Salibandyliigan uudet tilastot ovat hieno juttu. Noin tarkat merkinnät ovat sitä pientä uudistumista kohti ammattimaisempaa toimintaa, ja tilastoniilot saavat hyvää faktaa. NST - SPV peliä katsellessani kiinnitin huomiota tuomareiden epätasaiseen linjaan. Miehet soittelivat aivan eri bändeissä ja nuotitkin olivat vaihtuneet.

Monestihan tuomari ei välttämättä voi olla varma, mikä rike on kyseessä. Koovee - Happee pelin tilastoja katsellessani huomasin kuitenkin, että kakkosen voi antaa tietystä rikkeestä vähän laajemmallakin skaalalla. Vai mitä sanotte tästä?

16:55 2min HANNELIUS Lauri Koovee TAKLAAMINEN, KAATAMINEN TAI KAMPPAAMINEN

Siinä voi reteesti mennä tuomarikin pöydälle: “Joo kakkonen tosta. Pistä taklaaminen, kaataminen tai kamppaaminen. En oo ihan varma mitä siinä tapahtu, mutta mies oli maissa, joten joku noista sen täytyy olla.”

Siinä jää valtavasti tulkinnan varaa, kun yhden rikkeen voi kuitata kolmella eri syyllä. Kuulutettiinkohan rike samalla tavalla, kuin mitä se on pöytäkirjassa?

Tiesivätköhän Lappeenrannassa olleet tuomarit, että pelkkä rike riittää, kunhan laittaa syyn sinnepäin.

Kulunut vitsi, eikä edes oma keksimäni, mutta laitetaan kuitenkin.

Lassi Tuovi, LRNMKY ja BB-Nino. Vai miten se oli?

Vaikka Lappeenrannan urheilutalolla pitää välillä olla “puoluettomana toimittajana” liikenteessä, ei tunteelle, joka tulee kotijoukkueen ahdingosta voi mitään. Tänäänkin tuntui, kuin olisi itse hävinnyt pelin, sen verran sydän sykkii sinivalkoiselle ryhmälle.

Katsomossa ovat aina parhaat asiantuntijat, kuten myös idioottimaisimmat kommentoijat. Tällä kaudella on kuultu yhtä sun toista “asiantuntevaa”, mutta kirkkaalle kärkipaikalle pääsee erään pelaajan toinen vanhempi. Pelaajan nimi olkoon Eino Grön.

Käytävällä seistessään saa aina jutella ihmiselle jos toiselle, ja spekuloida miksi kulkee ja miksi ei. Peli oli toisella erätauolla 1-7 vierasjoukkueelle. Kotijoukkueen kannattajia luonnollisesti suututti. Meikäläistä ehkä jopa normifania enemmän. Kun tilannetta harmiteltiin pienessä porukassa, Eino Gröniä maailmaan auttamassa ollut henkilö otti kantaa keskusteluun seuraavasti: “No joo, mutta onneksi meidän Einolle ei ole tullut miinuksia. Siis ei ole ollut kentällä kun vastustaja on tehnyt maalin”.

Joo. Onneksi. Mikä ilo. Olisin voinut tuosta hyvästä suositella mustan huumorin täydellisesti hallitsevaa stand up-koomikkoa erätaukoviihdyttäjäksi sen Thai-tanssiryhmän tilalle, jonka roudausta siniselle matolle en vieläkään ymmärrä. Upea kulttuurijuttu, mutta paikka ehkä hieman väärä.

Vaihtoehtoisesti olisin voinut hakea kahviosta kahvit ja kaataa ne vahingossa tämän kommentin laukojan syliin. Sen verran kaiveli. Olen aina ihmetellyt vanhempia, joille joukkueen voitto on ihan sama, kunhan MEIDÄN POIKA vaan pärjää. Joukkuepelihän siinä on kyseessä. Miinukset ja plussat eivät sarjataulukossa näy. Mikä farssi. Hävetään yhdessä, jos luet tämän. Joohan?

NST tunnetaan loistavana kasvattajaseurana, josta joka vuosi viedään kovia pelimiehiä muihin liigaseuroihin. Nyt takkinsa käänsi Matti Taurama, joka jätti äidin lihapadat Saimaanharjun perukoille ja suuntasi rahan perässä Seinäjoen peliveljiin. Huomenna mies tekee paluun Lappeenrantaan SPV:n paidassa. Kyselin hieman kuulumisia tältä nopeat jalat omaavalta mieheltä.

