Salibandyliiga on tällä(kin) kaudella jakaantunut muutamaan kastiin – on kotiedusta taistelevat, pudotuspeliviivakamppailu sekä sitten ehkä se kaikkein raadollisin taisto, eli taistelu 11. sijasta, joka takaa suoran säilymisen. Complex Floorball näkee tämän kamppailun neljän joukkueen kauppana.

 

Welhot

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Viime kaudella meille tehtiin tilastojen perusteella liikaa maaleja keskialueen ja puolustusalueen käännöistä. Tämän perusteella tavoitteena on ollut kehittää pallollista osaamista: havainnointia, pallonhallintaa ja 2. roolissa pelaamista. Tätä kautta saamme toivottavasti pudotettua päästettyjen maalien odottamaa. Itse onnistuimme viime kaudella tilastojen perusteella luomaan enemmän maaleja hyökkäysalueen hyökkäyspelissä verrattuna vastustajiin ja tätä osa-aluetta haluamme kehittää entisestään.

Pelaajille kauden jälkeen tehdyn kyselyn perusteella emme pystyneet antamaan viime kaudella tarpeeksi henkilökohtaista palautetta pelaajille, joten siihen olemme pyrkineet löytämään paremmat työkalut tälle kaudelle.

2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Harjoittelu aloitettiin toukokuun alussa ja heinäkuussa pidettiin kolmen viikon omatoiminen jakso. Lomaa ei ole ollut. Toukokuusta heinäkuun alkuun meillä oli ohjatusti kaksi laji- ja kolme fysiikkaharjoitusta + yksi omatoiminen harjoitus. Tämän jälkeen kolme lajia ja kaksi fysiikka ohjatusti + yksi vapaaehtoinen aamulaji. Pelillisesti ja fyysisesti painopisteet ovat vaihdelleet jakson mukaan.

3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
PK1 -kaudella keskityimme pelillisesti kääntöpeliin ja KVK:lla pääpaino on ollut avauspelaamisessa. Olemme harjoitelleet näitä asioita harjoituksissa. Myös videot ovatolleet käytössä opetuksen apuna.

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
30-45min fysiikka/palaveri, 90min laji ja 15min loppuverryttely.

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
1. Nauti oppimisesta
2. Luota siihen suunnitelmaan ja suuntaan, jonka olet valinnut. Osaa kuitenkin tarvittaessa reagoida.
3. Suunnittele, toteuta, analysoi. Mikro- ja makrotasolla.

Vastaajana päävalmentaja Janne Kainulainen

ANALYYSI
Welhot on pitkäjänteisen prosessin myötä ottanut itselleen Itäisen Suomen liigasalibandyn lipunkantajan roolin. Seurassa on useamman vuoden ajan tehty hyvää työtä ja valmentajienkin suhteen ollaan oltu linjakkaita. Siinä missä maantiede on tietyllä tavallaan haastava ja junioripohjakaan ei ole vahvinta sorttia, on Welhoissa osattu panostaa olennaisiin asioihin.

Viime kaudella liigassa debytoinut ja ennakkokaavailut sivuuttanut Welhot on tällä kaudella kuitenkin hieman uudenlaisen tilanteen edessä. Nousu Divariin tapahtui vahvalla materiaalilla. Viime kaudella joukkue kykeni säilymään heikentyneelläkin joukkueella sarjassa suoraan, mitä moni ei ennakkoon olisi uskonut. Etenkin alkukaudesta kuopiolaiset kykenivät keräämään hyvin pisteitä, jotka kantoivat aina keväälle asti. Vaikka näitä usein halutaan pukea joukkueen alkuhuuman mystiikan kaapuihin, olivat kerätyt pisteet ennen kaikkea ansiokkaan valmistautumisen tuotosta.

Divarissa Welhoilla oli nähtävissä struktuuria ja organisointia pelin rakentelun vaiheessa, ja tästä on myös liigassa pieniä viitteitä. Liigan ja divarin välillä on kuitenkin eroa vastustajien puolustuspelin organisoinnin ja etenkin vastaiskuvalmiuden kohdalla, joten tässä valossa Kainulaisen johtopäätökset pelin kehityskohteista ovat loogisia.

Tässä yhteydessä puhutaan kuitenkin salibandyliigan yleisestä haasteesta, joten Welhojen kohdalla herää kysymys siitä, mikä lopulta on heidän kilpailuetunsa. Etenkin siinä valossa, että joukkueesta on Rautiasten mukana siirtynyt Sveitsiin 60 tehopistettä. Onko pallollista peliä lähestytty riittävän dogmaattisesti, jotta se tuottaisi edelleen edun – vai onko kesän kiireiden kohdalla pyritty parantamaan vähän kaikkea. Kuinka paljon esimerkiksi fysiikkaharjoitteluun pohjaava jaksotus ohjaa tekemistä suhteessa pelitavan kehittämiseen. On toki luonnollista, että peliä pyritään kehittämään joka osa-alueella, mutta varsinkin mainitun pelin vaiheen kehittämisessä puhutaan niin isosta ja haastavasta asiasta, että kompromisseja on vaikeita mahduttaa.

Welhojen kohdalla on kyseessä suhteellisen tärkeä kausi. Maantieteellisesti seura on tietynlaisessa pussissa eikä juniorituotanto tarjoa vakavaraista, tulevaisuutta takaavaa pohjaa. Ollaan sellaisten kysymysten äärellä, että olisi määriteltävä myös laajemmassa kuvassa mitä halutaan olla. Mikä on Welhojen maksimi tällä kaudella ja mitä se voisi jonain päivänä olla.

Tässä valossa Welhojen tulevan kauden kamppailu putoamista vastaan on myös identiteetin kannalta tietyllä tapaa määrittävä tekijä. Welhot piti viime kaudella liigassa selkeä identiteetti. Pysyykö se tiukentuneessa putoamistaistelussa siinä kiinni, ja jos ei, mikä on sen mahdollinen hinta tulevaisuudessa?

Oikaisu: Editoimme ensimmäistä liigakautta koskevaa kohtaa. Welhojen joukkue itseasiassa heikkeni ja heiltä lähti 11 pelaajaa liiganousun jälkeen. Alunperin kirjoitimme "suhteellisen samalla kokoonpanolla".

Sijoitus:
Taistelee suorasta säilymisestä, sijat 11-14.

Mikael de Anna

 

Karhut

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Viime kaudella en ollut joukkueen mukana, mutta läheltä seuranneena. Joukkue sai henkisen lukon auki vaikean alkukauden jälkeen ja se siivitti joukkueen hurmosmaiseen tilaan ja sarjanousuun. Tulevat tavoitteet on asetettu pidemmälle kuin kauden loppuun. Suunnitelma on rakennettu viiden vuoden päähän ja ensimmäinen askel on toki sarjapaikan säilyminen.

2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Kesän pääpainona on ollut nopeus ja voima, joita tehty uuden fysiikkavalmentajan opastuksella. Näitä asioita on pyritty tuomaan myös lajiharjoitteluun. Loppukesästä ollaan pureuduttu enemmän viisikkopeliin. Kesällä pelaajilla on viikonloput ollut vapaat, muuten toimintaa on joka päivä. Poislukien elokuun harkkapelit.

3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Pelitapa muuttuu enemmän pallollisempaan suuntaan, mutta muutos tuodaan vähitellen. Pallottoman pelin kautta lähdetty liikkeelle. Asioita käydään läpi lajiharjoituksissa, peleissä sekä videoiden kautta.

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Normaali harjoitus: 1. Alkuverryttely, 2. lajitaito/ nopeus, 3. Teeman mukaisesti peliosuus (esim menneellä viikolla kääntöpelaaminen) 4. Loppupeli, 5. Loppuverryttely. 

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
Intohimo, Pelaajalähtöinen, Rohkeus

Vastaajana päävalmentaja Mikko Lehti.

ANALYYSI
Karhuilla on takanaan pitkä kasvutarina. Osa pelaajista on ollut mukana jo muutama vuosi sitten, kun porilaisryhmä vajosi kakkosdivariin. Divarissa joukkue on edennyt askel askeleelta kohti kärkeä. Kaudella 16-17 se pelasi Divarin finaalissa ja oli monella tapaa jopa liigaan nousseita Welhoja edellä. Siinä missä toinen satakuntalaisjoukkue, liigasta pudonnut SalBa on ollut hyvin riippuvainen ulkopaikkakuntalaisista avuista, Karhut on vahvasti porilainen joukkue.

Vaikka Karhut on noussut askel askeleelta kohti Salibandyliigaa, sen mennyt liiganousuun päättynyt kausi oli kaikkea muuta kuin loogisen valmennusprosessin tulos. Kauteen mahtui vajoaminen jo playout -sijojen tuntumaan, valmentajapotkut, vasta pari kierrosta ennen runkosarjan päätöstä varmistunut pudotuspelipaikka ja lopulta hurmoksellinen vire kevään tosipeleissä. Karhut laittoi nippuun ensin Nurmon Jymyn, sen jälkeen runkosarjan voittaja NST:n ja lopuksi vielä Loviisan Torin. 

Karhujen vahvuus Divarissa on ollut sen pelitaitava ja hyvin vahvasti seuraan kiinnittynyt, yhtenäinen pelaajisto. Karhut on ennen kaikkea pelureiden joukkue. Sen lisäksi, vaikka joukkue on keski-iältään nuori, kokenut osasto on nähnyt liigaympyröitä aiemminkin ja lisäksi nuoriso-osasto on pelannut aikuisten pääsarjatasolla jo pidemmän aikaa. 

Haasteitakin tulee piisaamaan ja niistä suurimmat ovat nimenomaan pelillisiä. Divarissa Karhut oli parhaimmillaan peleissä, joissa syntyi paljon epäorganisoituja tilanteita. Näissä tilanteissa Karhujen pelitaitoiset pelaajat olivat parhaimmillaan päästessään haastamaan isossa tilassa. Parilla viime divarikaudellaan Karhut on pelannut erittäin miesorientoituneella puolustuspelitavalla, joka jo itsessään tuottaa jatkuvasti epäorganisoituja hetkiä. On oletettavaa, että harjoituksissa on näitä tilanteita tullut vastaan jatkuvasti ja sen myötä loogista, että Karhut on näillä hetkillä ollut vahvimmillaan. 

Tähän liittyy myös Karhujen suurimmat pelilliset haasteet. Karhujen pelaajamateriaali oli Divarin ehdotonta kärkipäätä, mutta se ei ole sitä Salibandyliigassa. Siinä missä epäorganisoituneet hetket olivat Karhujen etu sarjaporrasta alempana, sitä ne harvoin tulevat olemaan liigassa. Mikäli Karhut päästää pelin “virtailemaan” päästä päähän taitotasoltaan sekä kokemukseltaan kovempia liigaryhmiä vastaan, on odotettavissa vaikeuksia ja värikkäitä tappioita. Samaan aikaan tässä on tuoreen, nuoren ja kokemattoman päävalmentaja Mikko Lehden suuri dilemma. Lehti on tehnyt oikeansuuntaisia havaintoja Karhujen tulevista haasteista, mutta toinen asia on miten muutosprosessi saadaan vietyä läpi. Siinä missä epäorganisoituneet hetket tulevat olemaan Karhujen kannalta Salibandyliigassa vältettävä asia ja uhka, ne ovat olleet juuri se vahvuus, mikä on tehnyt Karhuista liigajoukkueen. Mikäli joukkuetta ryhdytään laittamaan organisoidumpaan muottiin, on vaarana menettää joukkueen terävimmät aseet. 

Sama haaste on ollut useammalla liiganousijalla vuosien saatossa. Se mikä toimi Divarissa – puolivallaton hyökkäyspeli, huikentelevainen puolustus – tuottaa suurimmat haasteen Salibandyliigassa. On hienoa, että päävalmentaja Lehti on lähtenyt rohkeasti muutosprosessin tielle – tehtävässä auttaa Lehden yhteinen historia usean nuoren pelaajan kanssa Karhujen juniorijoukkueissa. Helppo tehtävä ei tule kuitenkaan olemaan. Lisäksi, analyysi on ollut fiksu, mutta käytännön toimenpiteet eivät tue tätä. Karhut on vetänyt kesänsä haastattelun perusteella hyvin perinteiseen malliin, fysiikkaa painottaen. Pelitapamuutokset ottavat paljon aikaa ja sitä Karhuilla ei ole. Jää nähtäväksi loppuuko muutosprosessi vähin äänin ja nähdäänkö kaukalossa syksyn mittaan Divarista tuttu “pihapeliryhmä”. 

