen ansiosta. Oikeastaan parasta miesmerkkipeliä, jota olen tällä kaudella nähnyt. Vaativa karvaus vaatii sen, että olet fyysisesti vastustajaa edellä ottelussa. Linnanmaalla näytti, että OLS:n liike oli selvästi Classicia parempaa. Surkeaa OLS:n kannalta on se, että karvauksen johtava teema, 1vs1-tilanteiden voittaminen, oli lopulta jatkoajan ratkaisu. Lassi Vänttinen väänsi Mika Savolaisen toimittaman roikkupallon pakki selässään itselleen ja neppasi pallon taitavasti ohi OLS-vahti Erkki Pasasen.
Tilannetta edelsi muutama makea maalipaikka puolin ja toisin, mutta myös paljon puhetta jälkikäteen aiheuttanut kiistapallotilanne. OLS:n nopea vastahyökkäys päättyi hyvään mylläkkään, jossa Classic-vahti Matti Tuomiranta näytti työntävän maalin pois paikoiltaan tahallisesti rauhoittaakseen tilannetta. Tilanteesta kiistapallo, josta Classicin olisi pelitilanne huomioiden kuulunut luovuttaa pallo OLS:lle. Tuomari ei ollut selvillä tilanteesta, joten hän ohjeisti aloittajia rehtiin vääntöön. Tuon väännön kokenut Vesa Punkari vei nimiinsi täysin, siirsi pallon Savolaiselle, joka käänsi pitkällä roikulla pallon Vänttiselle ja tämä ratkaisi ottelun.
Toki Classic jatkoajan paikat huomioiden ansaitsi voittonsa. Mutta tapa jolla se tuli, mahtaa nakertaa OLS-leirissä kahta kovemmin. NST:n kaavittua vierastasapelin TPS:ltä, alkaa OLS kaivata todella kipeästi pisteitä. Mutta hyvä esitys on tappiosta huolimatta käännettävä OLS-leirissä voitoksi. Jos pelin taso pysyy loppukauden yhtä hyvänä ja joukkue on muutamassa yksittäisessä maalipaikassa vielä hieman terävämpi, on tarvittavien voittojen kaapiminen täysin mahdollista. Loppukauden otteluista vain Erä-kohtaaminen vieraissa vaikuttaisi ennakkoon melkoiselta mahdottomuudelta. Ja Erääkin vastaan OLS venyi kotiareenallaan kauden ensimmäisessä kohtaamisessa tasapeliin.
Montaa peliä ei ole kuitenkaan aikaa otteluita hävitä. Ja enää tasapelit eivät riitä joukkuetta putoamiselta pelastamaan.
Ai niin. Ottelun ylivoimaisesti parasta antia olivat Anssi Soinin huikeat namupassit. Ei ollut Riitesuon Lasse ennen kauden alkua väärässä, kun veikkaili Soinin tarjoavan näitä muutamia. Classicia vastaan tuli kaksi ja lisäksi muutama näppärä pyörähdys karkuun maajoukkuepuolustajilta. Soini on OLS:n hyökkääjistä sellainen, joka pystyy otteluita ratkomaan yksilösuorituksillaan.
22.12.2009
Kohti maaotteluja
Syyskausi on takana myös Hyvinkäällä ja paikallinen salibandyn lippulaiva kyntää syvemmällä kuin oli tarkoitus. Joukkueen tavoitteena ollut karsintapaikka ykköseen on vielä kohtuullisen lähellä, mutta kovin vahvalta paikka ei vaikuta kun joukkue on ottanut neljästä kovasta pelistä kuokkaan kolmesti. Pelaaminen on melko turhauttavaa, kun näitä kovia pelejä odottaa viikkoja ja sitten käy häviämässä ne ilman mahdollisuuksia. Onneksi on vielä kevät.
Seurajohdolle tulee kuitenkin jakaa kiitosta, sillä paikallinen Virmanen, Paavo Koskelin on pistänyt miestä liikkeelle oikein urakalla. Joukkueen leveää rosteria on tyhjennetty Viron pääsarjaan ja miehet penkin takanakin ovat vaihtuneet luottamuslauseen jälkeen. Tulopuolella on toistaiseksi ollut hivenen hiljaisempaa, mutta toivotaan että kohta räjähtää myös sillä saralla.
