Suomen hävitessä ennätyksellisesti lukemin 10-6 Sveitsille viikonlopun EFT-turnauksessa, syntyi maalikoosteen perusteella useampi Sveitsin maali Suomen heikosti organisoidun korkean prässin (ja Sveitsiltä onnistuneen paineen alta pelaamisen) seurauksena. Myös Ruotsia vastaan useampi maali syntyi vastaavista tilanteista. Tässä pohdintaa Suomen prässipelaamisesta sekä “aktiivisen” karvauspelin nykytilasta salibandyssa. Tekstin tarkoituksena ei ole suoraan esittää yhtä oikeaa tapaa ylhäältä prässäämiseen, vaan haastaa valmentajia selkiyttämään joukkueidensa taktisia periaatteita ja pohtimaan niiden perusteluja. Materiaalina on käytetty näissä analyyseissa vain maalikoostetta arkisista syistä. Koko pelin katsomolla olisi saanut paremman kuvan näistä asioista, mutta jo koosteiden pohjalta jotkin ongelmat ovat selkeitä.

 

Sveitsi-Suomi

Lista maaleista, jotka tässä ottelussa syntyivät vastustajan pelatessa puolustusalueeltaan Suomen prässäyksen ohitse on seuraava: 2-4, 3-4, 4-5, 8-5

Video 1. Ottelun maalikooste

Sveitsin 2-4 kavennusmaalissa Suomi antaa aivan erän lopussa heikon hyökkäyksen jälkeen jatkopaineen hyökkäysalueellaan. Kapanen peittelee syöttöjä taakseen, eikä pysty paineistamaan pallollista tarpeeksi läheltä estääkseen pitkän syötön. Toinen laitahyökkääjä näyttää kävelevän maalin edustalla, eikä käytännössä puolusta tilanteessa. Sveitsin puolustaja saa kämmenen vapaaksi, heittää pitkän ja hyökkääjä karkaa tästä syötöstä läpiajoon erän viime hetkellä.

Kuva 1. Sveitsin puolustaja pääsee avaamaan peliä kämmeneltä pitkällä syötöllä paineen viipyessä

Taktiset prinsiipit (ykköstaso): jos joukkue nostaa viisikkonsa ylös prässätäkseen, jää tilaa alakertaan. Jos prässin tarkoitus on riistää pallo heti hyökkäysalueella, on tärkeää nostaa viisikko tiiviinä ylös ja estää pitkät syötöt suoraan puolustusalueelle. Pitkien syöttöjen häiritseminen olisi loogisesti pallollista painestavan yksi tärkeimpiä tehtäviä. Paine pallolliseen vastustajaan ja riiston uhka mailahäirinnällä aiheuttavat samalla kiirettä ja haastavat nopeiden ratkaisujen laadun. Prässäävä joukkue voi lisäksi sopia pyrkimyksestä ohjata vastustajaa esimerkiksi lähempää laitaa kohti tai kätisyyden mukaisesti rystylle. Valitussa suunnassa tulisi tällöin olla ensimmäiselle paineistajalle apu, jolloin saadaan vaikean pienen tilan kuljetuksen aikana riistoyritys aikaan tuplaamalla.

 

Sveitsin 3-4 maalissa Suomi on murtautunut hyökkäysalueelle, mutta menettää pallon ja antaa sen jälkeen jatkopaineen. Kapanen juoksee kulmaan paineistamaan pallollista, joka pyörähtää laidan puolelle rystylle ohi. Kuvista näkee miten Tatu Väänänen yrittää tuplata pallolliseen, mutta sveitsiläinen saa riittävästi tilaa pelatakseen pallon ohi Suomen prässin. Tuloksena on lopulta 2vs1-tilanne, jossa syötön saanut pelaaja pääsee laukomaan pallon ohi Suomen maalivahdin.

