Maaotteluiden antia

Tulipahan tehtyä reissu Kanadanmaalle. Matkaan tarttui huikeiden kokemusten lisäksi paikka ensi talven MM-kisoihin Suomeen. Kova alkulohko ei lupaile paljoakaan joukkueelleemme etukäteen, mutta vakaasti uskon että yllätysmahdollisuudet joukkeellamme kisoissa on.

Maajoukkueen kokoaminen Kanadanmaalla ei ole ihan sitä yksinkertaisinta hommaa, kun varsinaista yhteistä kieltä ei meinaa löytyä kentällä, eikä kopissa. Tällä kertaa kentät oli koottu Suomea puhuvista, Ranskaa puhuvista ja englantia puhuvista. Suomenkielisten joukossa tosin pyöri yksi sveitsiläinen, joka onneksi oli pelimies mikä helpotti kielellisen kuilun umpeen kuromista.

Joukkueen valmennus Seppo Pulkkisen ja Pasi Kotilaisen johdolla oli koko matkan täyttä terästä. Harvoin olen saanut olla yhtä ammattitaitoisen ja energisen valmennuksen alaisuudessa. Risto Parikan sanoin varsinkin Kotilainen oli melkoinen “languageman” jonka taktiset selostukset eivät jättäneet ketään kylmäksi. Pulkkisen tehtäväksi jäi taas joukkueen virittäminen, huumorin avulla - tahattoman tai tahallisen, henkisesti tasolle jolla tulosta pystyttiin tekemään. Nähtyäni kaksikon valmennusta useamman päivän ajan en ole lainkaan yllättynyt siitä, että Happeen kukonpojat pelaavat niin leppoisan rentoa hyökkäyspeliä kuin he juuri nyt pelaavat. Valmennuksen ansiosta Kanadassa tunnetaan nykyisin myös muita taktiikoita kuin perinteinen kokokentän miesvartiointi. Quebécin pojille 1-2-2 taktiikan opiskelu ei juurikaan maistunut ja ensimmäisen ketjupalaverin jälkeen valmennus joutuikin muuttamaan kentän pelin ruotsalaistyyliseen 2-1-2 taktiikkaan, joka lisäksi tiukoissa paikoissa venyi vielä siihen tutumpaan miesvartiointiin. Loistavaa pelin lukua valmennukselta tässäkin tilantessa.

Quepécin kentän onnistuminen oli joukkueellemme erittäin tärkeää, sillä juuri he olivat ne pelaajat, jotka ratkaisivat ottelusarjan voiton meille. Vaikka Euroopassa pelanneista kavereista koottu kenttä taisi enemmän maaleja latoakin, oli Quepécin poikien onnistuminen äärimmäisen tärkeää. Kun USA joutui peluuttamaan omaa euroopassa pelaavien kenttää ottelussa lähes 40 minuuttia, pystyimme me jakamaan vastuuta kolmelle kentälle huomattavasti tasaisemmin, ilman että omissa räpsyi.

Pelit USAta vastaan olivat kaikenkaikkiaan onnistuneet, niin järjestelyiden kuin itse pelienkin osalta. Ainoa miinus menee kansainvälisen liiton suuntaan suorastaan surkeasta tuomaritoiminnasta. Ottelupariin valittu tsekki kaksikko Daniel Bartosek ja Michal Bartosek ei olisi voinut juuri enempää olla otteluissa pihalla. Kaverit kun luulivat tulleensa pohjoisamerikkaan opettamaan salibandyn sääntöjä alkuasukkaille. Kaverit eivät tainneet tietää viheltävänsä  MM-karsintaa. Fyysinen peli oli kielletty kokonaan mikä ainakin itselleni aiheutti melkoisia ongelmia. Lisäksi tuomarit kertoilivat koko ottelusarjan läpi heittävänsä minut, Riston ja Patrice Paren ulos mikäli pelityyli ei muuttuisi. Tilannetta ei parantanut osaltamme ensimmäisen ottelun jälkeen käyty keskustelu hotellilla jossa kerroimme olleemme pettyneitä tuomarityöskentelyyn. Tässä keskustelussa kävi ilmi, että mikäli pelaisimme tsekin liigassa, missä ilmeisesti pelataan todella kovia pelejä koska toinen tuomareista oli itse siellä pelannut, olisimme vapaata riistaa vastustajille. Tästä esimakuna tuomarit unohtivat toisessa pelissä viheltää kaikki Ristoon kohdistuneet virheet. Onneksi taitopelaajana tunnettu velipoika säilyi ehjänä ja pystyy jatkamaan pelejä maaotteluiden jälkeenkin. Tuomareiden todellisen tason määrittää joukkueen taustoilta kuulunut huokaus pelien päätyttyä: “Nämä olivat huonoimmat tuomarit jotka minä olen koskaan nähnyt ja meidän pelejä on sentään viheltänyt myös Andrew Lewis”.

Parhaiten matkasta jäivät mieleen kuitenkin huikeat persoonat. Näistä parhaiten mieleen jäivät seuraavat kaverit:

91 Patrick Ducharme. Pasi Kotilaisen sanoin jokainen joukkue tarvitsee yhden Lasse Riitesuon. Kaikesta peliinliittyvästä aina hivenen erimieltä. Reeneissä jopa laiska, mutta pelien alkaessa täyttä terästä. Quebécin kentän pallollisen pelin sielu joka jaksoi hakea poikkareita kovassakin paineessa parin kaverin roikkuessa pelipaidassa. Vaikka puhui lähes pelkkää ranskaa oli myös aivan uskomattoman hyvä koppipelaaja.

27 Simon Leblanc. Joukkueen toinen varakapteeni jonka tehtävä oli tulkata Ducharmen ranska joukkueen valmennuksen tietoon. Kentällä dominoi peliä puolustajan paikalta lähes ilman juoksuaskelia. Pelikäsitys aivan käsittämättömän hyvä. Uskoakseni Happee tulee tarjoamaan sopimusta ensikaudeksi.

12 Randy Sa`d. Kanadan liiton presidentti ja nelosketjun sentteri. Haluaisin nähdä myös Matti Ahteen kaukalossa.

4 Joel Inouye. Vasta 18-vuotias hyökkääjä joka kävi vetelemässä kesken karsintojen myös pari lätkäpeliä, tosin vain maalissa. Taitoa löytyy jopa liikaa kanadan sarjoihin mistä syystä kuljettelee palloa kuin Henri Johansson nuorempana. Mikäli jatkaa salibandyssä tulee olemaan kanadan salibandyn Jari Kurri.