Vuokatti-urheiluakatemian harjoituksia takana kaksi viikkoa ja fiilis vahva. Ryhmä sai tänään valittua oman lajikapteeninsakin.

Aloitin tosiaan Vuokatti-urheiluakatemiassa salibandyn lajivalmentajana. Toiminta lähti pyörimään tänä syksynä yhden ryhmän voimin Kajaanissa. Salibandyssa kaikki ryhmän oppilaat ovat lukiolaisia. He ovat kirjoilla Sotkamon urheilulukiossa, mutta opiskelevat Kajaanin lukiossa ja akatemian aamuharjoituksetkin pidetään Kajaanissa.

Akatemiaan olisi ollut jo tänä vuonna mahdollisuus päästä mukaan myös ammattiopiston oppilailla, mutta hakijoista yksikään ei tällä kertaa päässyt sisälle.

Ensi syksynä toimintaan tulee mukaan Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Kainuun Prikaati. Eli AMK:ssa tai Prikaatilla olevan urheilijan on mahdollisuus hakea akatemiaan sisälle. Valintaprosessi ja käytännön järjestelyt tarkentuvat koko ajan, joten niistä infoa varmasti myöhemmin.

Tuntuma on tällä hetkellä, että upea mahdollisuus urheilijalle. Vielä entistä korostetummin, jos akatemian tahtotila yläkoulun mukaan saamisesta toteutuu. Silloin pelaajan polku yläasteelta, lukioon, armeijaan ja ammattikorkeakouluun olisi hienosti tuettu akatemiaharjoittelun muodossa.

Salibandyn lisäksi joukkuelajeista mukana ovat jääkiekko, jalkapallo ja pesäpallo.

Linkin takaa löytyy juttua pesäpallon vinkkelistä.

http://www.pesis.fi/artikkeliarkisto/?num=68886

-Jani-

Pelaajana ja valmentajana joutuu lataamaan akkuja aina kauden jälkeen. Sama pätee tällä kertaa kirjoitteluun, vaikka päivitystahti jäikin omalta osaltani harmittavan rikkonaiseksi. Kajaanissa kaudet loppuivat niin aikaisin ja jotenkin tuntuu todella etäiseltä kirjoitella täältä salibandyliigasta, kun on kauden aikana nähnyt vain kourallisen OLS:n otteluita paikanpäältä. Televisiosta saatava kuva tästä lajistamme on todella suppea.

Tästä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen. Pitäisikö salibandyn televisioinnissa siirtyä enemmän jalkapallotyyliseen laajakuvaan ja vain hetkittäisiin lähikuviin? Kuinka paljon se toisi lähetykselle lisäarvoa ja olisiko sitä edes mahdollista toteuttaa? Kuinka paljon otteluita pystyisi kuvaamaan päädyistä, kuten olemme hetkittäin nähneet jääkiekossa tehtävän ainakin ylivoiman aikana ja Ruotsin SM-liigaotteluista näkemieni koosteiden perusteella ihan viisikkopelistäkin?

Tällä hetkellä televisio-otteluista saatava anti jää ainoastaan tunnelman haisteluun ja yksittäisten oivallusten katseluun. Viisikkopelistä ei voi oikeastaan tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Ainakin minulta se vie suuren osan mielenkiinnosta.

Kajaanissa olemme kuvanneet valmennuskäyttöön otteluita (aina mahdollisuuksia mukaan) mahdollisimman korkealta ja laajakuvalinssillä. Yhdellä kameralla kuvattuna kentästä näkyy kerrallaan noin 2/3. Se antaa jo hieman työkaluja otteluanalyysin tekemiseen ja yksittäisen pelaajan seuraamiseen. Samantyylistä toteutusta toivoisin Sportille. Joskus sitä voisi ainakin kokeilla ja kuunnella katsojien palautetta.

Kajaaniin saatiin muuten tänä vuonna ainakin yksi salibandyn SM-mitali, kun OLS:n tyttöjen mukana rinnakkaisedustuksella pelannut Sini Mikkonen jäi eilen rankkareiden jälkeen katkerasti hopealle Tiikereitä vastaan. Onnittelut kuitenkin Ouluun ja Sinille. Faktatietoa ei ole, enkä jaksa tähän hätään sitä kaivaakaan, mutta liekö Oulussa voitettu SM-mitaleita salibandyssa vuosiin? Helanen ja Kinnuset menestyivät muistaakseni aikanaan pojissa hienosti, ja ainakin Merikosken –85 junnarit pärjäsivät Jarno Ihmeen johdolla vähintäänkin kohtalaisesti. En nyt uhaksikaan muista, ylsivätkö mitaleille ja missä ikäluokissa niin tekivät jos tekivät.

Ensiksikin haluan sanoa, etten missään nimessä halua lyödä lyötyä. Se ei ole tämän kirjoituksen tarkoitus ja sanoma.

Karo Kuussaaren saldo Oulun Luistinseuran miesten edustusjoukkueen valmentajana on karu. Kaksi putoamista, yksi nousu.

Siinä ei OLS:n tapauksessa ole enää mitään uutta, että joukkue pelaa kauden päätteeksi karsinnoissa. Joukkue ei ole sitten Jerry Ruhasen Oulun mittakaavan tähtisikermien onnistunut pudotuspeleihin itseään kairaamaan. Mutta Kuussaari sai kyseenalaista kunniaa olemalla ainoa valmentaja, joka on OLS:n karsintasarjoissa onnistunut tiputtamaan – vieläpä kahdesti. Ensin sen teki Pori, nyt Loviisa.

OLS on ollut molemmissa karsintasarjoissa kiinni voitoissa. Pori vei sarjan vasta jatkoajalla, Loviisa näytti Oulun toisen ottelun alun perusteella jo lyödyltä joukkueelta. Kummassakaan ottelusarjassa OLS ei onnistunut lyömään kuoliniskua, kun paikkaa tarjottiin.

