Kevättä on sormissa toden teolla, sillä miesten Salibandyliigan ratkaisuhetket ovat käsillä. Erä katkaisi ensimmäisessä finaalissa SSV:n voittoputken playoffeissa. Edellisestä voitostahan vastasi Lappeenrannan ylpeys NST, joka harmikseni tippui divariin täksi kaudeksi. Se voittoputkista. Pronssi ratkaistiin Tampereella ison yleisön edessä. Vesa Punkari ilmoitti lopettavansa hienon ja kunniakkaan uransa, josta on kirjoitettukin jo muun muassa Luuran Komediassa.

Myös pitkän päivätyön Tampereen salibandyn ja Classicin eteen tehnyt Pasi Peltola väistyy päävalmentajan tontilta pois. Peltolasta ollaan monta mieltä, mutta komppaan Mannisen Petriä sen verran, että värikkäitä persoonia tarvitaan lajiin. Henkilökohtaisesti en tunne kumpaakaan miestä, mutta toivotan heille vilpittömästi onnea tuleviin haasteisiin.

Koska Jatkuvaa Syöttöä vetää aina hieman kotiinpäin, otettiin haastatteluun Saimaanharjun kasvatti Matti Taurama, joka pokkasi ensimmäisen miesten SM-mitalin.

Morjens Matti! Ensimmäinen SM-mitali miesten sarjassa, mitkä fiilikset?

- Hyvät on fiilikset. Saatiin kasattua itsemme ei niin hyvän välieräsarjan jälkeen ja pystyttiin päättämään kausi voittoon ja mitaliin. Mukavampi aloittaa kesäloma näin.

Osuit myös toisen kerran kaudella maaliverkkoon pronssiottelussa, säästelitkö tärkeään paikkaan?

- Säästelin. Ehkä vähän liikaakin…

Oliko vähäinen maalimäärä kenties jonkinlaisen vedonlyönnin tuoman paineen syytä?

- Haluat ilmeisesti tuoda ilmi kuinka voitit suuria summia kyseisestä vedosta, joten laitetaan osin sen piikkiin.

Olet pelannut junioreista asti NST:ssä, kunnes siirryit Seinäjoelle. Kuinka pahalta kasvattajaseuran tippuminen tuntui, milloin palaat nostamaan NST:n liigaan?

- Kyllähän se hiljaiseksi veti. NST:llä oli huonoa tuuria loukkaantumisten suhteen ja niin pienestä oli kiinni suoran tippumisen välttäminen. Uskon kuitenkin, että sieltä noustaan nopeasti takaisin, joten en taida niihin kekkereihin ehtiä.

Mikko Kohonen kertoi, että olet saanut itseluottamusta, kun olet istunut hänen vieressään pukukopissa. Pitääkö paikkansa?

- Kyllä niin kovasta pelimiehestä on kyse, että väkisinkin sitä on vähän tarttunut, vaikka varaa on vielä tarttua huomattavasti enemmänkin. Yritin myös saada vaikutteita Kohosen pleijariparrasta, mutta geenit tulivat nopeasti vastaan.

Heiluivatko puukot Seinäjoen pronssijuhlissa? Oliko tori täynnä väkeä?

- Pronssipelin ajankohdan takia varsinaiset juhlat siirtyivät pääsiäiselle, joten saa nähdä heiluvatko. Virtain Marsalkka Erik Härkösellä on varmasti sanansa sanottavana tähän asiaan.

Loppuun vielä mielipiteesi siitä, kumpi vie finaalisarjan? Jos Erä, oletteko mielestäsi moraalisia hopeamitalisteja?

- Uskon että tiukka sarja on luvassa, mutta oma veikkaukseni kallistuu Erän puolelle. Ja kyllä siellä ihan oikeutetusti pelaavat kaksi sarjan parasta joukkuetta.

Näin haasteli Tauraman Matti. Jatkuvaa Syöttöä ei finaaliennakkoa tehnyt. Helppo olisi peesata Mattia nyt kun ensimmäinen finaali on pelattu, mutta jotenkin sellainen tunne on, että Mosalla on tällä kaudella enemmän nälkää. Jää nähtäväksi, riittääkö se loppuun asti.

Välierät alkoivat, ja playoff-junat kulkevat eteenpäin. Joidenkin raiteilla on ollut sen verran lunta, että matkanteko on tyssähtänyt, tai ainakin viivästynyt hieman. Niin kävi myös Jatkuvan Syötön välieräennakoille, joita tässä vaiheessa lienee turha enää laittaa. Myönnettäköön se tosiasia, että SPV:n “yllätystä” olisin veikannut otteluvoitoin 3-2, kun taas SSV:n olisin uskonut vievän sarjan tyylipuhtaasti 3-0.

Erä on ollut kuitenkin rautaa välierissä. Numerollisesti on oltu välillä jopa sillassa, mutta pelitapa on hienoa, ja voitot ansaittuja. Hannuksela analysoi kyseisiä asioita ansiokkaasti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen. Moilanenkin sai pelivälineen siirrettyä tyhjänä ammottavaan maaliin, kun hän osui SPV:n verkkoon maalivahdin lähdettyä pois. Osuipa kerran aikaisemminkin, josta Jatkuvaa Syöttöä on erityisen kiinnostunut. Ottohan lupasi yrittää volttia, mikäli onnistuu maalinteossa.

Volteista on tullut paremmin tunnetuksi Markus Huhtimo. Jatkuvaa Syöttöä ottikin yhteyttä tähän akrobaattitaituriin, ja kyseli hieman, miten Oton voltissa onnistuttiin.

Markus Huhtimo, pitikö Oton volttilupaus?

- No ei pitänyt. Kaksi maalia se teki, mutta kummassakin oli vähän ujopuoleinen tuuletus. Puuttui joensuulainen talvisotahenki täysin. Voi toki olla, että Otto teki sen niin nopeesti, että se jäi yli tuhannelta katsojalta huomaamatta.

Oletetaan siis, että jäi tekemättä. Minkä luulet olevan syyn siihen?

-Ollaan samaa -79 ikäluokkaa, ja ehkä Otto luulee, että kyseessä on jonkin sortin ikäluokkatuuletus. Lopulta sekin on tajunnut, että rajat tulee vastaan, eikä kannata näin tärkeessä paikassa ruveta itseään hajottamaan. Siksi jäi tekemättä.

Kerro vielä ammattilaisena miten voltissa tulisi käymään, jos Otto sen tekisi?

- Kyllä Otto lähtisi jalat edellä hallista. Kartta ja kompassi olisi varmaan mukana, kun ei tietäisi mihin suuntaan pitäisi lähteä. Vajaaksi jäisi ja ristiselkään tulisi vaurioita.

Näin arvioi siis Markus Huhtimo. Playoffeissa olisi ollut mukava jännittää paitsi SSV:n mahdollista tappiota 124 vuoteen, myös sitä, toteuttaako “Ode” lupauksensa. Huhtimo osui spekuloinnessaan siihen kuuluisaan naulankantaan, sillä Jatkuvan Syötön tavoittama Moilanen on nöyrtynyt paineiden alla.

- Korkeintaan kärrynpyörää voin kokeilla. Voltissa on halvaantumisriski.

Näin siis sanaili kokenut kaarti Tapanilan Erästä, jonka playoff-juna on viimeisten tietojen mukaan pysynyt aikataulussa. Päätepysäkkinä lienee Pasila. Nähtäväksi jää kuka silloin ohjaa junaa, ja hoituuko mahdollinen finaali yhtä upeasti kuin Huhtimon voltti. Kevättä sormissa III luvassa viimeistään välierien jälkeen. Finaaliennakosta lienee turha luvata mitään.

Näin on puolivälierät saatu päätökseen ja Suomen neljä parasta ovat selvillä. Jatkoonmenijät olivat melko odotettuja, mutta jännittäviä hetkiä tarjoiltiin ympäri Suomen varmasti.

Silmiinpistävää oli Nokian kiusaaminen isompaansa, vaikka Erä lopulta sarjan veikin tyylipuhtaasti 3-0. Happeen paukut eivät riittäneet horjuttamaan SSV:tä kertaakaan, vaikka niin rohkeasti lähdin veikkaamaankin. Classicin ja Oilersin kohtaamisia näin valitettavasti vain yhden, mutta sarja oli niin tasainen kun odottaa saattoi. Valmentajat Ahlstedt ja Peltola sivalsivat kommenteillaan juuri niinkuin pitääkin. Viihdearvo oli korkealla. Näkyikö sitten se paljon puhuttu kokemus tiukassa paikassa vai mikä erotti joukkueet toisistaan, sitä en tiedä.