Morjens Mane!, Ois pienen haastattelun aika. Ootko valmiina?

- Moro. Mihin se tulee? Meneekö kauan? Oon just lähössä lenkille.

Ei kauan. Miltä tuntuu palata vanhaan kotihalliin pelaamaan?

- Onhan se hienoa pelata siellä ekaa kertaa näin vierasjoukkueen paidassa. Tämän pelin katsoin ensimmäisenä, kun liigan otteluohjelma julkistettiin.

Joo. Miksi ylipäätään lähdit Seinäjoelle?

- Tuli hyvä mahollisuus ja uus pelillinen haaste. Koulunkin kun sain järjestettyä niin se sinetöi homman. Ei ole kaduttanut yhtään.

Jep, kuinka iso osuus setelitukulla oli?

- Jos rahan takia haluaisi pelata niin olisi pitänyt valita joku toinen laji…

Niin just, kumman puolta oot huomisen matsissa?

- SPV:n. Uskon tiukan pelin tulevan.

Valehteletko?

- Hahaha. En valehtele. Ainakaan paljon.

En usko. Uskotko ottavasi pakki-pakkia Turusen kanssa vanhasta muistista?

- No, jos sillein sattuu lipsahtamaan, niin toivottavasti Turunen laittaa kanssa vanhasta muistista takas.

Toivotaan. Tai sitten ei. Kerroit minulle aikaisemmin kantavasi Korkeasaarta selässäsi. Eikö normi apina riitä?

- Normaalisti sellainen kurkkii aina olan yli, mutta nyt on kyllä huomattavasti isompi orkesteri selässä kun ei osu niin millään.

Okei. Entäs jos pääset huomenna jatkoajan viimeisillä sekunneilla läpi. Karistatko apinan vai kompastut tahallaan ja annat vanhalle joukkueelle avauspisteet?

- Jos mie poljen läpi niin sitten on kyllä tapahtunut jotai outoa. Jos näin kävisi, niin kyllä koitettais karistaa.

Oletko tosiaan niin julma?

- Koitatko näillä kysymyksillä saada todistusaineistoa mahdollisii sopupelisyytöksiin?

En suinkaan. Onko syytä epäillä sellaisia?

- Ei tietenkään. Toivon toki NST:n saavan pisteitä kaikkia muita, kuin meitä vastaan.

Selvä se. Teemaan liittyen, paljon laittaisit tulosvetoon tulokseksi?

- Tiukka peli varmasti tulossa, kuten näiden joukkueiden välillä on aina ollut… 4-6.

Voi mahoton. Sitten viimeiseksi, mikä on Tauraman maalinteon kerroin?

- Sen verran iso, että kannattaa pelata. 100-150 ainakin.

Okei, eurolla kiinni. Kiitos haastattelusta!

- Kiitos!

Vielä viime kaudella “Mane” Taurama karisteli apinoita SPV:n kustannuksella. Lappeenrannassa toivotaan miehen pistävän vanhasta muistista palloa punapaitaisten reppuun. Kuvan otti Isä-Taurama, Markku nimeltään.

Olen noin 10 vuoden salibandyurani aikana joutunut miettimään useaan otteeseen, miten toimia missäkin tilanteessa kentällä ja kuinka kehittyä. Olen myös vuosien varrella havainnut omat vahvuuteni ja heikkouteni kentällä. Jos vahvuudeksi voi laskea pelisilmän ja syöttötaidon, löytyy heikkouksia iso liuta. Viime aikoina olen käynyt kohottomassa kuntoani tutussa joukkueessa. Tutut kaverit tuntevat minut, minä tunnen heidät. He tietävät miten pelaan, ja päinvastoin.

Yksi asia kuitenkin jaksaa aina yllättää ja naurattaa. Se on laukaukseni. Asiaa pohdittuani totesin, että laukaukseni on melkein täysin verrattavissa pieruun.

Yhtäläisyyksiä löytyy monia. Molemmat tapahtumat, sekä laukaukseni että pieru, tulevat usein aivan yllättäen. Kumpikin on usein ilmoille lähtiessään täysin vaaraton, vain hentoa suhinaa päästävä muutaman sekunnin tapahtuma.