”Kun toisessa ottelussamme nousimme kolmen maalin takaa voittoon, saimme hirmuisen latauksen itseluottamusta. Siinä oli tämän ottelusarjan ratkaisu”, Loviisan TOR:n Peik Salminen kommentoi Kalevalle.

Olemme Papasin entisen päävalmentajan Mikko Tiihosen kanssa käyneet usein keskusteluja mittareista, joilla valmentaja voi mitata onnistumistaan. On mm. pelaajien motivaatio, joukkueen yhtenäisyys ja yksilöiden sekä joukkueen kehitys. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita, mutta varsinkin edustusjoukkuetasolla se tärkein mittari näkyy sarjataulukkoa vilkaisemalla. Kaiken muun ohella tulostakin pitää pystyä tekemään. Muistan kun Kuussaari sanoi Pori-ottelusarjan jälkeen jotenkin näin.

”Tuossa tuli muutamia selkääntaputtelijoita ottelun jälkeen, jotka muistuttivat että olemme saaneet kauden aikana ajettua hienosti sisään nuoria pelaajia. Ei se oikein tässä vaiheessa lohduta, kun tulos on tämä.”

Lainaus ei ole parin vuoden muistelon jälkeen varmastikaan aivan sanatarkka, mutta ajatus on säilynyt. Valmentajan rooli on raju. Kannat vastuun tuloksesta, vaikka joskus yksi tolppalaukaus, pari senttiä, saattavat erottaa sinut sankarista konnaksi.

Olen jo pitkään ennakoinut, että OLS:n miehissä tapahtuu kauden jälkeen valmentajan vaihto ja tämä tulos tuntuisi jotenkin sinetöivän tuon muutoksen. Vai miltä olisi kuulostanut seuraava rooli: akatemian valmentaja, naisten maajoukkueen valmentaja ja naisten ja miesten edustusjoukkueiden valmentaja? Päälle vielä aluekouluttajan ja tuomarin hommat.

Ei yksi mies yksinkertaisesti voi jaksaa tuollaista kuormitusta, vaikka rakkaus lajiin olisi kuinka kova. Tunnit tulevat vastaan ja sitä kautta joku hommista, elleivät kaikki, kärsivät hieman ja tulevat hoidetuksin hieman puolitehoilla. Ja miksi juuri miesten edustusjoukkue listasta tipahtaisi pois? Juuri tulosten takia.

Naisten parissa Kuussaari on tehnyt aivan loistavaa työtä. Kahdessa vuodessa divarin keskitason porukasta liigan pudotuspelijoukkueeksi. Ja ennen kauden alkua uskalsin jopa odottaa OLS:n naisilta debyyttikaudelta välieräpaikkaa. Eikä se varmasti Tiikereitä vastaan älyttömän suuren vuoren takana ollut.

Naisten menestyksen lisäksi OLS alkaa olla junioritasolla jälleen varteenotettava joukkue – ei vähiten akatemiatoiminnan ansiosta. Ainakin Kajaaniin näyttävät kaukaisilta ne vuodet, kun OLS:n A-juniorijoukkueen valmentajaa arvottiin vielä elokuussa ja joukkueen harjoittelukulttuuri oli vähintäänkin kyseenalaista. Nykyään seura tuottaa jatkuvasti edustusjoukkueen käyttöön uusia pelaajia. Pelaajatuotannon kärki ei ole ollut vielä Jukka Lindgreniä lukuunottamatta hirveän terävä, mutta ainakin Oulusta tulleiden puheiden mukaan tulossa on kovia lahjakkuuksia.

OLS:n tippuminen aiheutti Kajaanissa ristiriitaisia tunteita. Jokainen oli harmissaan tutun joukkueen ja pelaajien, samoin koko pohjoisen salibandyn puolesta. Mutta samaan aikaan silmissä syttyi palo ensi kauden mahdollisia kohtaamisia kohtaan. Ehkä joukkue sittenkin suuntaa Kajaanin linja-autoasemalta mieluummin Ouluun kuin Loviisaan.

Nyt jännätään vain SB Savon, Merikosken ja FC Vaajakosken puolesta divarikarinnoissa. Kun tuo kolmikko hoitaisi itsensä ensi kaudeksi divariin, uskaltaisi jo salaa toivoa divariin itä-länsi-jaon sijaan pohjoinen-etelä-jakoa. Miltä kuulostaisi lyhyellä mietinnällä ja leveyspiirejä tarkistelematta pohjoislohko, jossa pelaisivat KeLy, Merikoski, Savo, OLS, Papas, FCV, Blue Fox, Woodcutters, Ilves, NST?

Hurjimmaksi homma nimittäin menee, jos sekä KeLy, OLS ja mahdollisesti Merikoski siirrettäisiin länsilohkoon. Kajaanille ja Savolle tämä tarkoittaisi käytännössä kuoliniskua divaripeleille. Matka- ja aikakuormitus nousisivat poskettoman koviksi amatöörisarjaan.

-Heti alkuun laiskoille lukijoille vinkki. Jutun lopussa on videolinkki!-

Aikalisän ja yhden pelaajan esimerkin merkitystä ei kannata aliarvioida. Joskus molemmat hukkuvat epätoivon massassa hyvin pieniksi. Valmentajan tarkat ohjeet ”nyt tarvittas ihme”-kaikuvat kuuroille korville ja joukkue vajoaa heikon hetken jälkeen yhä syvemmälle. Pelaajan kovaa yritystä ja esimerkkiä ei palkitakaan onnistumisilla, vaan yksi epäonninen pomppu voi saada homman näyttämään väkinäiseltä yliyrittämiseltä. Joskus yksittäinen aikalisä saattaa kääntää tärkeän ottelusarjan kulun aivan täysin, joskus yksittäinen pelaaja saattaa dominoinnillaan kasvattaa muun joukkueen itseluottamusta potenssiin kymmenen.