Käytännössä Karhut ovat muuttaneet erityisesti puolustuspeliään Divariaikojen voimakkaasta miesorientoituneisuudesta alueellisempaan suuntaan. Tämä tasapainottaa kyllä Karhujen pelaamista ja tuottaa kentälle enemmän ennalta ennakoitavia tilanteita. Harjoituspeleissä FBC Turkua vastaan tämä alueellisuus näyttäytyi vielä melko jäykällä tavalla ja se oli osin helpohkosti manipuloitavissa. Karhut kyllä reagoi nopeasti karvauspelin ongelmiin ja ratkaisuvaihtoehtona toimi matala 1-2-2 -karvaus. Puolustuspelivalinnat tukevat tavoitetta vahvemmasta organisoitumisesta, mutta samalla voivat erityisesti vahvoja hyökkäyspelijoukkueita vastaan jättää Karhut tyystin ilman pelivälinettä. Samalla Karhujen pelurit riisutaan heidän parhaista aseistaan.

Liiganousijalla on valittavissa, hieman kärjistäen, kaksi tietä. Lähteäkö pienellä riskilläkin rakentamaan valoisampaa tulevaisuutta vai vetääkö inhorealismilla maksimitulosta lyhyellä tähtäimellä. Ensimmäisessä uhkana on liigavisiitin jääminen hyvin lyhyeksi, toisessa taas se, että samat haasteet ovat edessä vuodesta toiseen ilman valoisampaa tulevaisuutta. Lisätiedot Rauman SalBalta. 

Sijoitus:
Taistelee suorasta säilymisestä, sijat 11-14.

Perttu Kytöhonka

 

OLS

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Viime kaudella joukkue oli ottanut pelillisesti oikeansuuntaisia askelia, mutta synkkä vaihe kaudella ja tiukoissa peleissä viimeistelyn tehottomuus olivat vaivanneet. Lisäksi joukkue menetti paljon pisteitä ns. ennalta heikompia vastaan. Siinä syitä, miksi joukkue tippui pudotuspeleistä.

Meidän tavoite tulevalle kaudelle on, että jätkät oppis pelaamaan sählyä ja tekemään maaleja yhden enemmän kuin vastustaja.

2. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa?
Tapahtumia on ollut yhteisesti toukokuun alusta lähtien 4-6 krt/vko, joista osa harjoituksista ns. tuplatreenejä, joissa vedetään sekä lajiharjoitus, että erillinen fysiikkaharjoitus.

Omatoimijakso kesti juhannukselta neljä viikkoa.

Viime vuonna joukkue meni alusta asti lajilla voimakkaasti pelitapa/taktiikka edellä. Tänä vuonna meillä oli alussa lajilla tärkeimpänä teemana nostattaa vauhti harjoituksissa kovaksi ja pystyä havainnoimaan kovassa vauhdissa ympäriltä mitä tapahtuu.

Pojat eivät ole käytännössä juosseet varsinaista intervallilenkkiä yhtään, vaan sitä puolta on pyritty hoitamaan  lajilla. Erillisessä fysiikkaharjoittelussa painopisteenä on ollut kehonhallinta ja räjähtävyys.

3. Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Määrällisesti eniten on harjoiteltu puolustuspelaamista, koska alkuun ajateltiin, että siinä tulee isoin ideologinen muutos. Tässä pitää nyt kuitenkin koko ajan miettiä toimintaa kriittisesti ja varsinkin sitä, miltä peli näyttää.

Nyt kun on yritetty saada pääpiirteet selviksi puolustamiseen, tästä eteenpäin pyritään keskittymään pallolliseen tekemiseen ja tuodaan sitä pallotonta siinä rinnalla koko ajan, kun kohdataan uusia haasteita.

Esimerkiksi SPV tarjosi taas harjoitusottelussa uudenlaisen haasteen, jollaiseen emme olleet vielä valmiita. Se vaatii omanlaista jumppaamista, mutta tästä eteenpäin puolustuspelin tarkennuksia käydään enemmän vain videolta ja harjoitukset rakennetaan tukemaan oman pallollisen pelin kehittymistä.

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Pelkkä laji:
Ulkolämmin (futis+aktivoinnit) n. 25 min.
Alkupeli (päivän teemaan orientoiva pelimuoto)
Tekninen osa (päivän teemaan liittyviä drillejä, joissa pääpaino teknisessä suorittamisessa)
Keskipeli (syventää päivän teemaan)
Palauttava maalintekokisa
Peli 5vs5

Valmennustiimissä Lämsän Jani toimii hyvänä sparraajana lajisisältöjen suhteen ja tuo voimakastakin kritiikkiä, jos yksittäisen harjoituskerran sisällöt menevät päin persettä. Samoin pelaajisto pääsee tällä kaudella Coachtools-palvelun kautta antamaan helposti palautetta harjoituskerrasta ja siitä, tulivatko harjoituskerran tavoitteet heille selviksi riittävän hyvin.