Jälkiseurauksetkin tunnetaan. Mitään asioita edistävää niillä harvemmin saadaan aikaan. Pierun haju aiheuttaa paheksuntaa, kuten myös laukaukseni osoite ja kovuus. Lisäksi ne ovat kummatkin täysin arkipäiväisiä asioita. Jokainen Lappeenrannan salibandykentillä pyörivä, ja samassa joukkueessa pelannut on nähnyt laukaukseni, sekä myöskin oletettavasti kuullut ja haistanut pierun.

Hiuksen hienoa eroa niissä myös on. Jos, ja kun en lauo hyvästä paikasta, valmentaja saattaa kehottaa kokeilemaan edes joskus. Pierujen kohdalla on harvoin näin. Tosin tarpeeksi kauan kun ampuu, voi molemmilla saada näkyvää tulosta aikaan.

Henkilökohtaisella tasolla tilanteissa, joissa on monia ihmisiä, sekä pierua että laukausta saa hävetä. Pahimmassa skenaariossa joutuu jopa selittämään, miksi niin tai näin tapahtui.

Kaikesta huolimatta, kumpikin tapahtuma on taattua huumoria lähes kerrasta toiseen. Porukka nauraa niille.

Eilisen kirjoituksen jälkeen huomasi taas pienen manauksen voiman. Krp:n miinaan menoa vatvottiin, ja mitä tapahtuikaan iltasella? Kännykkäihme kyykytti mestarisuosikki Classicia 12-4. Aika erikoista.

Olen huomannut tämän tietysti aikaisemminkin, sillä olenhan hehkuttanut HIFK:n mestaruutta viime kaudella muutamaan otteeseen, mutta mokomat menivätkin sarjatasoa alaspäin.

Samalla kaavalla on odotettavissa lähiviikkoina:

Trackers hyytyy ja joukkueelle tulee tappioputki. Haki nousee taistelemaan kärkisijoista, ja mitähän vielä. Veikkaaminen ja spekulointi on kyllä erikoista puuhaa. Vaikeaakin se on. Sen on saanut huomata työpaikkamme pyörittämässä veikkausvihje-juttusarjassa, jossa pelaamme 10 eurolla viikossa pitkävetoa. Kassa näyttää kuuden viikon jälkeen miinusta 60 euron verran.

Joka viikko on rivi uus, ja se kuuluisa fiilis: “Nyt osuu”. Ja sehän on yhtä varmaa, kun meikäläisen osuminen salibandykentällä. Todella harvinaista. Tosin silloin niistä osaa nauttia ihan eri tavalla. Näinköhän Kapanen muuten jaksaa enää edes tuulettaa maalejaan? Tuskin ainakaan loppukaudesta, jos Mummon laskema 95 tulee täyteen. Kaikkeen tottuu, jopa kyllästyy. Vai kasvaako nälkä syödessä ja tavoitellaan sataa maalia? Siinäpä kysymys. Itse tiedän vain sen, että syödessä se nälkä yleensä lähtee. Ainakin meikäläisellä.

Salibandyliiga on lähtenyt käyntiin, ja puheet tasaisesta liigasta eivät olet jääneet vain puheiksi. Meikäläisen veikkausten perusteella ainakin se Nokian KRP:n miina toimi. Joukkue on kolmanneksi viimeisenä. Parempaa voisi odottaa kovia satsauksia tehneeltä porukalta. Alkukauden otteluohjelma ei ole kuitenkaan ollut se pahin mahdollinen.

NST:n alku harmittaa. Meinasivat ottaa pisteen SSV:ltä, jopa kaksikin, mutta tuliaisina oli vain kokemus. Nyt änärikierros vieraissa on vedetty ja kotikaukalo kutsuu. Keskiviikkona sinnekin jo avauspisteet ja kohti kirkkaampaa tulevaisuutta.

Alkukauden suurimmat yllättäjät ovat olleet mielestäni TPS ja Trackers. Pohdin tuossa, että avainpelaajien lähdöt heikensi minun silmissäni joukkueita radikaalisti. Hyvin ovat todistaneet, että pelit pelataan kentällä. Nimilistat ovat vain toimitsijoita varten. Periaatteessa kyse on samasta asiasta, jota olen ihmetellyt NST:n kohdalla. Miksi aina rankataan viimeiseksi, kun itse tietää, että potentiaalia löytyy. Ehkä sama pätee myös Turussa ja Hämeenlinnassa. Paikkakuntalaiset ja ennen kaikkea joukkue itse tietävät, ettei mitään ole vielä hävitty ja joukkue on iskukykyinen. Nyt ne ovat neljän pelin jälkeen todistaneet sen muillekin.

