Kirjoitellaanpa nyt vielä tännekin vaikka emäalus on jo luopunut uutisoinnista. Saa nähdä kuopataanko sivut kokonaan. Onneksi Hannuksela on ottanut topakan otteen Salibandyareenalla ja uutisia tuppaa tiiviseen tahtiin ammattimaisesti. Hieno juttu, että säbäuutisointi jatkuu vaikka osoite vaihtuu!

Sveitsin kämppis Tomas Sladky saapui Kooveen riveihin tulevaksi kaudeksi. Kosmopoliitti heppu on ehtinyt jo pelata Tsekin ja Sveitsin pääsarjaa sekä useamman vuoden Tsekin maajoukkueessa. Radio 957:n sivuilta löytyi miehen haastattelu, jossa mies kertoo omin sanoin Suomeen tulon taustoja. Käykäähän kuuuntelemassa.

Sarjan alkuun on enää vajaa kuukausi ja Happeen kausi alkaakin sopivasti juuri Kooveeta vastaan noin kuukauden kuluttua 27 päivä. Jännä nähä.

Perinteisesti on tullut väsättyä jokin ennustus tulevan kauden jengeistä ja sijoituksista, mutta tällä kaudella veikkaaminen taitaa olla hieman vaikeampaa. Koittakaapa veikkailla kommentteihin perusteluineen tulevan liigakauden sijoituksia!

Tässä raakaversiota ilman Happeeta.

1-4

SPV
- Kova runko, vahvistunut pakisto vuosien pitkäjänteinen työ ja vimpelimäinen lajihulluus kantavat hedelmää.
Erä
- Nippu ollut kasassa pitkään ja paketti on selkeä.
SSV
- Muutokset ja menetykset isoja. Laatua ja voittamisen perinteet eivät katoa kuitenkaan yhdessä kaudessa.
Classic
- Uusi valmennus piristää jengiä vaikka alkukaudesta ongelmia varmasti uusien kuvioiden kanssa.

5-8
Koovee
- Selketä visiot tulevaisuuteen, hyvä organisaatio ja toiminnan tasaisuus takaavat vähintään keskinkertaisen menestyksen.
Oilers
- Ahtiainen saa äijät hyvään tikkiin ja pelisysteemi selkeämpi kuin edelliskaudella. Seurana yksi Suomen ammattimaisimpia.
Loviisa
- Kokeneet maajoukkuekokemusta omaavat pelimiehet takaavat fanaattisen kotiyleisön tuella paljon kotivoittoja. Puolustuspää arvoitus.
Nokian Krp
- Hyökkäyspäässä edelleen voimaa. Epäurheillullisuus ja juurettomuus syövät joukkueen uskottavuutta. Ei kärkikahinoissa.

9-14
TPS
- Arvoitus. Nuoret kaverit väläyttelivät edelliskaudella ja tekeminen ollut treenipeleissä lupaavaa. Muutto Caribialle voi piristää kotiottelu esiintymisiä.
Josba
- Arvoitus nro 2. Onko perinteisestä työnteonkulttuurista jäljellä mitään? Taitoa ei välttämättä tarpeeksi Playoff peleihin.
Trackers
- Suurin osa ukoista lähti. Voi tulla lähtö divariin.
FBT Pori
- Hissinippu pyrkiin vakiinnuttamaan paikkanssa liigassa. Näyttäisi siltä, että FBT on ottanut lopullisesti Porin valtikan ja pelimerkit saadaan sijoitettua yhdelle jengille.
AC HaKi
- Divariin.

Blogikirjoituksien kotipesäksi on toistaiseksi vaihtunut Keskisuomalaisen Hirvimettä.

“Sillä hetkellä kun seuroissa ajatellaan ensin yleisömääriä ja tarvittavaa eurokasaa palkkioiden maksuun, on menty jo metsään ja kiivetty perse edellä puuhun. Ikään kuin vika olisi jonkun muun - Yrityksen joka ei tue seuran toimintaa tai sen ihmisen joka päätti jäädä kotiin katsomaan unelmien poikamiestyttöä. Ongelmissa eivät ole olleet pelkästään vailla identiteettiä surffaavat fuusioseurat, vaan myös perinteiset seurat joiden kaivossa ei kannettu vesi ole pysynyt. Yleisömäärätavoitteeksi ilmoitellaan ties mitä lukemia ja sittemmin niitä hätäpäissään liioitellaan kun porukkaa ei näy. Voisiko tavoitteena olla tarjota parasta mahdollista laatua niille katsojille jotka ovat läsnäolollaan tapahtumaa kunnioittaneet? Nykyään tuntuu, että tärkeämmäksi luvuksi on muodostunut se osa yleisöstä joka paikalta hienojen laskelmien mukaan uupuu…”

Koko artikkeli löytyy täältä

Kiinnostaako ketään mahdollinen Sm-mitali? Kamat varmaan saa jengiltä...

Päätin ottaa näppiksen rumaan syliin ja kysellä mitä säbärintamalle kuuluu. Mikä on ollut meininki ihmisillä? Onko hei takki auki ja missä on hauki? Missä on äiti ja onko lääkkeet otettu? Seinäjoella ollaan ainakin pelattu suossa norsufutista ja maajoukkue on vetänyt neljä kertaa päivässä tehotreeniä ja tulostakin on tullut. Mannisen Jamin “rumpu” on siirtynyt 20 senttiä leuan suuntaan ja mies näyttää nykyään ihan valkoiselta boldoninatolta. Huhujen mukaan viritetty maalipyssyalligaattori lähtee ensi kaudeksi lehmien sekaan tiikereitä metsästämään…

Muita huhuja en ole kuullut. Ai niin, Kunelius ja Kainulainen haluaisivat jatkaa Luuraa. Se käy minulle kyllä. (Vastaako viestiin hän joka päättää admin oikeuksista?) Itse ajoin Laajavuoren päälle fillarilla ja loikallekin on otettu. Golfkärpänen on surissut korvassa sekin kiitettävästi. Fysiikkatreenien lisäksi Japeihmettä ja Kohosmikkoa käy kiittäminen viikottaisista laukaisutreeneistä joissa kutia on hiottu huippukuntoon uusilla köleillä. Linkin takaa löytyy video jossa allekirjoittanut puhuu kielillä...

Oli muuten Börje-setä aika kovassa tikissä ja varsin hauska seppä. Jouduttiin vetämään otot uusiksi aika useasti kun piinasin kuulemma katseella. Jouduin sitten pitämään lumpeet ummessa, että saatiin otos purkkiin 18:lla kerralla. Saman määrän taisi tämä kuusikymppinen herramies luutia kausia Toronton ja Detroitin riveissä...(Hat’s off to Börje)

Mitäs muuta? SSV keräilee ukkoja sieltä sun täältä, mutta nippuhan näyttää edelleen ihan ok:lta. Vanha Derendingen kämppis Tomas Sladky lähti Kooveeseen. Sälli on sähäkkä ja peliälyäkin löytyy. On siis varmasti vahvistus Kooveelle. Loviisassakin on tehty kaappauksia siihen malliin, että liigassa aiotaan pysyä. Enpä epäile tuota. Trackers meni Classiciin ja OLS ympäri Suomea…

Turha kai tässä vielä on spekuloida mitään. Naatitaan helteet alta pois ja ihmetellään sitten lisää, sillä tulevalla kaudella luvassa on kaksi historiallista tapahtumaa: Kotikisat hallitsevana mestarina sekä Salibandyliigan historian kausi nro. II. Ajanlaskuhan aloitetaan uudelleen kaudesta 2009-2010, ja se aika tunnetaan lyhenteellä jTa. (jälkeen Taraflexien asentamisen)

Kesäterveisin 97

Terve!

Luurankomedia blogia on tullut kirjailtua jo jonkin aikaa. En tiedä kuinka kauan, enkä jaksa sitä mistään edes tarkistaa. Uuteen kauteen valmistautuminen alkoi fyysisen rasituksen osalta muutama päivä sitten ja se tarkoittaa sitä, että lopettamispäätös siirtyi jälleen vuodella. Horjun ja vaapun kaukaloissa siis seuraavallakin kaudella. Luurankomedian kirjoitusvastuun voisin jakaa eteenpäin vaikka sainkin kokea paikallisessa Citymarketissa suomalaisittain varsin erikoislaatuisen ilmiön: positiivisen palautteen. Kiitos vielä siitä. Jos kiinnostuneita löytyy niin olkaa yhteyksissä jotenkin. Lahjakas kollegani Peet Manninen keskittyy näppituntumani mukaan ensi kaudella enemmän perheen ja koiran hoitoon, mutta tätä voi kommentoida Mr. Manninen itse.

Aurinkoista kesää kaikille ja suuri kiitos kaikille Luurankomedian lukijoille!

Kesällä vietän viikon verran Sulkavan suunnalla jossa järjestetään kahdeksas The Camp -salibandyleiri. Ohjaajina Jouni Vehkaoja & bloggaaja Riitesuo. Mukaan mahtuu vielä! Tässä faktaa:

Leiriviikkona viikko 23 kesäkuussa (7-11.6.2010)

Salibandyleirit on tarkoitettu 8-15 vuotiaille tytöille ja pojille. Leiri kestää viisi päivää (ma-pe).

I leiri viikko 7.6-11.6.2010 (95-02 syntyneet)
Pääohjaajina toimivat Espoon Oilersin sekä Jyväskylän Happeen huippupelaajat Jouni Vehkaoja ja Lasse Riitesuo. Tule mukaan oppimaan uusia taitoja huippupelaajien opastuksella, pitämään hauskaa sekä tutustumaan uusiin kavereihin. Leiriviikon ohjelmaan kuuluu mm. salibandyn ja ulkoliikunnan lisäksi rantaelämää, makkaranpaistoa sekä muuta mukavaa “off-sport” toimintaa. Leirillä harjoitellaan kahdessa ikä/taso ryhmässä, joten kaikille leiriläisille tarjotaan tasapuolista toimintaa. Harjoittelu tapahtuu aivan koulun vieressä sijaitsevassa Sulkavan upeassa liikuntahallissa.

The Camp 2010 osallistumismaksu (240€) sisältää:

- Ruokailut (aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala)
- Yöpymiset (koulumajoitus)
- Bussikuljetus, Espoo-Sulkava-Espoo, lähtö Barona Areenalta
- Leiripaita ja juomapullo
- Ohjatut lajiharjoitukset
- Ohjattua oheistoimintaa
- Leiri vakuutuksen

http://www.liikuntahalli.fi

http://www.sulkava.fi

Ilmoittautumiset ja kyselyt:

Ensin onnittelut SSV:lle ja myös Erälle! Upea finaalisarja ja hienoa viihdettä. Vaikea tuosta on paremmaksi laittaa. Rutiinia oli SSV:n pojilla vielä sen verran puserossa, että kannu raavittiin jälleen himaan. Yllättävästi ratkaisevassa roolissa olivat myös taistelevat Kinnusen veljekset jotka molemmat pelasivat loistavat pleijarit. Kumarrus sinne ja Erälle uutta matosta koukkuun.

Rankkarit kruunasivat hienosti finaalisarjan vaikka odotettavissa saattoi olla, että Erä vie taitavien pilkku-ukkojen ansiosta voiton. Kosolan hamarachippi on onnistunut usein ja onnistuessaan se on todella tyylikäs. Tiukassa tilanteessa ranteen rentous ei ollut oikea ja saattoipa olla, että Toivonniemi osasi kyseistä ratkaisua odotellakin. Bolle rystyili tolppaan ja Heleniuksen nosto jäi maaliviivalle. Ratsulan pilkku näytti jo vähän jäätymiseltä, mutta niin vaan pallo pomppi Naumasen yli verkkoon. Pienestä oli kiinni. Loppujen lopuksi joka pompulle on kuitenkin syynsä olemassa.

Jalkapallossa isot pelit ratkaistaan pilkuilla ja lätkässä tahkotaan vaikka 200 minuuttia kunnes ratkaisu löytyy. Dramaattisia tapoja molemmat. Rankkareissa mitataan vielä enemmän yksittäisten pelaajien henkistä kanttia ja se tekee siitä todella mielenkiintoista. Ratkaisut eivät tule suoraan selkäytimestä ja paineet näkyvät selkeästi mailan täristessä. Jatkoajalla peliä pelataan enemmän, eikä pelaajat tunne paineita kentällä olleessaan niin vahvasti. Jatkoajan puolestapuhujat ovat sen kannalla, että ratkaisu pitää saada pelaamalla, koska rankkarit ovat pelkkää arpapeliä. Niin tai näin. Molemmilla tavoilla on mahdollista, että peli ratkeaa epäonniseen pomppuun tai muuhun sattumanvaraiseen juttuun. Ainoa mitä on kunnnioitettava on lopputulos.

Esimerkkinä vaikkapa golfin US Masters jossa Phil Mickelsonin pallon linjalle putosi taivaalta “mato” josta pallo muutti tarvittavat millit kurssiaan ja pallo lipui ohi reiän. Phil kuitenkin nappasi loppujen lopuksi voiton, mutta huonomalla tsäkällä koko kisan voitto olisi voinut ratketa “madon” putoamiseen taivaalta. Joku voisi sanoa, että marginaalit ovat pieniä...

Nokkaa kohti tulevaa kautta ja madot koukkuihin kaikille jengeille nousijoita Poria ja Loviisaa myöten. Saapa nähdä pelataanko ensi kaudella puolivälierä- ja välierävaihe paras seitsemästä ja finaali kerrasta poikki menetelmällä?  Nyt ainakin nähtiin miten huikea meininki saadaan pääkaupunkiseudullakin aikaan kun homma on kerrasta katkolla!

Jos joku haluaa unohtaa säbän ja siirtyä kokonaan vaikkapa matojen maailmaan ja vaikkapa niiden reikiin niin täältä on hyvä aloittaa.

Matorikasta kesää!

97

Nimittäin SSV. Mukava katsella matseja kun ukot osaa pelata. Eikä se Erän nopea ja liikkuva peli ole sen nopeampaa ja liikkuvampaa ollut kuin SSV:n. Pakko nostaa hattua ja kumartaa. Nyt on vaikea uskoa, että Erä tuosta suosta nousisi. SSV:n puolustus näyttää olevan niin hyvin organisoitu, että on ihan sama onko kentällä neljä vai viisi ukkoa. Palloa ei vaan saada pelipaikoille ja jos saadaan niin Toivonniemi napsii kiinni. Hieno dynastia.

Ruotsissa Kohosen kaksi ja. voittoa putkeen ottanut Storvreta yrittää tänään finaaliin Warbergin vieraana. Mahdollisessa finaalissa vastaan asettuisi AIK tai Rickien Caperio Täby. Suomalaisfinaalia odotellessa. Terveiset Uppsalaan.

97

Happeen junnarit nappasivat kannun pysyvästi himaan kolmannella peräkkäisellä mestaruudella. Isot onnittelut! Mestaruus ilmeisesti irtosi tällä kertaa jo hieman höllempään tyyliin:

- Tämä oli yllätävän helppo sarja. Meidän ykkösketju ei pelannut oikeastaan kertaakaan finaalisarjan aikana tosissaan, koska vastustajat eivät pystyneet haastamaan meitä juuri ollenkaan, kommentoi eräs alati nöyrä pelimies finaalin jälkeisiä tunnelmia.

Lisää mestaruus fiilareita ja raporttia Happeen sivuilla

97

Aiheesta tuli jauhettua taannoin ja paljon on niistäkin ajoista ajat muuttuneet. Viisi kuukautta on nykyään ikuisuus. Testin vuoksi kirjoitus löytyy tällä kertaa täältä.

Hippoksen herkkupistoolia peesaten on lienee suotavaa vetää lyhyesti kausi pakettiin. Penkkiurheilijoille on vielä parhaat karkit jäljellä kupissa, kun liigan kaksi selkeää tien näyttäjää kohtaavat finaalissa. Arvailu on turhaa, ja pelisysteemeistä en ymmärrä mitään, joten ajattelin katsoa tv:stä kumpi on parempi. Toivotaan että nämä kaksi loistavaa joukkuetta vievät ennätystasaisen kauden arvoiseensa päätökseen.

Siinä missä yksi salibandykausi lähenee loppuaan, on muutama pitkä ja upea ura saamassa päätöksensä. SPV:n pitkäaikainen luottopuolustaja Taneli Tiilikainen lähti töiden perässä pääkaupunkiseudulle, ja lopetti komean peliuransa tyylikkäästi pronssimitali kaulassa. Tampereen Areenan kopissa kuultiin siis viimeistä kertaa vierasvoiton kunniaksi kuultava “Kotimaani onpi Suomi” a´la Tiilikainen. Perinnöksi tuleville SPV-pukukopin jäsenille jäi lunastettavaksi laulutaidon lisäksi korvaamaton määrä tasaista suorittamista, ainutlaatuinen harkitseva huumorintaju, sekä spontaani kritiikki niin omille kuin naapureille. Iso kiitos vuosista päällikkö Tiilikaiselle.

Samaan aikaan toisaalla, Classicin lehdistötilaisuudessa nähdään kun kaksi suurta profiilia ilmoittavat nähdyn ottelun olleen heidän viimeisensä. Jälleen kerran kaikkensa antaneena, Classicin kasvot + sielu + sydän, Pasi Peltola kertoo liikuttuneena siirtyvänsä sivuun päävalmentajan tehtävästään. Haaste tulevalle päävalmentajalle on varmasti iso, mutta kuinka suuri haaste on vastuu sen persoonan ja sen sydämmen korvaamisessa penkin päässä? Hieman tv-selostajia plagioiden tahdonkin sanoa, että vaikka jotkut pitävät Peltolan toimintaa huvittavana, itse pidän sitä myös omalla tavallaan korvaamattomana. Vai kuka tulee Classicin peleihin (myös vieraissa) maksamaan ensi kaudella ne lipputulot, jota seurat tähän asti saivat pelkästään Passo Peltolan paikallaolon takia?

Peltolan vieressä lehdistötilaisuuden istunut Classic-kapteeni Vesa Punkari vahvistaa samaan syssyyn lopettamisensa viitaten siviilipuolen uusiin haasteisiin. Rapiat 100 maaottelua, pari Sveitsin mestaruutta, upeat vuodet Ruotsissa, ja loput kaudet Gunnersissa sekä Classicissa, luonnollisesti kapteenin nauha käsivarressa. Näyttäkää minulle pelaaja, joka on pelannut maailmanmestaruuden ohella 100 maaottelua, ja hankkinut vastaavat natsat kaikissa kolmessa maailman kovassa salibandysarjassa. Allekirjoittanut ainakin jätti pronssijuhlan hetkeksi kesken, jotta saisin “Vesseltä” pienen muiston siitä, että olen saanut kunnian pelata ja seurata hienoa pelimiestä läheltä ja vähän kauempaakin. Classicin toimistolle vielä terveisiä: mikäli etsitte valkoista nro 19 pelipaitaa hilattavaksi hallin kattoon, paita on Seinäjoella pyykkinarulla.

-Piit

Niinhän siinä kävi, että finaaleissa pelaavat Suomen kaksi parasta salibandyjoukkuetta. Paikkansa ovat ansainneet. Kokemus tuo varmuutta ja itseluottamusta. Onnistumiset ruokkii ja plääplää. Niin se oravanpyöränperhana vaan pyörii…

Erän nousujohteisuus on ollut määrätietoista ja osin systemaattistakin. On ymmärretty, että menestys ei tule sattumalta, vaikka ihmeitä joskus tapahtuukin. Tänä keväänä Erän mestaruus ei olisi enää kovinkaan suuri ihme.

Happeen kanssa pelasimme upean kauden mutta kokemuksen puute suhteessa SSV:hen oli niin suuri, että ihmeen tekeminen oli vielä mahdotonta. Karua totuutta ei halua sillä hetkellä myöntää, eikä niin saa tietenkään uskoa. Muutenhan olisi sama jäädä himaan jo kauden alkaessa. Yllätyksiä on kuitenkin mahdollista tehdä - harvemmin ne kuitenkin tulevat yllätyksenä tekijöille itselleen.

Muu Suomi vs. Kehäläiset

Tälläkin kaudella muun Suomen mestaruus meni Seinäjoelle, jonne vilpittömät onnittelut! (Classicin esitys oli kyllä suuri pettymys, sillä olisi luullut, että repertuaarista löytyy muitakin avauskuvioita kuin juoksupallo Vapaniemelle?) Fakta on se, että tällä hetkellä osaaminen ja sitoutuminen on pääkaupunkiseudulla muita edellä, eikä sitä saavuteta sillä, että dynastioiden toivotaan itsestään murtuvan. Nyt olisi aika innovoida uusia toimintamalleja joilla haastaa etelän kilpakumppanit. Mutta miten?

Vastaus on yksinkertaisesti toimivan kokonaisuuden rakentamisessa. Seuralla pitäisi olla vahva pelillinen identiteetti, joka jalostaa ja valmistaa pelaajat jo pienestä pitäen tietyn pelitavan osaajiksi osaavan valmennuksen käsissä. Identiteettiä pitäisi pystyä myös viestimään ulospäin kannattajille jonka ympärille seuran markkinointikin olisi hyödyllistä nivoa. Salien ja osaavien ohjaajien/valmentajien puute lienee se suurin haaste puhumattakaan siitä, että seurat tarvitsisivat ehdottomasti kokopäiväisiä työntekijöitä toimintaa organisoimaan ja markkinoimaan. Kaikillahan näitä visioita piisaa…

Kysymys kuuluukin; löytyykö tällaisia organisaatiota muualta Suomesta ja riittääkö pitkäjänteisyys? Espoossa suunta on oikea, samoin Tampereen kahdessa seurassa sekä Seinäjoella. Jyväskylässä toimivaa mallia on haettu ja junioreissa yksittäisten ikäluokkien kanssa on onnistuttu mainiosti. Pelaajia pitäisi kuitenkin pystyä tuottamaan joka vuosi. Haastajia ja potentiaalia on siis olemassa jos vain oikeita sitoutuneita tekijöitä löydettäisiin. Toinen kysymys on sitten se; kuinka hyvin kaupungit, kunnat ja valtio haluavat nuorisoliikuntaa ja urheilua tukea…(heikosti tällä hetkellä)

Mikä on paras tapa pelata salibandya?

Jos ja kun seuralle/joukkueelle aletaaan pelillistä identiteettiä suunnittelemaan, niin mikä se suunta olisi?

Pitäisikö salibandya pelata enemmän kahdella ketjulla mies miestä vastaan? Joukkueessa olisi jenkkifutiksen tapaan yksi hyökkäävä ketju ja yksi puolustava ketju, joka olisi kentällä ainoastaan silloin kun vastustajan maalintekoviisikolla on peliväline. Finaaleissa tullaan varmasti näkemään SSV:ltä jälleen todella pitkälle vietyä roolittamista, jossa Ahonen pyörittää kahden ketjun rotaatiota. Joukkueessa tosin molemmat kentät kykenevät maalintekoon. Ideana kuitenkin se, että joukkueiden pelaajamäärää pienennettäisiin n. 12 +veskari ja peliä pelattaisiin enemmän koriksen/käsipallon temmolla ja jenkkifutiksen roolituksilla.

Toinen vaihtoehto on kolmen kentällisen vapaa hallittu hurlumhei (viihdyttävämpi?) aktiivisella koko kentän karvauksella jääkiekkomaiseen tyyliin, jota Erä ainakin Bergmanin mukaan esittää. SSV osaa tosin ottaa tällaiselta pelitavalta vauhdin pois ja sovittaa temmon itselleen sopivaksi.

Mielenkiintoista nähdä millaista peliä finaaleissa pelataan ja onko salibandylla tarvetta rajoittaa tai suunnata lajin luonnetta uudelleen uusilla sääntömuutoksilla?  Vaihtoehtoja on siis olemassa ja ehkäpä tällä hetkellä salibandyssa eletään jonkinlaista murrosvaihetta pelin hakiessa taktisia uomiaan…

Kevätterveiset

Pelaajan näkökulmasta laji meni kuluneella kaudella eteenpäin suurin harppauksin. Peliolosuhteet paranivat, tasoerot pienenivät, vauhti kasvoi, yleisömäärät lisääntyivät, peleistä kirjoitettiin enemmän ennen ja jälkeen, liigan tiedotus ja panostus oli aktiivista, tv ja web lähetykset lisääntyivät, spekuloitiin taktiikoita, arvosteltiin tuomioita, haukuttiin&kehuttiin (kehittyneitä) tuomareita ja oltiin yleisesti ottaen ylpeämpiä omasta tekemisestä. Toivottavasti finaalit kruunaavat hienon salibandykauden!

Aurinkoista kevättä

- 97 -