Jälkimmäinen vaihtoehto kävi toteen OLS:n ja Loviisan TOR:n toisessa liigakarsintaottelussa Oulun Linnanmaalla. OLS oli vienyt sarjan ensimmäinen ottelun vieraissa ja kaapannut kotiedun itselleen. Toinen ottelu lähti oululaisittain liikkeelle todella vahvasti. Reiluun yhdeksään minuuttiin OLS löi valotaululle tylyn 3-0-johtolukeman. Kolmannen maalin jälkeen TOR-luotsi Iiro Parviainen reagoi – vaisusti, arasti ja virhealttiisti esiintynyt joukkue koolle ja kuulolle. Aikalisä!

Parviaisen sanat aikalisällä saavat jäädä joukkueen omaan tietoon. Kentällä sen merkitys alkoi näkyä pikkuhiljaa rohkeampana pelinä. Lopullisen käännekohdan pelille antoi OLS:n Olli Tornbergin heppoisesti saama jäähy estämisestä. TOR:n ylivoima kavensi tilanteeksi 3-1 ja vierasjoukkue sai tekemiseensä aimoannoksen uskoa.

Ylivoimamaaliin asti OLS:n karvaus, jossa laiturit pelaavat miesmerkillä 80 prosentista ja alempi kolmikko pelaa omaa aluetta miesmerkillä, oli tuottanut loviisalaisille todella suuria vaikeuksia. Yhtäkkiä TOR uskalsi pelata vahvuuksillaan. Vaadittiin oikea-aikainen aikalisä, oikea-aikainen ylivoimamaali ja karsintasarjan parhaan pelaajan Peik Salmisen esimerkki kentällä. Salminen haastoi pallollisena, teki itseään pelattavaksi pallottomana, piti pallon omalla joukkueellaan ja pelasi kaikinpuolin todella järkevästi. TOR:n nousu toisessa erässä 4-6-johtoon oli oululaisittain surullista katsottavaa.

”Eihän tuollaisia pelaajia ole tullut liigassakaan vastaan. Salminen voitti kaikki kaksinkamppailut ja suorastaan käveli meidän alueellemme. Hävisimme tämän ottelun yhdelle Salmiselle”, OLS-käskyttäjä Karo Kuussaari kehui Kalevalle.

OLS:n pelitapa vaatii sen, että se pystyy hallitsemaan kenttää jaloillaan. Ei se Salminen ihan kävellyt alueelle, jalat tikkasivat kohtalaisesti. Salmista vastaan juoksukilpailut harvemmin tuottavat tulosta. Aika harvassa ovat liigassa tai divarissa ne pelaajat, jotka edes saavat jonkinlaista kilpailua aikaiseksi.

Linnanmaalla helppo johtoasema laski kotijoukkueen pelitempoa, mutta pelkästään siihen ottelu ei ratkennut. En tiedä mitä ensimmäisessä ottelussa Loviisassa on tapahtunut, mutta ainakin Oulussa TOR alkoi tehdä aivan oikeita asioita purkaakseen OLS:n karvauksen. Pelissä alkoi näkyä rohkeita pallollisia haastoja, laidan tyhjennyksiä ja vastaantuloja syvältä.

Pallollisena TOR pisti OLS:n karvauksen sekaisin ja enää OLS ei päässyt alun tapaan maukkaille maalintekotilanteille puolenkentän riistojen ansiosta. TOR pääsi pelaamaan paljon enemmän pitkiä pallollisia hyökkäyksiä. Mutta mikä tärkeintä, sen hitaat hyökkäyksiin lähdöt toivat pallon syvälle ja pakottivat OLS:n viisikon laskemaan alas, jolloin se ei enää jatkuvasti päässyt ylivoimahyökkäyksiin keskialueen riistojen ansiosta.

Loviisa osoitti ottelussa myös sen, että se on tottunut tällä kaudella pelaamaan johtoasemassa. Toisen erän lopussa Salmisen kentti kesti leipoa palloa oman maalin takana kaksi minuuttia kahden maalin johdossa. Neljä muuta pelaajaa olivat vieneet omat merkkaajansa syvälle OLS:n kenttäpäätyyn mukanaan. Yleisö buuasi, Kajaanista paikalle asti matkannut autollinen salibandyn ystäviä kirosi, mutta kantti kesti. Kolmannen erän lopulla Loviisa piti maltillisesti palloa omillaan aina kun siihen tarjottiin paikkaa. Kaikessa tekemisessä esimerkkiä näytti Salminen.

Kaiken Loviisa-kehun jälkeen on pakko tarkastella ottelua Oulun sinikeltaisten lasien läpi. Täysin hallussa ollut ottelu ja sarja lahjoitettiin vastustajalle. 3-0-tilanteessa joukkueella oli vielä muutamia todella maukkaita paikkoja latoa palloa verkkoon. Liika näpräily, keskialueen huolimattomat ratkaisut ja ns. divaritempoon vajoaminen pilasivat ottelun.

”Meillä oli niin hyvä paikka käytännössä niitata liigapaikka ensi kaudeksi, mutta pelaajien asenne loppui 3–0-johdossa. Aloimme kikkailla ja kisutella, vaikka ohje oli pelata johdossa yksinkertaisesti”, Kuussaari ihmetteli aivan oikeutetusti Kalevalle.

Joukkueet kohtaavat seuraavan kerran keskiviikkona. Se on paha peli oululaisille monestakin syystä: viikkopeli muutaman sadan kilometrin päässä aiheuttaa omat haasteensa, Loviisassa odottava kotihurmos omansa ja kolmas haaste on pelillinen. Miten OLS reagoi, jos Loviisassa Parviaisen suojatit jatkavat yhtä varmaa pallollista peliä kuin Oulussa pari viimeistä erää? Pystyykö joukkue luomaan hitailla lähdöillä riittävän määrän maalipaikkoja? TOR pyrkii kontrolloimaan pelitempoa pallollisen pelin lisäksi myös pallottomana. Se ei lähde antamaan korkeaa painetta, vaan laskee nopeasti 60 prosenttiin W-karvaukseen ja saa sitä kautta OLS:n parhaan aseen, nopean käännön, mahdollisimman vaikeaksi. Varsinkin johtoasemassa tyyli on myrkkyä. Ilmeisesti kotikentällään TOR oli nostanut viimeisessä erässä karvaustaan ja OLS oli puhkonut sen helposti.