Pientä tervehenkistä vääntöä on käyty nyt siitä, että miten halutaan viedä harjoitus läpi ja mikä on suhde esimerkiksi puhtaasti pelillisillä harjoituksilla ja kuinka paljon keskitytään teknisiin harjoitteisiin. Voi hyvinkin olla, että harjoitustapahtuman rakenne tulee kauden aikana tuosta jonkin verran muuttumaan ja painotukset muuttuvat vielä enemmän harjoituksiin, joissa on aina vastustaja mukana. Mutta ehkä meidän valmentajina täytyy entistä enemmän päästä kiinni niihin pieniin asioihin pelitavan sisällä, jotka tuovat laatua. Ettei homma jää liiaksi vain yleiselle tasolle ja täsmävalmennus puuttuu. Siinä on vielä paljon töitä, että päästään sille tasolle, joka tyydyttää meitä ja pelaajia.

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
Havainnointi, haastaminen ja hiki.

Vastaajana päävalmentaja Jani Lipsanen

ANALYYSI
OLS on näyttänyt ulospäin hajuttomalta ja mauttomalta ilman suuria pelillisiä vahvuuksia tai identiteettiä. OLS:in tuki ja turva on ollut sen juniorimylly, jota se on viimeisiin vuosiin saakka dominoinut Pohjois-Suomen laajalla alueella mielin määrin. Nyt silläkin puolella on synkkiä pilviä taivaalla, sillä A-nuoret putosivat SM-sarjasta eikä OLS lopulta saanut joukkuetta A-nuorten Divariinkaan. Kun organisaatio ei ole kyennyt kehittymään taloudellisten lihasten osalta, olisi jatkuva ja ehtymätön juniorimylly elintärkeää. 

OLS joutui etsimään kauden päätteeksi uuden päävalmentajan, kun nuori ja lupaava päävalmentaja Eetu Vehanen siirtyi Sveitsin NLB:ssä pelaavan Ad Astra Sarnenin peräsimeen. Korvaaja löytyi Vaasasta, kun Divarissa Welhoja ja SB Vaasaa luotsannut Jani Lipsanen tarttui oululaisseuran tarjoukseen. Lipsanen oli OLS:ilta mainio haku, sillä hän on sekä Kuopiossa, että Vaasassa osoittanut kykenevänsä kehittämään joukkueitaan. SB Vaasassa Lipsanen toteutti suurta kulttuurinmuutosta ja kykeni kehittämään hieman old school -henkisestä vaasalaisryhmästä Divarin vakuuttavimpia joukkueita. Erittäin hyökkäysorientoitunut joukkue taipui lopulta hyvinkin yllättäen Loviisan Torille kolmessa ottelussa puolivälierävaiheessa, mutta runkosarjassa vaasalaisryhmä oli ajoittain Divarin paras joukkue. 

SB Vaasa oli melko nopeasti pystysuuntaan hyökännyt joukkue, joka oli erittäin vahva epäorganisoituneilla hetkillä sekä myös erikoistilanteissa. Haasteita joukkue kohtasi erityisesti tiiviitä ja matalan puolustusblokin joukkueita vastaan, jolloin sen keinot ajoittain tuntuivat loppuvan. OLS puolestaan ei ole pelaajamateriaaliltaan suhteessa vastustajiin yhtä laadukas joukkue kuin SB Vaasa, joten on mielenkiintoista nähdä miten Lipsanen lähestyy erityisesti hyökkäyspelin organisointia. 

Kuten haastattelustakin käy ilmi, Lipsanen on uuden polven älykäs valmentaja, joka suhtautuu jatkuvalla kriittisyydellä myös omaan tekemiseensä. Määrällisesti joukkue on käyttänyt eniten aikaa puolustuspelin harjoitteluun, mutta nyt painotus on siirtynyt hyökkäyspeliin. Tämä on kirjoittajan mielestä pätevä valinta, sillä vaikka puolustuspelin tärkeys on kaikille jopa itsestäänselvää, salibandy lajina on sellainen, jossa säännöt suojelevat pallollista joukkuetta voimakkaasti. Sen myötä alemman kastin joukkueen kannalta pelkkä puolustustaistelu tarkoittaa toki ajoittaisia valonpilkahduksia, mutta lopulta päättymätöntä taistelua tuulimyllyjä vastaan. Mikäli omalla hyökkäyspelillä ei kyetä minimissään pysymään pallossa ja kuluttamaan minuutteja vastustajan pallollisista hetkistä, voittamisen todennäköisyys on isossa kuvassa häviävän pieni.