TPS toki on “vasta” sijalla kahdeksan, mutta silti alku on ollut mielestäni plussamerkkinen. Ei vähiten hienon 6-1 voiton takia, jonka turun poijjaat nappasivat SSV:stä. Classicin heikkoa alku osasin vähän aavistaakin, mutta SSV:n kaksi tappiota jo tässä vaiheessa pistivät ihmettelemään. Mutta kaiken takana on nainen, tai ainakin hieno työ monissa eri seuroissa. Mahdollisuudet ovat joka suunnassa. Hyviltä aloittajilta ei pidä ottaa mitään pois, vaan antaa kunniaa sinne, minne se kuuluu.

AC Haki on ollut täysin omalla paikallaan. Tippunee divariin. Toivottavasti eivät sisuunnu tästä väitteestä niin, että keskiviikkona voittavat. Tuskin tosin edes lukevat tätä. Kuulin nimittäin hevosmiehen tietotoimistosta, että jotkin pelaajat (ei Hakin) eivät “todellakaan lue Mihan blogia, koska se äijä on täys kulli”. Otin kohteliaisuutena. Olen onnistunut joskus jossakin tilanteessa.

Muistan kun pelasin ensimmäistä kertaa super nintendolla NHL 93 peliä. Paikkana oli nykyään HPK:n liigajoukkueessa vaikuttavan Janne Kolehmaisen silloinen koti ja tapahtumana miehen syntymäpäivät. Siitä lähti kiinnostukseni kyseistä kiekkopeliä kohtaan, ja se jatkui aina 2000-luvulle asti. Uusin päivitys oli hankittava hinnalla millä hyvänsä. Vuosiin mahtui katkeria kaksinkamppailuja kavereideni kanssa.

Jossain vaiheessa ”änärin” pelaaminen jäi hieman takaa-alalle, mutta hankittuani XBoxin alkoi taas tapahtua. NHL 07 tuli boxin mukana, ja pian oli ostettava 09. Eilen kävin ostamassa version numeroltaan 10. Monet vanhemmat ihmettelevät miten aikuiset miehet pelailevat noita pelejä. Voin kertoa. Ne ovat yksinkertaisesti niin siistejä. Iso osa kavereistani harrastaa aivan samaa toimintaa. Onkohan tämä nyt sitä nykyaikaa, kun penskat vaan pelailevat. No omalta osaltani voin sentään poistua tuosta joukosta pää pystyssä, sillä tuleehan sitä liikuttua.

Ja muuten, se NHL 10. Se on aivan törkeän hyvä. Ja koukuttava. Suosittelen!

Oikein hyvää maanantaita, viikon parasta päivää, arvoisat lukijat. Viikko alkoi sikäli iloisissa merkeissä, että jo useamman kerran syksyn aikana olen joutunut klassisen pilan kohteeksi. Aamulla töihin lähtiessä huomaa, että keli on pilvinen, mutta ei sada. Sade kuitenkin yllättää noin kolmen minuutin päästä, kun jalat on saanut liikkeelle. Tuuri on paskaa kuin Aku Ankalla, ja töihin painaa pöksyt märkinä, onneksi itsestään riippumattomista syistä. Mahtava startti viikolle.

Viikonloppuna alkoi Salibandyliiga. Eilen testasin liigan uuden tulospalvelun, hyvin näytti pelaavan, paitsi, että numerot olivat vähän väärinpäin Koovee - NST pelissä. Harmillista, mutta kausihan on pitkä. Koska nelosdivarijoukkueella on vain kerran viikossa treenit, ja yksi puulaakipeli, olin stunttimiehen hommissa torstaina NST:n treeneissä. Ja kyllä, polte päästä jo pelaamaan “tosipelejä” oli valtava. Ehdottelin “Jakelle”, tarvittaisiinko stuntteja myös sunnuntaina. Kieltämättä mieli tekisi takaisin, mutta sitä osasi odottaa jo aikaisemmin. No onhan tässä pitkä syksy…

