Organisointi mahdollistaa luovuuden

Complex

Olemme twitterissä puhuneet paljon organisoidun hyökkäyspelaamisen puolesta. Tämä johtuu osittain siitä, että olemme vasta lähestymässä salibandyssa aikaa, jolloin organisoitu hyökkäyspelaaminen yleistyy. Normaali tilanne on se, että pallottoman pelaamisen organisointia hiotaan ja pallollinen pelaaminen jää pelaajien “luovuuden” varaan.

Heti aluksi on hyvä todeta, että pelaajat pelaamassa peliä täysin selkärangastaan ei ole luovuutta. Kuten kaikessa ihmisen toiminnassa, on rakenteella ja struktuurilla sisäänrakennettu merkitys. Tunnistettava struktuuri on se, joka lopulta mahdollistaa “luovuuden”. Otetaan esimerkkinä liikennevaloissa seisova henkilö. Kiireisenä hän haluaa mennä tien yli jo ennen vihreitä valoja. Koska hän ymmärtää liikenteen struktuurin ja sen kompleksisen yhteistyön, kykenee hän tekemään havaintojensa perusteella “luovan” päätöksen kävellä tien yli punaisten valojen vielä palatessa.

Joukkuepelissä luovuus on joukkueen peliä edistävää toimintaa pelin sääntöjen rajaamissa puitteissa. Se että joukkue on harjoitellut yhteisiä periaatteita tilanteiden ratkaisuun, edistää joukkueena luovasti toimimista. Viisikko voi sopeutua tilanteisiin luovasti eli peliä edistävästi, noudattaen näitä yhteisiä periaatteita, mutta mukautuen vastustajien toimintaan. Eräs komiikkaa tekevä ystäväni sanoi hyvin, että pelaajat pelaamassa vain selkärangastaan on illuusio. Sen harhan luo hyvä pohjatyö.

"World of coordination is vast – The basic building blocks are few" -Scott Kelso

Hyvin organisoitu puolustuspeli luo edellytykset vaarallisten vastahyökkäysten käynnistämiseen. Toisaalta kaksi pelaajaa ei voi esimerkiksi ryhtyä tuplaamaan kulmiin ilman, että sillä on välittömät vaikutukset muun viisikon pelaamiseen ja puolustuksen tiiviyteen muulla puolustusalueella. Riippuen toteutuksesta, se vaikuttaa myös joukkueen kykyyn lähteä tehokkaisiin vastahyökkäyksiin.

Täysin samasta syystä ei ole aivan sama pelataanko hyökkäyspeliä vai organisoitua hyökkäyspeliä. Seurasin twitterissä sivusta keskustelua, jossa hyökkäyspelin toimivuutta perusteltiin tehtyjen maalien määrällä. Todellisuudessa tuo luku ei kerro vielä mitään hyökkäyspelaamisen laadusta. Mikäli haluamme oikeasti perustella hyökkäyspelaamisen laatua tilastoilla, on mukaan otettava myös omiin päästetyt maalit.

Miksi? Koska huippuunsa organisoidun hyökkäyspelaamisen tarkoitus on paitsi hyökätä laadukkaasti, niin myös negatiivisen tilanteenvaihdon hetkellä puolustaa laadukkaasti. Joukkue, jonka hyökkäyspeli on hyvin organisoitu, on hyvät valmiudet päästää vähemmän maaleja salibandyssa. Ja koska tilanteenvaihtohetket ovat salibandyssa todella tärkeitä, puhumme pelin voittamisen kannalta isoista asioista. Tämä korostuu erityisesti Salibandyliigassa, jossa ei ole turvallista paikkaa menettää palloa pelissä.

Hyvin organisoitu peli on jatkumo, jossa jokainen pelin vaihe tukee toisiaan. Käytännössä se tarkoittaa pelaamiseen luotuja rakenteita. Hyökkäyspelissä rakenteiden avulla mahdollistetaan pallolliselle pelaajalle mahdollisimman monta syöttösuuntaa jokaiselle pelin hetkelle, joista hän voi luovilla ratkaisuilla valita oikean. Samaan aikaan näitä periaatteita mietitään sellaisiksi, että tilanteenvaihtohetkellä joukkue ehtisi mahdollisimman hyvin myös puolustamaan. Organisoitu hyökkäyspelaaminen vähentää siis pallonmenetyksiä ja epäorganisoituja puolustustilanteita.

 

 

Tästä päästää myös ei-organisoidun hyökkäyspelaamisen ongelmaan. Kun hyökkäyspelaaminen perustuu pelaajien keskinäiseen soveltamiseen, pallollinen pelaaja joutuu jatkuvasti tilanteisiin, joissa hän joutuu vetämään ratkaisuja ja toimintamalleja hatustaan viisikon yhteistyön ollessa puutteellista. Mitä paremmin vastustaja puolustaa ja laittaa hyökkäävän pelaajan tekemään nopeita päätöksiä, sitä todennäköisemmin näiden päätösten laatu on vaihtelevaa. Samalla joudutaan tilanteisiin, jossa pallo menetetään vastustajalle heikossa kenttätasapainossa, jolloin ei olla valmiita myöskään puolustamaan laadukkaasti. Silloin ei auta puheet huolellisuudesta, heikosta pallollisesta pelaamisesta, yksinkertaistamisesta tai henkilökohtaisista virheistä. Silloin tarvitaan täsmällisyyttä.

Täsmällisyyden on ulotuttava myös hyökkäyspelin harjoitteluun. Ei riitä, että harjoituksissa piirretään fläpille hyökkäyspelitreeni, jossa pelaajat voivat hyökätä oman mielensä mukaan. Toiminta on vietävä tasolle, jossa hyökkäyspelitreeniin on sisällytetty viisikon rakenteiden ja yhteisten periaatteiden mukainen toiminta. Vain tätä kautta pystymme parantamaan viisikon kommunikointia ja joukkueen kykyä mukautua sen hetkiseen tilanteeseen kentällä.

Tilastojen tuijottamisesta tulisi päästä tilanteeseen, jossa ymmärtäisimme kokonaisvaltaisemmin salibandyn olemusta. Loogisesti ajateltuna tarkka organisointi ei auta vain puolustuspelaamista, vaan myös hyökkäyspelaamista. Pelin eri vaiheiden organisointi on pitkä ja syvällinen oppimisprosessi ensinnäkin valmentajalle hänen pyrkiessään jäsentämään peliä mielessään. Vielä vaativampi ja pidempi prosessi on viedä nämä ajatukset käytännön tasolle, harjoitustilanteeseen ja lopulta pelitilanteeseen. Tämä prosessi nytkähtää eteenpäin vain rehellisellä, oman vajavaisuuden tunnustamisella. Valmentajan itsetunnon pitää olla kunnossa – käden nostaminen pystyyn joukkueen edessä ja oman haavoittuvaisuuden näyttäminen ei ole helppoa. Mutta, eteenpäin se veisi. Valmentajan ja pelaajien välinen dynamiikka muuttuisi ja pelin kehittämisestä voisi tulla yhteinen prosessi.  Joka tapauksessa, asetelma olisi reilumpi myös pelaajille, jotka tällä hetkellä liian usein heitetään bussin alle ilman, että heitä edes valmistetaan pelin eri tilanteisiin.

 

Miika Peltonen & Complex Floorball

Twitter: @miikapeltonen & @CmplxFloorball