Mutta yhtä monesta syystä peli on paha myös Loviisalle. Sillä ei ole varaa hävitä ja antaa OLS:lle sarjaa katkolle kotipeliin. Lisäksi OLS:lla on laajempi materiaali ainakin hyökkäyspään osalta ja joukkueessa varmasti reagoidaan jollakin tavalla TOR:n avauspeliin. Mitä kovemman temmon OLS saa pelissä pidettyä, sitä vahvemmilla se on.TOR-miehityksen puolustuksesta löytyy edelleen selkeät silmätikut, joille OLS:n korkea karvaus aiheuttaa edelleen ongelmia ja OLS saa kaipaamiaan keskialueen riistoja.

TOR on ottanut nyt karsintojen ensimmäisen voittonsa ja saanut palkinnon työstään. Hiuskarvan kapea selkäranka kesti ja vahvistui, kiitos valmennuksen reagoinnin, kiitos voittamaan tottuneen Peik Salmisen ja kiitos lepsuilleen OLS:n. Ei tarvitse olla mikään Nostradamus, vaan enemmän Bubi, että voi ennustaa keskiviikon ottelun voittajan olevan todella lähellä liigapaikkaa.

Toisen erän lopun leipomiset!

-Jani-

Ensiksi alkuun täsmennyksiä. Pidän itse salibandyyn pesiytyneestä kovasta pelityylistä hyvinkin paljon. Osittain pakonsanelemanakin, koska se on tapa jolla itse olen aina pärjännyt. Toiseksi en ole Mika Savolaisen fani, enkä arvosta hänen Janne Hulmiin kohdistanutta iskua, vaikka uskonkin ymmärtäväni, mitä miehen kuulassa silloin liikkui. Black Outteja tulee joskus, ei niitä pelaaja itsekään arvosta jälkeenpäin, ei varsinkaan jos näkee ne nauhalta. Savolaiselle vaadittiin tämänkin sivuston toimesta vähintään muutamaa kuukautta vankeutta. Se saattoi olla kohtuullista tai sitten ei.

Asia josta haluan kuitenkin kysyä on, miksi Petri Mannisen isku Marko Lahtisen silmäkulmaan jäi huomioimatta? Manninen iski ainakin minun verkkokalvojeni rekisteröimänä täysin tahallisesti Lahtista päähän. Manninen tuskin yritti kapteenikoukkumaisesti aukaista silmäkulmaa, mutta isku oli nähdäkseni tahallinen ja erittäin törkeä. Puolihuolimattomasti hän muka yritti väistää sivuun hyppäämällä osumaa Lahtiseen, mutta sopivasti käsi ojentui kaverin päähän. Tästä kanssapelaajan tahallisesta vahingoittamisesta ei tuomittu edes kahden minuutin jäähyä. Mitenköhän olisi Käynyt Savolaiselle?

Aiheesta en ennen tätä ole löytänyt blogi-kirjoituksia, en nettiadresseja, enkä videonpätkää. Jos jollakulla löytyy aiheesta video niin laittakaa ihmeessä linkki tänne niin jokainen saa tehdä omat päätelmänsä myös Mannisesta. Tiedä vaikka saataisiin adressi.

Lajiniilouteen kuuluu oleellisena osana se, että odotat ennakkoon illan TV-, netti- tai liveottelua. Koko päivän mielessä pyörii ajatus siitä, kuinka on hienoa huipentaa päivä rentouttavaan urheilunäytelmään.

Tänään perjantaina odotin innolla illan nettilähetystä ottelusta Classic-Oilers. Uskalsin odottaa ongelmatonta lähetystä, koska paljon hehkutusta osakseen saaneet maaottelut toimivat netissä ainakin minulla moitteettomasti ja kuvanlaatu oli kelvollista.

Ensimmäisen ”ohhoh”-efektin koin tullessani kotiin ja mennessäni tapani mukaan liigan sivuille - ulkoasu oli muuttunut. Uudet sivut vaikuttivat nopean selailun perusteella ihan näppäriltä ja toimivilta. Visuaalisestikaan mikään ei häirinnyt, joten siinäkin mielessä oltiin onnistuttu.

Pitsa uuniin, pari kylmää kuperkeikkajuomaa odottamaan jääkaappiin ja ei muuta kuin virittämään kuvaa tietokoneelta televisioon.

Koetaan illan toinen ”ohhoh”-efekti. Liigan sivut eivät toimikaan, kiittelevät ymmärryksestä, jota ei pieneen hetkeen löydy niilolta yhtään. Pienen F5-rummutuksen jälkeen sivut aukeavat ja pääsen avaamaan ottelun, jota on jo ehditty pelata muutama minuutti.

Illan kolmas ”ohhoh”-efekti: lähetys ei toimi ollenkaan niin kuin odotin ja sen pitäisi. Pelkään kiinteistöliittymäni pettäneen ja soitan läpi muutamat tutut ja heitänpä epätoivossani status-päivityksen facebookiin. Onko muillakin samoja ongelmia?

Ja kyllähän niitä piru vie on. Erän verran jaksan odottaa ihmettä, kunnes totean sen turhaksi. Muuten laadukkaan näköisesti toteutettu ja selostettu ottelulähetys pettää minut pahanpäiväisesti.

Seurauksena valtava turhautuminen. Ketä tästä nyt saa ja pitää syyttää? Joku kohde tälle turhautumiselle on löydettävä? Kuka antaa kasvot tälle surkealle näytelmälle?

