Salibandy on nuori laji ja tunnettu typeristä säännöistään, jotka eivät ole vielä ehtineet muokkautua kilpaurheilun vaatimuksia täyttäviksi. Samankaltainen tilanne on futiksellakin, vanhoista säännöistä pidetään traditioiden vuoksi tiukasti kiinni. Salibandyyn on tosin keksitty myöhemmin täysin aivottomia päivityksiä hiertämään pelaajien ja tuomareiden kanssakäymistä sekavien jäähyistuntojen ja jonkun nihilistin oma maali -innovaatioiden muodossa.
Korkea maila on varmasti yksi pahimmista jumppasaliaikakauden jäänteistä rakkaassa lajissamme. Virallinen rajahan on polvi. Liigan pisimmän ja lyhyimmän pelaajan polven korkeudella saattaa olla eroa useita kymmeniä senttejä.
Viime kaudella nähtiin tilanteita joissa Mika Savolainen katkaisi täysin sääntöjen puitteissa korkean passin ja vieressä ollut lyhyt pätkä vielä odotteli pallon laskeutumista pelattavalle tasolle. Tuomari tosin totesi, että pätkäkin olisi voinut pelata koska tilanteessa Savolaisen polvi oli rajana sääntötulkinnan mukaan.
Kuvitellaanpa tilanne jossa takatolpalla päivystää yli kaksimetrinen honkkeli ja maalin edessä passia yrittää katkoa 160-senttinen pakin tavi. Takatolpan honkkeli voi lyödä pallon helposti puolustavan pelaajan lantion korkeudelta häkkiin ilman mutinoita. Ilmaveivikin onnistuisi miltei granlundmaisesti sääntöjen puitteissa.
Okei, maailma on epäreilu ja koriksessakin pitkät donkkaavat rahtusen iisimmin kuin pätkät. Kori on kuitenkin aina samalla korkeudella – pallo ei. Sama kuin koriksessa olisi olkapään taso rajana syöttöjen korkeudessa. Miettikääpä hetki sitä.
Ylärima korkean mailan rajaksi.
Voisimmeko kuvitella, että salibandyyn saataisiin jokin kiinteä raja korkealle mailalle? Esimerkiksi ylärima. Vähintään pitäisi määrittää jokin ”keskiarvopelaaja”, jonka polven mukaan korkeita mailoja vihelletään. Tähän kylläkin tarvittaisiin kallis laitteisto, joka heijastaisi kentälle punaisen lasertason tai jopa keskiarvopelaajan hologrammin.
Itse olen sitä mieltä, että korkean mailan raja pitäisi muuttaa yläriman korkeudelle ja suojalasit pakollisiksi kaikille pelaajille. Korkealla mailalla naamaan huitomisista pitäisi tuomita herkemmin kakkua, koska pelaajat ovat vastuussaan mailoistaan. Tällä hetkellähän naamaan lyöntejä katsellaan läpi sormien ja tuomarit sanovat usein, että pelaaja työnsi naamansa tilanteeseen.
Homma toimii loistavasti ainakin hard ball hockey (hoquei em patins) -nimisessä lajissa, jossa tehdään todella näyttäviä maaleja riman korkeudelta. Suojalaseja ei käytetä yleisesti ja mailanaamoista vihelletään aina isoja rangaistuksia. Upea laji muuten – ja pirun paljon suositumpi edelleen kuin salibandy.
Salibandyn pitäisi rohkeasti uudistaa sääntöjään tältä osin, jotta upeita veivimaaleja sekä volleylämäreitä nähtäisiin entistä enemmän. Jäisi tulkinnat tekemättä ja narinat narisematta. Ainakin liigassa tuomarit ovat viime vuosina – aivan oikein, tuominneet useat rajatapaukset maaleiksi, eikä vastustajan pelaajatkaan ole kummemmin tuomioista valittaneet.
