Syyskausi on takana myös Hyvinkäällä ja paikallinen salibandyn lippulaiva kyntää syvemmällä kuin oli tarkoitus. Joukkueen tavoitteena ollut karsintapaikka ykköseen on vielä kohtuullisen lähellä, mutta kovin vahvalta paikka ei vaikuta kun joukkue on ottanut neljästä kovasta pelistä kuokkaan kolmesti. Pelaaminen on melko turhauttavaa, kun näitä kovia pelejä odottaa viikkoja ja sitten käy häviämässä ne ilman mahdollisuuksia. Onneksi on vielä kevät.
Seurajohdolle tulee kuitenkin jakaa kiitosta, sillä paikallinen Virmanen, Paavo Koskelin on pistänyt miestä liikkeelle oikein urakalla. Joukkueen leveää rosteria on tyhjennetty Viron pääsarjaan ja miehet penkin takanakin ovat vaihtuneet luottamuslauseen jälkeen. Tulopuolella on toistaiseksi ollut hivenen hiljaisempaa, mutta toivotaan että kohta räjähtää myös sillä saralla.

Itselleni syyskausi tarjosi pisteitä, mikä on muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen kuin ennakkoon saatu joululahja. Mukavin yllätys oli kuitenkin Kanadan salibandyliitolta saatu kutsu edustamaan maata MM-karsintoihin Hamiltoniin USA:ta vastaan. Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna pelattavista otteluista tulee varmasti unohtumaton kokemus. Joukkueen tavoite on edetä Suomessa pelattaviin MM-kisoihin ensi syksynä ja tätä varten euroopasta lentää paikalle nippu kovia pelimanneja ja minä. Joukkueen kovimmat nimet tulee mitä luultavimmin olemaan Kooveessa huippukautta pelaava Lauri Hannelius ja myöskin melkoisessa nosteessa täysin ansiotta oleva Trackersin Risto Parikka. Itse luultavasti mahduin joukkueeseen juuri Riston takia, tarvitseehan velipoika tulkkia jo tekstitettyihin leffoihin. Kun joukkueen valmennus on myös kohdalaan Happeen Seppo Pulkkisen ja Pasi Kotilaisen ansiosta voi otteluista toivoa hyvää lopputulosta ja paikkaa MM-kisoihin.

1. Loviisa (veikkaus kauden alussa 1)
2. ÅIF (3)

3. Kaneetti (8)
4. M-Team (4)
5. Sbandy (9)
6. PSS (2)
7. Papas (-)
8. KeLy (6)

9. KSS (5)
10. Top Team (11)
11. LeBa-96 (10)
12. Barbaarit (7)

Kautta on pelattu vähän yli puolet. Tässä vaiheessa tasoerot alkavat näkyä, kun alkukauden yllätykset tasoittuvat. Todella alakuloisesti kautensa aloittanut M-Team on kammennut itsensä jo neljänneksi ja on tällä hetkellä vahvasti ehdolla liigakarsijaksi.

Kärjessä Loviisa on odotetusti repäissyt kaulaa muihin joukkueisiin. Tappiosarake näyttää vielä nollaa, jota voidaan jopa pitää pienoisena yllätyksenä. Joukkueen pelaaminen on tasapainoista. Varsinkin omiin menneiden maalien keskiarvo on aivan omaa luokkaansa muihin sarjan joukkueisiin verrattuna. Loviisa on varma karsija ylöspäin. Suurempi kysymys onkin, häviääkö joukkue juhlavuotenaan yhtään ottelua?

ÅIF on sekin pelannut itsensä odotetusti kärkikahinoihin, vaikka alkukaudesta hieman takelteli. Pelaa loppukauden aikana kuitenkin vain kolme kotipeliä, nekin ennakkoon todella kovia otteluita (Kaneetti, PSS, Loviisa). Pääkaupunkiseutulaisille vieraspelit eivät ole samanlaisia hyppyjä tuntemattomaan kuin pohjoisen ja idän joukkueille, mutta kyllä se omat haasteensa asettaa. Uskaltaisinkin veikata, etteivät sipoolaiset enää kauden lopussa löydy sarjan kärkikaksikosta.

