pääkallo.fi - Blogit - Lajiniilot
Jani Lipsanen ja
Paavo Parikka.
11.12.2009
Against all odds
Viikonloppuna lähdetään taas taistelemaan sarjapisteistä vastoin kaikkia mahdollisuuksia. Sarjataulukko ja otteluohjelma kertovat karua kieltään siitä, missä tämän kauden ykkösdivarin itälohkon valtikka on ollut.
Loviisa, PSS, ÅIF, Kaneetti, M-Team ja Sbandy miehittävät kuuden kärkeä. Kuusi viimeistä joukkuetta ovat kaikki pohjoisen ja idän porukoita. Ei kovin mairitteleva tilasto.
Yhtä lohdutonta kertomaan ovat pohjoisen ja idän juoukkueiden vierasreissut Etelä-Suomeen.
Loviisa LeBa-96 7 – 4
Loviisa Barbaarit 15 – 4
Loviisa KSS 10 – 5
Loviisa Top Team 12 – 1
PSS LeBa-96 4 – 3
PSS Top Team 5 – 1
ÅIF LeBa-96 11 – 6
ÅIF Barbaarit 10 – 4
ÅIF Papas 7 – 1
ÅIF KeLy 7 – 4
Kaneetti Top Team 6 – 3
Kaneetti LeBa-96 9 – 4
M-Team LeBa-96 9 – 7
M-Team Barbaarit 16 – 6
M-Team Top Team 10 – 0
M-Team KSS 12 – 3
Sbandy LeBa-96 9 – 4
Sbandy KeLy 11 – 6
Sbandy Papas 6 – 3
19 ottelua, kaikki ovat päättyneet kotivoittoihin. Maalisuhde 176-69. Ei jätä hirveästi sijaa selityksille.
Toisinpäin tilastot eivät ole lähellekään yhtä lohdutonta kertomaa. Pitkä matka on tuntunut verottavan tällä kaudella enemmän matkusteluun tottuneita porukoita. Vai onko kyseessä vain selvästi sarjan kahtiajako tasollisesti? Pohjoisessa ja idässä tätä tilastofaktaa ei kannata tulkita luovuttajan asenteena. Enemmänkin kannattaisi miettiä, että miten tätä tilastoa saadaan kaunisteltua jäljellä olevissa vieraspeleissä.
Salibandyvaltikka on valtakunnallisesti yhtä enemmän ja enemmän pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Lajin keskus on siellä. Esimerkiksi Kajaanissa asuva lajiniilo näkee kauden aikana 9 naisten ykkösdivarin peliä ja 11 miesten divaripeliä, jos käy katsomassa kaikki Papasin kotiottelut. Määrän kasvattaminen vaatii satojen kilometrien matkustelua. Lähimmät liigaottelut pelataan Oulussa 180 kilometrin päässä niin naisissa kuin miehissäkin. Sielläkin on vain OLS.
Lajia oppii pelaamalla ja seuraamalla. Molemmissa joudutaan antamaan tällä hetkellä ainakin Pohjois-Suomessa (en voi puhua täysin Joensuun, Lappeenrannan, Savonlinnan ja Kuopion puolesta) ihan liikaa tasoitusta. Huippuottelut ovat harvassa. Valmentajat eivät kehity pelkästään omaa sarjaa ja omien joukkojensa otteita seuraamalla. Kaivataan keskusteluja muiden valmentajien kanssa, kaivataan kymmeniä ja kymmeniä otteluita eri sarjatasoilta. Kaivataan aktiivisia juniorisarjoja, junioreille paljon pelejä. Näissä kaikissa olemme täällä jäljessä ja näköpiirissä ei ole, että tilanne ihan hetkessä muuttuisi.
Ei auta muu kuin kääriä jälleen hihat. Pistää nivuset kuntoon ja hypätä aamulla bussiin Kaneetin ja PSS:n kaatoon. Against all odds. Pitää hoitaa oma leiviskä tilastojen kaunistelussa.
Kommentit
Pientä valoa pimeyteen tänä viikonloppuna tosiaan saatiin PSS:n kustannuksella. Eipä tuo “muun Suomen” voittosaldo 2/27 vielä silti mitään riemunkiljahduksia aiheuta.

Kely sentään avasi “muun Suomen” pistetilin. Tosin muut pelit menikin taas Etelä-Suomelle :)