Mutta, mutta. Ensi viikonloppuna pääsee tämänkin herra näyttämään kaiken sen mitä näytettävää on. Nyt puhun pelkästään pelillisistä asioista, vaikka rankkarin ampuminen katsojan roolissa tai perisuomalainen viuhahdus olisi toki otsikoihin pääsevää. Arposen Antti kirjoittikin jo joukkueestamme NST:n blogiin. Siellä pohdittiin, nouseeko HB kakkosdivariin asti. Nimimerkki “Joutsenosta” totesi seuraavaa…

Tuskin riittää kavereilla moti kakkosdivariin asti. Alasarjoissa taso on nousemassa ja sarjanousu vuodesta toiseen hankalampaa. Vielä jos treenipaikkaakaan ei saa, niin ei noilla jätkillä sentään treenaamatta kakkoseen nousta! Kolmosessa voivat pelailla muutaman vuoden, sinne kyvyt riittävät varmaan hyvin. Kataja muuten nousee Seppälän johdolla ensi keväänä kakkosdivariin.

Sen verran kolahti, että on otettava kantaa. “Nuo jätkät” kyllä pitävät kunnostaan huolta viikottain, ja väittäisin, että esimerkiksi ketjulla Jussi Väänänen - Antti Karttunen - Matti Tiilikainen on sen verran lahjoja ja taitoa, jopa kuntoakin, että kolmosdivarissa pyörittelee vähemmälläkin treenaamisella. Ei ollut Barbaaritkaan sen kummempi porukka noustessaan kakkoseen. Siitä olen samaa mieltä, että Kataja voi hyvinkin nousta kakkosdivariin.

Mutta se on toistaiseksi vielä vain spekulaatiota, tässähän on tuleva 4. divarikausikin käsillä. Antin mainitsemasta yhteistyöstä Poden kanssa on sen verran faktatietoa, että kyseinen herra on luvannut 40 maalia puoleen kauteen, jos samassa ketjussa pelataan. Pitäisiköhän tuosta ottaa paineita?

Eilinen urheilutarjonta toi silmiin salibandyn nuorten SM-sarjan tuloksen: IC-Akatemia - KSS 37-6. Aika hiljaiseksi veti. Mietiskelin hetken, vetivätkö kuopiolaiset väärän käden mailoilla vai pitäiskö IC:n porukan vain lähteä suoraan kokeilemaan siipiään änäriin.

Eihän tuossa tuloksessa ole mitään järkeä. Kummallakaan joukkueella ei varmaankaan ollut kovinkaan hauskaa. Nuorten SM-sarjan tasaisuudesta on puhuttu jo vuosikaudet. Toki on hyvä, että salibandya levitetään Suomen joka kolkkaan, mutta kannattaisiko kuitenkin miettiä supistamista?

Omien kokemuksieni perusteella SM-sarjassa on vuosittain 8-10 joukkuetta, joilla on oikeasti mahdollisuus menestyä. Pienempien seurojen ongelmina on tietysti ikäluokkien vaihtuvuus, sillä usein saattaa löytyä se yksi huippuikäluokka, jolla on potentiaalia taistella “isoja” vastaan. Kun se tipahtaa pois, jälki voi olla melkoisen rumaa. Jatkuvuutta juniorituotannossa on ns. isoimmilla seuroilla. Sieltä paikkaajat löytyvät aina seuraavalle vuosille ja mahdollinen mitaliputki saa jatkoa.

Esimerkkejä löytyy. 1983 syntyneiden ikäluokassa SB Savo oli playoff-joukkue. Siellä pelasivat muun muassa Teemu Piispanen, Juhani Tuomainen ja Antti Kuronen. Nimet eivät varmaan hirveästi tarvitse esittelyjä. Kun tuo ikäluokka lähti pois, SB Savo löytyi sarjan häntäpäästä.

Viimeisellä junnukaudellani kahdeksan joukkueen playoffeihin pääsi PSS. Voitimme joukkueen Porvoossa 13-2, ja playoffeissa IC-Akatemia murjoi porvoolaiset ulos kahdessa ottelussa. Tulokset olivat 21-3 ja 13-7. Ei mitään järkeä.

Jos katsoo nuorten sarjataulukkoja taaksepäin, huomaa, että joka vuosi löytyy 1-2 joukkuetta molemmista lohkoista, joilla ei yksinkertaisesti ole mitään jakoja. Tässä ei pitäisi mielestäni miettiä pelkästään sitä, että kaikille annetaan mahdollisuus. Pitäisi miettiä koko lajin tulevaisuutta. Maksimissaan 12 joukkueen SM-sarja, ja kovat pelit ovat taattuja. Nuoret saavat kovia pelejä alle, ja kehittyvät paitsi taidollisesti, myös henkisellä puolella, kun joutuvat pelaamaan kokoajan tärkeistä sarjapisteistä.

En usko, että IC:n pojat Kuopioon lähtiessään juuri jännittelevät. Lyövät varmaan vetoa bussimatkalla, rikkoutuuko 40 maalin raja, tai kuka pystyy 15 tehopisteeseen. Olen aikaisemminkin kirjoittanut käsittämättömistä tuloksista nuorten SM-sarjasta. En tiedä, mitä mieltä junnujen SM:ssä valmentajina tai pelaajina mukana olevat ovat.

10-12 joukkueen sarjassa divariinkiin jää nälkäisiä porukoita muutama. Okei, siellä voi olla niitä, jotka mättävät joka pelissä tuon 20 maalia. Kolikolla on aina kaksi puolta, mutta ainakin heikommat joukkueet saavat tasaisia pelejä. Liigakarsinnoissa olisi sitten mahdollisuus. Tulevaisuuden liiga- ja maajoukkueet tulevat yksilöistä, ja parhaat yksilöt löytävät tiensä sinne ennemmin tai myöhemmin. Salibandy on lajina kasvanut kuitenkin niin paljon, että huipulle haluavat lähtevät opiskelemaan, tai muuttavat muuten vaan paikkakunnalle, josta löytyy liigajoukkue. Sitä kautta yksilö pääsee tasoaan vastaaviin peleihin.

Selkeästi huonoja joukkueita on turha SM-sarjassa pitää. En tiedä muista, mutta itse ainakin pohtisin vakavasti lajin lopettamista, jos joka pelistä tulisi 10-20 maalilla turpaan. Ainakin korpeaisi. Ja kovaa. Tuskin siinä vaiheessa miettii, että “kova harjoittelu tuo joskus tulosta”. Onnistumisilla on kuitenkin aina osansa motivaatioon. Tämä aihe lienee näitä ikuisuuskysymyksiä. En tiedä onko olemassa oikeaa tai väärää systeemiä. Kuitenkin vuosia läheltä seuranneena olen vakuuttunut, että 16 joukkueen SM-sarja on liian iso.

Menossa oleva viikko voidaan hyvällä omalla tunnolla ja tietysti hieman mainostaen ja lesoillen nimetä kansainväliseksi “Mihan viikoksi”, sillä tänään 22. päivä on lempinimeni isän Miha Rebojlin syntymäpäivä, ja jo heti lauantaina 26. päivä myös Miha Reposen syntymäpäivä! Jatkuvaa syöttöä onnittelee molempia Mihoja!

Koska spekulaatiot ovat täydessä käynnissä ja Pääkallobloggaajistakin Lasse Riitesuo ja Minna Hekanaho avasivat sanaisen arkkunsa ja veikkasivat omien sarjojensa lopputuloksia sarjataulukon muodossa. Pakkohan se on itsekin. Kumpaakaa sarjaa en edusta, ja 4. divarista ei ole mitään hajua, joten mennään miesten liigalla. Veikkaushan perustuu puhtaasti arvioon nähdyn ja kuullun perusteella. Mistään en mitään tiedä, mutta näin käy!

1. SSV
- Kaikesta huolimatta. Kukkola lähti, Kivilehto lähti. Pari suuren luokan tähteä ja pallon kanssa melko näppäriä. Huomio on kiinnittynyt siihen, ketä lähti, mutta itse katsoisin myös, että ketä jäi, ja ketä saatiin tilalle. Forsten, Tiitu, Manner, Järvinen, Järvi. Ihan kohtalaiset viisi maajoukkuetason hyökkääjää, jonka tulivoiman paikkansa pitävyydestä ei tarvitse varmaan väitöskirjaa vääntää. Edes Forstenin. Puolustukseen Kivilehtoa paikkaamaan Lehti ja Lax. Sitten löytyy vielä Ratsula, Toivonen ja Piispanen. Maalissa Henri The Great, eli Toivoniemi. Ei materiaali niin ratkaisevasti ole viime vuodesta muuttunut, etteikö runkosarjan voitto ja keväällä sitten varmasti myös Suomen mestaruus irtoaisi. Riittääkö nälkä runkosarjan voittoon, se on pieni kysymysmerkki. Joka kevät on kuitenkin nähty sama leffa, jonka lopputeksteissä pääosien näyttelijöiden perässä lukee: Seura, SSV.

