Minua syytetään viikoittain sanomalehdissä ja televisiossa ymmärtämättömäksi ja asiantuntemattomaksi. Kuukausittain saan kuulla olevani täysi juntti, rintamakarkuri tai viime hetkellä bandwagoniin hyppäävä kullankaivaja. Vuositasolla sanotaan suoraan päin näköä, että olen tyhmä ja teen täysin vääriä johtopäätöksiä väärillä argumenteilla.

Haluankin nyt esittää omasta puolestani anteeksipyyntöni niille ihmisille, joiden tunteita olen vuosien varrella loukannut.

Nöyrät pahoitteluni…

…Kalle Palanderille ja hänen taustajoukoilleen, etten tajua miten mieletön suoritus 1999 maailmanmestaruus on.

…Jarkko Niemiselle ja koko tennisklaanille siitä, ettei minulla ole mitään hajua miten järjettömän kova juttu pääsy top kahteen kymppiin ATP-listalle oikeasti on.

…koris- ja lentismaajoukkueille ja näiden lajiliitoille siitä, etten ymmärrä miten suosittuja nämä pelit ovat maailmalla ja miten kovatasoisia jo pelkät karsinnat ovat.

…Kaikille muille urheilulajeille siitä, että olen iloinen salibandyn ja jääkiekon maailmanmestaruuksista eikä jakeluuni mene, ettei näitä lajeja pelata juuri missään ainakaan tosissaan.

…koko Suomelle siitä, että en ole urheiluhullu vaan menestyshullu.

…herra tai rouva Katsomokulttuurille siitä, etten ole luomassa häntä.

Yleinen anteeksipyyntö Lasse Virenille, Reijo Ruotsalaiselle, kriketille, muodostelmaluistelulle, aerobicille, kilpaveneilylle, pyöräsuunnistukselle, thai-nyrkkeilylle ja yli 200 000 muulle Googlen löytämälle vaikeroinnille suomalaisen yleisön eli minun arvostuksen puutteesta.

Tuoreimmat pahoittelut vielä Iltalehden toimittaja Lauri Markkaselle siitä, etten ollut keskiviikkona 21.9. katsomassa HJK-VPS ottelua. Markkasen sanoin: ”Kehuttavaa ei ole suomalaisissa urheilufaneissakaan.”

Näin suomalaisena urheilufanina vielä kerran: Anteeksi!