Taas se alkaa, uusi liigakausi. Ennakkoon joukkueet tuntuvat tutuilta, mutta kun pelaajalistoja tarkastelee hieman lähemmin, huomaa jokavuotisen pelaajaruletin jälleen pyörähtäneen.
Eräällä liigajoukkueen valmentajalla oli kuulemma aikoinaan tapana arpoa joissain peleissä kentälliset noppaa heittämällä. Joukkueella oli tuolloin sen verran laadukas pelaajamateriaali, että peliesitykseen se ei kauheasti vaikuttanut. Yhtä hyvä tilanne ei taida olla esimerkiksi Kooveessa tällä kaudella, kun naapurijoukkue vei valmentajan taskusta sen suurimman nopan. Sama ilmiö on ollut nähtävissä lähes joka vuosi. Edellisen kauden sijoituksilla ei ole hirveästi ollut merkitystä kausiennakoita laatiessa, ainoastaan voittajaehdokas on näyttänyt pysyvän samana.
Miten seuroissa pystytään rakentamaan jatkuvuutta, jos iso osa pelaajista vaihtaa joka vuosi siihen seuraan, josta saa siistimmän väriset verkkarit, tai joka lupaa antaa sen viiskymppisen enemmän – ja luultavasti jättää senkin maksamatta?
Yhden vuoden mittaiset sopimukset eivät mielestäni palvele lajin kehitystä, vaan aiheuttavat monenlaisia ongelmia. Kuinka monta kertaa näinkin nuoressa lajissa ollaan koettu se tilanne, että luvataan maksaa enemmän kuin on varaa? Tämä on osittain seurausta seurojen lyhytnäköisestä pelaajapolitiikasta, jossa kilpaillaan laadukkaan tekemisen ja menestymismahdollisuuksien sijaan lupaamalla pelaajille vähän enemmän kuin mitä tähän mennessä. – ja pari grippiä päälle. Pari kauttahan se yleensä toimii, sen jälkeen ollaankin siinä keltaisessa nesteessä.
Missä vaiheessa asialle tulisi tehdä jotain, vaikka liiton toimesta? Entä jos seurat joutuisivat maksamaan jokaisesta toisesta liigajoukkueesta tulevasta pelaajasta siirtokorvauksen liitolle, esimerkiksi 2000 euroa per pelaaja. Rahat voitaisiin sijoittaa liiton toimesta johonkin järkevään kohteeseen, vaikkapa juniorivalmennuksen kehittämiseen. Veikkaan, että arvontalaulu lakkaisi raikaamasta. Ja yhtäkkiä valmentajat ja joukkueenjohtajat voisivat keskittyä keväisin rauhassa ensi kauteen, kun joukkue olisikin tiedossa ennen syyskuuta. Seurat joutuisivat miettimään pelaajapolitiikkaansa hieman tarkemmin, kun ihan jokaiselle liigapelaajalle ei olekaan enää varaa soittaa, kuten HIFK:ssa aikoinaan.
Varmasti on olemassa muitakin vaihtoehtoja. Tärkeintä on mielestäni kuitenkin se, että pelaajien siirtorulettia saataisiin hiljennettyä ja sopimuksia pidennettyä. Vastuu on sekä seuroilla että pelaajilla, varsinkin niin kauan kun liitto ei katso, että asiaan tarvitsee puuttua.
Pelaajien tulisi myös harjoittaa enemmän maalaisjärkeä. Onko oikeasti kannattavaa vaihtaa seuraa pelkästään taskurahojen vuoksi? Etenkin, jos seurassa muuten hoidetaan asiat mallikelpoisesti. Melko usein se matto on yhtä sininen myös naapurin puolella.
Seurojen vastuu on mielestäni siinä, ettei lähdetä mukaan pelaajapalkkioilla leikkimiseen. Jokainen seura, joka kilpailee pelaajista pelkällä rahalla, tekee suuren karhunpalveluksen lajille. Etenkään, kun liigassa ei ole kovinkaan montaa seuraa, joka kykenee budjetoimaan esimerkiksi lipputuloja suoraan pelaajapalkkioihin. Tämän sijaan seurojen tulisi panostaa siihen, että nykyisten pelaajien asiat hoidetaan niin hyvin, että he haluavat pysyä seurassa. Laadukas tekeminen sekä sitä kautta tuleva menestys auttavat luonnollisesti tässä tavoitteessa. Uskokaa tai älkää, mutta nämä asiat kulkevat hyvin nopeasti myös pelaajien tietoon. Tässä asiassa monella seuralla on varmasti parannettavaa.
PS. Lasse, thank you for one more year…
Tiedän tiedän, näitä juttuja ei ole pakko lukea. Eikä kommentoida. Nämä Alangon jutut, ensin selkäänajelut ja taklaukset ja sitten tämä, ovat vain yksinkertaisesti idioottimaisia. Mistä ihmeestä noita ideoita tulee? