Salibandyliigan kärkiosastoon Classicin kovimmiksi haastajiksi nostamme Oilersin ja TPS:n. Salibandyliigan alkava kausi on toisaalta vaikea ennakoitava sijojen 2-7 osalta. Ei Classicinkaan mestaruus tai runkosarjavoitto ennalta ole saneltu, mutta todennäköiseltä se näyttää. Kärkeen voivat yhtä hyvin nousta ainakin joukkueet sijoilta 4-6.
Classic
Classic ei vastannut kysymyksiimme
ANALYYSI
Classic jatkaa ehdottomana ennakkosuosikkina Salibandyliigassa. Pelaajamarkkinoilla Lassi Vänttisen lopettaminen ja Nico Salon paluu eivät muuta joukkueen vahvuutta ainakaan kriittisesti. Vaikka kokemusta ja siinä mielessä leveyttä poistuu joukkueesta muidenkin lähtijöiden osalta (mm. Miro Lehtinen), on reservissä lahjakkaita junioreita joista useampi on jo liigavauhtia maistellut. Esimerkiksi maajoukkueringissä mukana ollut Eetu Sikkinen tai Aaro Helin voivat nyt havitella suurempaa roolia.
Salibandyliigassa Classic on ylivoimaisen pelaajamateriaalinsa voimin tehnyt sen mitä voittamiseen tarvitaan. Selkeää pelillistä uudistumista ei ole ollut havaittavissa viimeisten vuosien aikana. Petteri Nykyn ja Samu Kuitusen aikana Classicin puolustus tiivistyi ja urheilullisesti joukkue nousi uudelle tasolle. Tosissaan joukkuetta on mitattu lähinnä Chamions Cupissa. Siellä esimerkiksi ottelu Falunia vastaan paljasti puutteita hyökkäyspelin järjestäytymisessä.
Valmennuksellisesti Classicin lajiharjoittelusta ovat jo vastanneet muut kuin Petteri Nykky, joten siltä osin arkitekeminen tuskin suuresti muuttuu. Päävalmentajaksi nousevan Samu Kuitusen osalta vaatimustaso pysyy edelleen korkealla ja harjoittelu on intensiivistä. Toinen kysmys on, kuinka usein päävalmentaja Kuitunen matkustaa Tampereelle viikoittain.
Jussi Jäntin liittyminen valmennusryhmään nostaa taktisen osaamisen tasoa. Tämä on arvokasta pääomaa varsinkin pudotuspelejä ajatellen, sillä kilpailun taso tällä pelin osa-alueella on nousussa. Ehkä pelaajienkaan ei enää tarvitse vastata aikalisän taktisesta sisällöstä kuten on ajoittain ollut tapana.
Seuran sisällä puheissa kulkevat yksilötaito ja pelaajalähtöisyys, joiden varaan hyökkäyspeli nojaa myös edustusjoukkueessa. Tämä riittää tuloksen tekoon ja näyttävään hyökkäyspeliin kotoisessa liigassa. Herää kuitenkin kysymys, viekö hallitseva mestari kuitenkaan lajia pelinä eteenpäin? Lähivuosina pelin kehityksessä Classicin panostus on kohdistunut lähinnä yksilöinä urheilemiseen ja vaatimustasoon, henkiseen puoleen. Myös esimerkiksi TPS viilaa urheilijoidensa ominaisuuksia yksityiskohtaisesti ja tutkittuun tietoon nojaten, joten siltä osa-alueelta löytyy kova haastaja. Pelillisen kehityksen puute antaa muille mahdollisuuksia kiriä etumatkaa taktisesti. Organisaationa Classic on huippuluokassa ja Pasi Peltola juonii varmasti kilpailuetuja seuralleen, mutta suomalaisen salibandyn odottaisi kykyä uudistua myös pelillisesti ja viitoittaa siten tietä – jopa kansainvälisesti.
Sijoitus:
1.
Antti Hänninen
Oilers
1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Viime kausi oli uuden prosessin ensimmäinen kausi. Ryhmä, jolla hommiin ryhdyttiin oli aiemmalta kaudelta jäänyt runko, jota täydennettiin muutamalla nuorella pelaajalla. Taustaryhmä ja valmennustiimi kokivat myös mittavia muutoksia. Joukkueen toiminta ja ryhmädynamiikka kehittyi menneen kauden aikana merkittävästi, mutta niin pelillisesti kuin urheilullisesti olimme kaukana kärjen takana. Uuden toimintakulttuurin siemen saatiin kuitenkin kylvettyä ja jatkamme kärsivällisesti valitsemallamme tiellä. Haluamme luoda Espooseen urheilullisen toimintaympäristön, jossa pelaajilla on valtakunnan parhaat olosuhteet kehittyä ja menestyä. Tavoitteemme on kehittyä sarjan parhaaksi joukkueeksi ja ansaita Suomen mestaruus.
2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Esportin ensiluokkaisten harjoitusolosuhteiden ansiosta olemme pystyneet eriyttämään fyysistä harjoittelua yksilöiden tarpeita vastaaviksi. Olemme panostaneet viime kautta enemmän kestävyyden kehittämiseen ja huoltavaan harjoitteluun loukkaantumisten välttämiseksi. Meillä on 66 yhteistä joukkueharjoitusta 16.4. aloitetusta kaudesta ennen ensimmäistä liigaottelua (valtaosa yhdistelmätreenejä fysiikka + laji). Tämän lisäksi olemme viettäneet 16 leiri- ja turnauspäivää, joissa ohjelmaa on ollut koko päivälle (useampi harjoitus tai teoria+peli). Yksittäisiä harjoitusotteluita pelaamme kuusi valmistavalla kaudella. Koko joukkuetta koskevien tapahtumien lisäksi meillä on ollut pienryhmäharjoittelua 1-2 kertaa viikossa painottuen aamuihin. Valmistavan kauden omatoimijaksot ovat olleet yhteensä 16 päivää (=ei joukkueharjoituksia).
3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Tilanteenvaihdot ja murtautuminen. Yksilövalmiuksia pallolla (painottuen aamujen pienryhmäharjoitteluun), pienaluepelit ja rondot sekä viisikkoharjoittelu.
4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Kokoontuminen (+palaveri), lämmittely 30 min, fysiikkaharjoitus 45 min, laji 75 min ja loppujäähdyttely/huolto 15 min.
5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
Pelaajien ja pelin kehittäminen, pelin virtauksen hallinta ja yhteistyö.
Vastaajana päävalmentaja Heikki Luukkonen
ANALYYSI
Kauden 2015-16 hopean jälkeen Oilers on kokenut suuren muutoksen ja hakee nyt uutta nousua. Nokialla Luukkonen sai seuralta aikaa ja toiminnan tasoa nostettua. Oilersin panostus useita nuorten maajoukkueesta Luukkoselle tuttuja pelaajia hankkien lupaa myös hyvää yhteistyölle. Seuralla näyttää olevan halu viedä joukkuetta Luukkosen kanssa samaan suuntaan. Tämä lupaa joukkueelle hyvää pitemmälläkin tähtäimellä.
Alkavalle kaudelle uusia pelaajia on joukkueeseen tullut paljon, mikä voi olla haaste joukkueen yhtenäisyyden kannalta, jos ei pukukopissa niin pelillisesti. Useimmilla hankituista vahvistuksista on kuitenkin yhteistä taustaa Luukkosen tai toistensa kanssa ja siitä voi olla iso etu pelaajien sopeutumisessa uuteen ympäristöön – ajatellen tämän ryhmän koko potentiaalia ja maksimaalista tulosta. Siirtomarkkinoilla Oilers teki joka tapauksessa liigan suurimmat voitot.