Salibandy on huikeassa lennossa. Omaa mieltä ainakin lämmitti Ruotsin Superliigan avauskierrosten upeat veivimaalit. Räväkkyyttä ja henkeä salpaavia maaleja tarvitaan lisää lajin suosion lopulliseen räjäyttämiseen. Lisää taklauksia ja selästä tönimisiä ei tarvita, koska salibandya ei tarvitse rinnastaa jääkiekkoon, vaan muihin sitä muistuttaviin taitopeleihin kuten futiksen, korikseen tai aikaisemmin mainitsemaani huikean viihdyttävään rollerpalloon.
Tässä esimerkkiä: Rollerpalloa videolla
PS. Taklauksetkin voitaisiin puolestani sallia salibandyssä, jos kentän ulkopuolelle tulisi standardisoitu varoalue, joka on reunoiltaan pehmustettu. Sellainen wrestlingistä tuttu sekoilualue. Sinne voisi ukkoa ajaa surutta ilman pelkoa siitä, että äijää kaivetaan palokunnan avustuksella urkuharmoonin sisältä.
Polvi ? Eikös se raja olekkaan kaukalo ? Näin olen aina kuvitellut.
Jos voitaisiin ajatella liigaa pelkästään, niin varmasti Lasse kaikki pointtisi olisivat erinomaisia perusteluja ja homma toimisi.
Mutta kun säännöt on pakko tehdä sen heikoimman mahdollisen sarjatason mukaan siten että ne suojaavat pelaajia loukkaantumiselta.
Tulkinnat on asia erikseen, niitä voi tehdä liigaan omia. Mutta ei tulkinnatkaan voi olla säännön vastaisia.
Salibandyssa on vain yhdetä säännöt, jotka koskevat kaikkia pelejä junnuista aikuisiin, kaikilla sarjatasoilla, kaikissa maissa.
Vaikka kasvoihin osuvasta korkeasta mailasta vitos- tai kutosdivarissa tuomittaisiin elinkautiseksi Siperiaan, muutaman lavan kärjessä olisi silmämuna roikkumassa hyvin pian, jos säännöt olisivat sallivammat ja ylärima olisi rajana myös siellä vitos-kutosdivarissa. Sama varmasti koskee myös kv-pelejä siellä alempien tasojen tournamenteissä missä on uudempia maita.
Hokissa tilanne on sikäli erilainen että siellä on sentään pleksejä (ja junnuilla häkkejä) suojaamassa silmiä ja kasvoja muutenkin.
Jos tuon korkean mailan säännön muuttaisi, pitäisi mielestäni ehdottomasti määrätä suojalasit pakollisiksi kaikkiin sarjoihin, ehkä myös hammassuojat jo pelkästään loukkaantumisriskin hallitsemiseksi mutta myös vakuutusmaksujen pitämiseksi jollain lailla siedettävinä.
Tosin se voisi olla fiksua muutenkin laittaa suojalasi- ja hammassuojapakko lajiin.
Riitesuolla on tuossa ideaa. Jotain muutosta tuohonkin sääntöön olisi hyvä tehdä. Nyt tuo rike tai rikkeettömyys on referereen tulkinnasta kiinni. Ja sehän tarkoittaa ristiriitaisia tulkintoja. Ylärima rajaksi, jos suojalasit pakollisia. Naamaan osuneesta mailasta aina autom 5 min rangaistus. Aina, ei mitään tulkintaa. Kukin vastatkoon omasta omasta mailastaan.
Juu. Taklaukset sallitaan jo yleisesti salibandyssa vaikka se on säännöissä kielletty tai vähintäänkin tulkinta on liigatasolla kohtalaisen salliva. Raja on kuitenkin häilyvä ja on ollut jotenkin hyväksyttävämpää sallia ”puhtaat” taklaukset ennemmin kuin puhtaat ja upeat ilmamaalit/veivit jotka on tehty ujosti korkealla mailalla.
