Maajoukkue vai ”maajoukkue”?

Kaikki kunnia opiskelijajoukkueelle mestaruudesta, mutta kyllähän tuota touhua vähän huuli pyöreänä tuli seurattua. Suomen jyrättyä lopulta ylivoimaiseen voittoon tuli jopa pieni häpeän tunne puseroon siitä, että jyrätään tuollaisella joukkueella opiskelijoiden kisoissa. Minusta menee vähän samaan kategoriaan, kuin kunnan sählypuulaakin voittopokaalin hakeminen paikallisista yläsarjojen salibandystaroista kootulla joukkueella. Ei voi sanoa, että väärin voitettu, mutta sanonta “only in floorball” osuu taas kerran kohdalleen. Iso askel opiskelijoille, pieni taka-askel kotimaiselle huippusalibandylle.

Opiskelijoiden kisat voisi pyhittää ykkös- ja kakkosdivarin pelaajille ja valmentajille näyttöpaikaksi, eikä jo muutenkin maajoukkueen portteja kolkutteleville liigatähdille, jotka pelaavat käytännössä kovempia pelejä kotimaan liigassa, kuin näissä kansainvälisissä “höntsyissä”. Tästä päästään suoraan kauden alla virinneeseen keskusteluun siitä, pelataanko liigan ja divarin runkosarjassa tarpeeksi pelejä, kun amatööripelaajilla on aikaa ja intoa pelata kesken kauden tällaisia huippusalibandyn edistämisen kannalta käytännössä melko merkityksettömiä pelejä ja nekin vähien liigapelien kanssa päällekkäin. Samalla allekirjoitan täysin SBS Porin valmentajan Ismo Läntisen kauden alla heittämän kommentin, jonka mukaan on melko naurettavaa, että kautensa helmikuussa päättäneet kovan tason pelimiehet yrittävät samalla motivoitua kuntonsa ylläpitämiseen ja seuraavat maalis-huhtikuussa alasarjapelejä, joissa pelaavia ei voisi salibandy enää siinä vaiheessa kevättä vähempää kiinnostaa.
Tärkeä aihe ja keskustelua herättävä aloitus!

Mestaruus on aina mestaruus. Jos opiskelijoiden kisoihin laitettaisiin vain ykkös- ja kakkosdivarin pelureille, niin sitten pitäisi myös muille maille sama sääntö. Ja tuota sääntöä olisikin sitten kohtuu vaikea tehdä niin, että se olisi kaikille tasapuolinen.

Tässä tulee vähän sellainen fiilis, että on käynyt kuten eräs kirjoittaja kerran sanoi. Väärin voitettu. Otetaan nyt mestaruus tuolta opiskelijoiden puolelta ilolla vastaan, eikä pohdita asiaa negatiivisesti. Seuraavaksi sitten oikeista mm kisoista mestaruus ja ollaan tuplaverran iloisempia.

En tunne tuon tepsin pelurin tapausta, mutta ihmettelen kuitenkin sitä, että mies ei lähtenyt pukemaan Suomi- paitaa päälleen. Kukin tietysti tekee kuin parhaaksi näkee. Jos Suomi- paidan päälle pukeminen ja sillä pelaaminen väsyttää, niin sitten voi pari sarjapeliä jättää väliin. Ja jos joku joukkue on yhden tai kahden pelaajan varassa liigatasolla, niin ehkä on turha syyttää siitä Suomi- paitaa. Divarissa tai kakkosessa tuon voisi vielä ymmärtää.

Runkosarjan polkemista voidaan katsoa monelta kantilta. Kun nykyinen systeemi on se, että tietyillä sarjasijoituksilla ei ole mitään merkitystä, niin se on jo suurin yksittäinen runkosarjan polkemiseen liittyvä tekijä.

Otetaan nyt vain ilolla vastaan opiskelijoiden mestaruus. Luultavasti mestaruuden kokemus tekee jollain aikajaksolla mukana olleista parempia pelaajiakin ja sitä kautta joukkueetkin asiasta hyötyvät.