Jotenkin tämä ilta tiivistyy tähän hetkeen: lievästi itkuinen lajiniilo tilittää surkeaa kohtaloaan nettiin odottaen sympatiaa yhtä turhautuneilta niiloilta ja avopuolisoksikin haukuttu vahtaa Oscar-juhlien nelituntista nykypäivän VHS:ltä, digiboksin kovalevyltä. Hauskaa viikonloppua.

Vaikuttaisi olevan melko jännittävä peli.

Täytyypä taas pikkaisen tarttua kritiikin kirveeseen. Nimittäin ykkösdivarin itälohkon sarjaohjelmaan. Se nyt ei ole vielä mitään, että pelasimme Papasilla sarjan keskivaiheille kahdeksan ottelun mittaisen vieraspeliputken, joka on muuten aika paljon 22 ottelun sarjassa. Kun väliin vielä mahtui joulutauko, tarjottiin kajaanilaiselle salibandy-yleisölle mukava kahden kuukauden huilitauko kotipeleistä. Joka on muuten aika paljon reilu viisi kuukautta kestävässä sarjassa. Ja tämä ongelma ei ollut pelkästään Papasin. Lisäksi jossain vaiheessa kautta lahtelaisella Sbandylla taisi olla kuusi ottelua rästissä verrattuna sarjan kärkijoukkueisiin. On muuten aika paljon 22 ottelua kestävässä sarjassa.

Mutta mitä järkeä on siinä, että puolella joukkueista sarja on ohi tämän päivän jälkeen ja puolet joukkueista pelaavat vielä viikonloppuna ratkaisuotteluita? Tällä kertaa ne ovat ratkaisuotteluita vain Papasille ja KeLylle, mutta eihän sitä ennen kauden alkua ole tietty. Onni on, että tämän päivän liigakarsintapaikat ratkaisevat ottelut pelataan sentään lähes samaan aikaan. Jos ei mistään muusta asiasta otteluohjelmia suunniteltaessa pidettäisi kiinni, niin ainakin siitä, että päätöskierros pelataan kaikkialla samaan aikaan. Onneksi liigassa on sentään oltu hereillä ja divarin länsilohkossakin melkein.

Salibandyliigan runkosarja huipentuu ensi perjantain päätöskierrokseen. Huipputasaiseksi mainostettu sarja pitää huolta maineestaan viimeiseen asti. Joukkueista vain Erä on varmistanut oman sijoituksensa, kävipä viimeisellä kierroksella miten tahansa. Jos on valioliigalla ja olympialaisilla omat supersunnuntainsa, pitäisikö liigan mainostaa tulevaa kierrosta perusperjantaiksi?

OLS-Happee 1

OLS:n ja Happeen välisessä ottelussa OLS:lla on panoksena suoran putoamisen välttäminen, Happee puolestaan tappelee kotiedusta pudotuspeleihin. OLS tarvitsee ottelusta pisteen enemmän kuin NST ottaa omasta Josba-ottelustaan. OLS leirissä vaikea kausi voi muodostua päätöskierroksella jopa voimavaraksi. Näin ainakin voisi tulkita OLS:n Pekka Lindgrenin kertoessa tunnoistaan viikonlopun NST-ottelun jatkoajalta.

”Ei tässä enää tule tortut housuun, olemme tippuneet tällä kaudella jo niin monta kertaa. Enää on vain voitettavaa.”

NST-leirissä puolestaan voidaan jossitella aina perjantaihin asti OLS-ottelua, jossa lappeenrantalaisilla oli useampi mahdollisuus pistää pallo ilman maalivahtia voittoa hakeneen OLS:n verkkoon.

Trackers-TPS 2

Trackersin ja TPS:n välisessä ottelussa TPS taistelee pudotuspelipaikasta, kun taas Trackers putoamiskarsintoja vastaan. Trackers on voittanut tällä kaudella kotonaan vain neljä ottelua. Kauden ensimmäinen kohtaaminen päättyi Turussa kotijoukkueen selvään 8-3-voittoon.

Oilers-AC HaKi x

Oilersin ja HaKin ottelussa panokset ovat samat kuin edellisellä parivaljakolla. Oilers taistelee pudotuspelipaikasta, HaKi puolestaan haluaa välttää karsinnat. Vantaalaisjoukkueen pisteet ovat tulleet tällä kaudella ryppäissä ja uskoisin joukkueen olevan nyt yllätysvalmis nuorta Oilers-laumaa vastaan. Oilers on yksi sarjan parhaista kotijoukkueista, mutta tässä ottelussa sillä ei valtavaa merkitystä ole. Joukkue on tällä hetkellä kolmen ottelun tappioputkessa, joten paineet pudotuspelipaikan käsistä lipeämiselle voivat käydä liian koviksi. HaKilla ei ole puolestaan kuin voitettavaa.

Erä-SSV 2

Erän ja SSV:n ottelu on selvästi mielenkiinnottomin ennakkoon. Erä on runkosarjan jo voittanut ja SSV:kin käytännössä varmistanut sijoituksensa kolmen joukkoon. Viikingit pistävät Teemu Piispasen esimerkillä playoff-peittopelivaihteen silmään ja hyydyttävät Erän.

Koovee-Nokian KrP 2

Runkosarjan kärjessä pitkään keikkunut ja kotiedussa pitkään kiinni ollut Koovee on näyttänyt pieniä hyytymisen merkkejä, mitä lähemmäs kevät on saapunut. Pelit ovat edelleen tiukkoja, mutta eivät käänny alkukauden tapaan tamperelaisten voitoiksi. Pudotuspelipaikkansa Koovee on jo varmistanut, mutta kotietuun joukkue kaipaa voittoa. Nokia puolestaan varmistaa tasapelillä pudotuspelipaikkansa. Jos Oilers ja TPS hoitavat omat ottelunsa ja Nokia häviää Kooveelle, tippuu Nokia maalisuhteella ulos pleijareista.