OLS on organisaationa tilanteessa, jossa sen tulisi miettiä hyvin tarkkaan mitä he haluavat olla. Paikallaan pysymistä ei ole käytännössä olemassa, sillä liigajoukkueet kehittyvät koko ajan ja paikallaan seisova organisaatio tulee pikku hiljaa valumaan alaspäin. OLS:illa olisi edelleen mahdollisuudet rakentaa Oulun seudun suurimpana toimijana rauhallinen ja vahvan identiteetin toimintakulttuuri, jossa rakennetaan omaleimainen tulkinta salibandystä. Tämä ei edes vaatisi shekkivihon avaamista ja siirtomarkkinoilla rellestämistä. Organisaatio voisi hyvin hyväksyä, että se menettää aika ajoin pelaajiaan muualle, mutta kun toimintakulttuuri ja identiteetti olisi vahva, se “oma juttu” ruokkisi kokonaisuutta ja OLS rikastuttaisi Suomen salibandyä monella tavalla. Nyt se on käytännössä Pohjois-Suomen “Koovee” ilman selviä vahvuuksia tai kilpailuetua. Eetu Vehanen oli hyvä päävalmentaja OLS:ille ja sitä on myös Jani Lipsanen. Voisiko Lipsanen toimia muutoksen alulle panevana tekijänä? Liiga kaipaa elinvoimaista ja kilpailukykyistä OLS:ia. 

Sijoitus:
Taistelee suorasta säilymisestä, sijat 11-14.

Perttu Kytöhonka

 

Koovee

1. Analyysinne viime kaudesta ja sen pohjalta tavoitteet tulevalle kaudelle?
Me valmennustiimissä pyrittiin siihen, että osattaisiin vähän kaikkea. Tämä johti siihen, että osattiinkin monia asioita, mutta ei lopulta mitään todella hyvin. Sen myötä voidaan katsoa, että meiltä puuttui pelillinen identiteetti, jokin sellainen selkeä vahvuus ja selkänoja johon nojata vaikeammilla hetkillä. Meidän viestimme ei ollut pelaajien suuntaan riittävän selkeä. 

Siellä kentällä näkyi ennen kaikkea siinä, että meidän organisoitu 5v5-hyökkäyspelaaminen tuotti lopulta enemmän maalipaikkoja vastustajalle, kuin meille. Olemme katsoneet, että tähän syynä taas on se, että meillä ei ollut rakennetta riittävästi ja olimme organisoineet hyökkäyspelin liian väljästi. Toisin sanoen, pelaajille oli jätetty turhan paljon aukkoja itse täytettäväksi. 

Tammikuun jälkeen lähdettiin selkeästi yksinkertaistamaan asioita, jonka myötä viisikkopuolustaminen parani ja meistä tuli hieman hankalammin voitettava vastustaja. Parantunut viisikkopuolustaminen tuotti samalla lisää kääntöpaikkoja. Näkisin, että nämä toimenpiteet lopulta riittivät siihen, että emme joutuneet karsimaan liigapaikasta. Siitä ei pääse mihinkään, että tulos oli lievä alisuoritus joukkueelta.

Positiivista joukkueessa on ehdottomasti se, että se on yhtenäinen ja pelaajilla on hauskaa yhdessä. Sen myötä yhteinen arvomaailma on melko mutkatonta luoda. Siellä kentällä tämä yhtenäisyys ei näkynyt riittävästi kuin vasta loppukaudella ja se on toki lopulta ratkaisevaa. Haluamme sen yhtenäisyyden näkyvän hyvänä vuorovaikutuksena, itsensä likoon laittamisena ja sellaisesta raastamisesta nauttimisena. Valmentajilla on tässä iso rooli myös oman penkkitoiminnan suhteen. Pyrimme olemaan positiivisia ja rauhallisia. 