2. Classic
- Avoimien ovien päivät toivat kesällä melkoisia kaappauksia. Nyt jos koskaan on Classicin paikka päätyä sinne kirkkaimmalle sijalle. On makuasia, pitääkö joukkuetta parempana kuin SSV. Nimistä homma ei jää ainakaan kiinni. Löytyy Vänttistä, Nymania, Zimmermannia, Savolaista, Lehtistä, Punkaria jne. Johanssonin poistuminen riveistä ei tule näkymään missään. Nuoriso porskuttaa takarivissä tukemassa, mutta onko joukkue mestarivalmis? Puolustus on aina ollut Classicin akilleen kantapää. Maaleja nähdään varmasti tänäkin vuonna. Pelit päättynevät keskimäärin 12-6 ja Classicin pelaajat miehittävät pistepörssin kärkisijat.

3. Erä
- Kuntopiikki oli viime kaudella kohdallaan, vaikka alkukaudesta monet ihmettelivätkin Mosanmäen poikien tarpomista. Haalarit laitettiin päälle oikeaan aikaan ja suosta tultiin komeasti hopealle. Kukkola tuo taitoa, Moilanen tuo kokemusta ja ehkä hieman ärsyttävän vastustajan 13 muulle joukkueelle. Muutenkin joukkueen rosteri näyttää mestariehdokkaan raamit täyttävältä. Tänä vuonna meininki näyttää menestyksen näköiseltä jo alkukaudesta.

4. SPV
- Runko on ollut suhtkoht sama jo useat vuodet ja joukkue on kehittynyt vuosi vuodelta. Pari täsmähankintaa vielä isolla rahalla. Tauraman Matti lähti tuliterällä BMW:lla kohti lakeuksia, ja tsekkiveskari kuulemma lensi yksityiskoneella. Manninen ei kuulemma tänäkään vuonna saa kuin Myllymäen Henrin porukoiden todella hyvää sapuskaa. Kaikilla on siis kivaa. Joukkue pelaa hienoa salibandya ja keväällä mitalin väri voi jopa vaihtua.

5. G-Koovee
- Yllätysnimi tähän väliin. Ostoksia on taas tehty pitkin maita ja mantuja. Hinku Tampereen ykkösseuraksi on kova. Tosin näyttäisi siltä, että pelimerkit kannattaisi tällä kaudella laittaa Classicille tuon tittelin suhteen. Eteenpäin kuitenkin mennään. Tuli Pappia, Erikssonia, Lammista ja Häkkistä. Näyttävyyttä ja ryminääkin luvassa. Tänä vuonna pudotuspeleihin. Se on niin salettia kuin urheilussa voi ylipäätään asiat olla.

6. Nokian KRP
- Tehdyillä satsauksilla pudotuspelipaikan pitäisi olla saletti. Johansson,Hynynen ja Salminen ovat kaikki potentiaalisia pelaajia jopa pistepörssin top 10 joukkoon. Jos miehiä huvittaa pelata, ei ainakaan maalinteon pitäisi olla ongelma. Maalivahtina takuuvarma Ossi Lahti. Puolustus on pieni kysymysmerkki, mutta mennään miinaan ja nostetaan nokialaiset näinkin korkealle.

7. Oilers
- Menetti kovia nimiä rosterista. Oilers on kuitenkin vuodesta toiseen pystynyt esittämään hyviä otteita. Playoff-paikka on tullut lähes joka kevät, ja niin käy nytkin. Omat nuoret ovat kovia, osasta tullut jo miehiä. Kai Ahlstedt on median mukaan aina kysymysmerkki. Joko pakka leviää käsiin jo lokakuussa, tai sitten “Midas” piiskaa joukkonsa huikeaan vireeseen. Markus Olkkonen tekee 35 maalia. Kannattaa seurata myös nuorta lupausta Casper Pfitzneria. Tehoja tulee varmasti. Niiranen ja Hänninen tekevät takuuvarmaa työtä ja Wardin veljekset avittavat siinä sivussa. Onhan niitä muitakin, mutta ei luetella kaikkia. Pleijareihin.

