Tulevana viikonloppuna polkaistaan käyntiin Sveitsin pääsarja, NLA. Sarjaa on hallinnut SSV-tyyliin Wiler-Ersigen, jota tänäkään vuonna on tuskin mahdollista kovin pahasti hidastaa. En ole vielä lyhyen visiittini aikana ehtinyt perehtyä joukkueiden voimasuhteisiin.
Fokus on toistaiseksi ollut oman harjoittelun lisäksi muun muassa siinä, mistä kaupasta saa normaalia jauhelihaa. Toinen puntarointiin joutunut seikka on se, että miten kymmenen kappaletta roskapusseina käytettäviä muovikasseja maksaa 29 frangia, eli noin 24 euroa. Normaalin ruokakaupan muovikassin käyttäminen roskapussina aiheuttaa kuulemma sen, että naapurisi tulee välittömästi nappulat edellä sukille. Kantaen samalla roskapussiasi.
Opittavaa siis riittää. Ihailtavia luonteenpiirteitä sveitsiläisistä löytyy mielin määrin. Tietynlainen säntillisyys ja järjestelmällisyys näkyy kaikessa tekemisessä. Klassisen kettuiluhuumorin kannattajana tietysti välillä toivoisi joukkuekavereilta hieman lisää sarkastista pilkettä silmäkulmaan. No, siinä on ollut myöskin paikka oppia lisää.
Vahingossa ei ole Sveitsin valtio luonut itselleen vakaata taloutta, eikä korkeaa elintasoa. He ovat paiskineet silloin hommia, kun itse on kuittaillut vieruskaverille penkillä.
Alun perin suunnittelin laativani Sveitsin liigaa koskevan kausiennakon, mutta vailla minkäänlaista asiantuntemusta sarjan joukkueista jätän sen myöhempään ajankohtaan tai muille asianomaisille.
Kaksi todennäköistä seikkaa kuitenkin kaudesta voidaan julkistaa. Muun muassa Esa Jussilalla ja Olli Oilingilla entisestään vahvistunut Wiler-Ersigen lienee kannun nostaja tänäkin vuonna. Jos näin ei käy, voi uusi valmentaja Heikki Luukkonen alkaa väistellä juustoraekuuroja ja Rivella-sadetta.
Toinen todennäköinen seikka on se, että oma joukkueeni Zug United ei tule kannua nostelemaan. Tämän takia jätin kesällä ensimmäistä kertaa ojentajatreenit väliin kokonaan. Nuoren joukkueen rungossa on työnsarkaa, ja niin pitää ollakin. Kaikki isommilta irti kiusatut pisteet kehittävät voittamaan, ja avaamaan reittiä tulevaan.
Itse ajattelin aloittaa isompien kiusaamisen Usterin Teemu Häkkisestä.
Oh, one more thing, sanoisi Columbo. Menneiden viikkojen suurin opetus on ollut se, ettei vastustajajoukkueen pelaajien kanssa saa nahistella. Se kuulemma heikentää joukkuehenkeä.
Hyvä juttu ja odotan mielenkiinnolla tulevia kirjoituksiasi niin kaukalon sisältä, kuin ulkopuoleltakin. Itse valmennan alasarjassa täällä Etelä-Sveitsissä ja voin todeta että eroja on jo näemmä maan sisälläkin paljon. Toki onhan se ymmärrettävää kun maa jakautuu kolmen eri kulttuurin (Saksa, Ranska ja Italia) kantoneihin. Itse toisessa näistä Italian alueen kantoneista asuvana, voin todeta, että täsmällisyyttä täältä saa hakea. Kaikki sovitut tapaamiset alkavat yleensä 15-45min myöhässä. Muutenkin asiat saattavat muuttua yhtä tiuhaan tahtiin kuin sää.
Harjoituspelien perusteella nahistelu vastustajien kanssa on täällä enemmän sääntö kuin poikkeus, joten siinäkin näkyy eroja olevan. Tosin muutamat treenipelit Saksan alueen joukkueita vastaan ovat kyllä olleet selvästi rauhallisempia kuin Italian alueen joukkueita vastaan.
Sinua on varoiteltu vastustajan kanssa nahistelusta. Minua on varoiteltu siitä, ettei tuomarille saa puhua oikeastaan mitään. Tuomarit tulevat pääosin Saksan kieliseltä alueelta ja heillä on kuulemma jo valmiiksi kovat ennakkoluulot meitä kohtaan. Kuuleman mukaan, jos alamme käydä keskustelua tilanteista, häviämme pelin sillä minuutilla, mahtavaa eikö totta?
Toinen harmittava seikka minkä täällä on huomannut on se, että taklaukset selkään ovat yleisiä, eikä niitä juuri vihelletä. Toisaalta taas puhtaasti kylkeen tulevat osumat vihelletään lähes poikkeuksetta jostain ihmeellisestä syystä.