Maajoukkueen valintaprosessi onkin sitten erillinen tarina. En tietty ole ammattilainen ja sitä taustaa vasten on mielipiteenikin luettava. Kuitenkin tuntuu siltä kuin kyseessä olisi kohtuu pienen piirin pyörittämä kuvio. Muistuttaisin, että mestaruutta ei ole hetkeen tullut ja siinä mielessä voisi olla hyvä pohtia sitäkin, että ketä pelaajia/ valmentajia ym on mukana ollut. Faktaa on vain se, että sitä mestaruutta ei ole vähään aikaan näkynyt. Jos se nyt tulee, niin hyvä. Jos ei tule, niin olisiko aika turvata uusiin tuuliin?

Opiskelijamaajoukkue on edes jonkinlainen näyttöpaikka niille pelaajille, joille maajoukkuekutsua ei tule. Näin itse esimerkiksi finaalin katsomosta käsin ja kävi oikeasti mielessä, että voisihan Nykky varmaan kirjailla muutaman pelurin nimen omiin papereihinsa. Siis muidenkin kuin naapurustossa asuvien starojen. 

Jos ottaa asiaan hieman lisää yhteyttä tuolta lätkän puolelta, niin onhan sielläkin esim ehl- pelejä, joiden kiinnostus on järkyttävän alhaista. Tai puhun vain omasta puolestani ja muutamien kavereideni puolesta. Pitäähän kuitenkin valmennusjohdon nähdä pelaajia tosi toimessa, jotta voidaan hahmottaa kokonaisuutta paremmin. Ei normaali liigapeli kerro aina sitä suuren kuvan totuutta.

Ja pitää lopuksi mainostaa. Sjoella järjestetyt kisat onnistuivat mainiosti. Finaalissa yli 1 100 katsojaa ja Suomen avauspelissäkin oli katsomo täysi. Vapaaehtoisorganisaatio teki huipputyötä ja liiton edustaja (viitti tähän nimeä laittaa, kun meillä ei oo tapana kavereita kehua) piti langat hienosti käsissään. Lisää vaan kisoja pohjanmaalle. Tangomarkkinat saatte vaihdossa.

Ei ole totta. Mitä h.lvetin itkua nyt taas. Jos Suomi arvostaa näitäkin kisoja ja pyrkii lähettämään parhaan joukkueensa, niin mitä sitten. Kisat tarjosivat pelaajille, paikallisille ihmisille ja faneille netin tai tv:n ääressä iloisia asioita joita voidaan muistella. Tuskin olisi Happeen voitto aiheuttanut yhtä laajaa hyvää mieltä kuin tv:ssä nähty finaali.

Miksi täällä suomessa pitää aina yrittää ottaa pois tai kyseenalaistaa kun joku jotain saavuttaa. Eikö edes joskus voitaisi yhdessä olla iloisia tästäkin saavutuksesta. Enemmän ihmettelen TPS:n linjaa estää Kekkosta saamasta jotain kivaa muistoa pelivuosiltaan. Tuskin Kekkonen vuosien jälkeen muistelee noita viittä tehopistettä tai joukkueensa neljää pinnaa. Annetaan pelaajille tässä amatöörilajissa muutakin kuin kolme mailaa ja kengät. Olkoonkin sitten “vaan” jonkunsorttinen maailmanmestaruus.

Tulevaisuutta varten kannattaisi miettiä voisiko nämäkin kinkerit ottaa huomioon otteluohjelmaa tehtäessä. Varmasti vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Näin voisi Miika Peltonenkin kysyä millä torilla kokoonnutaan mestaruutta juhlimaan.

Onnea kuitenkin mestareille ja iso kiitos järjestävälle organisaatiolle. Olisnpa minäki ollut siellä.

Pari kysymystä nousee mieleen:

Kuinkahan moni joukkueessa pelanneista on sitä mieltä ettei kisoissa ollut mitään mieltä?

Pitääkö aina kaivaa otsikoksi joku mahtava huippusalibandy oikeuttamaan pelaamisen.

Koskahan kisojen ja liigan aikataulut oli selvillä?

Jos kautta suunnitellessa näyttää syntyvän päällekkäisyyksiä, eikö ne ole parempi ratkaista jo aiemmin.