Kuva 2. Sveitsin prässinpurkua 3-4 -maalissa

Tässä 3-4 -maalia edeltävässä prässäyksessä Suomen joukkueen toiminta on lähellä sellaista, mitä nopeaan riistoon pyrkivältä korkealta prässiltä odottaisi. Sveitsin pallollinen kääntyy tai ohjataan kääntymään rystylle laidan puolelle paineen alta, jolloin Väänäsellä on kohtuullinen mahdollisuus onnistua riistossa. Lähemmäs sijoittumalla kakkostasolta  ehtisi aiemmin mukaan tuplaukseen ja vielä painottoman laiturin sulkiessa vastustajalta toisen suunnan, voisi Kapanenkin paineistaa pallollista tehokkaammin. Nyt vastustajalle on tarjolla tilaa molemmissa suunnissa ja Kapanen joutuu tekemään ratkaisun ensin, jos haluaa varmistaa että pallollinen ohjataan laidan puolelle.

Kapanen puolustaa tässäkin tilanteessa yksin isossa tilassa vastustajan pallollista, mutta ohjaa vastustajan laidan puolelle. Hän ei kuitenkaan yksin pysty palloa riistämään, vastustajaa pysäyttämään tai pakottamaan vastustajaa heikkoon syöttöön. Väänänen tukee Kapasta, muttei ehdi estämään syöttöä tässä tilanteessa. Kapanen ei myöskään pysy aivan vastustajan iholla ohituksen jälkeen, vaan juoksee alaspäin keskemmällä kenttää. 

 

Sveitsin 8-5 -maalissa tilanne oli vastaava kuin edellä. Suomen pelaaja paineistaa kulmassa pallollista, mutta kun hänestä pyörähdetään ohi, juoksee kakkostaso alta pois. Näin pallolliselle riittää yksinkertaisesti Pylsyn ohitus ja selkänsä takana pitäminen, jotta hän saa tuoda pallon Suomen alueelle saakka ylivoimahyökkäyksessä.

Kuva 3. Sveitsillä on syvässä 2vs1 -tilanne ja kokonaisuudessaan meneillään on 4vs3-hyökkäys. 

Video 2. Sveitsin 8-5 -maali

Kun tällä tavalla pallollisen paineistaminen korkeassa 2-2-1 -prässissä jätetään yhdelle pelaajalle 1vs1, on tuloksena vastustajan ylivoimahyökkäys aina jos ei paineistaja “voita omaa kaksinkamppailuaan”. Tällöin voidaan kyseenalaistaa korkean alueellisen 2-2-1-karvauksen käyttö. Ei ole realistista odottaa, että pallollista paineistava pelaaja pystyy yksin isossa tilassa estämään kaikki kuljettamalla tapahtuvat ohitukset – ainakaan jos joukkueiden materiaalit yksilötasolla ovat kohtuullisen tasaisia.

Jos pallo halutaan riistää ylhäällä “väkisin” ja kohtuullisella varmuudella, ei voi jättää vastuuta pallon riistämisestä ensimmäiselle prässääjälle ikäänkuin 1vs1-tilanteena joka hänen on voitettava. Tila ja aika on pelattava pois kollektiivisesti viisikon yhteistoiminnalla ja ensimmäistä paineistajaa tuettava vähintään toisesta suunnasta, jonne peli ohjataan. On eri asia jos vain halutaan pakottaa vastustaja nopeaan pelin avaamiseen, on sen sijaan huolehdittava puolustusvalmiudesta riiston sijaan.

Taktiset prinsiipit (kakkostaso): Kun ensimmäisen tason pallollista prässäävä pelaaja pakottaa vastustajaa nopeaan ratkaisuun, on yksi tavoite yleensä että tämä ratkaisu olisi paineen alla heikkolaatuinen tai vaikea. Tällöin lähimpien joukkuetovereiden on mahdollista katkoa heikkolaatuisia syöttöjä tai tuplata pallollista vastustajaa sopivalla hetkellä, kun tämä yrittää pienessä tilassa kuljettaa palloa pelaajien välistä. Kakkostason sijoittuminen riippuu joukkueen sopimuksesta, mutta kovin kaukana ensimmäisestä tasosta se ei voi olla, jos riistoa todella halutaan tavoitella hyökkyäsalueella. Otetaan tietoinen ja perusteltu riski, mikä vaatii paljon puhuttua "pelirohkeutta". Tämän rohkeuden on näyttävä erityisesti kakkostason pelaajien osalta toiminnassa ja sijoittumisessa, sitoutumisessa joukkueen pelitapaan. Omalle puolustusalueelle on uskallettava jättää vastustajalle jopa ylivoimatilanne, jolloin prässätään alueellisesti ylivoimalla. Onnistuneesta riistosta syntyy näin hetkellinen ylivoimahyökkäys.