Kolmantena majaileva Kaneetti on ollut yksi suurimmista yllättäjistä. Kauden ensimmäinen ottelu Kajaanissa oli joukkueelta heikko esitys, mutta sen jälkeen keravalaiset ovat olleet hyvässä vedossa. Petri Pyysingin liittyminen joukkueeseen on tuonut divaritasolle hurjasti lisää ratkaisuvoimaa ja erikoistilanneosaamista.

M-Team joutuu päättämään kevätkierroksen neljään vierasotteluun, mutta tuota ennen joukkue pääsee pelaamaan neljä kotiottelua, joista pari ennakkoon helpompaa, kun rusalle saapuvat KeLy ja Papas. Hyvässä vireessä porskuttava joukkue tulee taistelemaan viimeisille kierroksille asti toisesta karsijan paikasta.

Lahtelainen Sbandy on sekin sarjanousijana yllättänyt yllekirjoittaneen positiivisesti. Aktiivinen pelitapa on toiminut ja Lahdessa voidaankin kehittää peliä maltillisesti tulevaisuutta ajatellen, sillä sarjapaikka näyttäisi jo tässä vaiheessa melko varmalta. Vai näyttääkö sittenkään? Joukkueella on kuitenkin jäljellä enää neljä kotiottelua, joista kolmeen se saa vastaansa sarjan kärkijoukkueen (ÅIF, Loviisa ja M-Team). Vieraspelit ovat tässä sarjassa aina vaikeita, varsinkin kun joukkue joutuu matkustamaan Papasin, KeLyn ja LeBan pyhättöihin. Lisäksi lahtelaiset joutuvat vierailemaan kertaalleen Loviisan hornankattilassa. Syyskierroksen hyvistä esityksistä ja hyvästä sijoituksesta huolimatta Lahdessa tuskin sorrutaan mihinkään harhaluuloihin. Joukkue saa tehdä kovasti töitä sarjapaikkansa puolesta.

Pitkään kärjessä keikkunut PSS hävisi viime viikonloppuna sekä KeLylle että Papasille. Tuosta kotipelien viikonlopusta joukkue oli varmasti budjetoinut ennen kauden alkua neljä sarjapistettä. Tasaisessa sarjassa tappiot saattoivat olla kohtalokkaita liigakarsintoja ajatellen. Pelaajistosta Etholen tekee kentällä välillä mitä haluaa. KeLy-ottelussa loukkaantunutta Nicholas Heiniötä joukkue kuitenkin kaipaa enemmän. Sekä KeLy-ottelun lopussa että Papas-ottelun aikana joukkueen puolustajien pallollinen peli heikentyi selvästi Heiniön poissaolosta johtuen. Jos Heiniön vamma onkin pelättyä vakavampi, saattaa PSS löytää itsensä yllättävästi vaikeuksista. Heiniön palatessa odotetusti rivistöön, nousee PSS taistelemaan jälleen karsintapaikasta.

Tällä hetkellä näyttäisi selvimmin siltä, että Papas, KeLy ja KSS ratkaisevat keskenään yhden putoajan kohtalon. Top Team, LeBa-96 ja Barbaarit näyttävät putoavan kelkasta. Todellisuudessa näistä kolmesta voi laskea varmaksi putoajaksi vain Barbaarit. Säilyminen vaatisi melkeinpä kaikkien loppujen pelien voittamista, joten yhden kauden tuhkimotarina päättyy tällä kaudella putoamiseen ja mahdollisesti jopa koko joukkueen katoamiseen aikuisten tasolta. Pari tilastovoittoa tälle kaudelle voi hyvinkin irrota. Paineettomasti pelaava joukkue saattaa johtoasemaan päästessään pistää kenet tahansa ahtaalle.