Ettei sitten kisojen kynnyksellä tarvitse esittää naurettavia selityksiä ja kusta maajoukkue-kavereiden kintuille.

Aina yhtä huvittavaa, että kritiikki on Suomessa poikkeuksetta itkemistä ja sen esittäjä kai vähintäänkin maanpetturi. :)

Opiskelijakisojen takia pitäisi siis pitää liigassa varta vasten tauko? Kuvastaisipa surullisen hyvin sitä, miten kaukana laji on “huippu-urheilusta”, kun yksi salibandymaailman kovimmista liigoista pitää taukoa opiskelijakisojen takia. Todellakin “only in floorball.”

Tuskin kukaan kyseenalaistaa sitä, etteikö pelaajilla olisi noissa karkeloissa kivaa, mutta kysymys lienee siitä, minkä painoarvon opiskelijoiden maailmanmestaruudelle antaa. Voitto Suomeen on aina hyvä asia, tulkoon vaikka eukonkannossa, mutta suuren suuressa isänmaallisuuden puuskassa annettu liian suuri painoarvo “höpöhöpömestaruuksille” voi peittää alleen todellisia ongelmia, joiden myötä voidaan ajautua yhä kauemmaksi virallisten kisojen menestyksistä.

Herääs pahvi. Keskeyttäähän Suomi lätkäliigansakin todella tärkeisiin ehl peleihin. Ihan sama onko säbäliigassa taukoa, mutta voisit oikeasti miettiä onko tuon asian kritisoiminen ylipäätään kovin mielekästä/ positiivista ajattelua. Vaikka olemmekin tuhansia vuosia jääkylmissä oloissa kasvaneet, niin kaipa voitaisiin käyttää positiivista ajattelua. Ei kyse ole siitä, että unohdamme kritiikin. Miksi pitäisi millään muotoa kritisoida maailmanmestaruutta? No ehkä sillä, että sitä ei minulla Itselläni ole.

Ehkä se, että voittaa toisaalla tuo myös puhtia muihin peleihin, kuten nyt Happeella kävi ja voitti NST:n…ehkä loppukausi voisi olla menestyksekkäämpi? Uskoisin opiskelijoiden MM-tittelin olevan pelureille kuitenkin erittäin mieluisa, sillä monikaan heistä ei ole aiemmin mitään mainitsemisen arvoisia prenikoita ansainnut!

Tää ei itseasiassa ole “only in floorball”. Maailman ylivoimaisessa kuningaslajissa eli jalkapallossa menee mm. olympialaiset ja afrikan mestaruuspelit ristiin “suurten sarjojen” sarjapelien kanssa.

Kuten jo joku aikaisemmin sanoi, mestaruus on mestaruus!

Onko jollakin käynyt mielessä, että Kekkosella olisi ehkä ollut oikeasti selkävaivoja? On eri asia pelata yksi peli keskiviikkona, huilata pari päivää ja sitten toinen peli lauantaina. Versus kaksi peliä torstaina, kaksi peliä perjantaina, peli lauantaina ja peli sunnuntaina. Mun mielestä eri rasitus. Kekkonen jos kuka on fiksu kaveri ja osaa kyllä punnita asian monelta kantilta.

Jos opiskelijakisailut on kova juttu, sitten varmaan jatkossa laitetaan ko. viikonloppu kv-viikonlopuksi.

Pelaajien kannalta mestaruus on varmasti kiva muisto peliuralta, jos sattuu käymään niin, ettei mitään muuta urallaan voita. Onnittelut muuten parin vuoden takaisille joukkuetovereille mestaruudesta, jos näitä juttuja luette. :)

Kukaan ei edes väitä, ettei näistä kinkereistä voisi pelaajille olla hyötyä/huvia, mutta käsittääkseni Peltosen kirjoituksessakin puhuttiin alun alkaenkin siitä, mikä merkitys opiskelijoiden kisoilla on isossa kuvassa. Tällaiset kisat pitäisi kuitenkin nähdä erillään siitä varsinaisesta “huippusalibandystä”, ettei todellisuus hämärtyisi. Ja todellisuus on se, että menestys kiertää meitä merkittävissä salibandyn kansainvälisissä peleissä sekä seura- että maajoukkuetasolla. Tästä tullaan aiheeseen, josta Urheilulehden salibandyanalyytikko Jani Hakkarainen ansiokkaasti kirjoitti.
http://www.urheilulehti.fi/muutlajit/uutiset/article154047-1.html