Itselleni syyskausi tarjosi pisteitä, mikä on muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen kuin ennakkoon saatu joululahja. Mukavin yllätys oli kuitenkin Kanadan salibandyliitolta saatu kutsu edustamaan maata MM-karsintoihin Hamiltoniin USA:ta vastaan. Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna pelattavista otteluista tulee varmasti unohtumaton kokemus. Joukkueen tavoite on edetä Suomessa pelattaviin MM-kisoihin ensi syksynä ja tätä varten euroopasta lentää paikalle nippu kovia pelimanneja ja minä. Joukkueen kovimmat nimet tulee mitä luultavimmin olemaan Kooveessa huippukautta pelaava Lauri Hannelius ja myöskin melkoisessa nosteessa täysin ansiotta oleva Trackersin Risto Parikka. Itse luultavasti mahduin joukkueeseen juuri Riston takia, tarvitseehan velipoika tulkkia jo tekstitettyihin leffoihin. Kun joukkueen valmennus on myös kohdalaan Happeen Seppo Pulkkisen ja Pasi Kotilaisen ansiosta voi otteluista toivoa hyvää lopputulosta ja paikkaa MM-kisoihin.
15.12.2009
Syksyn tarkastelu, kevään ennakointi
1. Loviisa (veikkaus kauden alussa 1)
2. ÅIF (3)
3. Kaneetti (8)
4. M-Team (4)
5. Sbandy (9)
6. PSS (2)
7. Papas (-)
8. KeLy (6)
9. KSS (5)
10. Top Team (11)
11. LeBa-96 (10)
12. Barbaarit (7)
Kautta on pelattu vähän yli puolet. Tässä vaiheessa tasoerot alkavat näkyä, kun alkukauden yllätykset tasoittuvat. Todella alakuloisesti kautensa aloittanut M-Team on kammennut itsensä jo neljänneksi ja on tällä hetkellä vahvasti ehdolla liigakarsijaksi.
Kärjessä Loviisa on odotetusti repäissyt kaulaa muihin joukkueisiin. Tappiosarake näyttää vielä nollaa, jota voidaan jopa pitää pienoisena yllätyksenä. Joukkueen pelaaminen on tasapainoista. Varsinkin omiin menneiden maalien keskiarvo on aivan omaa luokkaansa muihin sarjan joukkueisiin verrattuna. Loviisa on varma karsija ylöspäin. Suurempi kysymys onkin, häviääkö joukkue juhlavuotenaan yhtään ottelua?
ÅIF on sekin pelannut itsensä odotetusti kärkikahinoihin, vaikka alkukaudesta hieman takelteli. Pelaa loppukauden aikana kuitenkin vain kolme kotipeliä, nekin ennakkoon todella kovia otteluita (Kaneetti, PSS, Loviisa). Pääkaupunkiseutulaisille vieraspelit eivät ole samanlaisia hyppyjä tuntemattomaan kuin pohjoisen ja idän joukkueille, mutta kyllä se omat haasteensa asettaa. Uskaltaisinkin veikata, etteivät sipoolaiset enää kauden lopussa löydy sarjan kärkikaksikosta.
Kolmantena majaileva Kaneetti on ollut yksi suurimmista yllättäjistä. Kauden ensimmäinen ottelu Kajaanissa oli joukkueelta heikko esitys, mutta sen jälkeen keravalaiset ovat olleet hyvässä vedossa. Petri Pyysingin liittyminen joukkueeseen on tuonut divaritasolle hurjasti lisää ratkaisuvoimaa ja erikoistilanneosaamista.
M-Team joutuu päättämään kevätkierroksen neljään vierasotteluun, mutta tuota ennen joukkue pääsee pelaamaan neljä kotiottelua, joista pari ennakkoon helpompaa, kun rusalle saapuvat KeLy ja Papas. Hyvässä vireessä porskuttava joukkue tulee taistelemaan viimeisille kierroksille asti toisesta karsijan paikasta.
Lahtelainen Sbandy on sekin sarjanousijana yllättänyt yllekirjoittaneen positiivisesti. Aktiivinen pelitapa on toiminut ja Lahdessa voidaankin kehittää peliä maltillisesti tulevaisuutta ajatellen, sillä sarjapaikka näyttäisi jo tässä vaiheessa melko varmalta. Vai näyttääkö sittenkään? Joukkueella on kuitenkin jäljellä enää neljä kotiottelua, joista kolmeen se saa vastaansa sarjan kärkijoukkueen (ÅIF, Loviisa ja M-Team). Vieraspelit ovat tässä sarjassa aina vaikeita, varsinkin kun joukkue joutuu matkustamaan Papasin, KeLyn ja LeBan pyhättöihin. Lisäksi lahtelaiset joutuvat vierailemaan kertaalleen Loviisan hornankattilassa. Syyskierroksen hyvistä esityksistä ja hyvästä sijoituksesta huolimatta Lahdessa tuskin sorrutaan mihinkään harhaluuloihin. Joukkue saa tehdä kovasti töitä sarjapaikkansa puolesta.