Kakkostason tehtävä nopeaan riistoon pyrkivässä prässissä on siis sijoittua riittävän lähelle tehdäkseen tilan pieneksi vastustajan palloa lähimmille pelaajille. Jos sitten ensimmäisen tason karvaajaa ohitetaan kuljettaen, lähimmät pelaajat voivat paineistaa pallollista edestä ja riistoon pyritään heti ohitusyrityksen tapahtuessa. Kakkostason etäisyys ensimmäisestä tasosta on oleellinen valinta sen suhteen, päästäänkö näihin riistoihin riittävällä todennäköisyydellä. Muussa tapauksessa jää vähiten huonoksi vaihtoehtoksi alivoimainen puolustustilanne ja juoksu omalle puolustusalueelle. Jos prässin tarkoitus nopean riiston sijaan on ainoastaan häiritä vastustajan rakentelua ja pakottaa avaamaan peli nopeasti, voi kakkostaso sijoittua myös alemmas. Tällöin prässin idea on täysin erilainen ja muodoksi saattaisi sopia esimerkiksi yhden kärkipelaajan 1-2-2, jotta puolustustasapaino säilyy parempana.

Valitettavasti 4-5 -maalia edeltänyt tilanne on leikattu pois ja koosteessa näkyy vain epäonnistunut tuplaus maalin takana. Hieman vastaava tilanne nähtiin kuitenkin Ruotsi-ottelun 0-1 -maalissa.

Suomi-Ruotsi:

Tässä ottelussa heikon prässin purkautumisesta syntyneet maalit olivat: 0-1, 0-3 ja 4-5. Näistä viimeisin syntyi pienellä viiveellä prässin purkautumisen jälkeisestä epäorganisoidusta tilanteesta.

Video 3. Maalikooste ottelusta Suomi-Ruotsi (heti alussa 0-1 -maali)

Ottelun avausmaali näyttää syntyvän jo hetken kestäneen prässin purkautuessa kahden puolenvaihdon jälkeen. Samalla Suomen karvin kakkostaso on jo karannut kauaksi pallosta huolimatta siitä, että ensimmäisen puolenvaihtosyötön jälkeen prässäämiselle olosuhteet ovat hyvät. Ruotsin puolustaja on jäämässä yksin kulmaan ja tuet ovat kaukana. Kulmassa painetta antava Johansson paineistaa siten, että right-kätinen pallollinen pääsee kiertämään maalia. Salin sijoittuu maalin eteen ja aloittaa tuplaamisen kun pallo on jo kuljetettu maalin taa. Tästä on helppo työ syöttää pallo laidalle, josta prässi purkautuu suoraviivaisesti 2vs1-tilanteeseen ja lopulta takatolpilta Suomen maaliin.

Kuva 4. Piirros Ruotsin 0-1 -maalista. Salin epäröi maalin taakse tuplaamista ja on sen suhteen myöhässä kun lopulta päättää tuplata. Suomen kakkostason pelaajat ovat kaukana ja näyttävät epäröivän juostako ylös vai alas kentän suunnassa. Ruotsi pelaa helposti kahdella syötöllä syvään 2vs1 -tilanteen.