Olympialaiset ja jonkun maanosan mestaruuskisat on muuten todella hyvin verrannollisia jonkun sosiaalisen ryhmän, kuten opiskelijoiden omien kisojen kanssa. Jään odottelemaan seuraavaksi työttömien MM-kisoja ja jälleen uusia mestaruuksia. Kaikki työttömät liigapelaajat mukaan, tv paikalle ja kunnon hype, niin johan on taas saavutettu jotain.

Eiköhän suoda kavereille täysi nautintaoikeus tuosta mm-tittelistä. On se kuitenkin aika kova rutistus vaikka osa peleistä on lähinnä maalintekoharjoittelua. Mutta olihan siellä vauhdiltaan pari-kolme vähintään liigatason peliäkin. Ja jos kurkistaa kavereiden päänupin sisälle, niin varmaan sieltä löytyy paljon positiivisia kokemuksia; uusia kavereita niistä “liigakentillä normaalisti vihulaisina pidetyistä”, kevennystä siihen kaamoksen keskellä tapahtuvaan arkiseen liigamatkailuun, ainoana valona seuraava ABC. Käsittääksen homma on myös jonkinlaista sisäänajoa siihen, että osa näistä kavereista lienee jatkossa “niitä oikeita vakavasti otettavia maajoukkuepelaajia”. Yksi kriteeri valinnalle tuohon porukkaan nimittäin lienee ollut halu edetä maajoukkue-uralla. Eli miksipä ei kerätä yhteen potentiaalisia kavereita Suomi-paitaan ja katsoa miten äijä sopeutuu, toimii ryhmässä, joukkueessa jne.

Kaivakaas joku tieto sarjatasosta missä muiden maiden joukkueiden pelaajat pelaavat.

Henkilökohtaisesti en pidä opiskelijoiden maailmanmestaruutta tai itse kisoja juuri minään. Kysehän on vain tietyn ihmisryhmän keskinäisestä välienselvittelystä. Tietysti kysymys on melko laajasta ihmisryhmästä, mutta jakoperuste on hieman huvittava. Voisihan kyse olla “automekaanikkojen salibandyn maailmanmestaruus”. Siinä olisi yhtälailla rajattu ihmisryhmä ammatin perusteella. Muita rajauksiahan voisivat olla fyysiset ominaisuudet, kuten vaikkapa “170-180cm pituisten salibandyn maailmanmesaruus”. Kärjistettyä - totta kai, mutta siinä piilee totuuden siemen.

Mielestäni kuitenkin herra Peltosen kommentti opiskelijakisojen olemisesta jonkinlainen tilaisuus suomalaiselle salibandylle paikkailla aukinaisia haavojaan on melko ala-arvoinen - isku vyön alle etten sanoisi. Varsinkaan kun ei ole esittää mitään perusteluja tuekseen. Eikä sen enempää tuntunut olevan tietoa herra Kekkosen “meriseliltyksistäkään”. Pelkkää arvailua ja sormella osoittelua vailla parempaa tietoa.

Haluanpa vielä lopuksi kommentoida näitä viittauksia Ruotsiin ja näitä “mutta kun Ruotsissakin” -kommentteja. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että niin kauan kuin pelkästään matkitaan Ruotsin mallia, niin voidaan jatkaa haaveilua siitä maailmanmestaruudesta. Toki länsinaapurissa on paljon hyviä juttuja, joista pitää ottaa oppia. Mutta kyllä sitä pitää olla myös oma-aloitteinen ja kehittää itse, eikä vain seurata Ruotsia kuin aasi porkkanaa. Toivon hartaasti, että vailla omaa tietämystäni näin myös tehdään.