Pitkään kärjessä keikkunut PSS hävisi viime viikonloppuna sekä KeLylle että Papasille. Tuosta kotipelien viikonlopusta joukkue oli varmasti budjetoinut ennen kauden alkua neljä sarjapistettä. Tasaisessa sarjassa tappiot saattoivat olla kohtalokkaita liigakarsintoja ajatellen. Pelaajistosta Etholen tekee kentällä välillä mitä haluaa. KeLy-ottelussa loukkaantunutta Nicholas Heiniötä joukkue kuitenkin kaipaa enemmän. Sekä KeLy-ottelun lopussa että Papas-ottelun aikana joukkueen puolustajien pallollinen peli heikentyi selvästi Heiniön poissaolosta johtuen. Jos Heiniön vamma onkin pelättyä vakavampi, saattaa PSS löytää itsensä yllättävästi vaikeuksista. Heiniön palatessa odotetusti rivistöön, nousee PSS taistelemaan jälleen karsintapaikasta.
Tällä hetkellä näyttäisi selvimmin siltä, että Papas, KeLy ja KSS ratkaisevat keskenään yhden putoajan kohtalon. Top Team, LeBa-96 ja Barbaarit näyttävät putoavan kelkasta. Todellisuudessa näistä kolmesta voi laskea varmaksi putoajaksi vain Barbaarit. Säilyminen vaatisi melkeinpä kaikkien loppujen pelien voittamista, joten yhden kauden tuhkimotarina päättyy tällä kaudella putoamiseen ja mahdollisesti jopa koko joukkueen katoamiseen aikuisten tasolta. Pari tilastovoittoa tälle kaudelle voi hyvinkin irrota. Paineettomasti pelaava joukkue saattaa johtoasemaan päästessään pistää kenet tahansa ahtaalle.
LeBa vahvistui Timo Kettusella. Kaksikko Lähdesmäki-Kettunen saattaa jopa kahdestaan ratkoa muutamia pelejä, mutta voittoja pitäisi alkaa tulla pian. Viime viikonlopun kotiottelut antoivat osviittaa paremmasta, mutta pistetili ei karttunut kovien vierailijoiden kustannuksella. Pelaa loppukauden yhdeksästä ottelusta jopa kuusi kotona. Noiden otteluiden varaan joukkue on varmasti laskenut paljon. Eiköhän jollakin ole käynyt mielessä jopa sekin mahdollisuus, että Josba tippuisi kauden päätteeksi salibandyliigasta ja alueen voimasuhteet menisivät täysin uusiksi LeBan säilyessä. Molempien putoaminen olisi todella kova isku alueen salibandylle.
Top Team pelasi alkukauden hurmiossa, mutta sen jälkeen todellisuus on iskenyt rajusti kasvoille. Pääosin kahdella kentällä operoiva joukkue ei ole kestänyt kokeneiden pelimiesten poissaoloja ja puolikuntoisuutta. Nuori kaarti on pelannut vahvasti, mutta joukkue kaipaa kipeästi ehjän Tero Astikaisen maaleja. Kahdeksan ottelun tappioputkessa pelaavan joukkueen suunnan pitää kääntyä ja nopeasti. Tammikuun alun kotiviikonloppu on elintärkeä. Noista kahdesta pelistä neljä pistettä nostaisivat joukkueen mielialaa ja uskoa. Jos taas Kaneetti ja PSS hakevat Savonlinnasta pisteet, voidaan Top Team-leirissä valmistautua valitettavasti II divariin.