SPV latoi Kooveeta vastaan viimeisessä pelissä sellaiset lukemat, että oikein hirvitti. 12-3 ei ole kaikista perinteisin playoff-lukema. Se täytyy toki sanoa, että Jatkuvan Syötön veikkaukset olivat yllättävän hyvin kohdallaan. Erä meni 3-0 jatkoon, Happee ei tosiaan voittoaan saanut, mutta Classic 3-2 jatkoon, ja SPV 3-1. Koovee sai voittonsa vielä ensimmäisessä ottelussa, kuten ennakoin. Kerran onnistui veikkauksissakin. Sen takia tämä lesoilu.

Välieristä tulee varmasti jännittävät. Ennakot tipahtelevat kehiin lähipäivinä. Kerrataan tunnelmat, ja palataan varmasti arkeen ottelusarjojen veikkaustenkin suhteen.

Jatkuvaa Syöttöä ylpeänä tai vähemmän ylpeänä esittelee uuden juttusarjan: Kevättä sormissa. Tarkoituksena on spekuloida ihmisiä puhuttavia salibandyasioita. Pääpaino on tietysti playoffeissa, joista spekulointi käy kovana aina loppuun asti. Pinnalle nostetaan myös muita liigaan tai mihin vaan liittyviä asioita. Jokaisessa jutussa kysellään myös tyhmiä joltakin playoffeissa kirmaavalta liigapelaajalta.

Aloitetaan Mika Savolaisen pelikiellosta, josta on keskusteltu melko vilkkaasti Luuran Komediassa. Show pelikiellon ympärillä on saanut suuret mittasuhteet, eikä vähiten Passo Peltolan avautumisten myötä, mutta jos pureudutaan itse asiaan, on ihan pakko ihmetellä pelikiellon pituutta. Videosta en tarkasti näe, mihin kohtaan päätä maila osuu, ja kuinka kova iskuvoima lopulta on, mutta silti, yksi ottelu?!?

Jotkin vertaavat, että jos vastaava tapahtuisi kiekossa, sanktiota tulisi paljon enemmän. Mielestäni vertaus on osuva. Jos vastustajaa lyö tahallisesti (tai tahattomasti, en tiedä miten tässä oli) mailalla päähän, pitäisi pelikiellon olla VÄHINTÄÄN viisi ottelua. Ylilyöntejä sattuu aina, ja tuskin Savolainenkaan muutama sekuntia tapahtuneen jälkeen ylpeä oli. Pelissä kuohahtaa, ja valitettavasti tällaisia sattuu. Silti jossakin päättävässä elimessä pitäisi olla juurikin elintä langettaa tuntuvat sanktiot. Ihan sama, onko edessä playoffit, finaalit vai kunnan sähltyturnaus.

Liitto on saanut paljon paskaa niskaan pelikieltojen tiimoilta. Osin syyttä, ja osin syystä. Jäin miettimään, “pelättiinkö” valitusten määrää niin paljon, ettei enempää uskallettu antaa?

Sitten takaisin playoffeihin, joissa tasaista vääntöä on nähty yllin kyllin. Jatkuvan Syötön ennakot ovat toistaiseksi hengissä, mutta Happeen jäähyily viime pelissä pilasi sen voittomahdollisuudet. Jotkin kritisoivat tuomariparia Virtaniemi - Hämäläinen. En ollut katsomossa, mutta en ihmettele kritisointia. Tilastoista katsellessa tuollainen jäähysuma tuollaisessa tilanteessa vaikuttaa melko käsittämättömältä.

Happee on laittanut ainakin kampoihin mestareille, mutta suurimman yllätyksen on tarjonnut Nokian KRP, joka on ahdistanut Erän kaksi kertaa jatkoajalle asti. Ensimmäisessä pelissä ratkaisua haettiin rankkareilta. Ja se ratkaiseva rankkari. Menikö taaksepäin, vai ei. Siinä ja siinä. Todella vaikea sanoa. Ratkaisu on kuitenkin tehty, ja jälkeenpäin sitä ei voi muuttaa. Joka tapauksessa loistavasti taisteltu nokialaisilta, vaikka nyt kovan paikan edessä ovatkin. SPV:n uskon yhä vievän kaksi viimeistä peliä, ja Classic - Oilers on mitä todennäköisimmin viiden ottelun hermosarja.

Kevättä sormissa on myös Otto Moilasella, joka vastasi kolmeen kysymykseen playoffien keskeltä, ja vähän niiden vierestäkin.

Hei Otto, Onko Krp-sarjan tasaisuus tullut sinulle rehellisesti sanottuna yllätyksenä?

Kieltämättä vähän. Nyt kahden pelin jälkeen ollaan kyllä tajuttu, ettei toi mikään paraatimarssi uraalille oo..

Playoffeissa kokemus on valttia. Huhtimo paukutti viime pelissä kolme, sinä yhden. Monta lupaat seuraavaan?

Huhtimon hatulliseen on paha vastata, etenkin ku Tom “Drama Queen” Strömstenkin iski sen samat kolme ekaan. Sanotaan niin, että lupaan yrittää volttia ku seuraavan kerran saan pallon maaliin.

Sinusta puhutaan tv-lähetyksissä Joensuun Jet-Set miehenä? Esittelisitkö itse itsesi Joensuun, Lappeenrannan vai Mosan Jet-Set miehenä?

Jos Jet Set otetaan tohon etuliitteeks niin siinä tapauksessa mennään Joensuulla. Muuten edustan tällä hetkellä äärettömän ylpeänä Mosan omia. Eli esittelisin itteni Mosan miehenä, mut Lappeenrannastaha mie oon kotosi.

Näin diplomaattisesti vastasi “Ode” Moilanen. Jet-Set mies. Suosittelen helsinkiläisiä menemään Mosalle, kun Otto pitää lupauksensa ja yrittää volttia maalin jälkeen! Seuraava “Kevättä Sormissa” ilmestyy puolivälierien jälkeen, tai ehkä jo vähän aikaisemmin.

Homma pakettiin ja paketti kassiin, kassit…no niin. Elikkäs neljännen ja viimeisen pudotuspelin arvio on vuorossa seuraavaksi, ja sitten vain odottelemaan onko ennakkojen tekijä ollut yhtään käryllä veikkauksissaan, tai pitävätkö haastateltavien mielipiteet kutinsa. Viimeisessä parissa pelaavat syyskaudella liigaa pitkään johtanut Koovee, ja viime vuoden pronssimitalisti SPV, joka jäi Kooveelle muiden tehtyä valintansa.

Tasaista paria voidaan ennakoida tästäkin. Kuten Arto Riihimäki sanoi, puoleentoista vuoteen ei ole Koovee SPV:lle hävinnyt. Täytyy kuitenkin muistaa, että “pleijareissa” joukkueet eivät ole tämän ajanjakson aikana kohdanneet.

Kooveen kausi on ollut tähän asti onnistunut. Joukkueella on kolme tasaista kenttää, ja tuomarina pohjalla maalivahti Pekka Nieminen. Vaikka Koovee ei ole yhden kentän varassa, ovat ratkaisut lähteneet pääosin tuttujen tehomiesten lavoista. Ville Matikaiselta, Valtteri Sainiolta ja Veli-Matti Luukolta odotetaan tehoja jatkossakin, jotta pää pysyy pinnalla. Sveitsistä saapunut vahvistus Daniel Pappi on ollut myös mies paikallaan.

Puolustus ei ole välttämättä tehokas, mutta se osaa oman hommansa hyvin. Esimerkiksi Tomi Lautanen, Kara Tilhe ja Lauri Hannelius ovat hyvän liigatason puolustajia, jotka eivät juuri otsikoissa näy, mutta tärkeimmässä paikassa, eli pelikentällä miesten panos on merkittävä.

Joukkue on eri lähteiden mukaan harjoitellut hyvin, ja mielii Tampereen ykkösseuraksi. Runkosarja näytti jo sitä mihin Koovee pystyy, vaikka se hyytyikin loppua kohden.

Onko Kooveen loppukausikin hyytymistä? Siihen vaikuttaa joukkueen lisäksi myös vastustaja SPV, joka on asettanut tavoitteekseen Suomen mestaruuden. Näytöt eivät ehkä vielä ole olleet mestariluokkaa, mutta potentiaalia löytyy.

Joukkueessa on roolitus kohdallaan. Hyökkäyksestä löytyy kovaa karvaava maalipyssy Mikko Kohonen, joka paikkaan ehtivä raastaja Tuukka Kiviranta, taiturimaiset Sami Koski ja Mikko Helanen, sekä liuta 80-luvun puolivälissä ja sen jälkeen syntyneitä oman kylän poikia.

Puolustuksessa on kaksi miestä, joiden kasvot voi katsoa sanakirjasta kohdasta “liigajyrä”. Taneli Tiilikaisen ja Petri Mannisen puntti ei tutise tiukassakaan paikassa. Tauraman Matilla varmasti tutisee, mutta mies on kehityskelpoinen, ja ennen kaikkea monipuolinen rightin puolen kaveri. Ehdottomasti pitää nostaa esiin myös Jyrki Holopainen, vaikka sen perusteella, että painoi TV-ottelussa kenties tämän kauden komeimman.

Maalivahteina maajoukkuetason kaksikko Ihme-Rytych. Ei kuulosta huonolta. Onko joukkue valmis menemään loppuun asti? Siinä on hyvä kysymys, johon minä en osaa vastata. Valmentajan halusta ja asenteesta homma ei jää ainakaan kiinni, sillä Tommy Koposen SPV-sydämmellä ja asenteella pääsisi luultavasti änäriin asti. Riittääkö se Salibandyliigassa, vai kaikuuko “Voi Venäjä!” ympäri Pohjanmaata, jää nähtäväksi.

Jatkuvaa Syöttöä tavoitti haastatteluun tällä kertaa “otsikoihin” pääsevän Kooveen Lauri Hanneliuksen, sekä SPV:n oman “palomiehen” Mikko Kohosen. Lauri aloittaa.

1. Syksyllä liigaa dominoinut Koovee hyytyi hieman loppua kohden. Oliko kyseessä taktinen veto, jotta muut aliarvioisivat teitä?

Todellakin taktinen veto. Yritettiin päästä viidenneksi jotta oltaisiin päästy hämmentämään playoff valintasoppaa, mutta muita ei vaan tullut ohi sarjataulukossa. Ollaan lisäksi pelattu vieraissa kohtuu hyvin tällä kaudella, joten vierasetu oltaisiin voitu ottaa. Neljänteen sijaan ja kotietuun oli nyt kuitenkin tyytyminen.

2. KooVee haluaa Tampereen ykköseksi, miten Gunnersin ajoilta tuttu puolivälierässä tippuminen jää unholaan?

No eiköhän Gunners oo jo jäänyt historiaan muutenkin ja samalla myös tuo kyseinen “ominaisuus”. Uusilla pelaajilla jotka eivät G:ssä koskaan pelanneetkaan on tuskin sieltä muuta tietoa kuin legendat punaisesta 11:stä. Eiköhän tässä lähdetä KooVeena tekemään hieman erilaista historiaa.

3. Asteikolla 1-10, kuinka paljon ärsyttää matkustaa Seinäjoelle asti? (Perustele valintasi)

Heitetään tähän vaikka 6. Ainahan se ärsyttää lähteä Seinäjoelle, mutta meillä on hyvät bussit, huonot leffat ja pokeripöytä. Itselläkin on poksuesitykset parantunut kevättä kohti joten Seinäjoen reissulla on odotettavissa vain voittoja.

Näin mietiskeli Lauri. Sitten Mikon mietteitä.

1. Pelkäsivätkö kaikki SPV:tä, koska teitä ei valittu? Jos pelkäsivät, miksi?

Jokainen pelkää jotakin, paitsi pohjanmaan poseidon eli Petri Manninen. Luulen, että he pelkäsivät enemmän Mannisen hartioita kuin SPV:tä. Tottapuhuen treenasimme läpikauden aika monipuolisesti ja tämä harjoittelu ehkä näkyi pelissämme epätasaisuutena, kuten myös loukkaantumiset. Loppukautta kohden saimme rosterin kasaan ja palikat pelistämme kuosiin, joten uskon että olemme valmis iskemään - kuin sata salamaa ( eikä mitään perus Viki Rostin salamia, vaan kunnon ukkosmyrskyjä ). Tämä meidän loppukautta kohden antama myrskyvaroitus vaikutti varmasti valintoihin.

2. Uskotko joukkueen menevän loppuun asti, vaikka joukossa on Tauraman Matin kaltainen hätäilijä ja kokematon kaveri?

Tänä vuonna sarja on erittäin tasainen ja kuka vain voi mennä loppuun asti. Uskon, että olemme vahvoja haastajia Suomen pojan uudeksi kodiksi, meistä tulisi erittäin hyviä isiä tuolle pojalle. Tauraman Matista kasvaa varmasti jonain päivänä erittäin hyvä isä mestaruuspojalle. Olemme vierekkäin kopissa ja uskon häneen tarttuneen hieman Vaajakoskelaista katu-uskottavuutta, jota jotkut kutsuvat itseluottamukseksi. Matti on hyvä ihminen. Lainaankin tähän filosofista lausetta, jonka kertoi eräälle ystävälleni kehityskeskustelun yhteydessä vanha NHL-legenda : Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita!

3. Mannisen Pete kuvaili sinua Rakkauden jumalaksi, miten rakkauden voi kääntää voimavaraksi playoffeissa?

Dave “isokynä” Lindholm sanoi sen oikein : “Sitähän se kaikki on…” Vaikea kysymys, mutta pelillisesti voisin speluloida rakkautta enemmänkin “rakastelun” kautta, jota tapahtuu pääosin maalien edustalla ja kulmaväänöissä. Vanha Jyväskyläläinen pelaaja Jaakko “Kyy” Fredrikson osasi tämän taidon ja opettikin minulle ns. salibandyn kaksinkamppailun Kama Sutran eli 1000 ja 1 kaksinkamppailuasentoa. Yksi tämän taidon nykyajan mestareista on Tuukka Kiviranta. Muita hyviä pelitilanne rakastelijoita meidän joukkueesta ovat Henri Myllymäki ja Miika Malkamäki. Moni peli ratkeaa ratkeaa “rakastelu”-tilanteesta syntyneeseen maaliin, joten toivon että olisinkin playoffien rakkauden jumala.

Jatkuvaa Syöttöä veikkaa: SPV on kovassa paikassa parempi. Joukkueen kokemus ja pelitilannerakastelu vievät voiton. Koovee voittaa ensimmäisen, mutta siihen jää. SPV jatkoon 3-1.

Siinä oli viimeinen ennakko. Jatkuvaa Syöttöä palaa asiaan vielä playoffien tiimoilta, kenties Syöttötuolin, raporttien ja kaiken sen merkeissä mitä matkalla keksitään. Blogisti toivottaa jokaiselle joukkueelle onnea kevään koitoksiin, ja toivoo yllätyksien pleijareita. Kiitos. Nam!

Kolmannessa puolivälieräparissa kohtaavat Tampereen Classic ja Espoon Oilers. Classic satsasi kauteen valtavasti ja ovet kävivät varsinkin tulopuolella siihen malliin, että joukkueesta puhuttiin syyllä siirtomarkkinoiden voittajana. Punakoneen tyyliin takatolpille lätyttelevä tamperelaisryhmä on hyökkäyspelissä äärimmäisen vaarallinen joukkue, joka hyvänä päivänä painaa pallon vaikka 15 kertaa vastustajan maaliin.

Vastaavasti puolustus ei aina innosta hyökkäävää ryhmää. Nimivahvan ryhmän ykköskapellimestari on Lassi Vänttinen. Sveitsiläinen Adrian Zimmermann on kovissa liemissä keitetty, ja ehkä tulevien playoffien yllätysnimi? V-M Virtanen syttyy totutusti juuri keväällä. Tehoja on lupa odottaa tänäkin vuonna.

Siihen vielä rightin pommittaja Jussi Lehtinen, ja maajoukkuetason puolustajat Vesa Punkari, sekä Mika Savolainen. Vain joitakin mainitakseni. Hyvältä näyttää paperilla. Classic on siitä erikoinen ryhmä, että maalivahtikolmikosta jokainen täyttää liigatason vaatimukset. “Passo” Peltolan hetken päähänpisto päästi jokaisen heistä vuorollaan kentälle samassa ottelussa. Playoffeissa pitäisi kuitenkin löytää se kuumin kaveri. Onko tässä mahdollinen kompastuskivi, vai suuri voimavara? Aika näyttää.

Classicilla ei ole kuin yksi tavoite. Eikä tuolla nimilistalla pidä ollakaan. Miten väriläiskä Peltola saa paketin kasaan kauden tärkeimmällä hetkellä, on iso kysymysmerkki. Aikaisempina vuosina joku on aina mennyt vikaan. Miten tänä vuonna?

Värikkyyttä ei valmentajien taistosta tule puuttumaan, sillä jos on Peltola showmies, ei espoolaisryhmästäkään löydy se kaikkein tylsin valmentaja. Kai Ahlstedt tunnetaan kaikesta muusta kuin rauhallisuudestaan. Mies on kieltämättä tehnyt hyvää työtä nuorentuneen joukkueen kanssa, ja palkintona oli playoffpaikka.

Siellä nuorten pitää pystyä nostamaan tasoaan vielä hieman. Jouni Vehkaojan paluu sopii varmasti joukkueelle kuin nenä päähän, ja maajoukkuetason hyökkääjät Joni Niiranen ja Markus Olkkonen ovat varmasti suuria tekijöitä, jos Oilers tästä parista jatkoon menee.

Puolustuskin on kunnossa, kun Patrick Wardi ja Niklas Meyer luutivat alakerrassa. Vehkaoja on käsittääkseni pelannut niin puolustajana kuin hyökkääjänäkin ainakin aikaisempina vuosina. Uskoisin, että mies löytyy alakerrasta näissä karkeloissa.

Maalivahdit ovat hyvää liigatasoa, ja uskon Oilersin olevan yllätysvalmis.

Haastattelussa omia tuntemuksiaan toivat esille Classicin Vesa Punkari ja Oilersin Joni Niiranen. Ensin vuorossa Punkari.

1. Classic on hamunnut mestaruutta jo pitkään. Miksi se tänä vuonna osuu kohdalle?

Meillä on kasassa yks parhaista joukkueista joissa oon koskaan pelannu. Me ollaan tehty paljon hommia että tää laiva on lähteny yhteen suuntaan eikä sitä enää käännä mikään. Me ollaan näiden karkeloiden yks kovakuntosimmista jengeistä ja materiaali on riittävän leveä jotta voidaan pärjätä kenelle vaan. Me ollaan valmiita tähän haasteeseen ja lauantaista alkaen peli kerrallaan mennään ja katotaan kuinka monta kertaa saadaan astua kentälle näissä juhlissa.

2. Mitä kikkoja tai psyykkauskeinoja kokenut pelimies on keksinyt nuoren Oilersin varalle?

Oilers ei oo kyllä missään suhteessa nuori eikä kokematon. Niillä on tälläkin hetkellä kymmenisen maajoukkuepelaajaa ja maailmanmestareita nipussa, ja nuorten maajoukkuehan koostuu suurelta osin Oilersin ukoista. Veskari on kolunnu Elitserieniä ja siihen päälle kaiken voittanut koutsi. Harvalla playoff jengillä on yhtä paljon kovaa kansainvälistä kokemusta.

Ehkä niitä pidetään nuorina tässä parissa koska meillä on muutama “hieman” kokeneempi kippari mukana. Meillä on kuitenkin kädet jo sen verran harmaantunu ettei kikkoja edes yritetä, mut kovaa luvataan mennä ja jos tielle osuu punavalkosia niin tähdet vilkkuu.

Meillä psyykkauspuolen hoitaa Passo jonka “Pantteri Show” pyörii pommin varmasti, joten ollaan valmiita kaikkeen. Aika kokenu valmentaja on vieraillakin ja hauskaa tulee varmasti.

3. Millä numeroilla Oilers lähtee laulukuoroon, vai lähteekö?

Tiukkaa tulee ja jos mennään viiteen peliin niin meidän leveämpi materiaali ja parempi jalka antavat ainakin etua kun pelataan tiuhaan tahtiin. Molemmat on kotona vahvoja joten voidaan hyvinkin saada 5 kahakkaa aikaan.

Sitten vuorossa Joni Niiranen.

1. Kumpi jännittää enemmän. Classic - Oilers vai Loviisa - FBT Pori sarja?

Kyllähän se oma peli jännittää aina enemmän, mutta varmaan muutama perhonen pörrää vatsassa Loviisankin puolesta. Olishan se kiva nähä kotikaupunki liigassa taas pitkästä aikaa.
2. Mitä sellaista voit tehdä tulevissa playoffeissa, jotta Espoostakin saa makkaraperunat tilaamalla “joniniiraset” (sikäli, kun huhu pitää paikkansa, että Loviisasta saa)

Joo, kyllähän huhu pitää paikkansa. Mutta ei täältä Espoosta tuu kyllä ikinä saamaan joniniirasia, ellei Loviisan grilli muuta Espooseen.

3. Kumpi on valttia pleijareissa, suomenruotsalaisuus vai manselaisuus? Perustele.

Kyllä mä sanoisin että suomenruotsalaisuus, koska veikkaan, että suomenruotsalaiset ymmärtää enemmän mansea kun manselaiset suomenruotsia. Pystyy käyttämään salakieltä kentällä.

Jatkuvaa Syöttöä veikkaa: Edessä on tiukka, ja kenties viihdyttävin puolivälieräsarja. Classicin laajempi tulivoima ratkaisee. Classic jatkoon 3-2.

Toisena pudotuspeliparina nähdään kestomenestyjä Pasilasta. Kaiken mahdollisen ja mahdottoman kotiin korjannut Kurre Westerlundin lauma SSV saa vastaansa rymistelevän hirvilauman Jyväskylästä, kun nuori ja nälkäinen Happee haastaa hallitsevat Suomen mestarit.

SSV ei voittanut runkosarjaa tänä vuonna, mutta näytti jo kesken kauden mikä on pelin henki tiukassa paikassa, kun se nousi sillasta EC:n voittoon. Kevään puhjetessa kukkaan, eivät puhkea finnit, vaan alkaa parta kasvaa ja tosipelit alkavat taas. SSV:n motivaatio ei välttämättä runkosarjassa ole tapissa, mutta playoffeissa joukkue on täyttä rautaa.

Kokemus on avainsana. Sen tuomaa etua ei voida varsinkaan tässä ottelusarjassa väheksyä. Järven Mikael nosteli ensimmäisiä pokaaleja suunnilleen silloin, kun Happeen nuorukaiset opettelivat kävelemään. Nimilistaa lienee turha tässäkään tapauksessa hehkuttaa, mutta niille, jotka eivät lajia seuraa on syytä mainita herrat Santtu Manner, Harri Forsten ja Mikael Järvi. Tuossa kolmikossa on ratkaisuvoimaa yllin kyllin, eikä taustatukikaan jää huonoksi.

Juha Kivilehto lähti, mutta Saku Lehti ja Mikael Lax tulivat. Kivilehto on toki yksilötasolla aivan maaginen, mutta heikentynyt mestari on silmänlumetta. Viisikkopuolustus on huippuluokkaa, ja tämäkin asia vain paranee, kun mitaleita ratkotaan. Maalissa Henri Toivoniemi pitää huolen siitä, että puolustuksen kauneusvirheet jäävät vain puolustuksen kauneusvirheiksi, jotka eivät päivity digitaalimuotoon tulostaululle.

Valmentajavelho Mika Ahonen tietää miten sytyttää porukka, eikä kuulemani mukaan ole juuri epäonnistunut siinä hommassa. Ehdoton mestarisuosikki jälleen tämä Pasilan hornankattilan oma joukkue.

Vieras Happee sen sijaan on jo tässä vaiheessa “voittanut mestaruuden”. Nuorten pelaajien esiinmarssi on ollut upeaa katseltavaa. Nimet Jami Manninen, Otto Tikka ja Joonas Pylsy ovat viimeistään tässä vaiheessa tuttuja salibandyväelle. Kokenut Lasse Riitesuo on löytänyt joystickistaan myös syöttönapin. Maaleja tulee vanhaan malliin. Joukkue pelaa niin kutsuttua hurlumhei-peliä, joka on katsojalle kuin hattara pikkupojalle Linnanmäellä. Molemmissa päässä soi kovempaan tahtiin kuin Monnarin DJ:n soittimessa.

Jos Happee saa SSV:n lähtemään tähän peliin mukaan, piilee ottelusarjassa pienen pieni yllätysmahdollisuus. Asian todennäköisyys on pieni, mutta urheilussa kaikki on mahdollista. Puolustuskyttäilyssä Happee ei välttämättä ole mestari, vaikka tolppien välissä seisookin yksi tulevaisuuden maalivahdeista, Eero Kosonen, joka muuten lienee yksi aliarvostetuimpia veskareita kotoisessa liigassamme?

Oli miten oli, kohta nähdään miten käy. Pelaajahaastatteluun löytyi SSV:n riveistä Mikael Lax, ja Happeesta Joonas Pylsy. Lukijan toivomuksesta formaatiksi on muutettu “kysymys-vastaus” tyyli. Kiitos palautteesta.

Ensin Mikael.

1. SSV:llä on jonkinasteinen dynastia. Onko voittamisen kulttuuri tarttunut sinuun? Miten se näkyy?

Kai se jotenki vois olla jo hiukan tarttunut mut eipä sitä pahemmin huomaa. Enemmän mulla on tota voittamisen kulttuuria tullu änäriä pelatessa Ratsulaa vastaan.

No mut jos vielä tohon asiaan niin kyllä sitä sillai huomaa et täällä ollaan otettu huonoillakin peleillä rutiinivoittoja kun taas tepsissä ei ollu huonolla pelillä paljoo mahiksia. Ja häviäminen täällä ottaa enemmän päähän niin kai sekin sitä voittamisen kulttuuria on.

Hauska on ollut myös huomata ettei täällä kokeneet, kaiken voittaneet pelaajat paljoa hätkähdä runkosarjassa hävityn pelin jälkeen, koska tietävät, että pleijareissa ei hävitä.

2. TPS:ssä olit yksi harvoista maajoukkuepelaajista. Käykö luonnolle, kun nyt joukkue on täynnä staroja?

Kyllä tepsissäkin oli sen verran kovia pelimiehiä, ettei siellä leijumiselle ollut varaa.. Täällä on vieläkin kovempia, eikä se mitenkään kyllä luonnon päälle käy. Enemmänkin se on hyvä asia, kun täällä pelipaikka ykkös- tai kakkoskentästä ei aina olekkaan saletti.

3. Lähdettekö mukaan Happeen hurlumhei-peliin? Kuinka paljon maaleja nähdään ottelusarjassa, ja kumpi niitä tekee enemmän?

Veikkaisin ettei lähdetä. Tai jos näyttää siltä, että pelaajat lähtevät niin aika nopeasti Amu palauttaa meidät pelaamaan omaa peliämme. Meillä kuitenkin tiivis puolustus on ehkä suurin vahvuus tällä hetkellä niin ei ole järkeä lähtee pelaan hawaii-palloo. Tosin vois itekki saada muutaman pinnan jos lähetään hurlumhei-peliin mukaan..

Sitten Pylsyn Joonas.

1. Ensimmäiset miesten playoffit edessä. Kuinka paljon nuorta miestä jännittää?

Vielä ei ole kyllä ehtinyt jännäkakka tulemaan, mutta eiköhän asia tule korjaantumaan ennen perjantaita… Toisaalta onhan näitä pelejä tullut junnuissa jonkin verran pelattua. Todella odottava tunnelma on tällä hetkellä ja onhan se hienoo pelata viimein miesten pleijareissa. Onhan tää niin ainutlaatuista aikaa, että nyt voi vaan nauttia.

2. Sait kritiikkiä eräässä otteluraportissa kaatuilusta. Ärsytätkö vastustajia tahallaan, vai vetoatko heikkouteen?

En ärsytä vastustajaa todellakaan tahallani. En halua mitään kaatuilijan/filmaajan leimaa itselleni, pelaan vaan koko ajan täysillä. Ehkä se on ollut tällä kaudella semmoista junnumaista höntyilyä. Luulen, että kesän fysiikkaharjoituksissa asia tulee viimeistään korjaantumaan..

3. Puolivälieräsarjan jälkeen, pyydätkö nimmareita maajoukkuetähdiltä, vai pyytävätkö he sinulta, kun olet jatkanut hienoja otteitasi myös pleijareissa ja tiputtanut SSV:n?

En usko että tulen pyytämään keneltäkään maajoukkuetähdeltä nimmaria ja tuskin hekään tulevat pyytämään minulta – ainakaan vielä. Tai ehkä voisin pyytää Jamilta yhden puumerkin…heh heh.

Jatkuvaa Syöttöä veikkaa: Happee voi yllättää kerran, mutta vain kerran. Rohkeasti veikataan SSV:n jatkoonmenoa 3-1.

Playoff-parit ovat selvillä, ja on ennakoiden aika. Jatkuvaa Syöttöä käyti häikäilemättä Facebookia hyväkseen ja kaivoi jokaisesta joukkueesta yhden pelurin/valmentajan tulikivenkatkuisiin ja vaikeisiin kyssäreihin. Ensimmäisten tuntien aikana nämä ihmiset ovat osoittautuneet kohtalaisen aktiivisiksi, ja näin ollen ensimmäinen ennakko saadaan tulille. Kyseessä on ottelupari Erä - Krp.

Runkosarjan voiton itselleen klaarannut Erä hamuaa mestaruutta tosissaan. Erittäin taidokasta salibandya pelaava tapanilaisryhmä kyykytti vastustajaansa molemmissa runkosarjaotteluissa. Viimeisin kohtaaminen nähtiin muutama viikko takaperin televisiossa asti, jolloin Erä ei voittanut suinkaan 2-7 tai 2-8, jotka allekirjoittaneen tulosvetolapussa seisoivat, vaan ihanasti 2-6.

Playoffit ovat se oma maailmansa, joten mitä vaan voi tapahtua. Nimilistaa selaillessa ja peliotteita seuranneena täytyy kuitenkin sanoa, ettei runkosarjan voitto ollut Erälle sattumaa. Pitkään runkonsa säilyttänyt joukkue vilisee maajoukkuepelaajia, tai kyseisen joukkueen porteilla hengaavia kavereita.

Turha ruveta mainitsemaan kaikkia erikseen, mutta joukkueesta löytyy taitoa esimerkiksi Kapasen, Kosolan ja Kukkolan muodossa, rakkikoira meininkiä Moilasen, Huhtimon ja Strömstenin hahmoissa, sekä valtavasti ratkaisuvoimaa edellä mainittujen ja monien muiden muodossa.

Maalissa on valtakunnan tämän hetken ykköstorjuja (?) Jani Naumanen, joten paketti on kasassa kuin joulupukilla. Valmentajana Petteri Bergman on monessa liemessä keitetty, nuoresta iästään huolimatta erittäin kokenut valmentaja, joka on saanut opetella playoffpelejä aivan tarpeeksi vieden joukkueensa tänä vuonna päätylankkuun asti.

Nokian Krp haistelee ensimmäistä kertaa pudotuspelejä, eikä vähiten pistepörssin voittaneen Henri Johanssonin ansiosta. Taustatukea hyökkäykseen antavat juonikkaat Veli-Matti Hynynen, aina urheilullinen Tommi Merto. Kapteeni Rantalalta ja Jarkko Lakaselta on myös syytä odottaa tehoja. Kysymysmerkki on runkosarjan hieman heikommin pelannut, ja ilmeisesti loukkaantumisista kärsinyt Lasse Salminen. Puolustuksen ykköshahmo on Niko Nordlund, joka tarvittaessa pelaa 40 minuuttia ottelua kohden.

Maalivahti Pasi Järvinen on katsoman kortti ns. isoissa peleissä, eikä miestä voi hyvänäkään päivänä verrata Naumaseen, vaikka palloja toki kiinni saakin. Valmennuksessa on velmu mies Mika Myllyniemi, joka varmasti repii porukasta kaiken sen irti mitä revittävissä on. Näin on pakko olla, jos mies on saanut Johanssoninkin puolustamaan.

Vastauksia kysymyksiin jakelivat Krp:n puolelta Henri Johansson ja Erästä Petteri Bergman. Ensin on vuorossa Henri.

1. Aiotko voittaa myös pleijareiden pistepörssin?
2. Kuinka suuret minuutit vedät ottelua kohden loukkaantumisten kanssa painivassa Nokian joukkueessa?
3. Vastaan tuli runkosarjan voittaja Erä. Uskotko Nokian menevän jatkoon otteluparista? Millä otteluvoitoilla?

1. Toivottavasti! Sehän tarkottaisi luultavasti samalla myös sitä että me pelattaisiin finaalissa!

2. Pettynyt olen jos en pääse yli 45 minuuttia pelaamaan.. Pöllö “kanankoipi” Salminen on sen verran huonossa kunnossa että eihän sitä kentällä voi 15 minuuttia kauempaa ottelussa pitää..

3. Kovasti lähdetään isompaa kiusaamaan. Runkosarjan kahdessa kohtaamisessa meidän kaikki vedot meni Naumasen syliin, joten pieni tarkkuus paikkoihin ja pallo häkkiin niin vahvoilla ollaan. Me jatketaan 3-2 voitoin!

Ja sitten Petteri!

1. Vastassa Nokia, eikö edes pilaantunut juomavesi saanut miettimään toista vastustajaa?
2. Nokialla on loukkaantumishuolia, suostuisitko vastustajan pyynnöstä siihen, että pelit pelataan 3 vs 3?
3. Millä otteluvoitoin Erä etenee jatkoon/tippuu jatkosta?