Taktiset prinsiipit: Emme tiedä miten prässäämisista Suomen joukkueen kesken on sovittu, mutta tässä tilanteessa epäröinnistä johtuen tehokas tuplaus päädyssä maalin takana ei onnistu. Maalin taakse tuplatessa on fiksua saada paine kahdella pelaajalla ajoissa siten, että maalikehikko auttaa syöttölinjojen tukkimisessa. Maalikehikko haastaa myös tuplaamaan ehtimisen ja yksi hyvä vaihtoehto on ajoittaa tuplaus jo ennen kuin vastustaja ehtii kunnolla maalin taakse. Nyt viiveestä sekä osin kakkostason peruuttamisesta johtuen Ruotsi saa helposti yhdellä syötöllä ylivoimahyökkäyksen.

  

Ruotsin 0-4 -maalissa Suomi pyrkii epäonnistuneen rakentelun päätteeksi antamaan jatkopaineen Ruotsin päätyyn. Tällä kertaa pallolliseen painetta antaa Salo, Johanssonin odotellessa takatolpilla. Kulmassa painetta antava pelaaja on jälleen yksin, alueellisesti jopa kolmea sinistä pelaajaa puolustamassa. Suomen muoto muistuttaa jonoa Johanssonia lukuunottamatta. Näin Ruotsi pelaa helposti kahdella syötöllä pallon ulos paineen alta keskustaan. Takamatkalta lähtevä Johansson ei ehdi puolustamaan Samuelssonia johtuen lähtötilanteesta, vaikka nopea pelaaja onkin.

Kuva 5. Ruotsin 0-4 -maali piirroksena

Video 4. Ruotsin 0-4 maali videona 

Taktisesti tässä tilanteessa oleellista on prässin aloitus heikon hyökkäyksen rakentelun päätteeksi, jolloin pelaajien on hankala ehtiä yhdessä prässäämään tiiviinä muotona. Hyvä hyökkäyspeli tuo viisikon hyökkäysalueelle yhtenäisenä ja haastaa puolestaan vastustajan puolustuksen sekä vastahyökkäyspelin organisointia. 

Koosteessa on jälleen leikattu 4-5 -maalin alku lyhyeksi. Tässä tilanteessa Suomen viisikko reagoi epäonnistuneen prässin jälkeen hyvin ehtien puolustusalueelle varsin ripeästi. Viisikko ei kuitenkaan ehdi järjestäytyä kunnolla puolustamaan, eikä myöskään Kivilehdon riiston hetkellä vastahyökkäykseen lähtöön. Sekavan vaiheen lopuksi Ruotsin puolustaja pääsee laukomaan pallon lopulta maaliin. Tämä toimii osittain myös esimerkkinä siitä, että Ruotsin hyvän hyökkäyksen hetkellä Suomen puolustus on epäorganisoitunut. Tällöin on vaikea aloittaa vastahyökkäystä laadukkaasti.

 

Esimerkkikysymyksiä ja vastauksia korkean prässin organisoinnin periaatteissa:

Milloin on hyvä aloittaa prässäys korkealta? Esimerkiksi hyvän hyökkäyspelin päätteeksi tai puolustusalueelta työntämällä sopivissa tilanteissa.

Mitkä ovat ensimmäiset tärkeimmät toimet prässin alussa? Ykköstason toimien määrittely, valinnat ohjaamisen suhteen ja painottoman laitahyökkääjän vastuut, esim. tuplausvalmiuteen sijoittuminen, syöttöjen peittely tai tuplaus suoraan.

Halutaanko pallo riistää pallolliselta, katkomalla syöttö ylhäällä vai ehkä vasta keskialueella? Vai halutaanko vain pakottaa vastustaja hyökkäämään nopeammin?

Miten kakkostason tulee sijoittua ykköstasoon nähden ja millä periaatteilla se toimii? Sijoittuuko kakkostaso vastustajien vai etäisyyden perusteella? Sijoitutaanko vastustajan etu- vai takapuolelle? Esimerkiksi kakkostaso sulkee painottoman laidan ja pyrkii sijoittumaan vastustajan etupuolelle riittävän lähelle tuplaamisvalmiuteen – tai sijoittuu vastustajan taakse mutta pyrkii katkomaan hitaampia syöttöjä ja paineistamaan vastaanottajan haltuunoton hetkellä.