Onpa ollut tilanne jossa dumari kertoi takatolppaohjaukseni (jossa en edes liikuttanut mailaa) olleen ”ihan pikkuisen korkea vaan”. Maireasti hymyillyt neropatti vielä ryyditti kertomustaan etusormipeukalonäytöllä jonka mukaan ohjaukseni oli noin neljä senttiä korkealla mailalla tehty. Puolustava pelaaja tosin oli meikäläistä ainoastaan kolme senttiä pidempi, joten sääntökirjan virallisen tulkinnan mukaan ohjaus saattoi todellakin olla sentin korkealla mailalla tehty.
Mutta kuten sanoin, suurin osa tuomareista on ollut hyvin hereillä tämän heillekin mahdottoman nykyisen tulkinnan kanssa.
Ja ettei asia olisi liian yksinkertainen niin puhekielen ”taklaus” tarkoittaa usein ihan eri asiaa kuin sääntökirjan ”taklaus”.
Arkikielessä liki jokainen kontakti vastapelaajaan on jonkinlainen taklaus, varsinkin jos jompikumpi menettää tilanteessa tasapainonsa tai peräti kaatuu.
Korkea maila on erotuomarille vaikea paikka tulkita. Itse asiassa tulkitseminen ei poistu vaikka korkealle mailalle annettaisiin jokin täsmällinen raja (1m, ylärima, jne), sillä edelleen erotuomari joutuu arvioimaan ylittikö maila tämän rajan.
Jos saisin olla diktaattori, niin korkean mailan sääntö menisi siten, että kun maila aiheuttaa selkeän vaaran tai mahdollisuuden osua kaulasta ylöspäin, on kyseessä rike. Muussa tapauksessa peli jatkuu. Muistan kauan sitten Treella tapahtuneen rikkeen vastustajajoukkueelta. Oma joukkueemme vaihtoi juuri, eikä naapurin pakkia ollut lähelläkään ketään. Lähin meidän pelaaja oli n 20 m päässä. Manselainen starapakki näytti hieman pallollista taituruuttaan oman maalin takana ja heitteli palloa ilmaan ottaen sen kieltämättä hienosti haltuun. Vastuuntuntoinen Mr. Ref vihelsi korkean mailan ja meille kulmavapari. Pieni kuvio ja 1-2 voittomaali oli tosiasia. Eli oikea vihellys refereeltä, mutta samalla niin väärä. Toki mansen starakin saa katsoa peiliin.
Mukava kirjoitus, vaikkakin käsitys että korkealla mailalla pelaamisen raja vaihtelisi ottelussa pelaajakohtaisesti on väärä.
Mielestäni toi rullapallo ei ole kyllä missään nimessä näyttävä laji. Vauhdikas ehkä, mutta ei näyttävä.
Sama sääntö kuin kiekossa maalintekotilanteissa – eli ylärima rajaksi. Muuten sopiva raja voisi olla lonkka, vaikka se kuuluisa Mika Savolaisen lonkka. Sääntötulkinnat ja epäselvät tilanteet tekevät lajista kuin lajista mielenkiintoisen ja se kuuluu täysin urheiluun, varsinkin huippu-urheiluun.
Haluaisin vielä lisätä, että ei ole mikään pakko pelata, jos pelkää joka tilanteessa loukkaantuvansa.
Mielenkiintoinen ajatus. Itsellä tuli kuitenkin mieleen pienimmät juniorit. Jos korkean mailan raja olisi ylärima, huitelisivat pelaajien mailat heidän päidensä yläpuolella. F-junnuissa harva pelaaja kun on edes maalin mittainen. Sääntömuutoksien pitäisi mielestäni olla sellaisia, että ne ovat päteviä kaikissa sarjoissa. Salibandyliiga ei valitettavasti ole se ainut sarja. Polven korkeus korkean mailan rajana suhteessa pelaajien turvallisuuteen on mielestäni kohdallaan, varsinkin kun lajissamme eivät ne suojat ole pakollisia.
