Tänään julkaistiin Suomen kaikkien aikojen arvostetuimman salibandypelaajan, Mika Kohosen, aloittaminen Pääkallo.fi:n blogistina. Kuten hän julkistamisuutisessa kertookin, niin häntä on pyydetty bloggaamaan vaikka mihin ja rahastakin. Onneksi hän tarttui syöttiin vielä peliuransa aikana ja äidinkielellään.

En liene ainoa joka odottaa innolla Kohosen tekstejä. Kaikki muut Pääkallobloggaajat on kuitenkin järjestään kommenttiosastolla dumattu. Nyt uutinen on kerännyt peukkuja Pääkallon Facebook-sivulla ja Ylen urheilutoimittaja Chriso Vuojärvikin innostui kehumaan Kohosen värväystä avaustekstin yhteydessä.

Suomen lisäksi Kohosen arvostus on erittäin suurta etenkin Ruotsissa, eikä vähiten pelillisten näyttöjen takia. Silloin kun Suomesta on jotain uutisoitavaa, niin Innebandymagazinetin Magnuksella on tapana soittaa juuri Kohoselle. Häneltä saa takuuvarmasti asiantuntevat kommentit asiaan kuin asiaan.

Ruotsin alasarjajoukkueen mukana pyörimieni parin vajaan kauden aikana keskustelu joukkuetoverien kanssa suomalaispelaajista johti todella usein Kohoseen. Eräskin kertoi erittäin suurella ylpeydellä pelanneensa Kohosen kanssa samassa joukkueessa ja muistutti Kohosen valinnasta maailman parhaaksi. Kenestäkään muusta suomalaispelaajasta en kuullut vastaavaa hehkutusta. Suomalaisten saavutuksista muistuttaminen yleensä tuppasi jäämään suomalaisen tehtäväksi.

”Mihun” arvostuksesta kertoo jotain myös se, että hän on ainoa salibandypelaaja, joka on kelvannut uudistuneen Veikkaajan kanteen. Hänet tiedetään yli lajirajojen, vaikka hän ei edes asu Suomessa, eikä ole käynyt edustamassa salibandya tai itseään kaikissa kissanristiäisissä Tero Tiitun tapaan.

Kansijuttua varten kävin tutustumassa Kohosen oloihin Upsalassa ennen viime joulukuun MM-kisoja. Selvisi, että arki ei aina ole niin ruusuista salibandytähdelläkään. Nykyään Innebandysajtenille Suomen tapahtumista kirjoittava vaimo Cecilia tuli samaan aikaan junalla kolmen vartin matkan töistä Tukholmasta. Sen jälkeen juna-asemalla lapsien hoitamisessa ”läpsystä vaihto” ja mies haastatteluun. Normipäivänä sama homma, mutta mies treeneihin. Iltaisin töitä tehdään hetki vielä silloin, kun lapset on saatu nukkumaan. Ei ihme, että lapsiperheessä molempien vanhempien liigapelaaminen olisi lähes mahdotonta. Toinen on joutunut siitä luopumaan.

Upsalan turnauksia 90-luvun puolivälistä alkaen kiertäneenä kaupungin näki kauniine kirkkoineen tuolloin uusin silmin. Kohonen kertoi vaivoistaan ja lopettamismietteistä. Oli vaikea yhdistää puheita siihen, miten loistavat MM-kisat hän sen jälkeen Suomen ykköskentässä pelasikaan. Joka tapauksessa lapset kasvavat ja muutto Suomeen voi olla pian näköpiirissä. Suomen liigassa pelaamisen hän on toistaiseksi vielä kiistänyt.

Salibandyliiga tarvitsisi kipeästi hänenkaltaistaan median tuntemaa keulakuvaa, kun vielä Tiitukin pohtinee kesällä taas Ruotsiin lähtöä. Milläköhän Kohosen pään kääntäisi?