2.-3. Harjoittelu: Mitä asioita olette kesän harjoittelussa painottaneet ja miten? Kuinka paljon tapahtumia on ollut, entä lomaa? Mihin pelin vaiheisiin olette panostaneet ensisijaisesti harjoituskaudella? Miten olette tätä harjoitelleet?
Harjoittelussa on pääpaino ollut ennen kaikkea 5v5-pelissä ja erityisesti organisoidussa hyökkäyspelaamisessa. Haluamme luoda kentälle vahvat rakenteet kaikkiin hyökkäyspelivaiheisiin. Jos viime kaudella voidaan katsoa meidän hyökkäyspelaamisemme tuottaneen enemmän tilanteita vastustajalle kuin meille, niin minimitavoitteena täytyy olla että emme jää miinukselle siinä. 

Olemme hinkanneet paljon miten rakennetaan alueellisia ylivoimia tarkoituksenmukaisiin peliasentoihin. Työkaluina on käytetty videoita, vahvaa henkilökohtaista ohjaamista ja voisi tiivistää, että olemme ylipäätään opetelleet pelaamaan salibandyä. Harjoittelusta on yritetty tehdä äärimmäisen pelinomaista, mutta luonnollisesti opetteluvaiheessa olemme tehneet asioita selkeiksi ja helpoiksi. Olemme pyrkineet räätälöimään tiettyjä tilanteita mahdollisimman hyvin pelitilannetta vastaaviksi, mutta kuitenkin niin että oppimisen kannalta edetään asteittain helpommasta kohti vaikeampaa.

Määrällisesti olemme harjoitelleet 4-5 yhteistä treeniä viikossa, joista lajia on koko ajan ollut minimissään 3-4 kertaa viikossa. Aamuharjoituksia on ollut tarjolla niille, jotka niihin kykenevät. OT-jakso meillä oli melko tarkkaan kuukauden mittainen, johon sitten rakensimme myös omatoimisia lajiharjoituksia. Fyysisellä puolella olemme panostaneet loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn sekä lajinomaiseen kestävyysharjoitteluun pelin kautta. Fysiikkavalmentajamme Jenni Puputin rooli on ollut merkittävä rasituksen seurannassa ja ylipäätään harjoittelun rytmittämisessä.

Yleisesti ottaen olemme melko hyvin aikataulussa, joskin viisikkopuolustamisen ja kääntöpelaamisen suhteen olemme hieman jäljessä. 

4. Millainen on yksittäisen harjoitustapahtumanne rakenne?
Aloitamme usein videolla, jonka jälkeen meillä on kroppaa treeneihin valmistava harjoitus tai muu kevyt oheisharjoitus. Lajiharjoitus kestää meillä 50-90 minuuttia hieman sisällöstä riippuen ja treenit päättyvät huoltavaan osioon. Kokonaiskesto meillä oli harjoituksissa alkukesästä noin 2,5 tuntia. Tällä hetkellä mennään hieman yli kahden tunnin ja kaudella sitten liikuttaneen 2h +/- 15 minuuttia sisältäen palaverit.

5. Mitkä ovat pelifilosofiasi kolme tärkeintä periaatetta?
Kiitos hienosta kysymyksestä. Oikeastaan voisi lähteä siitä, että on olemassa valmennustiimin “ihanne” ja sitten nykyhetki. Sitä ihannetta kohdin lähdetään rakentamaan, mutta se on prosessi.

Mutta ensimmäisenä, kaiken perustana on yhteistoiminta. Käytän tätä suomen kielen termiä mieluummin kuin kollektiivia. Kaikki mitä tehdään, tehdään yhteistoiminnan kautta. 

Pallollisen pelin osalta pyrimme luomaan koko ajan alueellisia ylivoimia ja näkemään, että pallo on vallan väline. Haluamme olla proaktiivisia, eli Koovee määrittäisi pelin kulun. 

Puolustuspelissä emme pyri mihinkään erityiseen mediaseksikkyyteen, vaan ydinasiana on vastustajan maalinteon kannalta vaarallisimpien aluiden puolustaminen, toisin sanoen keskustan hallinta. Puolustamista muokataan sitten hieman vastustajan mukaan, mutta tätä haetaan.

Vastaajana päävalmentaja Ilja Pantzar

ANALYYSI
Koovee on askel askeleelta vajonnut Tampereen seudun kolmoseksi Classicin ja Nokian KrP:n puristuksessa. Pikku hiljaa on alkanut näyttää siltä, että Tampereen seudun laajasta ja laadukkaasta juniorityöstä huolimatta kolme liigajoukkuetta alkaa olla kovenevassa kilpailussa, no, aika monta liigajoukkuetta. Tällä kaudella on lähellä, että tilanteeseen tulee muutos, mutta Kooveen kannalta ei positiivinen sellainen. Sarjapaikan uusiminen tulee olemaan työn ja tuskan takana. 