Manku: Mitäs jos esimerkkisi mukaan tulisi tilanne, jossa alimmalta puolustajalta on jäänyt vastustajan hyökkääjä vartioimatta maalille? Hyökkääjälle pelataan korkea ilmapallo, johon puolustajalla ei nykysääntöjen mukaan olisi mahdollisuutta päästä kiinni. Sinun ajatuksesi mukaan puolustava pelaaja voisi näissä tilateissa huitaisa pallon pois omalta kenttäpuoliskolta vaikka päänsä yläpuolelta; perustelusi tulkinnalle kun olivat, ettei teko tuottaisi vaaratilannetta tai osuisi kenenkään kaulaan. Kuulostaako reilulta tai toimivalta? Nykyisten sääntöjen mukaan em. tilanne aiheuttaisi 2min + rl.
Mistä näitä Ruotsin Superliigan avauskierroksen upeita veivimaaleja voi ihailla?
Vaikka täällä Pääkallossa:
http://paakallo.fi/2011/09/video-ruotsin-liiga-avauksessa-uskomattomia-ilmaveivimaaleja/
Katsoin videon tuosta rollerpallosta enkä oikein tajunnut hienoutta. Liigassa saa nykyään pelata tosiaan miestä aika kovaa enkä ole kuullut kenenkään pelaajan haastattelussa valittavan. Ongelma onkin tosiaan ettei monessa (lähes missään) hallissa ole tarpeeksi tilaa laitojen jälkeen ja jossain on esim. kaiteita ja seinänkulmia pahasti tiellä (esim. turku-Caribia).
Liigatasolla voidaan vaikka soveltaa eri sääntöjä ei siinä ole ongelmaa. En kuitenkaan ymmärrä mitä hienoa on maalissa joka huidotaan metrin korkeudelta ilmasta. On totta, että tulisi löytää standardiraja korkealle mailalla ja ehkä laita olisi yksi vaihtoehto (maalitolppiin voitaisiin myös helpotuksen vuoksi maalata raja).
On hyvä tuoda ehdotuksia esille rohkeastikin tavoista, joilla parantaa lajin arvoa pelikokemuksena ja yleisön elämysten muodossa. Tuntuu kuitenkin, että keskitytään monesti murehtimaan sääntöjä, yleisömääriä ja medianäkyvyyttä, kun pitäisi keskittyä tekemiseen. Kyllä ne ihmiset tulevat katsomaan peliä, kun jokainen äijä on kondiksessa ja taitotaso nousee. Ja jos joukkueet pelaavat hyökkäävää peliä Oilersin tapaan eikä SSV:n tehokasta, mutta puolustusvoittoista peliä (eipä pasilassa tosiaan väkeä ole ja kyllä sitä Espoossa, Turussa ja Tampereellakin on lätkää tarjolla!). Kyllä ne taitavat äijät pistelee muuten niitä ilmapalloja maaliin sieltä 20-30cm korkeudeltakin ja ne näyttää kyllä hienoilta, mutta jos otetaan ylärima säännöksi niin kyllä se enemmän huitomiseksi menee.
Katsoin tuon videon Ruotsin avauksen maaleista ja kyllä minun silmääni miellytti enemmän ilmaveivin sijaan hienot kuviot ja laukaukset. Ehkä olen poikkeus???
Tossa linkki niistä Ruotsin maaleista, Las.
http://paakallo.fi/2011/09/video-ruotsin-liiga-avauksessa-uskomattomia-ilmaveivimaaleja/
Hyvä yri Lasse.. mees kokeilee maalissa oloa ja sit aletaan paiskimaan vielä riman korkeudelta siitä maskin vierestä. Junnut ja aladivarit vielä painavammalla syyllä asiassa mukana. Kiitti.
Alkais tosiaan olla näpit aika kovilla jos alettais maalin edessä riman korkeudelta huitomaan. Samalla pitäis antaa pakeille lisää valtaa siivota edustaa ja suojella häkkäriä etc. Ei muuta ku teet kokonaan oman sääntökirjan ja yrität laittaa liittoon hyväksyntään… Aika marginaaliselta kantilta näköjään blogeja kirjoitellaan, mut yleensähän ne kenellä on vähiten sanottavaa onkin eniten äänessä.