LeBa vahvistui Timo Kettusella. Kaksikko Lähdesmäki-Kettunen saattaa jopa kahdestaan ratkoa muutamia pelejä, mutta voittoja pitäisi alkaa tulla pian. Viime viikonlopun kotiottelut antoivat osviittaa paremmasta, mutta pistetili ei karttunut kovien vierailijoiden kustannuksella. Pelaa loppukauden yhdeksästä ottelusta jopa kuusi kotona. Noiden otteluiden varaan joukkue on varmasti laskenut paljon. Eiköhän jollakin ole käynyt mielessä jopa sekin mahdollisuus, että Josba tippuisi kauden päätteeksi salibandyliigasta ja alueen voimasuhteet menisivät täysin uusiksi LeBan säilyessä. Molempien putoaminen olisi todella kova isku alueen salibandylle.

Top Team pelasi alkukauden hurmiossa, mutta sen jälkeen todellisuus on iskenyt rajusti kasvoille. Pääosin kahdella kentällä operoiva joukkue ei ole kestänyt kokeneiden pelimiesten poissaoloja ja puolikuntoisuutta. Nuori kaarti on pelannut vahvasti, mutta joukkue kaipaa kipeästi ehjän Tero Astikaisen maaleja. Kahdeksan ottelun tappioputkessa pelaavan joukkueen suunnan pitää kääntyä ja nopeasti. Tammikuun alun kotiviikonloppu on elintärkeä. Noista kahdesta pelistä neljä pistettä nostaisivat joukkueen mielialaa ja uskoa. Jos taas Kaneetti ja PSS hakevat Savonlinnasta pisteet, voidaan Top Team-leirissä valmistautua valitettavasti II divariin.

KSS on ollut alkukauden selkeästi suurin pettymys Barbaarien ohella. Liigakarsintoihin kovalla nimilistalla tähdännyt joukkue taistelee kevätkierroksilla sarjan tyvipäässä. Eroa kahdeksanteen sijaan on vain piste, joten mitään paniikkia kuopiolaisten ei kannata sarjapaikkansa suhteen rakentaa. Materiaalin ei tarvitse ylisuorittaa kerätäkseen riittävän määrän pisteitä. Mutta jossain vaiheessa alisuorittamisen on loputtava. Puolustuspää on ollut yllättävän haavoittuvainen niitä joukkueita vastaan, jotka pystyvät antamaan painetta korkealla karvauksella. Ilmeisesti Kuopiossa on panostettu vahvasti kääntöpeliin, mutta nuori pakisto kaipaisi kokenutta esimerkkiä Jouni Hiltusesta, joka valitettavasti parantelee paikkojaan. Vaikka materiaali on divaritasolle hyvä, saattavat kuopiolaiset löytää itsensä melko vaikeasta paikasta loppukaudesta. Pakkovoittojen ottaminen tilanteessa, jossa kauden päätavoite on karannut jo ajat sitten, ei ole edes KSS:n tasoiselle joukkueelle helppoa. Kauden suurimmat ottelut tulevat olemaan Papasta ja KeLyä vastaan, joista molemmat kuopiolaiset voittivat vieraissa syyskierroksella.

KeLy aloitti kautensa kahdella tappiolla, mutta kotivoitto M-Teamista katkaisi huonon kierteen. Vierasotteluista joukkue on kerännyt pisteitä nousijalle kovaan tahtiin. (voitot LeBasta, Barbaareista, Top Teamista ja PSS:stä). Viidestä kotipelistä joukkue on voittanut vain yhden. Kun loppukauden kuuteen kotipeliin joukkue saa kuitenkin vastaan ennakolta heikompia vastuksia, tulee KeLy vielä pistämään Papasin ja KSS:n tiukille. Keskinäiset ottelut kajaanilaisia ja kuopiolaisia vastaan ovat todella suuressa roolissa.

Pelasin loppukauden ottelut ennakkoon loppuun. Jätin kuitenkin kaikki Papasin ottelut laskuista pois. Tässä veikkaus lopulliseksi sarjataulukoksi ilman Papasin otteluita. (Vääristää jopa enemmän kuin normaali veikkaus, koska Kaneetti ja PSS pelaavat ottelun muita enemmän tästä johtuen).