1. Tottakai asiaa tarkasteltiin kaikista mahdollisista näkökulmista ja ennen kaikkea juomavesi puhutti paljon. Olemmekin ottaneet tämän huomioon minimoiden riskit ja tilanneet Helsingin Veden säiliöauton hallin pihaan vierasotteluiden ajaksi, josta löytyy aina niin raikasta ja virkistävää pääkaupunkimme putipuhdasta vettä.

2. Eiköhän sieltä löydy ihan hyvin se suht täysi rosteri lauantaiksi. Uskon tässä kohtaan pienoiseen nokialaiseen värikynään, vai pitäisikö puhua pikemminkin suurehkosta maalikanisterista?!

3. Tyyli vapaa, kunhan vain selvitämme tiemme jatkoon.

Kiitos miehille, ja onnea tuleviin koitoksiin.

Jatkuvaa Syöttöä veikkaa: Erä jatkoon 3-0

Perjantain odotetuin tapahtuma lienee suomalaisen penkkiurheilijan silmin olympiajääkiekon välierä Suomi - USA. Salibandyliigassa tämä samainen päivä on myös erittäin merkittävä. Kiinnostuksen kohteena on tottakai playoffeihin selviävät joukkueet, mutta itselleni henkilökohtaisesti tietenkin NST:n kohtalo.

Homma on raadollista, mutta säännöt selkeät. Voitolla karsintoihin. Käytännössä pisteitä pitää saada viimeisestä pelistä yhtä paljon tai enemmän kuin Luistinseura Oulusta.

On erittäin hyvä, että vastustajillakin on panosta pelissä. Josba pakoilee karsintapaikkaa, ja Happee haluaa tarrata kotietuun. Uskon ja toivon NST:n selviävän putoamispeikosta.

Entä jos ei selviä? Silloin näyttää erittäin huonolta Lappeenrannassa. Divariin tippuminen ei ole millekään liigajoukkueelle varsinainen lottovoitto, eikä sieltä mestaruuksia voiteta lähitulevaisuudessa, vaikka kuinka hurjat suunnitelmat olisi.

NST:n tapauksessa uskon mahdollisen putoamisen olevan kuolinisku kaupungin salibandylle. Ykkösseurana se kyllä pysyy, sillä Barbaarit tippuu kakkoseen. Kataja noussee samaan sarjaan, ja kun PoNoVo on siellä jo valmiiksi, nähtäneen 2. divisioonassa kolme joukkuetta Lappeenrannasta. Uskallan tosin veikata, että Barbaarien taru on ohi.

Mutta. Jos NST:lle kävisi niin kutsuttu pahin mahdollinen, olen melko varma, että palapelin palaset leviävät kuin kuuluisat Jokisen eväät. En jaksa uskoa, että ns. vanhan kaartin pelurit, kuten Aapro, Vainikainen ja Kosonen jaksavat tahkota divaria. Työ- ja opiskelukuviot saattavat ajaa siinä vaiheessa edelle, ja jotkin liigaseurat saattavat olla miesten palveluksista kiinnostuneita?

Kytösalmi on seuralla töissä, joten mies jäänee talkoisiin? Nimet Heikkinen, Kokkonen ja Louhelainen viedään varmasti muille maille. Kokkosen kohdalla tosin loukkaantumiset saattavat olla uhkana jopa koko uralle. En jaksa myöskään uskoa, että Timo Kupsanen jatkaa puolustuslinjoissa.

Valmentaja Jarkko Rantala keskittynee siinä vaiheessa nuorten miesten kehittämiseen maajoukkueen parissa.

NST:n junnutuotanto pystyy toki joukkueen pitämään divarin kärjen mukana. Kauden jälkeen pelaajaruletti käy sellaisena myös pienessä Lappeenrannassa, että iskukykyinen ryhmä saataneen kasaan. Nämä ovat vain veikkailuja, ja voin olla pahastikin väärässä. Sellainen tunne vain on.

Luulen, että suurin muuttoliike käy 2. divisioonan Katajaan, tai 3. divisioonaan karsivaan Heartbreakersiin.

Mutta, hoidetaan Josba pois alta. Sen jälkeen Loviisa tai Pori, ja ensi kauteen uusilla kujeilla. Siihen minä uskon, ja tiedän joukkueen uskovan myös. Ja miksi eivät uskoisi, ei se peli huonolta näyttänyt OLS:iakaan vastaan. Sattui vaan olemaan jälleen kerran sitä paskaa tuuria vähän enemmän kuin vastustajalla. Maalit ratkaisevat.

Huhupuheet ovat aina huhupuheita. Nyt kuulin kuitenkin jotain, jonka voin allekirjoittaa melkein varmaksi. Kyseessä ovat mahdolliset sääntökokeilut, jotka vihreää valoa saadessaan laitettaisiin käytäntöön ensi kauden Suomen Cupissa.

Jos oli vaihtoaitiofarssi pelaajia kuohauttavaa, toivon todella, että tätä asiaa kysytään pelaajilta ennen kuin mitään tehdään, jos se todella pitää paikkansa.  Avokatsomo keräsi nopeasti nimiä adressiin vaihtoaitiosäännön poiston puolesta, ja hyvä niin!

Kyseessä on kolme sääntökokeilua, joista ensimmäinen olisi “Puolen kentän sääntö”, eli sama kuin koripallossa. Tarkoittaa siis, että hyökkäävä joukkue pelattuaan pallon yli puolen kentän, ei saa pelata sitä enää omalle kenttäpuoliskolle.

Toisena ehkä vieläkin huikeampi, sääntö hyökkäyksiin lähtemiseen, jonka mukaan hyökkäävällä joukkueella on 10 sekuntia aikaa pelata pallo yli puolen kentän. Ajanottajana olisi tuomari.

Kolmas sääntö on sellainen, ettei pallollinen joukkue saa pelata palloa omassa päässä maaliviivan taakse, jos on ylittänyt sen jo kerran.

Viimeisellä säännöllä haetaan varmasti samaa, kuin aikanaan poistetulla “maalivahdille syöttö”-säännöllä. Äkkiseltään ajateltuna tuo viimeinen sääntö voisi toimiakin, mutta entä tuo kaksi ensimmäistä?

Salibandyyn kuuluu mielestäni pelin jäädyttäminen. Johtoasemassa fiksu joukkue osaa liikuttaa palloa niin, että se rikkoo vastustajan karvauksen, jolloin tilaa tulee ja peliin tulee vauhtia. Kymmenen sekunnin säännöllä pallo pitäisi viedä väkisin toiselle kenttäpuoliskolle. Varmasti saataisiin hurlumheita kehiin. Taululla lopputulos 17 - 14 ja kaikilla on niin mukavaa. Varsinkin katsojilla.

Puolen kentän sääntö olisi taas typerää apinointia koripallosta. Siinäkin on juuri tuo hurlumhein vaara, kun pyöritys ei ihan onnistukkaan ja pallo lipsahtaa yli. Koripallossa homma vielä toimii, mutta hei, kyseessä on kaksi aivan eri lajia!

Salibandy on nykyisellään jo vauhdikasta, ja siinä tehdään maaleja aivan tarpeeksi. En tiedä olenko väärässä, jos sanon, että maalimäärät ovat tällä kaudella jopa hieman pudonneet? Mitään tajuttomia karkeloita ei ole nähty kuin harvoja. Olen täysin varma, että yleisö nauttii tiukasta 4-3 päättyneestä ottelusta enemmän kuin pelistä, joka päättyy 12-10.

Ainakin itsestäni oli kiva seurata televisiosta Erän ja SPV:n kamppailua, jossa tilanteita oli, mutta hyvät maalivahdit ja puolustus, osiltaan myös hyökkääjien tuhlailu pitivät maalimäärän kurissa.

Mitä näillä säännöillä oikeasti haetaan? Otetaan saman tien maassa peluu ja käsisyöttö sallituksi. Nähtäisiin huikeita heittäytymisiä ja nopeita avauksia laitaan kaverille! Siinä ehtii kymmenessä sekunnissa omasta päästä pois. Okei, kannustavathan nuo ehkä karvaamaan ja rohkeaan peliin, mutta…

Miten esimerkiksi kymmenen sekuntia määritellään siinä vaiheessa, kun on kova paine ja toinen joukkue yrittää liikuttaa palloa omista pois, mutta ei vain pääse. “Sorry, aika loppui”. Siinä meni hyvä vastaiskun paikka ja kulmavaparilla mennään?