Latvian Openissa Oilers kaatoi Classicin turnauksen finaalissa. Tuon pelin ja Luukkosen entisten joukkueiden pelityylien perusteella Oilersin pelityyli on salibandyliigassa tyypillistä puolikorkean karvauksen ja konservatiivisen oman pään puolustuksen osalta, eikä hyökkäyspelissä näy ainakaan vielä selkeää rakennetta. Luukkosella oli U-19 -maajoukkueessa parinaan taktisella puolella vahva Jyri Korsman. Nyt hyökkäyspelin organisointi ei kuulu Oilersin valmennustiimin vahvuuksiin. Saamiemme vastaustenkin perusteella prosessissa keskitytään paljon urheilullisuuteen ja toimintakulttuuriin, eikä pelin organisointi ole tässä prosessissa selkeä johtotähti. Maksimaalisen tuloksen saavuttamiselle iso kysymys on, löytyävätkö pelaajat samalle sivulle riittävän säännöllisesti vai lähinnä hetkittäin? Hyökkäysosaamista joukkueessa joka tapauksessa riittää edelleen ja näyttäviä maaleja sekä tehokasta ylivoimaa Oilersilta on odotettavissa alkavallakin kaudella.
Urheilullisuuden korostuminen sekä Oilersin harjoitustapahtuman kuvattu rakenne herättävät myös kysymyksen liittyen keskusteltuun, jota viime aikoina on käyty salibandysta nimenomaan amatöörilajina. Paljonko pelaajilta voi vaatia tehokasta ajankäyttöä päivittäin ja viikoittan niin, että se vielä todella kehittää arjen aiheuttaman kuormituksen ohella? Saavuttaako lähes kolmen tunnin treenitapahtumalla niin paljon hyötyjä kuin se vaatii energiaa? Voiko se jopa aiheuttaa loukkaantumisriskin kohoamisen tai lievempiä ylikuormitusoireita, kuten väsymystä ja alisuoriutumista?
Sijoitus:
2.-3.
Antti Hänninen
TPS
1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Edelliskauden jälkeen tehtiin todella perusteellinen analyysi tapahtuneesta ja saatiin kerättyä paljon palautetta niin pelaajilta kuin muiltakin ryhmän avainhenkilöiltä sekä tehtiin myös erittäin kattava pelianalyysi jossa käytettiin paljon tilastoja ja videomateriaalia apuna. Sen pohjalta on pyritty muokkaamaan arkipäivää ja harjoittelun sisältöä entisestään johdonmukaisemmaksi. Lisäksi otettiin ryhmän tavoitteen asettelun rinnalle vielä isommin pelaajien henkilökohtainen kehittäminen jossa pelaajat ovat yhdessä valmennuksen kanssa luoneet itselleen tavoitteita ja keinoja niiden saavuttamiseksi kauden ajalle sekä myös kauemmaksi tulevaisuuteen. Iso tavoite on olla entistä sitoutuneempi päivittäiseen urheilijan elämään ja tehdä ratkaisuja urheilu edellä myös kentän ulkopuolella. Ryhmänä TPS haluaa olla monipuolisempi kuin ennen ja samalla löytää lisää tehokkuutta kaikkeen tekemiseensä.
2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Kauden jälkeen joukkueella on ollut kuukausi omatoimista harjoittelua, jossa jokainen on voinut suunnitella lomajaksonsa sinne sisälle. Samanlainen jakso on suunniteltu myös juhannuksen jälkeen. Lähtökohtaisesti uskon siihen, että urheilija on urheilija jokainen päivä uransa aikana ja progressiivinen kehittyminen vaatii urheilun pitämistä keskiössä
arjen valintoja tehdessä oltiin sitten OT-jaksolla tai sitten joukkueharjoituskaudella. Toki omatoimijaksolla harjoittelun voi rytmittää eri tavalla ja samalla mentaalipuoli saa tarvittavaa lepoa ja virkistystä normaaliin arkeen verrattuna. Fyysisten ominaisuuksien kehittämisen osalta ollaan menty Tiina Laitala-Leinosen luomilla painotuksilla ja kevään ja kesän osalta lajiharjoittelu on kuormituksen osalta suunniteltu siihen täydentäväksi. OT-jaksolta palattua homma on kääntynyt toisin päin ja nyt pyritään ohjelmoimaan
fyysinen puoli niin että joukkuepelaamisen kehittyminen on turvattua liigakauden alkua silmällä pitäen.