Mikä on Se juttu, joka luo Kooveelle jonkinlaisen kilpailuedun suhteessa Classiciin tai Nokian KrP:hen? Toistaiseksi Koovee ei ole sellaista kyennyt kehittämään ja identiteetti on jäänyt epämääräiseksi. Haluaako Koovee olla inhorealistinen puolustuspeliorientoitunut raastaja a la Rauman SalBa? Vai haluaako se kenties olla salibandyhipsterien ihastelema, uraauurtava hyökkäyspelikollektiivi, joka pystyisi haastamaan isompia, silti usein häviämään romanttisesti? Vai jotain muuta? Viime kausina ulospäin on muodostunut kuva, että se on halunnut olla “urheilullinen”, “kovaa harjoitteleva” ja ylipäätään jokin itse peliin liittymätön adjektiivi. Ongelma on se, että etua näiden kautta on Salibandyliigassa enää vaikea rakentaa. Sen myötä Koovee on ollut enemmän tai vähemmän “pirteä” ja tämä ei ole positiivinen termi kilpaurheilun yhteydessä. 

Kooveen viime kausi oli tervanjuontia ja jossain kohtaa näytti, että tie vie suoran putoajan paikalle. Loppukauden piristyminen ja playouteissa Steelersin totaalinen pelitavattomuus toi kuitenkin sarjapaikan myös tälle kaudelle. Kevään aikana Koovee oli tuttuun tapaan siirtomarkkinoiden häviävänä osapuolena ja erityisesti ykkössentteri Perttu Koljosen lähtö LASBiin rokottaa joukkuetta. Ykköskentän kokenut rightin laituri Riku Reunamäki on sivussa pitkälle vuodenvaihteeseen ja nämä ovat Kooveen valmiiksi kapealle ratkaisijaosastolle isoja lovia. 

Päävalmentajaksi nyt myös virallisesti nimitetyn Ilja Pantzarin johdolla Koovee on tehnyt selkeitä johtopäätöksiä. Menneellä kaudella joukkueen hyökkäyspeli ei ollut riittävän organisoitua ja sen sijaan, että se olisi tuottanut maaleja vastustajan päähän, tuotti se takaiskuja omiin. Analyysi on ollut, että hyökkäyspeli oli organisoitu liian löyhästi ja siihen Koovee on laittanut paljon paukkuja. Tämä ei ole jäänyt puheen tasolle, vaan Koovee on satsannut lajiharjoitteluun voimakkaasti myös kesän aikana. Kesä nähdään yhä usein jaksona, jolloin laji on mukana näennäisesti jos ollenkaan. Suuria muutoksia peliin ja pelaamiseen ei yksinkertaisesti kuitenkaan ehdi tekemään, mikäli todellinen pelitapatyöstö aloitetaan vasta heinäkuun lopulla. Kooveen muutostoimenpiteet ovat näin ollen tukeneet analyysiä. 

Peli ja sen haasteet näyttäytyvät usein erilaisena maailmana ainoastaan kärkijoukkueita valmentaneen ja pohjalla operoivan valmentajan silmin. Siinä missä maajoukkuetason pelaajat kykenevät täyttämään löyhän organisoinnin ja valmennusprosessin aukkoja usein menestyksekkäästi, peräpäässä nämä paljastuvat raa’asti. Muutosprosessityö on äärimmäisen vaativa tehtävä – tätä se on erityisesti hyökkäyspelin kehittämisen osalta – sillä vaikka analyysi olisi hyvä, toimenpiteet loogisia ja harjoitusprosessikin kaikin puolin mitat täyttävä, tulos taululla voi olla kehno. Tällöin tarvitaan sitkeyttä, johtamiskykyä ja keinoja löytää valonpilkahduksia silloinkin kun tulostaulu ei niitä näytä. Tämä kirjoittaja uskoo, että intohimoiset salibandymiehet Ilja ja Iivo Pantzar etunenässä Kooveen valmennustiimissä ovat erinomaisella asialla, mutta tuleeko siitä palkintoa? 

Sijoitus:
Taistelee suorasta säilymisestä, sijat 11-14.

Perttu Kytöhonka