KSS on ollut alkukauden selkeästi suurin pettymys Barbaarien ohella. Liigakarsintoihin kovalla nimilistalla tähdännyt joukkue taistelee kevätkierroksilla sarjan tyvipäässä. Eroa kahdeksanteen sijaan on vain piste, joten mitään paniikkia kuopiolaisten ei kannata sarjapaikkansa suhteen rakentaa. Materiaalin ei tarvitse ylisuorittaa kerätäkseen riittävän määrän pisteitä. Mutta jossain vaiheessa alisuorittamisen on loputtava. Puolustuspää on ollut yllättävän haavoittuvainen niitä joukkueita vastaan, jotka pystyvät antamaan painetta korkealla karvauksella. Ilmeisesti Kuopiossa on panostettu vahvasti kääntöpeliin, mutta nuori pakisto kaipaisi kokenutta esimerkkiä Jouni Hiltusesta, joka valitettavasti parantelee paikkojaan. Vaikka materiaali on divaritasolle hyvä, saattavat kuopiolaiset löytää itsensä melko vaikeasta paikasta loppukaudesta. Pakkovoittojen ottaminen tilanteessa, jossa kauden päätavoite on karannut jo ajat sitten, ei ole edes KSS:n tasoiselle joukkueelle helppoa. Kauden suurimmat ottelut tulevat olemaan Papasta ja KeLyä vastaan, joista molemmat kuopiolaiset voittivat vieraissa syyskierroksella.
KeLy aloitti kautensa kahdella tappiolla, mutta kotivoitto M-Teamista katkaisi huonon kierteen. Vierasotteluista joukkue on kerännyt pisteitä nousijalle kovaan tahtiin. (voitot LeBasta, Barbaareista, Top Teamista ja PSS:stä). Viidestä kotipelistä joukkue on voittanut vain yhden. Kun loppukauden kuuteen kotipeliin joukkue saa kuitenkin vastaan ennakolta heikompia vastuksia, tulee KeLy vielä pistämään Papasin ja KSS:n tiukille. Keskinäiset ottelut kajaanilaisia ja kuopiolaisia vastaan ovat todella suuressa roolissa.
Pelasin loppukauden ottelut ennakkoon loppuun. Jätin kuitenkin kaikki Papasin ottelut laskuista pois. Tässä veikkaus lopulliseksi sarjataulukoksi ilman Papasin otteluita. (Vääristää jopa enemmän kuin normaali veikkaus, koska Kaneetti ja PSS pelaavat ottelun muita enemmän tästä johtuen).
1. Loviisa
2. PSS
3. M-Team
4. ÅIF
5. Kaneetti
6. Sbandy
7. KSS
8. KeLy
9. LeBa-96
10. Top Team
11. Barbaarit
Niukasti rannalle jäävien lohdutukseksi on sanottava, että erot olivat melko marginaalisia ja Papas-kohtaamisten pisteet suuressa arvossa. En tiedä mistä tuota uskoa PSS:ää kohtaan edelleen tuntui löytyvän, vaikka kahdesti joukkueen tällä kaudella kaadoimme. Jostain se kumpusi. Veikkauksissa loppukauden kuumimmat joukkueet olivat Loviisa, PSS, KSS, LeBa ja M-Team. Annoin tavallista enemmän painoarvoa kotiedulle.
14.12.2009
2/4 = parempi joululoma
Viikonloppu ja sadat kilometrit takana. Tuliaisina maukkaat kaksi sarjapistettä, joita joukkueemme osasi todella arvostaa. Tappioputkessa yksinkertaiset asiat tahtovat unohtua ja joukkue täyttyy liian monesta valmentajasta, joilla alkaa kaikilla olla jokin mielipide siitä, mitä pitäisi tehdä paremmin ja toisin. Lauantain Kaneetti-ottelun jälkeen joululomasta olisi tullut melko tuskaista puurtamista. Sunnuntain PSS-voitto antaa mukavasti intoa ja uskoa tekemiseen jatkossa. Vastustajat ja pelit eivät tauon jälkeen ainakaan helpotu, kun vastaan tulee tämän hetken kaksi kuuminta joukkuetta; M-Team ja Loviisa.
Mitä tulee noihin viikonlopun otteluihin. Kaneetti oli selvästi petrannut Kajaanin vierailustaan ja olihan joukkueen kokoonpanokin vahvistunut selvästi edellisestä kohtaamisesta. Ei oikein päästy peliin sisälle missään vaiheessa, vaan haahuilimme kentällä vähän sinnepäin.
Sunnuntaina taktiikka osui aika nappiin. Edellisenä päivänä KeLy oli hakenut kapealla ringillä pisteet Porvoosta laskemalla pelin temmon ja karvauksen alas. Samoilla lääkkeillä onnistuimme mekin. Petrasimme peittopeliä ja onnistuimme maalinteossa todella kovalla prosentilla. Voisi sanoa pallon pitkästä aikaa pomppineen suotuisasti.