1. Loviisa
2. PSS

3. M-Team
4. ÅIF
5. Kaneetti
6. Sbandy
7. KSS
8. KeLy

9. LeBa-96
10. Top Team
11. Barbaarit

Niukasti rannalle jäävien lohdutukseksi on sanottava, että erot olivat melko marginaalisia ja Papas-kohtaamisten pisteet suuressa arvossa. En tiedä mistä tuota uskoa PSS:ää kohtaan edelleen tuntui löytyvän, vaikka kahdesti joukkueen tällä kaudella kaadoimme. Jostain se kumpusi. Veikkauksissa loppukauden kuumimmat joukkueet olivat Loviisa, PSS, KSS, LeBa ja M-Team. Annoin tavallista enemmän painoarvoa kotiedulle.

Viikonloppu ja sadat kilometrit takana. Tuliaisina maukkaat kaksi sarjapistettä, joita joukkueemme osasi todella arvostaa. Tappioputkessa yksinkertaiset asiat tahtovat unohtua ja joukkue täyttyy liian monesta valmentajasta, joilla alkaa kaikilla olla jokin mielipide siitä, mitä pitäisi tehdä paremmin ja toisin. Lauantain Kaneetti-ottelun jälkeen joululomasta olisi tullut melko tuskaista puurtamista. Sunnuntain PSS-voitto antaa mukavasti intoa ja uskoa tekemiseen jatkossa. Vastustajat ja pelit eivät tauon jälkeen ainakaan helpotu, kun vastaan tulee tämän hetken kaksi kuuminta joukkuetta; M-Team ja Loviisa.

Mitä tulee noihin viikonlopun otteluihin. Kaneetti oli selvästi petrannut Kajaanin vierailustaan ja olihan joukkueen kokoonpanokin vahvistunut selvästi edellisestä kohtaamisesta. Ei oikein päästy peliin sisälle missään vaiheessa, vaan haahuilimme kentällä vähän sinnepäin.

Sunnuntaina taktiikka osui aika nappiin. Edellisenä päivänä KeLy oli hakenut kapealla ringillä pisteet Porvoosta laskemalla pelin temmon ja karvauksen alas. Samoilla lääkkeillä onnistuimme mekin. Petrasimme peittopeliä ja onnistuimme maalinteossa todella kovalla prosentilla. Voisi sanoa pallon pitkästä aikaa pomppineen suotuisasti.

Porvoossa tuntuu kuohuvan nyt muutenkin. Lauantaina hyökkääjä Petri Mäki löytyi vielä joukkueensa kokoonpanosta ja syötti pelissä yhden ylivoimamaalinkin. Enää sunnuntaina Mäkeä ei keltapaitojen vaihtoaitiossa näkynyt ja salibandyliiga.fi:n tilastoissakin miehen nimen edessä roikkuu tähti, eli ”ei kokoonpanossa”. Lauantailta kantautuneiden huhujen mukaan Mäki oli osoittanut melko selkeästi tyytymättömyyttään KeLy-tappion jälkeen ja hänet olisi osittain tuonkin takia erotettu joukkueesta. Jos tilanne tosiaan on tämä, mielenkiintoista on seurata, nähdäänkö Mäkeä jossakin joukkueessa loppukauden aikana divarissa? Mikä joukkue ja valmentaja uskoo pystyvänsä käsittelemään tätä epäilemättä taitavaa, mutta räjähdysherkkää pelimiestä?

Pitää jossain vaiheessa taukoa hieman tarkastella itälohkon ensimmäistä puolikasta, epäonnistujia ja yllättäjiä. Jo tällä hetkellä on selvää, että suurimmat yllättäjät positiivisessa mielessä ovat Kaneetti ja Sbandy. Barbaarit ja KSS sitten taas selkeästi ne suurimmat flopit. Muut ovat pelanneet aikalailla sillä tasolla kuin odotinkin. Vielä viisi kierrosta sitten Papas ja Top Team olisivat saattaneet mennä noihin yllättäjiin, mutta nyt molemmat löytyvät aikalailla ennakoiduilta sijoituksilta.