Hyviä kommentteja tähän saakka. Kiitos niistä! Kirjoituksen tarkoitus oli herätellä ajatuksia korkean mailan säännöstä koska tällä hetkellä tarkkaa rajaa korkealle mailalle ei ole olemassa. Polvi on liian epätarkka korkeus. Ymmärrän varsin hyvin veskareiden kannan tässä tapauksessa, mutta näpeille tullaan huitomaan aina – oli korkeus mikä tahansa. Tässäkin mielestäni on tiukemman tulkinnan paikka naamaan huitomisten ohella.
Asia on puhuttanut tuomareiden ja pelaajien kesken jo pitkään ja tulkinnaksi on toistuvasti kerrottu, että pisimmän tilanteessa osallisena olevan pelaajan polvi on korkean mailan raja.
Ideana kirjoituksessani on siis lajin etu yleisesti. Samaa mieltä olen siitä, että salibandy on rollerpalloa huomattavasti potentiaalisempi laji jo sen vuoksi, että 5-5 muotoinen peli ei mene 1-1 pelaamiseksi, vaan säilyttää ominaisuutensa joukkuepallopelinä. Rollerin suuri suosio antakoon salibandylla näkemystä siitä, mikä kaikki on tulevaisuudessa mahdollista…
Mielestäni salibandy kaipaa yksinkertaisesti jo upeiden ”normimaalien” lisäksi sellaisia highlight maaleja jotka uppoavat suureen yleisöön näyttävyydellään samoin kuin donkit koriksessa tai saksipotku futiksessa. Korirenkaassahan ei saisi roikkua ja futiksessakin korttia tulee jos monotat toista päähän. Lajia syvemmin seuraavat ymmärtävät lajien hienous on kuitenkin jossain muualla kuin näissä kirsikoissa kakun päällä.
Luonnollisesi näitä vaikeamman taitokertoimen maaleja harvemmin nähdään alasarjoissa ja siksi tulkinnat on erilaisia ikä- ja sarjaportaiden välillä.
Säbä tarvitsee siis hieman lisää ”munaa” ja highlight hetkiä joita ei ole mahdollista saavuttaa esim. taklauksien lisäämisellä.
Happeessa tulemme tällä kaudella panostamaan ottelutapahtuman ja tuotteen kehittämiseen. Yleisön ja pelaajien vuorovaikutus, yleisön kokema elämyksellisyys, oikeat musiikkivalinnat, mielenkiintoiset erätaukoshowt, persoonien esille tuominen yhdessä pelaajien kohentuneen fyysisen kunnon ja taitotason kanssa on uskoaksemme sellainen booli, että kiinnostus lajia ja seuraa kohtaa kasvaa väistämättä. Tekemistä on tosin edelleen myös jokapäiväisessä seuratyössä, joten haasteita piisaa 😉
Kirjoittelen aiheesta tuonnempana lisää…
Nähdään peleissä!
97
Kuten ”n. 15v polvillaan” sanoi, eivät byyrarit pääsisi tästä helpolla. Luulen että alkaisi tulla vajetta kontilleen menijöistä, kun jokainen ”ilmaveivin osaava” tulisi hakkaamaan kypärään! Joka tasolla nämä herrat eivät vielä hallitse mailojansa. Mieti vain kun itseäsi joku iskee mailalla täysiä omenaan, miltä se tuntuu. Vastustajan 2 min ei helpota tilannetta ollenkaan!
Anteeksi vain, mutta näistä kommenteista paistaa pahasti, kokemattomuus muista pelipaikoista!
Hienoa Lasse. Vastaisuudessa kuljettaisin palloa aina noin lonkan korkeudella. Jos mailaani joku osuisi, niin saisinpa siitä vapaalyönnin. Onko tämä sitä ”taitopeliä”?
Paljon perusteltiin ylärima -säännön huonoutta sillä, että sen pitää sopia kaikille, mutta miksei salibandyssä käytettäisi kyseistä sääntöä vasta A tai B junnuille? Jääkiekossakaan junnut ei saa hirveitä avojään pommeja jakaa, vaan vasta tietynikäiset.
