Paluu lähtöruutuun

Kaksi kuukautta on melko pitkä aika olla tekemättä käytännössä mitään. Se on myös melko pitkä aika olla erossa salibandysta. Kävin eilen kokeilemassa uuden joukkueeni FBC Turun treeneissä miten homma toimii.

Sitä tietysti varoi vähän rannettaan, joka oli tosin hyvin tuettu, mutta moni asia oli täysin samalla lailla kuin ennenkin. Laukaus ei lähtenyt mihinkään, muut olivat minua nopeampia, ja monissa harjoituksissa oli aivan pihalla. Alkulämmittelyn jälkeen happojen määrä oli käsittämätön. Ihan kuin olisi tauon jälkeen lähtenyt kesän ensimmäisiin treeneihin.

Tatsi oli kateissa. Tietysti ei voi olettaa, että se samanlainen olisi, mutta kyllä suututti. Yksinkertaisetkaan syötöt eivät tahtoneet mennä perille, eikä pallon kanssa ollut sitä yhteistä säveltä. Ei kai auta muu kuin treenata vaan. Tavoite olisi olla mj-tauon jälkeen kehissä. Toivottavasti ei tule pelit liian aikaisin.

Kentälle on kyllä kova hinku, sillä taistelemme liigakarsintapaikasta kynsin ja hampain. Tiistaina ollut Indians peli päättyi, jopa ehkä hieman harmittavasti, tasan. Kaksi pistettä oli tarjolla, ja toisaalta se yksikin olisi saattanut jäädä saamatta. Turha jossitella.

***

Mitäpä muuta? Tänne piti ilmestyä Suoreijuksen Helin päiväkirja alkuviikosta, mutta paineet kasvoivat Helillä niin suuriksi, että tuota päiväkirjaa ei koskaan kuulunut. Nyt kaikki on taas paremmin, sillä Heli alkoi raapustaa maanantaina päiväkirjaa tästä viikosta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lisäksi tulevassa ohjelmistossa on muutaman lopettaneen liigapelaajan haastattelua ja tunnelmia siitä, miltä tuntuu olla poissa kentiltä. Niitä odotellessa.