Viikonloppuna lähdetään taas taistelemaan sarjapisteistä vastoin kaikkia mahdollisuuksia. Sarjataulukko ja otteluohjelma kertovat karua kieltään siitä, missä tämän kauden ykkösdivarin itälohkon valtikka on ollut.

Loviisa, PSS, ÅIF, Kaneetti, M-Team ja Sbandy miehittävät kuuden kärkeä. Kuusi viimeistä joukkuetta ovat kaikki pohjoisen ja idän porukoita. Ei kovin mairitteleva tilasto.

Yhtä lohdutonta kertomaan ovat pohjoisen ja idän juoukkueiden vierasreissut Etelä-Suomeen.

Loviisa LeBa-96 7 – 4
Loviisa Barbaarit 15 – 4
Loviisa KSS 10 – 5
Loviisa Top Team 12 – 1

PSS LeBa-96 4 – 3
PSS Top Team 5 – 1

ÅIF LeBa-96 11 – 6
ÅIF Barbaarit 10 – 4
ÅIF Papas 7 – 1
ÅIF KeLy 7 – 4

Kaneetti Top Team 6 – 3
Kaneetti LeBa-96 9 – 4

M-Team LeBa-96 9 – 7
M-Team Barbaarit 16 – 6
M-Team Top Team 10 – 0
M-Team KSS 12 – 3

Sbandy LeBa-96 9 – 4
Sbandy KeLy 11 – 6
Sbandy Papas 6 – 3

19 ottelua, kaikki ovat päättyneet kotivoittoihin. Maalisuhde 176-69. Ei jätä hirveästi sijaa selityksille.

Toisinpäin tilastot eivät ole lähellekään yhtä lohdutonta kertomaa. Pitkä matka on tuntunut verottavan tällä kaudella enemmän matkusteluun tottuneita porukoita. Vai onko kyseessä vain selvästi sarjan kahtiajako tasollisesti? Pohjoisessa ja idässä tätä tilastofaktaa ei kannata tulkita luovuttajan asenteena. Enemmänkin kannattaisi miettiä, että miten tätä tilastoa saadaan kaunisteltua jäljellä olevissa vieraspeleissä.

Salibandyvaltikka on valtakunnallisesti yhtä enemmän ja enemmän pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Lajin keskus on siellä. Esimerkiksi Kajaanissa asuva lajiniilo näkee kauden aikana 9 naisten ykkösdivarin peliä ja 11 miesten divaripeliä, jos käy katsomassa kaikki Papasin kotiottelut. Määrän kasvattaminen vaatii satojen kilometrien matkustelua. Lähimmät liigaottelut pelataan Oulussa 180 kilometrin päässä niin naisissa kuin miehissäkin. Sielläkin on vain OLS.

Lajia oppii pelaamalla ja seuraamalla. Molemmissa joudutaan antamaan tällä hetkellä ainakin Pohjois-Suomessa (en voi puhua täysin Joensuun, Lappeenrannan, Savonlinnan ja Kuopion puolesta) ihan liikaa tasoitusta. Huippuottelut ovat harvassa. Valmentajat eivät kehity pelkästään omaa sarjaa ja omien joukkojensa otteita seuraamalla. Kaivataan keskusteluja muiden valmentajien kanssa, kaivataan kymmeniä ja kymmeniä otteluita eri sarjatasoilta. Kaivataan aktiivisia juniorisarjoja, junioreille paljon pelejä. Näissä kaikissa olemme täällä jäljessä ja näköpiirissä ei ole, että tilanne ihan hetkessä muuttuisi.

Ei auta muu kuin kääriä jälleen hihat. Pistää nivuset kuntoon ja hypätä aamulla bussiin Kaneetin ja PSS:n kaatoon. Against all odds. Pitää hoitaa oma leiviskä tilastojen kaunistelussa.