NST-Josba 2

NST ja Josba kamppailevat molemmat putoamista vastaan. Josba haluaa välttää karsinnat, NST suoran putoamisen. NST säilyy sarjassa varmuudella, jos se voittaa Josban. Josba tarvitsee ottelusta vähintään pisteen välttääkseen karsinnat. NST:lle tasapeli ei riitä säilymiseen, jos OLS voittaa samaan aikaan kotonaan Happeen. NST on sarjan heikoin kotijoukkue, Josba puolestaan pelannut paremmin vieraissa kuin kotona. Kauden ensimmäinen ottelu päättyi NST:n vierasvoittoon.

SPV-Classic 1

SPV:n ja Classicin välisessä ottelussa panoksena on kotiedun tavoittelu, Classicilla sen varmistaminen aina välierävaiheeseen asti, SPV:llä puolestaan puolivälieriin. SPV:lle kotiedun merkitys on pudotuspeleihin näistä kahdesta suurempi, vaikka Classic on ollut runkosarjassa parempi koti- ja huonompi vierasjoukkue. SPV leirissä joudutaan oman voiton lisäksi jännäämään Nokian voiton puolesta.

”Pelattiin itse huono peli Krp:tä vastaan ja siinä kustiin oma mahdollisuus kotietuun, nyt se on muistakin kiinni”, yhdestä kauden näyttävimmistä liigaosumista vastannut SPV:n Jyrki Holopainen kertaa.

Classic-ottelussa voi olla jo lähtökohtien hakemista puolivälieriin, sillä jos SPV voittaa Classicin ja Koovee omassa ottelussaan Nokian, kohtaavat SPV ja Classic hyvin todennäköisesti jo puolivälierissä. (Tämä pätkähän on melkoista puutaheinää, totuus löytyy tampereen herruuden kommentista) Jos SPV jää sijoilla 5-8, on se suurella varmuudella viimeinen joukkue, joka halutaan puolivälierissä vastaan ja näin ollen se jäisi runkosarjassa neljänneksi sijoittuneen kontolle.

”Luulen, että jos ei saada kotietua, meille jää se neljänneksi sijoittuva. Tai oikeastaan niille jää meidät sitten”, Holopainenkin uskoo.

SPV:lle Classicin pelityyli tuntuu sopivan. Seinäjokiset ovat voittaneet kahden viime kauden aikana kaikki joukkueiden kuudesta kohtaamisesta.

Jos puolueelliset veikkaukseni otteluparien voittajista osuvat oikeaan, NST tippuisi suoraan divariin. HaKi ja OLS joutuisivat karsimaan ensi kauden liigapaikasta (OLS pääsisi). Kotiedut puolivälieriin menisivät Erälle, SSV:lle, Classicille ja SPV:lle. Neljä muuta pudotuspelipaikkaa nappaisivat Koovee, Happee, Nokia ja TPS. Pudotuspeleistä rannalle jäisivät ja karsinnat välttäisivät Oilers, Josba ja Trackers.

Rocky-elokuvista tuttu kohtaus: Nyrkkeilijä hoippuu maassa hämärän rajamailla, tuomari laskee sekunteja nollasta kymmeneen. Kaikki toivo näyttää menneen, mutta kuin ihmeen kaupalla sisukas taistelija nousee kehästä uuteen taisteluun – yhdeksännellä sekunnilla.

Vähän samanlaiset fiilikset nousivat KSS:n ja OLS:n eilisten taisteluvoittojen jälkeen. Omissa käsissä kummallakaan joukkueella säilyminen ei ole, mutta voitot toivat ripauksen toivoa.

Olin katsomassa KSS:n ja M-Teamin välistä ottelua. Ennustelin ennen ottelua Vennolle jäähyjä ja maaleja. Molempia nähtiin, 5+20 minuuttinen ja ottelurangaistus jäi päätössummerin jälkeen vähän epäselväksi, joten siihen en osaa ottaa kantaa. Maalit olivat pelimiehen varmoja suorituksia M-Team-puolustuksen haparointien avustuksella.

M-Teamin otteluraportissa on sievästi kiehahdettu jälkipeleistä, joihin tuomarit eivät juurikaan puuttuneet. Ja kyllähän kentällä nähtiin muutamia poikittaisia mailoja ja tönimisiä, joihin tuomaripari olisi voinut puuttua. Mutta ehkä itse edustan siinä mielessä jääkiekkosukupolvea, että jos vastustajat käyvät kopsimassa maalivahtia näpeille maalinedustilanteissa, niin kyllä siellä nätisti voi käydä tönäisemässä ja muistuttamassa, jäähynkin uhalla. Tuomaripari oli ottanut nyt selkeän linjan, etteivät lähde noista tilanteista ennalta kuumaksi ennustetussa ottelussa jäähyjä antamaan. Itse olisin saattanut ensimmäisestä jälkipelistä jäähyn antaa, tapahtui niin pahasti tilanteesta erillään kulmassa, eikä siihen liittynyt turhautumista ja kostoa kummempaa “koodia”. Siitä kun tuomarit jättivät viheltämättä, vaikea linjaa oli yhtäkkiä lähteä muuttamaan.

Kenttätapahtumissa KSS oli selvästi M-Teamia valmiimpi pelaamaan. Pallollinen peli oli varmempaa, oman pään puolustuspeli tiiviimpää ja aktiivisempaa. Koko 60 minuuttia et salibandyssa pysty puolustamaan niin, ettei vastustaja saa muutamia maukkaita tekopaikkoja, mutta kyllä KSS piti M-Teamin hyvin ulkona ykkössektorista ja peitti kauempaa tulleita vetoja ansiokkaasti. Ansaittu voitto KSS:lle, jonka ykköskenttä oli tilastojenkin perusteella hyvässä vedossa läpi viikonlopun. Mielenkiintoista nähdä, miten Vennon mahdollinen (eikös ottelurangaistuksesta automaattisesti huilaa seuraavan pelin) poissaolo Leba-pelistä vaikuttaa joukkueen iskukykyyn. Vennon paluu on selvästi piristänyt kuopiolaisten peliä.