8. NST
- Pelaajien nimiä ei hirveästi tiedossa muulla Suomella. Voin kertoa. Ja kyllä, vedetäänhän tässä kotiinpäin. Luotto joukkueeseen on kova. Vaihtuvuutta joukkueessa tapahtui taas. Kaikki kauhistelevat sitä, kuka korvaa Aki Seppälän. Itsekin olen miettinyt, mutta en kauhistele. Joukkueella on kuitenkin rutiinia liigasta jo useammalta kaudelta. Seppälää ei kai voi paikata, mutta nimet Heikkinen, Turunen ja Kytösalmi ovat hyvän tason liigapuolustajia. Hyökkääjistä on syytä laittaa Toni Kokkosen nimi muistiin. Oma villi veikkaukseni koko liigan pistepörssin kympin sakkiin on Vili Rahkonen. Viime vuonna 24 uunia, eikä tahti ole laantunut harjoituspeleissäkään. Pleijareihin!

9. Trackers
- Kukaties se kaikkein harmittavin sija runkosarjan viimeiseksi sijoittuneen jälkeen. Trackers jää juuri ja juuri ulos pleijareista. Puolustuksen johtohahmo Mika Savolainen vaihtoi Classiciin, ja samalla bussilla poistui Jussi Lehtinen. Ei voi olla näkymättä. Hätönen, Korhonen ja Honkanen tekevät kyllä pisteitä, mutta nuorisolta tarvitaan apuja, jotta kauhujen talossa peloteltaisiin vieraita enemmänkin.

10. Happee
- Viime kauden lopussa nähtiin jo väläyksiä paremmasta. Suomen kenties lupaavimmat junnut ovat tulossa, mutta meininki ei riitä vielä näissä karkeloissa play-offeihin. Riitesuon uimapukutempaus isossa roolissa. Sekoittaako vastustajan paketin ensimmäisessä pelissä, josta huippustartti kauteen voiton myötä ja hurmio päälle? Tempauksen lisäksi Riitesuolla on yhdessä Kaukon ja Lehdon kanssa iso rooli kokeneina pelattavina ohjata laivaa vaikeina hetkinä, kun nuoremmilla on paha mieli.

11. Josba
- Joukkueen selkärangasta hävisi ainakin joitain tärkeitä palasia, kun kokenut kaarti Esa Jussilan johdolla hävisi joukkueesta. “Vielä kerran pojat”-teema taas keväällä? Tunnetuimmat pelaajat Ketonen, Kotro ja Veljekset Väänänen Oy. Ainoa todellinen vahvistus maalivahti Tomi Ikonen, joka kannattelee joukkuetta viime hetkinä. Mutta kenestä sytyttäjäksi, kun Bobi Arponen meni ja väänsi jalkansa totaallisen solmuun. Tärkeä mies, joka on koko kauden poissa. Don´t look good in Joes mouth.

12. TPS
- Ykköskenttä lähti kokonaan. En pidä itseäni lajiniilona, mutta ei onneksi tarvitse olla edes lajiniilo tajutakseen sen merkityksen. Saappaita on tarjolla vähän jokaiselle, mutta taitavat olla vääränkokoisia. TPS saattaa olla turhan alhaalla veikkauksessa, mutta väärässä sitä on oltu ennenkin. Turussa varmasti tiedostetaan heikentynyt tilanne, ja duunia tehdään kovaa. Voi yllättää pleijareihin, mutta vaikealta näyttää parantaa edes tästä sijoituksesta.

13. OLS
- Liiganousija, joka saa alussa pisteitä nousijan innolla. Varsinaisia liigatason tähtiä joukkueessa ei ole, mutta esiin voidaan nostaa maalivahti Erkki Pasanen ja kovaa kanttaava Juha Tammela. Kaksi harjoituspeliä nähtyäni totean tuon. Kaudesta tulee kuitenkin pitkä muutenkin kuin bussimatkojen osalta. Yllätysmomentti on hiuksen hieno. Valmennuksen innosta ja omistautumisesta homma ei jää kiinni, mutta materiaali on liian heppoinen.

14. AC Haki
- Viime vuoden liigakarsija. Nykky lähti ja joukkueelle nimettiin valmennustiimi todella myöhään tulevaa kautta ajatellen. Ei voi olla näkymättä joukkueen tekemisessä. Sählyporukaksi tunnustautunut saattaa löytää itsensä taas karsijan paikalta, mutta veikkaan kuitenkin suoraa putoamista. Tasainen porukka, josta esiin nostaisin naapurin Moilasen ja käsistään näppärän Strömstenin. Ei riitä.