Salibandyliigan viimekeväinen päätös vähentää Divarin joukkuemäärä kahdessa vuodessa kahdestakymmenestäneljästä neljääntoista aiheutti porua niissä jotka pelkäsivät oman huonosti hoidetun seuransa lähtöä kohti alasarjoja, sekä hyväksyviä nyökkäyksiä ja jopa ilonkiljahduksia niiden keskuudessa jotka toivoivat kovatasoista sarjaa ja kunnon kilpailua.

Itse kuulun niihin, jotka ovat ehdottomasti muutoksen kannalla. Ei ole kenenkään, etu, että Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla otetaan porilaisittain kuokkaan vähintään kymmenellä maalilla per peli. Yksittäisiä notkahduksia voi sattua, mutta on sarjalle ja lajille häpeäksi olla mukana joukkueella jolla yksinkertaisesti ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa. Sarjamuutoksen avulla tällaisia seuroja tulee tulevaisuudessa huomattavasti vähemmän.

Muutos jäi kuitenkin puolitiehen, kun salibandyliitto ei tarttunut mahdollisuuteensa ja uusinut samalla kakkosdivarin lohkojakoa. Nykyinen piirien vetämä firmaliiga olisi samalla rysäyksellä pitänyt muuttaa myös valtakunnalliseksi sarjaksi. Kai piirit sen verran olisivat pystyneet yhteistyötä tekemään, että olisivat pystyneet sarjaohjelman luomaan yhdessä? Jos tässä olisi ollut vaikeuksia, niin kakkonenkin vain liigan alle ja asiat pelittämään sitä kautta.

Tällä hetkellä kakkonen on käsittämättömän heikkotasoinen sarja ja pääosa lohkoista on jakautunut täysin kahtia. Kolmesta neljään joukkuetta tappelee sarjan kärjessä. Lohkon voittaja ratkeaa sillä kuka pelaa ne 4-6 keskinäistä ottelua parhaiten. Muille sarjan joukkueille kun ei voi hävitä, vaikka pakkaisi mukaan rightin mailat. Vastaavasti peräpään porukat tietävät, sanoo valmentaja mitä tahansa, että kärkiporukoita vastaan voitton tarvitaan jotain, mitä joukkueesta ei löydy.

Onnistuisiko liitolta muuttaa kakkonen neljään valtakunnalliseen lohkoon? Kustannukset nousisivat, kyllä, mutta mieluummin ainakin itse maksaisin kausimaksua enemmän, että saisin pelata pari tiukkaa ottelua Merikoskea vastaan Oulussa kuin näitä nykyisiä höntsyjä etelä-suomen ykköslohkossa.

Tällä hetkellä liiton arvostus on kakkosdivaria kohtaan on suorastaan katastrofaalisen heikkoa. Nämä pelit eivät kehitä ketään, ei pelaajia, eikä organisaatioita. Kakkosen lohkoja on tällä hetkellä kahdeksan, siis puolet liikaa. Ensi kaudelle uudistukset käyntiin niin saadaan kakkosestakin oikeaa kilpaurheilua.

Kolmosdivari ja turnausmuotoiset pelit voisivat sitten olla se taso jossa ottelut pelattaisiin piirien sisäisesti.

Tuli luettua Pääkallon uutinen Katriina Saarisen silmävamman tiimoilta. Nykyisellään Saarinen pelaa pelkästään suojalasit päässä. Kotisohvalla uutista kommentoi yksi naisbandyilija, ilman tippaakaan jälkiviisautta äänessään, sanankääntein ”Harmi, että tuohonkin vaadittiin tapaturma”.

Valmentamani Papasin naisten edustusjoukkue teki jo useampi kausi sitten periaatepäätöksen, että joukkueessa pelaamaan mielivien tulee käyttää suojalaseja. Joukkueen itse tekemä päätös lienee melko harvinainen aikuisten tasolla. Onneksi se on pitänyt ja uudet pelaajat ovat nurisematta sopeutuneet.