Porvoossa tuntuu kuohuvan nyt muutenkin. Lauantaina hyökkääjä Petri Mäki löytyi vielä joukkueensa kokoonpanosta ja syötti pelissä yhden ylivoimamaalinkin. Enää sunnuntaina Mäkeä ei keltapaitojen vaihtoaitiossa näkynyt ja salibandyliiga.fi:n tilastoissakin miehen nimen edessä roikkuu tähti, eli ”ei kokoonpanossa”. Lauantailta kantautuneiden huhujen mukaan Mäki oli osoittanut melko selkeästi tyytymättömyyttään KeLy-tappion jälkeen ja hänet olisi osittain tuonkin takia erotettu joukkueesta. Jos tilanne tosiaan on tämä, mielenkiintoista on seurata, nähdäänkö Mäkeä jossakin joukkueessa loppukauden aikana divarissa? Mikä joukkue ja valmentaja uskoo pystyvänsä käsittelemään tätä epäilemättä taitavaa, mutta räjähdysherkkää pelimiestä?
Pitää jossain vaiheessa taukoa hieman tarkastella itälohkon ensimmäistä puolikasta, epäonnistujia ja yllättäjiä. Jo tällä hetkellä on selvää, että suurimmat yllättäjät positiivisessa mielessä ovat Kaneetti ja Sbandy. Barbaarit ja KSS sitten taas selkeästi ne suurimmat flopit. Muut ovat pelanneet aikalailla sillä tasolla kuin odotinkin. Vielä viisi kierrosta sitten Papas ja Top Team olisivat saattaneet mennä noihin yllättäjiin, mutta nyt molemmat löytyvät aikalailla ennakoiduilta sijoituksilta.
11.12.2009
Against all odds
Viikonloppuna lähdetään taas taistelemaan sarjapisteistä vastoin kaikkia mahdollisuuksia. Sarjataulukko ja otteluohjelma kertovat karua kieltään siitä, missä tämän kauden ykkösdivarin itälohkon valtikka on ollut.
Loviisa, PSS, ÅIF, Kaneetti, M-Team ja Sbandy miehittävät kuuden kärkeä. Kuusi viimeistä joukkuetta ovat kaikki pohjoisen ja idän porukoita. Ei kovin mairitteleva tilasto.
Yhtä lohdutonta kertomaan ovat pohjoisen ja idän juoukkueiden vierasreissut Etelä-Suomeen.
Loviisa LeBa-96 7 – 4
Loviisa Barbaarit 15 – 4
Loviisa KSS 10 – 5
Loviisa Top Team 12 – 1
PSS LeBa-96 4 – 3
PSS Top Team 5 – 1
ÅIF LeBa-96 11 – 6
ÅIF Barbaarit 10 – 4
ÅIF Papas 7 – 1
ÅIF KeLy 7 – 4
Kaneetti Top Team 6 – 3
Kaneetti LeBa-96 9 – 4
M-Team LeBa-96 9 – 7
M-Team Barbaarit 16 – 6
M-Team Top Team 10 – 0
M-Team KSS 12 – 3
Sbandy LeBa-96 9 – 4
Sbandy KeLy 11 – 6
Sbandy Papas 6 – 3
19 ottelua, kaikki ovat päättyneet kotivoittoihin. Maalisuhde 176-69. Ei jätä hirveästi sijaa selityksille.
Toisinpäin tilastot eivät ole lähellekään yhtä lohdutonta kertomaa. Pitkä matka on tuntunut verottavan tällä kaudella enemmän matkusteluun tottuneita porukoita. Vai onko kyseessä vain selvästi sarjan kahtiajako tasollisesti? Pohjoisessa ja idässä tätä tilastofaktaa ei kannata tulkita luovuttajan asenteena. Enemmänkin kannattaisi miettiä, että miten tätä tilastoa saadaan kaunisteltua jäljellä olevissa vieraspeleissä.
Salibandyvaltikka on valtakunnallisesti yhtä enemmän ja enemmän pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Lajin keskus on siellä. Esimerkiksi Kajaanissa asuva lajiniilo näkee kauden aikana 9 naisten ykkösdivarin peliä ja 11 miesten divaripeliä, jos käy katsomassa kaikki Papasin kotiottelut. Määrän kasvattaminen vaatii satojen kilometrien matkustelua. Lähimmät liigaottelut pelataan Oulussa 180 kilometrin päässä niin naisissa kuin miehissäkin. Sielläkin on vain OLS.