Aladivareista sitten taas, niin tuskinpa sielläkään nyt mitään metsämiehiä kävisi tinttaamassa maalivahtia nuppin joka sekunti, ja vaikka pieni kontakti tulisi, onhan siinä kypärä välissä. Itseäni henk.koht. maalissa (junnujen kanssa) nakertaa paljon enemmän sormille lyönnit, kuin kypärään lyömiset. Tälläkään hetkellä ei vitosdivarissa ladata golf-swingiä, jos pallo pomppii maalivahdin edessä, vaan varovaisesti tökitään, ja joskus jopa osutaan palloon. Kyseisistä kontakteista pahimmatkaan ei tuntuisi kypärän sisällä missään.
En tiedä mikä on parasta tulevaisuuden salibandylle, mutta ehdottomasti tällaiset keskustelut, ja välillä jopa vähän kärjistyneet mielipiteet ovat vain hyväksi meidän rakastamalle lajillemme. Ehdoton kyllä suojalasi -pakolle, ja laidan taakse tulevalle suoja-alueelle! Jos ei suoja-aluetta, niin laidat normaalin (lue: jääkiekko -laitojen) kokoisiksi. Kaikki kontakteihin liittyvät säännöt edelleen ennallaan silti.
”Hienoa peliä”: Saathan sinä nytkin kuljettaa palloa the polvenkorkeudella, ja ainakun mailaasi joku osuu tulee siitä vapaalyönti. Käytätkö kuitenkaan tätä taktiikkaa? Täydessä vauhdissa hieman hankala kuljetusmuoto, mutta toteutettavissa kyllä.
divariin
Nyt sen verran tarkennusta, että maskiin saa mun puolesta hakata kun se siinä päässä sitä varten on. Mutta.. versus jääkiekossa, voi tässä lajissa ladata ilmasta palloa ns. vastapalloon, kun taas kiekossa lähinnä ohjata. Eipä kauaa mene, kun alettais tiputuksia ja muita syöttöjä laittaa lantion korkeudella ja sieltä sitten tunteella huitoen. Eli lähinnä muutenkin erittäin haastava rooli maalissa muuttuu tältä osin mahdottomaksi. Turhaa valitusta sinänsä, kun käsipallossa on aivan toivoton tilanne kopparilla. Ja aina voi reenaa lisää mut näin..
Olettekos ajatellut tilannetta maalivahtien kannalta miten pitkälle? Maalivahtejahan hakataan nyt jo sormille ja ties mihin. Sitten kun aletaan nostamaan mailan korkeutta ylärimaan niin silloinhan mailat paukkuu päihin ja mahdollisesti rintaan tai kaulaan. Kuvitelkaapa mitä jälkeä tulee kun joku huitaisee mailalla kaulaan n. 100km/h. Toki varusteita voidaan muuttaa, mutta sitten sisätiloissa vielä kuumemmat varusteet eivät toimi.
Oudoista säännöistä puheen ollen. Mitä järkeä on tuomarin mielivaltaan perustuvassa ”siirretty rike” tyyppisissä vapareissa?
Eli, kun rikkoo esim. mailaan lyömällä ja sitten pelataan ”tilanne loppuun saakka” ja jos pelaaja vielä hukkaa sitten pallon, voi tuomari viheltää vielä aikaisemman rikkeen.. tai sitten ei. Kaipaisi selkeytystä tuo sääntö. Toisaalta rikkoisiko liikaa peliä, jos joka rike vihelletään?
”Mielivaltaa” lienee myös tulkinta, oliko tilanteessa rike vai osuivatko mailat yhteen jostain muusta syystä. Salibandyssa rikkonut joukkue hyötyy aina, kun tilanteesta tulee vapaalyönti. Jos hyödyn käyttö poistetaan, pääsee rikkeen avulla aina ryhmittämään puolustuksen pallon alle. Toki jäähykynnystä voidaan laskea, joilloin rikkomisesta saadaan kannattamatonta, mutta hyöty on kuitenkin oikein käytettynä fiksumpi keino.