Suojalaseista on kirjoitettu useampaan kertaan, mutta pakko kai tähän on vielä itsekin tarttua. Luin joku aika sitten vanhan kirjoituksen PSS:n sivuilta, jossa yksi pelimies kertoi omasta tarinastaan. Jostain syystä tuntuu, että lähes aina suojalasipäätöksen taustalla on joku läheltä piti-tilanne.

Tämän kauden divaripelejä on takana nyt yhdeksän. Muistikuvia vastustajista suojalaseissa on tasan nolla. Papasin miehet eivät ole vielä löytäneet naisten polulle, eikä meidänkään joukkueessa kukaan pelaa suojalasit päässä. Useampi kaveri niitä on harjoituksissa kokeillut, kaikki samoin tuloksin: lasit pysyvät päässä pari harjoituskertaa, jonka jälkeen ne jäävät lojumaan mailakassin sivutaskuun. Lasit tuntuvat vääristävän hiukan ja tottumaton osuu ilmapalloihin aiempaa huonommin. Tottuminen vaatisi varmaan parin kuukauden pelaamista, mutta maltti ei tunnu riittävän siihen.

Välillä suojalasien käyttämättä jättäminen tuntuu typerältä. Peittotreenissä kyykkiminen kaverin heilutellussa mailaa metrin päässä saattaisi saada aivan uusia piirteitä, kun pari vetoa osuisikin nauruhermoja kutkuttavien kulkusosumien sijaan silmään. Tai jos mailan lapa sattuisi sivaltamaan sopivasti jossain vaarattomassa tilanteessa päin näkökykyä.

Yön pimeinä tunteina teen nyt päätöksen, että annan silmilleni paria harjoituskertaa pidemmän mahdollisuuden. En lupaa mitään, enkä haasta ketään, mutta lupaan ainakin yrittää aiempaa sinnikkäämmin tottua näkökykyyni.

Jani jo avasikin omassa kirjoituksessaan yhteisiä vaiheitamme ja siirtymistä blogspotista valtakunnaliseen mediaan. Siihen ei sen kummempia lisäyksiä siis tarvittane? Paitsi, että urani paras salibandy on vasta edessäpäin. Pohja on jälleen saavutettu ja verbaalinen taistelu kohti kirkkaampia valoja on aloitettu.

Uskoakseni kirjoittelun taso ei kummallakaan blogistilla kovin korkeaksi nouse, ainakaan jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Riittävän tiiviillä kirjoittelulla uskon ja toivon joukkoon kuitenkin mahtuvan muutaman helmenkin.

Kirjoittelussani en keskity mihinkään tiettyyn sarjaan, vaan pyrin tuomaan esiin kärjistetysti, keltaisen lehdistön tavoin, asiat isoilla otsikoilla sarjasta riippumatta. Janin sanoin: “Pää on auki”, eikä se aina ole hyvä asia.

Niin vain Lajiniilotkin löysivät lopulta tiensä Pääkallo-blogien laajentuvaan maailmaan. Viimeisen kuukauden ajan olemme valmistautuneet siirtymää varten, joten aikaisemman blogimme päivittäminen jäi melko vähälle. Nyt tahdin pitäisi kiihtyä.

Niille, jotka eivät lajiniiloihin vielä blogspotin kautta ehtineet tutustua, olemme kahden Papas- ja salibandyhenkisen pelimiehen yhdistelmä. Kentällä yhteistyömme johti aikanaan hyvin vähäpätöisiin saavutuksiin ja molemmilla on ollut parempi ilman toista, paitsi Paavolla, joka pelasi toistaiseksi viimeisellä yhteisellä kaudellamme 2005-2006 uransa parasta salibandya.

Keskitymme blogissamme lähinnä miesten ykkösdivarin tapahtumiin; minä itälohkon ja Paavo länsilohkon vinkkelistä. Mutta huomiotta ei jää salibandyliigammekaan. Omalta osaltani lupaan keskittyä pääasiassa OLS:n otteisiin ja käänteisiin.

Tämän tekstin myötä pää on auki.