pääkallo.fi - Blogit - Tirsamaa
Timo Mäkynen, Tirsamaan presidenttitirsa@paakallo.fi
Presidentintehtäviensä ohella Pääkallo.fi:n entinen päätoimittaja seuraa urheilumaailmaa Tukholmasta käsin
14.10.2008
Oudrupin matkassa
Suomen potkupallomaajoukkueen lauantain riemukkaan Azerbaidzhan-voiton jälkeen haluan tökkiä kaikkia Tirsamaan lukijoita tikulla silmään ja takulla korvaan ja muistella menneitä. Kaiken jalkapalloon kohdistuvan skeptismin ja anti-futismin seasta myönnän, että Suomen maajoukkueen pelit ovat lähes ainoita futispelejä mitä jaksan seurata edes jollain tasolla. Vaikka ennen peliä olisikin hyvä fiilis katsoa futista (uskokaa tai älkää), niin monesti niistäkin saa imettyä itseensä sopivan annoksen jalkapalloinhoa.
Kun Suomi hävisi reilu vuosi sitten Azerbaidzhanille, olin ottelun jälkeen tulossa paatilla lahden yli Ruotsista Suomeen. Yönkähmässä discon häikäisevien valotikkujen ja ruotsalaismallien minuun kohdistuneiden säälittävien pokausyritysten johdosta ajauduin keskustelemaan norjalaisruotsalaisen nuoren miehen kanssa aiheesta josta pidän eniten. Jalkapallosta.
Koska mies ei juurikaan ymmärtänyt aiheesta “finnish baseball with jokers like Big-Bell Eerikäinen”, aihe pysyi ympäripyörenä eli jalkapallona. Norjalaistaustansa takia “Oudrupiksi” nimeämäni herrasmies kuunteli mielenkiinnolla viiden minuutin monologini aiheesta “Finnish football”. Tarkkaan kohta kohdalta valmistellun esitelmän runkona oli tietysti isänmaani nolo häviö Azerbaidzhanille.
Oudrup kummasteli ymmärtäväisesti nyökkäyksillään kanssani Suomen häviötä Azereille. Minuuttien jälkeen lopetin saarnani ja keskusteluun tuli kiusallinen hiljaisuus. Astetta nolommissa tilanteissa sellainen hiljaisuus kannattaisi nopeasti muuttaa nauruksi pierulla. Hiljaisuus kuitenkin keskeytyi, kun Oudrup avasi suunsa. Kävi ilmi että Suomi oli onnistunut häviämään jollekin minkä olemassaolosta rakas ystäväni Oudrup ei ollut koskaan kuullutkaan:
“What is Azerbaidzhan?”
“Exactly!!!”