Mikäli tämä pitää paikkansa, kerään osaltani tämän kirjoituksen keskustelupalstalle nimiä sen puolesta, että ainakaan kahta ensimmäistä ei missään nimessä yritettäisi. Voisihan tämä olla jännä kokeilu, mutta toimivatko nuo oikeasti? Ketä ne palvelevat? Kuka nämä on keksinyt???

Ihmetellen ja punaista valoa säännöille 1 ja 2 näyttäen,

Nimi nro 1: Tuomo Reponen

Tässä toinen juttu Helin hyvän päiväkirjan perään. Tuomareistahan itketään aina. Reponen itkee kentällä, ja itkee netissä vielä lisää. Raivostuttaahan se, mutta nyt on pakko. Koitan tarkkailla tilannetta niin objektiivisesti kuin suinkin kykenen, ja haluan esittää loppuun mielestäni aiheellisen kysymyksen, johon toivon kannanottoja ja erilaisia näkemyksiä.

Tapahtui niinä päivinä, että FBC Turku kohtasi Woodcuttersin. Kotijoukkue voitti ottelun selkeästi, mikä tietysti lämmitti mieltä. Pelin jälkeen tuomareiden juttusilla olivat niin “Woodiksen” kapteeni kuin se sama Reponen, joka aina itkee. Woodiksen kapteenin motiiveja en tiedä, ei vaikuttanut kovin tyytyväiseltä. Reponen halusi kysellä linjasta. Sitä ei nimittäin ollut.

Keskustelu alkoi rauhallisesti, ja tuomaripari ilmoitti olevansa tyytyväinen iltapuhteeseen, sillä peli oli todella haastava. Lisäksi he kertoivat, että pelaajien pitäisi ottaa enemmän vastuuta kentällä. Tokaisivatpa myös sen tosiasian, että tuomarin niskaan on helppo kaataa kaikki paska.

Kyllä. Olin heidän kanssaan samaa mieltä. Peli oli todella haastava. Kentällä hakattiin kaikkea mikä liikkui, ja sori vaan vaasalaiset, kun ette vauhdissa pysyneet, teitte sitä enemmän. Peli oli kauheaa sirkusta, missä vahingoitettiin vastustajaa täysin tarkoituksella. Poikkaria tuli selkään surutta kokoajan. Tuomarit löysivät erästä yhden jäähyn arvoisen rikkeen, ja mikä huvittavinta, he ilmoittivat erätauolla kapteeneille, että “ensi erään muuttuu sitten linja”.

En tiedä mikä oli linja, mihin sen piti muuttua, mutta ensimmäinen kontaktijäähy tuli kotijoukkueelle. No peli oli lähtenyt aivan käsistä, eikä jokaista tilannetta halua tähän lähteä erittelemään. Voin kyllä myöntää, jos rikotaan selkeästi, mutta omat jäähyt jäivät kaivelemaan. Varsinkin se viimeinen, jossa peliä on jälellä kymmenen sekuntia ja kaveri takoo maalin edessä meikäläistä maanrakoon. Tönäisin kerran takaisin ja käskin rauhoittumaan. Molemmat boksiin. Perusratkaisu, mutta siinä vaiheessa alkoi olla aika sama.

Viidentoista minuutin keskustelun lopussa tuomari otti pointin esille. Hän sanoi Woodcuttersin kapteenille heidän pelaavan vaarallista peliä ja jatkuvaa pikkusikaa, joten ei ihmettele, jos tuomarit ovat sitten olleet mukamas huonoja. Huvitti, sillä samaa asiaa yritin kertoa koko tuon keskustelun ajan. Ihmettelin suuresti, minkä takia hommalle ei voitu tehdä loppua heti alkuunsa, kun se kerran oli huomattu.

Okei. Sitten varsinainen pointti. Tuomari, joka alkoi juttelemaan minun kanssaan kertoi viheltäneensä liigaa ja kertoi, että salibandy on lastenkengissä. Keskustelun päätyttyä kehoitin vielä tekemään läksyt, johon sain vastauksen: “Samoin.”

Salibandy on lapsenkengissä. Kuitenkin liiga ja divaritasolla joukkueilla on lähes joka päivä yhteinen tapahtuma. Peli kehittyy huimaa vauhtia. Pelaajat haluavat viedä sitä eteenpäin. Lajissa, josta ei juuri korvauksia saa. Lajissa, jonka vuoksi uhrataan paljon aikaa perheen, ja jopa työnteon kustannuksella. Harjoitellaan ammattimaisesti. Videoita katsellaan ja pyritään tekemään asiat paremmin.

Kysymys: Tekevätkö tuomarit samoin? He uhraavat aikaansa lajille. Kyllä. Hieno asia. Oikeasti. He saavat kuitenkin jokaviikkoisesta parituntisesta 100-200 euron (korjatkaa jos olen väärässä) korvauksen tuomaripalkkioineen ja kilometrikorvauksineen. Kuinka moni tuomari kysyy pelin jälkeen joltakin, edes itseltään, mitä minä tein oikein? Mitä minä tein väärin? Kuinka moni tuomari käyttää aikaansa videoiden katseluun, jotta voi katsoa epäselviä tilanteita uudestaan, ja sitä kautta oppia? Monet pelaajat ovat sanoneet, että tuomaritaso on surkea. Ovatko pelaajat todella väärässä, vai onko pelaaja-tuomari-asetelma niin mustavalkoinen, että se vain pysyy?

Laji kehittyy hirvittävää vauhtia. Pysyvätkö tuomarit perässä? Tiedän kyllä, että erotuomaritarkkailijoiden asettaminen on resurssikysymys. Pelin jälkeen tunnetila on aina molemmilla osapuolilla korkealla, joten mitään kovin hedelmällistä keskustelua on usein vaikea saada aikaan. Olisi kuitenkin hienoa, jos virheitä pystyttäisiin etsimään ja myöntämään. Niinhän pelaajatkin tekevät. Vaihtopenkillä kuulee usein, “Sori, olipa tyhmä syöttö”...“Sori, en tajunnut lähteä liikkeelle” jne…

Ei tuomareiden tietenkään anteeksi tarvitse pyydellä kentällä. He ovat ihmisiä, ja tekevät virheitä. Nopea laji vaatii nopeaa reagointia, joten virheitä sattuu väistämättä. Siltikin. Kun niitä väistämättä tulee, ja olen sataprosenttisen varma, että he itsekin niitä tajuavat jälkeenpäin, minkä takia ei voi todeta, että “Sori, meni minun piikkiin.” Voin vannoa, että se vaikuttaa suhtautumiseen.

Mutta, tuo kehittämiskysymys! Kommentoikaa! Pelaajat ja tuomarit! Olenko ihan hakoteillä, vai onko tuossa kehittymiskysymyksessä ideaa ja mietittävää?

Tauot pidetty ja pistetään pari juttua kerralla eetteriin. Riittääpäähän hetkeksi lukemista. Ensimmäisenä liigapelaaja Heli Suoreijuksen päiväkirja viikolta, joka huipentui Suomen Cupin voittojuhliin. Tällainen oli Helin viikko. Katselkaa, ihmetelkää ja kommentoikaa.

Kellon soidessa aamulla kello neljä, voitte vain kuvitella mikä sana oli ensimmäisenä mielessä. No, ammatinvalinta kysymys, mut kyl mie ihan diggaan ;) Levoton yö takana, kroppa, ja varmasti vähän mielikin kävi vielä kierroksilla viikonloppuisten pelien johdosta. Weekendin saldo Tampereen tourneelta oli voitto ja tappio, ei aivan mitä lähdettiin hakemaan, joten parannettavaa jäi tälle viikolle. Spekulaatiot sikseen ja töihin!
Hedelmät ja vihannekset löytävät hyvin paikkansa S-marketin hyllylle vaikka pienen pientä ”koomaa” onkin havaittavissa. Maanantai on kyl viikon inhokkipäivä, mut onneksi eri mukavat työkamut tekee päivästä mukavan ja hommat hoituu.
Päivän treeninä on omatoiminen verryttely, joten suuntaan päikkäreiden jälkeen urheilutalon puntille polkemaan kuntopyörää.  13 kilsaa ja päälle pieni piristävä kuntopiiri ja päivän ”työt” on pulkassa. Ei se niin paha päivä ollutkaan, loppujen lopuksi.  Aivan salibandyton päivästä ei kuitenkaan tullut. Päivän päättää urheilukanavan tarjoama SPV:n ja Erän matsi, joka olikin ihan hyvää viihdettä.