3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Pyritty viemään suurempia kokonaisuuksia kerrallaan eteenpäin. Pyritään luomaan harjoiteltavasta asiasta pelinomaisia harjoitteita, jossa pystytään korostamaan juuri haluttuja nyansseja pelaamisen osalta. Sitten on tietyt muokatut tasavoimaiset peliharjoitteet, missä päästään näkemään haluttuja asioita valmennuksen kanssa. Käytetään paljon videota apuna myös harjoitustilanteissa. Tottakai keskialueen ylittäminen ja hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen + tilanteen jälkeen puolustaminen on asioita jotka vaativat jatkuvaa työtä. Ryhmän identiteetti on muuttunut vuosien varrella niin että nykyisin yhä useampi vastustaja lähestyy meitä vastaan passiivisemmin kuin ennen ja niinpä nuo mainitut asiat korostuvat entisestään.
4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Meillä on tiistaisin ja torstaisin identtiset harjoitusrakenteet, jolloin ohjelmassa on tunnin fysiikkaosio sekä tunnin lajiharjoitusosio. Maanantait ovat usein peliviikonloppujen jälkeen huoltavaa harjoittelua sisältävää treeniä sekä videopalavereita jossa käydään edellinen ottelu lävitse joko joukkue- tai viisikkotasolla. Keskiviikkona aamulla joukkueelle on tarjolla ohjattu henk.kohtainen taitoharjoitus, jonka lisäksi illalla on voimaharjoitus. Perjantai on otteluunvalmistava harjoitus jossa käydään taas videolta vastustaja lävitse ja keskitytään erikoistilanteisiin. Pelittömillä viikonloppuina myös lauantaina harjoitellaan aamuisin taitoa ja illalla fysiikkaa. Lajiaika on muusta ohjelmasta riippumatta aina 60 min ja oheisharjoittelun aika vaihtelee 45 minuutista 75 minuuttiin.
Yksittäisen lajiharjoituksen sisältö vaihtuu aina viikoittain.
5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
Pelaamisessa täytyy olla selvät rakenteet, jotka auttavat pelaajia keskittymään koko ajan ensimmäisen sekunnin toimintaan tilanteiden syntyessä. Pelaajalla on oltava tietoisuus siitä mitä hän on tekemässä jotta energiaa ja aikaa ei kulu perusasioiden miettimiseen vaan hän pystyy pelaamaan identiteetin mukaista salibandya selkärangastaan.
Minulla itsellä ei ole tiukkaa raamia siitä millaista peliä juuri täydellisessä maailmassa joukkueeni pelaisi, vaan uskon että valinnat pelaamisen suhteen täytyy tehdä sitten kun tuntee ja tietää millaisia pelaajia on käytössä ja millaisessa ympäristössä toimitaan ja pelataan. Uskon että sopeutuvuus eri tilanteisiin on oma vahvuuteni valmentajana ja samalla myös Tepsin vahvuus joukkueena tulevalla kaudella.
Vastaajana päävalmentaja Jukka Ruotsalainen
ANALYYSI
TPS on mielenkiintoinen salibandyseura. Iso suomalainen yliopistokaupunki, sekä jo entuudestaan vahva seurabrändi eivät ole suomalaisen salibandyseuran perusasetuksia. Pitkän linjan laadukkaan työn myötä se on establoinut itsensä yhdeksi johtavista junioriseuroista. Kaiken lisäksi Kupittaalle ollaan saatu maan parhaat olosuhteet pelata lajia.