Lajia oppii pelaamalla ja seuraamalla. Molemmissa joudutaan antamaan tällä hetkellä ainakin Pohjois-Suomessa (en voi puhua täysin Joensuun, Lappeenrannan, Savonlinnan ja Kuopion puolesta) ihan liikaa tasoitusta. Huippuottelut ovat harvassa. Valmentajat eivät kehity pelkästään omaa sarjaa ja omien joukkojensa otteita seuraamalla. Kaivataan keskusteluja muiden valmentajien kanssa, kaivataan kymmeniä ja kymmeniä otteluita eri sarjatasoilta. Kaivataan aktiivisia juniorisarjoja, junioreille paljon pelejä. Näissä kaikissa olemme täällä jäljessä ja näköpiirissä ei ole, että tilanne ihan hetkessä muuttuisi.
Ei auta muu kuin kääriä jälleen hihat. Pistää nivuset kuntoon ja hypätä aamulla bussiin Kaneetin ja PSS:n kaatoon. Against all odds. Pitää hoitaa oma leiviskä tilastojen kaunistelussa.
30.11.2009
Kakkosdivarin taso
Salibandyliigan viimekeväinen päätös vähentää Divarin joukkuemäärä kahdessa vuodessa kahdestakymmenestäneljästä neljääntoista aiheutti porua niissä jotka pelkäsivät oman huonosti hoidetun seuransa lähtöä kohti alasarjoja, sekä hyväksyviä nyökkäyksiä ja jopa ilonkiljahduksia niiden keskuudessa jotka toivoivat kovatasoista sarjaa ja kunnon kilpailua.
Itse kuulun niihin, jotka ovat ehdottomasti muutoksen kannalla. Ei ole kenenkään, etu, että Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla otetaan porilaisittain kuokkaan vähintään kymmenellä maalilla per peli. Yksittäisiä notkahduksia voi sattua, mutta on sarjalle ja lajille häpeäksi olla mukana joukkueella jolla yksinkertaisesti ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa. Sarjamuutoksen avulla tällaisia seuroja tulee tulevaisuudessa huomattavasti vähemmän.
Muutos jäi kuitenkin puolitiehen, kun salibandyliitto ei tarttunut mahdollisuuteensa ja uusinut samalla kakkosdivarin lohkojakoa. Nykyinen piirien vetämä firmaliiga olisi samalla rysäyksellä pitänyt muuttaa myös valtakunnalliseksi sarjaksi. Kai piirit sen verran olisivat pystyneet yhteistyötä tekemään, että olisivat pystyneet sarjaohjelman luomaan yhdessä? Jos tässä olisi ollut vaikeuksia, niin kakkonenkin vain liigan alle ja asiat pelittämään sitä kautta.
Tällä hetkellä kakkonen on käsittämättömän heikkotasoinen sarja ja pääosa lohkoista on jakautunut täysin kahtia. Kolmesta neljään joukkuetta tappelee sarjan kärjessä. Lohkon voittaja ratkeaa sillä kuka pelaa ne 4-6 keskinäistä ottelua parhaiten. Muille sarjan joukkueille kun ei voi hävitä, vaikka pakkaisi mukaan rightin mailat. Vastaavasti peräpään porukat tietävät, sanoo valmentaja mitä tahansa, että kärkiporukoita vastaan voitton tarvitaan jotain, mitä joukkueesta ei löydy.
Onnistuisiko liitolta muuttaa kakkonen neljään valtakunnalliseen lohkoon? Kustannukset nousisivat, kyllä, mutta mieluummin ainakin itse maksaisin kausimaksua enemmän, että saisin pelata pari tiukkaa ottelua Merikoskea vastaan Oulussa kuin näitä nykyisiä höntsyjä etelä-suomen ykköslohkossa.
Tällä hetkellä liiton arvostus on kakkosdivaria kohtaan on suorastaan katastrofaalisen heikkoa. Nämä pelit eivät kehitä ketään, ei pelaajia, eikä organisaatioita. Kakkosen lohkoja on tällä hetkellä kahdeksan, siis puolet liikaa. Ensi kaudelle uudistukset käyntiin niin saadaan kakkosestakin oikeaa kilpaurheilua.
Kolmosdivari ja turnausmuotoiset pelit voisivat sitten olla se taso jossa ottelut pelattaisiin piirien sisäisesti.