pääkallo.fi - Blogit - Tirsamaa
Timo Mäkynen, Tirsamaan presidenttitirsa@paakallo.fi
Presidentintehtäviensä ohella Pääkallo.fi:n entinen päätoimittaja seuraa urheilumaailmaa Tukholmasta käsin
17.4.2010
Suomalaiset ratkaisivat, Kohosen takareidessä repeämä
Toivottavasti kaikki aiemmin Tirsamaahan kommentoineet löysivät netistä suomalaisnäytökseksi menneen Ruotsin miesten finaalin. Storvretan Hannes Öhmanilla ja Mika Kohosella on mestaruuksia Balrogista, mutta nyt he pääsivät juhlimaan Storvreta IBK:n ensimmäistä mestaruutta 5-2-finaalivoitolla Caperiotäbystä.
Kohosen kanssa ottelun jälkeen jutellessa hän paljasti, miksi hän ei lähde maajoukkueen matkaan Sveitsiin. Maajoukkuepelit ovat aina kunnia ja hän olisi halunnut mukaan, mutta takareidessä on ollut iso repeämä pudotuspelien ajan. Nyt on edessä huilia. Vielä loukkaantumiseenkin nähden finaali oli Kohoselta loistava peli ja hänet palkittiin syystäkin Storvretan parhaana.
Ottelun alku oli todennäköisesti yksittäisen ottelun suuren panoksen takia varmistelua, mutta suomalaiset pääsivät irti toisessa erässä. Rickie Hyvärinen tasoitti toisen erän alussa Danne Bron-Sundbomin rystylätystä Storvretan avauserän johdon. Sen jälkeen Kohonen syötti Jesper Berggrenin 2-1-johtomaalin ja tälläsi itse suoraan vaparista 3-1.
Caperiotäby kavensi toisen erän loppuun 3-2. Siinä vaiheessa molempien joukkueiden peli meni sekaisin, sillä annoin katsomossa oman paikkani viereiseen kaveriporukkaan liittyneelle naiselle, jolla oli kultainen takki. Kyllä, kultainen takki! Se päällä on vientiä illalla varmasti.
Mutta takaisin peliin. Storvretan 3-2-johdossa mentiin loppuun asti. Silloin esiin astui ottelun kolmas suomalainen. Hannes Öhman sihtasi lopussa tyhjiin 4-2 ja syötti vielä Kohosen ketjun kolmannen lenkin Henrik Stenbergin takatolpille 5-2. Toinen pääty oli täynnä Storvretan faneja ja juhlat olivat valmiit. Ja niin kernaat.
Hannes Öhman kehui ottelun jälkeen onnitellessa koko mestaruusseuraa. Valmentaja vaihtuu, mutta joukkueen rungolla on sopimukset pidempäänkin. Juttutuokiolla oli koominen piirre, kun kommentit tulivat yksinoikeudella Suomeksi. Viereen änkesi ruotsalaistoimittaja mikrofonin kera. Noin kymmenen sekunnin nauhoittamisen jälkeen hän tajusi, että tämähän on hemmetti Suomea ja häipyi pois. Suomi on tänään kova sana.
Kommentit
On kyllä äkkinäiselle erikoista seurattavaa se ruotsalainen salibandy. Näyttää, että ukot hölkkäilee kentällä ilman, että kukaan edes yrittää ottaa palloa vastustajalta pois ennen omaa aluetta. Neljä miestä odottelee omalla maalilla vastustajaa ihan kaikessa rauhassa ja yksi mies saattaa vähän ohjastella yli puolen kentän.
Päätylaidasta saakka ei isketä kiinni kuin aivan veitsi kurkulla, jos vielä silloinkaan. Välillä ehtii ottaa ihan kaikessa rauhassa kävelyaskeliakin. Esimerkiksi Danne Bron Sundbom näyttää mieheltä, joka ei edes osaa juosta. Siellä mies kieppui keskiympyrän tuntumassa.
Ei toki paljoa pallokaan polta kenelläkään lavassa ja paikan tullen helähtää kyllä. Ja kyllähän finaalissa iskettiin kerran päätylaidasta asti kiinni. Lopputuloksena oli, että pakki kisutti kaikki karvaajat ja ehkä sekunti siitä eteenpäin palloa kaivettiin toisen pään pussista.
Itseruskettavat ja tukat oli kyllä kunnossa. Jopa niin kunnossa, että osalla miehistä oli tukka märkänä jo ennen ensimmäistäkään vaihtoa.. Sen sijaan playoff parrat tai edes viikset ei ilmeisesti ole siellä pop. Tosin kaksseiskalla sekin osasto toimi jykevästi.
“annoin katsomossa oman paikkani viereiseen kaveriporukkaan liittyneelle naiselle, jolla oli kultainen takki”
Saitko?
Kultatakille voi ja pitää luovuttaa oman paikkansa ilman mitään taka-ajatuksia.
Harmi, että aiemmista kommenteista sai sen kuvan että turha etsiä netistä striimejä. Olisi voinutkin katsella, mutta kun menin jo luovuttamaan…