Kaikillahan on oikeus omiin näkemyksiin. Toisille ei mm maistu Suomen liigan pronssi ja toisille se on melkein kuin mestaruus. Jollekin riittää sarjassa pysyminenkin. Sitä vaan ihmettelen, että miksi hienoa saavutusta pitää kritisoida tai asettaa kyseenalaiseksi?

Jalkapalloilun parissa on olemassa kaikenlaisia minihuuhkaja- juttuja, jotka ovat myös tärkeitä ja antavat todellakin muillekin elämyksiä kuin pelkästään pelaajille.

En pääse ymmärtämään miksi joku vaivautuu heittämään kritiikkiä siitä, että on voitettu jotain. Jos kritiikkiä sitten laajennettaisiinkin siten, että oikeastaan mikään muu maajoukkuetoiminta ei olekaan mitään. Poikien mestaruudet on syytä unohtaa, naisten pelit nyt tiedetään ja saati jotkut tyttöjen pelit on aivan turhia jne. Jos puhutaan siitä isosta kuvasta oikein kunnolla, niin siihen isoon kuvaan kuuluu tällä hetkellä tuo opiskelijoiden maajoukkue. Samoin kuin kuuluvat jo edellä mainitut muutkin. Jos joku ei näitä arvosta, niin se olkoot sitten niin. Moni kuitenkin arvostaa. Tuo opiskelijoiden joukkue on kuitenkin jonkinlainen näyttöpaikka pelaajillekin. Voitto tuolla ei todellakaan ole huono juttu kenellekään. Se tuo kaikille positiivista nostetta, vai voiko joku väittää kenties jotain muuta? Tuleeko siitä sittenkin jotain huonoa?
Ihmetyttää edelleen se, että joku löytää huonoa maailmanmestaruudestakin.

On varmasti hienoa voittaa mestaruus. Niinkuin aina. Mutta niinkun todettua kyllä aika marginaali kisat ovat kysessä ja jo pelkkä vertaus olympia futikseen tuntuu aivan naurettavalta. Jos joku tosissaan vertaa sitä kuinka FC Barclona taisteli siitä että pitääkö heidän päästää tähtipelaajansa olympiakisoihin ja sitä että pitääkö Happeen päästää Janne Hulmi salibandyn opiskelijoiden MM-kisoihin. On hän jo sillon minusta täysin kykenemätön käymään keskustelua koko asiasta.

Mun mielestä Happeen päätös olla päästämättä Janne Hulmia kisoihin oli suurin skandaali koko salibandyhistorian aikana! Keskustelun kykenemättömyydestä kommentoiminen antaa aivan uuden ulottuvuuden, kun ei oikein tiedä mitä kaikkea maailmassa tapahtuu.

Ei siinä voi olla mitään pahaa että voittaa maailmanmestaruuden, oli se missä vain. Opiskelijoiden joukkuehan on kuitenkin hyvä alusta pelaajille ponnistaa miesten maajoukkueeseen. Sehän toimii eräänlaisena “kakkosmaajoukkueena”. Poikien ja miesten välillä pitääkin olla jotain, sillä hyppäys pojista miiehiin on todella kova. Maajoukkue, jossa on lähes maajoukkueen tasoa olevia pelaajia, on vain lajin etu, se auttaa pelaajia kehittymään. Mestaruus vain kertoo Suomen materiaalin leveydestä

Kaikesta kommentoinnista päätellen salibandy on edelleen yksilöurheilua jota pelataan joukkueissa.
Kuinka voidaan olettaa että yleisö sitoutuisi seuraamaan liigaseuraa jos pelaajatkaan eivät osoita sitoutumista?

Pelaajatkaan eivät osoita sitoutumista? Siis maajoukkuekutsusta pitää kieltäytyä, jotta voi sitoutua seurajoukkueeseen? Vaikka sinä et arvosta opiskelijoiden mm- joukkuetta, niin on paljon muita ihmisiä ja seuroja, jotka sitä arvostavat. Toisinpäin sanottuna. Miten voidaan lajia kehittää ja ajatella sen arvostuksen nousevan, jos pelaajat eivät sitoudu edes maajoukkuetoimintaan?