Nukuin kuin tukki. Kello herätti samaan aikaan kuin eilen. Aikainen lintu madon syön, vaikkei näillä pakkasilla paljon matoja ole tarjolla. Tuttu Hevi osasto odottaa ja saan työskennellä yksin ensimmäisen tunnin, onpa rauhallista. Moni varmaan kauhistelee aikaisia aamuherätyksiä, mutta miulle tämä käy erittäin hyvin, pääsee aikaisin kotiin ja päivisin ehtii tehdä muutakin kuin vain töitä ja heti perään treenit. Päivätyötä tein kaksi vuotta ja kun neljän viiden aikaan pääsee kotiin ja treenit alkaa kuudelta niin ei siinä paljoa muuta ehdi. Nyt ehtii vaikka mitä töiden jälkeen, vaikka mennä moikkaa kummityttöä, jonne suuntaankin heti töistä suoraan. Kotiin palattua otin pienet päikkärit, jonka jälkeen rentouduin eilisen 24:n parissa. Iltapäivä kului loikoillessa kotona ja sainhan mie Dan Brownin uusimman kirjankin luettua loppuun.  Tammialeista tuli kasattua itselleen taas hieman luettavaa ja tartunkin oitis uuden opuksen kimppuun.
Illan treeneissä oli teemana avauspeli jota sitten taottiinkin mein päähän välillä rautalangasta vääntäen. Välillä joutuu niinkin tekemään, kun ajatus ei aivan natsaa. Itselle treenit tuntuivat astetta raskaammilta, tuntui, että sekä kroppa että pää on yhtä jumissa. Sellaisessa olotilassa sitten helposti hermostuu itselleen ja raipalla on käyttöä, mikään suoritus ei meinaa tyydyttää. Mutta jospa sinne jotain jäikin. Päälle vielä lyhyt puntti ja this girl is done, so done. Saunaan, ruokaa ja unta palloon. 

Aamulla saa nukkua tunnin pitempään, jei! Herään pirteänä pirteään pakkaspäivään. Kropassa alkaa pikkuhiljaa tuntua, että vapaapäivä tekisi jo hyvää, no tässä tapauksessa hyvää saa odottaa aina ensi viikkoon. Mut kyllä mie jaksan. Ajatukset alkavat enemmän ja enemmän harhailla ensi viikonlopun Suomen cupin lopputurnaukseen. Yksi kauden päätähtäimistä on käsillä ja itse ainakin pyrin asiat tekemään niin hyvin, että olen paremmassa iskussa kuin viime viikolla. Eilisen pääjumi treenin jälkeen päätän korjata tilanteen tän päiväisissä.
Päiväunien jälkeen kävin iltapäivä leffassa kattomassa Jos Rakastat musikaalin. Tykkäsin kyllä, osaispa laulaa. ”Sketsiosuudet” osu ja uppos välillä aika mukavasti :). Illan päätteeksi pidin lupaukseni ja treenit sujuivat jo paremmin. Aivot narikassa ja jalat liikkeelle, joskus se ei tarvitse kuin sen.

Normi päivä töissä. Töiden jälkeen suuntasin välittömästi hierojalle ja tulipa taas tarpeeseen! Jalat tuntuivat normaalia kipeimmiltä, lienee syy uusissa tukipohjallisista, sillä miehän nyt venyttelen ihan joka ikinen päivä. No okei, ainakin melkein, yritän ainakin!
Illalla käyn taas leffassa, tällä kertaa Avatar 3D:nä, ihan huikee, tai ainakin mie tykkäsin. Kivasti rentouttavaa tekemistä ja saa hetkeksi muuta ajateltavaa ennen hektistä viikonloppua.

Viikon viimeinen työpäivä meni nopeasti ja hieman levottomissa merkeissä, hyvällä tavalla levottomissa. Pääsin kotiin jo yhdeltätoista joten ajattelin yllättää nuorimman kummityttöni ja mennä kylään. Siellä vierähti tunti jos toinenkin legoja rakentaessa ja Wii:tä pelatessa. Iltapäivän kruunasi äidin tekemä lounas, lihapullat ja muusi, nami. Illansuussa palattuani kotiin tajusin peliasun olevan likapyykissä vielä edelliseltä pelireissulta, jep. Eiku pyykit koneeseen ja sen jälkeen treeneihin.
Treenit aloitettiin palaverilla, jossa käytiin tulevaa SB Naantalin peliä läpi. Valmentajat painottivat pallotempoa, liikettä ja kärsivällisyyttä. Valmistavat treenit olivat lyhyet ja terävät, juuri sopivat. Ei malttaisi enää odottaa viikonloppua, odottaminen on aina ärsyttävintä.

Heräsin aikaisin, pari tuntia ennen lähtöä Porvooseen Suomen cupin loppuhuipennukseen. Olin jälleen kerran jättänyt pakkaamisen aamuun, mutta ei siinä kauan mennyt kun tiesi mitä pakkasi. Halusin syödä rauhassa aamupalan ja piti vielä käydä hakemassa uusi kapteenin nauha Urheilu Koskimiehestä, edellisen mennessä rikki. Pientä jännityksen poikasta tuntui mahanpohjassa jo heti aamusta. Olo oli rento mutta keskittynyt. Bussimatka meni lukiessa ja Ice Age 3:sta katsoessa, huippu!
Välieräottelu SB Naantalia vastaan päättyi 0-9. Heti ottelun jälkeen joukkueesta näki, että katseet oli jo suunnattu huomiseen loppuotteluun. Kävimme syömässä viereisessä Kokonhallissa ja tulimme yhdessä katsomaan toista välieräottelua Tiikerit – PPS, jonka Porvoo voitti kotiyleisön riemuksi. Sehän sopi paremmin kuin hyvin, huomisesta tulee varmasti hyvä peli.
Ottelun jälkeen suuntasimme Emäsalon Seikkailulaaksoon jossa yövyimme. Hintaan sisältyi myös 6 henkinen polttariporukka mutta heistä ei meille haittaa ollut, taidettiin olla me jotka enemmän meteliä pitivät ;) Iltaverryttelynä olimme Hanskin kanssa suunnitelleet pienet joukkuekisailut normaalin verryttelyjuoksun sijaan. Reippaan ulkoilun jälkeen pulahdimme lämpimään paljuun ja saunoimme, kyllä voittaa hotelli olot mennen tullen! Paljon puhuttiin tulevasta loppuottelusta, kaikkia alkoi jo kovasti jännittää. Illan päätteeksi vielä yhteinen iltapala ja palaveri ja lauantaipäivä alkoi olla pulkassa.

Aamulla heräsin ennen kellon soittoa, vaikka kuin olin vannonut illalla nukkuvani ysiin asti. Sääherra oli muistanut meitä lumisateella ja aamukävelystä ei meinannut tulla mitään, no käveltiin sitten pitkin polkuja edes takaisin, kunhan vähän heräsi. Itseä alkoi jännittää entisestään, toivoin, että peli alkaisi jo, mutta iltapeli mikä iltapeli, pitäisi vaan malttaa odottaa. Onneksi meillä oli aamutreenit ja sen jälkeen lounas Kokonhallilla niin ehdi ihan mökkihöperöksi muuttua pitkän ja odottavan päivän aikana. Jobin postia aamutreeneistä tuli kun Roson eli Elina Sinisalon nilkka muljahti pahasti. Se oli paha takaisku niin joukkueelle kuin Rosolle itselleenkin. Miksi juuri tänä kyseisenä päivänä.
Treenien ja lounaan jälkeen ehdittiin vielä hyvin levätä ja pakata tavarat ennen siirtymistä Aurora halliin.  Ottelun lähestyessä jännitys kasvoi entisestään, mutta silti oli hyvin rauhallinen ja keskittynyt olo. Joukkueesta huokui halu voittaa ja näyttää, että vähän vaikeamman jakson jälkeen pystytään jälleen nousemaan sille omalle tasolle mihin tämä joukkue parhaillaan pystyy.
Ja ei voi kuin todeta sen tapahtuneen. PSS kaatui finaalissa upeasti 6-1! Ja kuinka upean ottelun me joukkueena pelasimmekaan, ei voi kuin olla kapteenina ylpeä koko porukasta! Tänään toimi oikeastaan kaikki ja yksi kauden päätavoite oli saavutettu, tunne oli mahtava! Ei sitä oikein voi eikä edes viitsi yrittääkään vähätellä. ”Tyttö” matkusti ei-niin-hiljaisessa bussissa kotiin Lappeenrantaan, ja joukkueen riemu kuului varmaan seinien läpi hirville asti :) Täydellisen illan kruunasi esimiehen antama vapaapäivä seuraavaksi päiväksi. Kiitos :)
Voittajan on helppo hymyillä. Mutta työnteko jatkuu. Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin päätän viikkoraporttini tähän. Kiitos ja anteeksi.