OLS:lle ja Anssi Soinille jatkoaikavoiton soi. Aika monta jatkoaikaa menikin ilman voittoa, kyllä sen putken olikin syytä jo katketa. Mielenkiintoiseksi OLS:n ja NST:n tilanteen tekee Hakin voitto. Nyt Josballakin on viimeisessä ottelussa NST:tä vastaan panosta, mikäli se haluaa varmuudella välttää karsinnat. Kädet ovat kyynärpäitä myöden ristissä ensi perjantaina OLS:n ja Josban puolesta. OLS:n tapauksessa Rockymainen nousu kanveesista aina voittoon olisi enemmän kuin suotavaa, KSS:lle ei valitettavasti voi toivoa jatko-osaa enempää.

KSS:n kiri jäi eilen hieman vajaaksi ja M-Teamkin onnistui voittamaan Topin jatkoajalla. Tiukat ottelut kääntyivät lopulta kajaanilaisittain suosiollisesti. Tänään on Kuopiossa valtavan iso peli KSS:n ja M-Teamin välillä. Jos yhtään tunnen joukkueiden pelaajatyyppejä, uskaltaisin ennustaa jäähyrikasta ottelua. Venno tekee Gordie Howet ja M-Teamista löytyy aivan varmasti tanssipareja. Täytyy ihan suunnitella 360 kilometrin ajomatkaa divarisäbän seuraamisen vuoksi. Salibandy on parasta paikanpäällä.

Papasin nettisivuilta löytyy muuten pelaajaesittely Anssi “Possu” Pyykkösestä.

Kaudet alkavat Papasin joukkueiden osalta huipentua. Molemmat joukkueet taistelevat putoamista vastaan. Miehet ehkä osittain odotetustikin, naiset hieman odottamatta.

Miehissä nappasimme kolmannen perättäisen voittomme eilen. Top Team, Leba-96 ja Barbaarit otteluiden maalisuhde on meidän hyväksi 38-9. Toki kaksi viimeistä joukkuetta olivat jo aikalailla varmoja putoajia, Barbaarit täysin varma. Mutta kyllä joukkueemme koti- ja vieraspelaamisen välinen ero on ollut tällä kaudella aivan liian suuri. Kotona 9 peliä, 7 voittoa ja 2 tappiota. Vieraissa 11 ottelua, joista 3 voittoa ja 8 tappiota.

Tuntuu, että joukkue imee valtavan määrän energiaa kotihallista, tutusta alustasta ja tutuista kasvoista katsomossa. Kun bussi ohittaa vierasreissulla Iisalmen, jokainen pelaaja menettää kopallisen itseluottamusta. Kuopion kohdalla alkavat varsi- ja lapaongelmat. Onko se sitten jotain kainuulaista mentaliteettia, että mieluummin puolustutetaan uhmakkaasti omaa pesää, eikä niin innostuta noista ryöstöretkistä?

Naisissa homma on ollut koko kauden tasaista puurtamista: Olipa vastassa sitten sarjan kärkijoukkue tai hännänhuippu, ottelut ovat tiukkoja. Nyt homma meinasi mennä loppukauden osalta vaikeaksi, kun SC Top kaatoi leidimme lauantaina. Sunnuntaina joukkue oli kuitenkin tehnyt ryhtiliikkeen ja napannut kauden toisen voittonsa M-Teamista. Nyt suora säilyminen on omissa käsissä ennen viimeistä ottelua. Eipähän tarvitse pelata merkityksettömiä otteluita.

Liigassa OLS on kokenut hieman samanlaisen ilmiön kuin Papasin miehet. Kotona kulkee välillä todella väkevästi, mutta vieraissa mistään ei tahdo tulla mitään. Viikonlopun Oilers-voitto olisi kaivannut jatkoa ainakin pisteen muodossa Trackers-ottelusta. Nyt suoran putoamisen välttäminen ei ole enää omissa käsissä. Vierasvoitto NST:stä ja ainakin piste kotona Happeelta. Ja sen jälkeen kädet ristiin, että Josba kaataa NST:n. Ei vielä täysin toivoton tilanne. Josba on ollut vahvassa vireessä viime aikoina, mutta riittääkö sillä enää halua voittaa todennäköisesti panoksetonta kauden päätösottelua?

KSS on organisaationa hyvin samassa tilanteessa kuin Papas. Sekä miehet että naiset kamppailevat putoamista vastaan. Kuopiossa vain miehet ovat kontanneet ennakko-odotusten vastaisesti. Ensi viikonloppuna kajaanilaiset näpyttävät F5:sta ja jännittävät Loviisan Torin ja M-Teamin taistelua kuopiolaisia vastaan. Taistelu sarjapaikasta voi ratketa ensi viikonloppuna, jos KSS:n miehet häviävät molemmat ottelunsa liigakarsintoihin tähyävää kaksikkoa vastaan. Ei ole tilanne Kuopiossakaan varmaan aivan odotetunlainen ja toivottu.

Jos KSS putoaa kauden päätteeksi II divariin, nousee entistä enemmän mieleeni kysymys; nouseeko kakkosesta tilalle organisaatiota tai seuraa, joka on pelillisesti ja taustoiltaan valmiimpi divariin kuin KSS? Vai olisiko kuopiolaisjoukkue selvittänyt mahdolliset karsinnat II divarin joukkueita vastaan leikitellen? Sama kysymys sopii kysyä, olipa tippuja ÅIF, KeLy tai Papas.

Tulipahan tehtyä reissu Kanadanmaalle. Matkaan tarttui huikeiden kokemusten lisäksi paikka ensi talven MM-kisoihin Suomeen. Kova alkulohko ei lupaile paljoakaan joukkueelleemme etukäteen, mutta vakaasti uskon että yllätysmahdollisuudet joukkeellamme kisoissa on.

