Itselleen kovan fyysiseen kuntoonsa liittyvän tavoitteen asettaneen Lasse Riitesuon jatko Happeen riveissä on vahvistunut. Pääkallobloggaajanakin toimivan Riitesuon viimeinen kuntotesti näytti uusia ennätyslukemia useissa osoissa ja loputkin hipoivat ennätystä, joten Riitesuo allekirjoitti jatkosopimuksen jyväskyläläisjoukkueen kanssa.
Joukkueen rungon tulevat muodostamaan tutut Happeen kokeneet pelimiehet sekä viime keväänä nejännen perättäisen nuorten Suomen mestaruuden voittaneen joukkueen runkopelaajat. Joukkueen kapteenina jatkaa Petri Kauko.
Happeen liigajoukkueeseen kuuluu peräti 28 pelaajaa, joista kuusi mahtuu vielä nuorten SM-sarjassa pelaavaan joukkueeseen.
– Laajan ringin avulla pystymme pitämään yllä todelista kilpailutilannetta yllä koko sarjakauden ajan sekä kehittämään nuoria pelaajiamme, vaikka heistä osan pääasiallinen pelipaikka onkin nuorten joukkueessa, perustelee päävalmentaja Seppo Pulkkinen.
Valmennustiimissä ovat Pulkkisen lisäksi peliuransa päätänyt kokenut liigapelaaja Mikko Lehto ja valmennuskirjansa valmiiksi saanut Jyri Korsman. Maalivahtivalmennuksesta vastaa tutuun tapaan Pasi Rautio.
Happeen liigajoukkue 2011–2012
Maalivahdit:
EERO KOSONEN
VILLE PURO
HEMMI KINNUNEN
Puolustajat:
OTTO TIKKA
JONNE JUNKKARINEN
JASKA KUNELIUS
JUUSO MAIJALA
JANNE KAINULAINEN
JONI HAAPAMÄKI
KAALE NIEMINEN
TOMMI MOILANEN
Hyökkääjät:
PETRI KAUKO
LASSE RIITESUO
VELI-MATTI HYNYNEN
JOHNNY KOTRO
JUUSO HEIKKINEN
JOONAS KAASALAINEN
PETTERI KÄÄRIÄINEN
MATTI RITVANEN
JOONAS PYLSY
ARTO MIKKONEN
JAKKO PERÄLÄ
TONI KUOSMANEN
PANU KOTILAINEN
LAURI LIIKANEN
JOHANNES JOKINEN
PETER KOTILAINEN
LASSI KOTOVAARA
Hymyilyttää tämä Riitesuon nykyään jokavuotinen mediakikkailu pelaamisensa suhteen. Onko kaveri tosiaan näin mediankipee, että täytyy yllä pitää tälläista eipäs/juupas pelaa -leikkiä, joka päättyy kaikkien suureksi ”yllätykseksi”, että kaveri signaa pahvin…
Mutta hyvä, että jatkaa! On edelleen vaarallinen snaipperi!!!
Miten tämä keissi muka eroaa Teemu Selänteen jahkailusta? Hyvillä pelaajilla on vara valita, huonommat juotuvat usein heti toukokuussa päättämään menevätkö pelaamaan vai ei.
Moro!
Täällä kun bloggailen niin vastailen ihan omana itsenäni.
Pointti on siinä, että kun tätä hommaa tekee oman työn ohessa perheellisenä ihmisenä ja kohta kahden lapsen isänä, niin päätös jatkamisesta ei aina ole pelkästään omissa käsissä – saatika järkisyillä perusteltavissa. Tosin kaikki järkisyyt perustellaan loppujen lopuksi tunteella ja siksi minäkin jatkopäätöksen tein.
Luonnollista tietenkin on, että tässä vaiheessa uraa tehdään vuoden mittaisia sopimuksia ja seuran tehtävänä on ne julkaista.
Kun katsoo joukkueiden pelaajalistoja niin ei siellä enää kauheasti 70-luvulla syntyneitä näy. Syytä ei vissiin tarvitse arvailla.
Oman jaksamisen puolesta ajattelin, että kun on fyysisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa, niin jaksaa lyhyemmillä unilla ja hieman pienemmällä kiukulla painaa menemään jos se omalla kohdalla on edes mahdollista. Lisäksi pyrin välttämään ja pitkittämään väistämätöntä. Jalat eivät riitä ja nuoremmat nauravat vanhan leikeistä ulos.
Vuosia on kuitenkin pelaajana rajallinen määrä meillä kaikilla. Itselläni alkaa miesten sarjoissa kausi nro 17 ja tuntuu, että ensimmäisestä ei ole viittä vuottakaan…
Jossain määrin olisin touhunnut edelleen salibandyn parissa koska kyseessä on laji jolla on hurjasti potentiaalia, eikä sitä ole vielä hyödynnetty siinä määrin kun on mahdollista. Kysymys on ainoastaan siitä, riittääkö meillä laji-ihmisillä kykyä ajatella tarpeeksi isosti ja raikkaasti.
T: Hirviteatterin poika 97
Ajatuksia ja kesätreeniä enemmän täällä:
http://www.ksml.fi/mielipide/blogit/keh%C3%A4raakin-kes%C3%A4stoori-osa-4-el%C3%A4m%C3%A4ni-kunnossa/704006