Miten prässimuodon sisällä olevat vastustajan pelaajat puolustetaan? Esimerkiksi keskituki, joka usein on palloa lähellä keskustassa voidaan merkata iholta.

Mitä tapahtuu jos vastustaja ohittaa kuljetuksella ensimmäisen paineistajan? Tuplataanko suunnasta riippumatta?

Miten alimmainen pelaaja toimii prässin mukana estämässä vastustajan ylivoimahyökkäyksiä? 

 

Aktiivisuussääntö ja prässipelaaminen

Yllä on tarkasteltu Suomen maajoukkueen, siis salibandyn ehdottoman eliittijoukkueen tämänhetkistä korkeaa prässiä. Esitetyt ongelmat kielivät kenties siitä, että laadukas ja toimiva korkea prässi ei ole yleistä myöskään seurajoukkueissa (spekulaatiota: eikä sitä välttämättä kovin ahkerasti työstetä arjessa). Korkealta prässääminen ei ole salibandyssa helppoa. Jatkopaineet hyökkäyksen päätteeksi pääsee antamaan edullisesta lähtötilanteessa ja otteluiden lopulla on karvattava korkeammalta isollakin riskillä joka tapauksessa. Laadukas ja jatkuvampi korkea prässi vaatisi täsmällistä organisointia ja yhtenäistä viisikkopeliä. Yksilön fyysinen suorituskyky ei poista viisikkopelin ongelmia.

Korkealla alueellisella prässillä on ehdottomasti paikkansa joukkueiden taktisessa työkalupakissa. Vastustajan pelatessa laadukasta hitaampaa hyökkäyspeliä saattaa olla edullista häiritä ajoissa heidän rakenteluvaihettaan, jotteivät he pääse toimimaan mukavuusalueellaan. Suosittu tapa tällaiseen aktiiviseen puolustuspeliin on sveitsiläistyylinen (Kettusen maajoukkueenkin viime MM-finaalissa käyttämä) 1-2-2, jossa kärki häiritsee rakentelua ja neljä pelaajaa saadaan pallon alle. On kuitenkin eri asia lähteä itse riistämään palloa viisikon voimin, kuin häiritä ja pyrkiä pakottamaan avauspeliä yhden kärjen paineistuksella. 

Tulevalle kaudelle salibandyn kansainvälinen liitto IFF tuo lajiin "aktiivisuussäännön", jonka mukaan esimerkiksi johdolla oleva joukkue ei saisi jäädä oman maalinsa taakse odottelemaan ajan kulumista. Näin johdolla oleva joukkue ei periaatteessa enää voi "pakottaa" tappiolla olevaa prässäämään päädystä saakka, vaan olisi velvoitettu itse etenemään pallon kanssa. Tappiolla olevan joukkueen ei siis ehkä tulevaisuudessa tarvitse prässätä näin, koska se voi saada vapaalyönnin silloinkin kun johdolla oleva joukkue ei hyökkää aktiivisesti.

Voidaan kysyä passivoiko tällaiset sääntömuutokset peliä sen aktivoinnin sijaan? Isommassa kuvassa ja pelin kehityksen kannalta se (riippuen käytännön tuomaritulkinnoista) saattaa vähentää tarvetta harjoitella toimivaa korkeaa prässiä. On edullisempaa pudottaa viisikko puolustusalueelle ja odottaa vastustajan hyökkäystä järjestäytynyttä puolustusta vastaan, mikäli säännöt pakottavat hyökkäämään – sen sijaan että peli siihen kutsuisi. Peli on kahden joukkueen välistä dialogia, eikä toisen joukkueen peliä voi aktivoida vaikuttamatta vastustajan pelaamiseen. Itse toivon, että joku joukkue aivan liigatasolta uskaltaisi jälleen etsiä kilpailuetua aggressiivisesta prässäyspelistä ja näyttäisi siten esimerkkiä, miten saada sellainen toimimaan. Ennen pitkää tämä todennäköisesti tulee tapahtumaan.

 

-Antti Hänninen (@AjHanninen)