Hienoista puitteista huolimatta on miesten liigajoukkueesta hieman hankala saada kiinni siitä mitä se edustaa, tai mikä on sen suunta. TPS on noussut varsin nopeasti putoamiskurimuksesta vankaksi suorittajaksi runkosarjassa. Pudotuspeleissä tietynlaisen sympaattisen altavastaajan roolissa se on kyennyt luomaan ottelusarjojen ympärille myös pienimuotoisen hypen.
Viime kaudella sarjan kärkikastiin nousseelta ryhmältä odotettiin hieman enemmän ja puolivälierissä putoamista ruodittiin jälkikäteen hyvinkin valituin sanoin. Ajauduttiin hakemaan syyllisiä yksilöistä alkaen.
Yksilöistä käsin on lähdetty hakemaan parannusta tulevalle kaudelle. Siirtolistalta löytyy kovia vahvistuksia. Miko Kailiala ja Mikko Hautaniemi tekemään maaleja. Juuso Alin ja Niklas Niiranen taas estämään niitä. Janne Hoikkanen sen sijaan sopii viime vuosina rakennettuun peli-identiteettiin loistavasti. Paperilla TPS:n kokoonpano on vakuuttava.
Olosuhteet, juniorityö, seuran vakaa pohja ja kova miehistö ovat erinomaisia paloja palapeliin. Lopulta palapelin palat ovatkin hyvä tapa kuvata Palloseuraa. Palapeli -teema sopii myös liigajoukkueen viesintään. Puhutaan urheilullisuudesta, urheilijan arjesta, tuloksista ja tehoista. Hivenen epäselväksi kuitenkin jää kenelle puheet on kohdistettu ja mitä niillä halutaan viestiä.
Viime kausien nousu kärkikaartiin on perustunut vahvasti organisoituun pelaamiseen, jonka iso teema on ollut riskittömyys ja pitävä maalinestopeli. Se on ollut myrkyllinen vastustaja monille. Nousu viimeiselle askelmalle on kuitenkin jäänyt vielä tekemättä ja joukkueeseen satsaamisen perusteella voisi päätellä, että tulevalla kaudella se aiotaan ottaa.
Niin kovasti kuin joukkuetta onkin paperilla vahvistettu, ovat TPS:n pelilliset haasteet olleet hyökkäyspelaamisen organisoinnin kohdalla. Näin ollen herää kysymyksiä sen suhteen, kuinka johtopäätökset urheilullisuuden lisäämisestä ja urheilijan arjen korostamisesta vievät oikeaan suuntaan. Hyökkäyspelin parantaminen ei ole yhtä kuin parempien hyökkääjien hankkimista, vaikka luonnollisesti paremmat pelaajat lisäarvoa tuovatkin. Joukkueen harjoitusotteluissa kokeiltiin hyvin varioivia ketjukoostumuksia, jotka herättävät kysymyksiä sen suhteen, kuinka paljon harjoutuksissa on käytetty aikaa viisikkotason täsmätoimintojen ja pelaajien välisen kommunikaation parantamisen suhteen. Toisin sanoen, ollaanko Turussa tehty kaikki se, jolla maksimoidaan vahvemman kokoonpanon potentiaali kentällä.
Tulevan kauden sijoitus kulminoituu siihen, kykeneekö valmennusjohto vastaamaan aiemmilta kausilta tuttuihin pelillisiin ongelmiin. Mikäli vahvistuneen joukkueen potentiaali viisikkotason pallollisessa pelaamisessa saadaan maksimoitua, on TPS:llä oivat mahdollisuudet ottaa sen historian ensimmäinen mitali. Mikäli ongelmat pysyvät edelleen samoina, uhkaa turkulaisia jälleen jääminen lasikaton alle. Tähän mennessä nähdyn ja kuullun perusteella on vaikea tarjota automaattisesti vapauttavaa vastausta.
Sijoitus:
2.-3.
Mikael de Anna