Jos mitään ns. kakkosmaajoukkuetta ei ole, niin mistä saat tiedon siitä, minkälaisia pelaajia ovat oikean maajoukkueen porteilla kolkuttelevat pelaajat? Onhan jokaisessa palloilulajissa olemassa jonkinlainen systeemi, jolla näitä pelaajia voidaan tutkiskella. Minun mielestäni olet hieman pihalla tästä asiasta ja jankkaat vain tuota seurajoukkue- juttua. Kerro mieluummin miten hoitaisit tuon ns. kakkosmaajoukkueen kuvion ja lopeta tuo jankkaaminen.

Miten ihmeessä tämä opiskelijajoukkue on joku “kakkosmaajoukkue”? Joukkue johon voi saada edustuskelpoisuuden vain olemalla opiskelija!
Herätys parhaat lajiystävät!
Laji elää ja kehittyy vain ja ainoastaan seuratason kautta. Siellä tehdään se työ millä pelaajat kehittyvät ja ovat niin hyviä kuin ovat. Tätä varten vastapalveluksena pelaajan tulisi kunnioittaa seuraansa ja sitoutua sen otteluohjelmaan. Myös tästä syystä “oikean” maajoukkueen leirit ja ottelut ovat liigan otteluohjelman ulkopuolella ettei päällekäisyyksiä synny ja kumpikaan, maajoukkue tai seura pelaajan poissaolosta kärsisi.
Kekkosen päätökselle pelata TPS:ssä nostan hattua koska maksavana katsojana olisin ollut erittäin pettynyt miehen pelatessa muualla oman joukkueeni hävitessä. Ja kyllä, yhdellä pelaajalla on merkitystä.
Kysyikö kukaan Kekkoselta että miksi hän tervehdyttyään ei palannut opiskelijamaajoukkuerinkiin?
Katsotaanpa seuraavien opiskelijoiden mm-kisojen aikaan että kuinka moni liigatason peluri kisoihin lähtee kun ei ole kotikisat. Sehän sen arvostuksen mittaa.

Miten sitten näet Josban tilanteen? Paras pakki ei ole tainnut pelata peliäkään tänä vuonna seurajoukkueessa, mutta kas kummaa kun saa itsensä kuntoon pelatakseen maajoukkueessa. On vaara sille, että heppu loukkaantuu uudestaan maajoukkueessa ja pelit seurajoukkuessa jäävät kokonaan pois.

Laji ei kehity pelkästään seuratasolla. Jäät edelleen katsomaan kokonaisuutta vain yhden osa- alueen kautta. Laji kehittyy muullakin tavoin kuin pelkästään seuratasolla. Tuo opiskelijoiden voitto tuo mukanaan seuroillekin hyvää. Tuolla olleiden pelaajien itseluottamus kasvoi varmasti ainakin jollakin määrällä, joka tapauksessa suuremmalla määrällä kuin mitä yksittäiset voitot liigassa antavat. Pelaajat tuovat sen itseluottamuksensa mukanaan seuroille. Katsot edelleen vain yhden näkökulman kautta asiaa. Siirry kuvasta metrin verran kauemmas, niin näet enemmän.

Tottakai laji kehittyy joka alueella mutta kuitenkin aina seuratoiminnan kautta. Ei pelaajat maajoukkueessa saavuta huippukuntoaan tai -taitoaan vaan seuratason harjoittelussa.
Ei pitäisi jossitella mutta jos opiskelijat olisivat hävinneet niin mitä pelaajat sitten olisivat seurajoukkueilleen tuoneet? Jos joku olisi loukkaantunut?
Ja edelleen, yksilöt käyvät hakemassa kokemuksia ja itseluottamusta muualta kun samaan aikaan seurajoukkue koittaa uskotella katsojilleen että he vakavissaan panostavat liigaan. Joku voi arvostaa, minä en.

Pistetäänpä tästä sitten opiskelijat peliin… Tero Tiitu.. MM kultamitalisti niin ja onhan se opiskelija seki…
Harri Forsten.. MM kultamitalisti ja opiskelija hänkin… onneksi sentään osa osasi jättäytyä rannalle….