Maajoukkueen kokoaminen Kanadanmaalla ei ole ihan sitä yksinkertaisinta hommaa, kun varsinaista yhteistä kieltä ei meinaa löytyä kentällä, eikä kopissa. Tällä kertaa kentät oli koottu Suomea puhuvista, Ranskaa puhuvista ja englantia puhuvista. Suomenkielisten joukossa tosin pyöri yksi sveitsiläinen, joka onneksi oli pelimies mikä helpotti kielellisen kuilun umpeen kuromista.

Joukkueen valmennus Seppo Pulkkisen ja Pasi Kotilaisen johdolla oli koko matkan täyttä terästä. Harvoin olen saanut olla yhtä ammattitaitoisen ja energisen valmennuksen alaisuudessa. Risto Parikan sanoin varsinkin Kotilainen oli melkoinen “languageman” jonka taktiset selostukset eivät jättäneet ketään kylmäksi. Pulkkisen tehtäväksi jäi taas joukkueen virittäminen, huumorin avulla - tahattoman tai tahallisen, henkisesti tasolle jolla tulosta pystyttiin tekemään. Nähtyäni kaksikon valmennusta useamman päivän ajan en ole lainkaan yllättynyt siitä, että Happeen kukonpojat pelaavat niin leppoisan rentoa hyökkäyspeliä kuin he juuri nyt pelaavat. Valmennuksen ansiosta Kanadassa tunnetaan nykyisin myös muita taktiikoita kuin perinteinen kokokentän miesvartiointi. Quebécin pojille 1-2-2 taktiikan opiskelu ei juurikaan maistunut ja ensimmäisen ketjupalaverin jälkeen valmennus joutuikin muuttamaan kentän pelin ruotsalaistyyliseen 2-1-2 taktiikkaan, joka lisäksi tiukoissa paikoissa venyi vielä siihen tutumpaan miesvartiointiin. Loistavaa pelin lukua valmennukselta tässäkin tilantessa.

Quepécin kentän onnistuminen oli joukkueellemme erittäin tärkeää, sillä juuri he olivat ne pelaajat, jotka ratkaisivat ottelusarjan voiton meille. Vaikka Euroopassa pelanneista kavereista koottu kenttä taisi enemmän maaleja latoakin, oli Quepécin poikien onnistuminen äärimmäisen tärkeää. Kun USA joutui peluuttamaan omaa euroopassa pelaavien kenttää ottelussa lähes 40 minuuttia, pystyimme me jakamaan vastuuta kolmelle kentälle huomattavasti tasaisemmin, ilman että omissa räpsyi.

Pelit USAta vastaan olivat kaikenkaikkiaan onnistuneet, niin järjestelyiden kuin itse pelienkin osalta. Ainoa miinus menee kansainvälisen liiton suuntaan suorastaan surkeasta tuomaritoiminnasta. Ottelupariin valittu tsekki kaksikko Daniel Bartosek ja Michal Bartosek ei olisi voinut juuri enempää olla otteluissa pihalla. Kaverit kun luulivat tulleensa pohjoisamerikkaan opettamaan salibandyn sääntöjä alkuasukkaille. Kaverit eivät tainneet tietää viheltävänsä  MM-karsintaa. Fyysinen peli oli kielletty kokonaan mikä ainakin itselleni aiheutti melkoisia ongelmia. Lisäksi tuomarit kertoilivat koko ottelusarjan läpi heittävänsä minut, Riston ja Patrice Paren ulos mikäli pelityyli ei muuttuisi. Tilannetta ei parantanut osaltamme ensimmäisen ottelun jälkeen käyty keskustelu hotellilla jossa kerroimme olleemme pettyneitä tuomarityöskentelyyn. Tässä keskustelussa kävi ilmi, että mikäli pelaisimme tsekin liigassa, missä ilmeisesti pelataan todella kovia pelejä koska toinen tuomareista oli itse siellä pelannut, olisimme vapaata riistaa vastustajille. Tästä esimakuna tuomarit unohtivat toisessa pelissä viheltää kaikki Ristoon kohdistuneet virheet. Onneksi taitopelaajana tunnettu velipoika säilyi ehjänä ja pystyy jatkamaan pelejä maaotteluiden jälkeenkin. Tuomareiden todellisen tason määrittää joukkueen taustoilta kuulunut huokaus pelien päätyttyä: “Nämä olivat huonoimmat tuomarit jotka minä olen koskaan nähnyt ja meidän pelejä on sentään viheltänyt myös Andrew Lewis”.

Parhaiten matkasta jäivät mieleen kuitenkin huikeat persoonat. Näistä parhaiten mieleen jäivät seuraavat kaverit:

91 Patrick Ducharme. Pasi Kotilaisen sanoin jokainen joukkue tarvitsee yhden Lasse Riitesuon. Kaikesta peliinliittyvästä aina hivenen erimieltä. Reeneissä jopa laiska, mutta pelien alkaessa täyttä terästä. Quebécin kentän pallollisen pelin sielu joka jaksoi hakea poikkareita kovassakin paineessa parin kaverin roikkuessa pelipaidassa. Vaikka puhui lähes pelkkää ranskaa oli myös aivan uskomattoman hyvä koppipelaaja.

27 Simon Leblanc. Joukkueen toinen varakapteeni jonka tehtävä oli tulkata Ducharmen ranska joukkueen valmennuksen tietoon. Kentällä dominoi peliä puolustajan paikalta lähes ilman juoksuaskelia. Pelikäsitys aivan käsittämättömän hyvä. Uskoakseni Happee tulee tarjoamaan sopimusta ensikaudeksi.

12 Randy Sa`d. Kanadan liiton presidentti ja nelosketjun sentteri. Haluaisin nähdä myös Matti Ahteen kaukalossa.

4 Joel Inouye. Vasta 18-vuotias hyökkääjä joka kävi vetelemässä kesken karsintojen myös pari lätkäpeliä, tosin vain maalissa. Taitoa löytyy jopa liikaa kanadan sarjoihin mistä syystä kuljettelee palloa kuin Henri Johansson nuorempana. Mikäli jatkaa salibandyssä tulee olemaan kanadan salibandyn Jari Kurri.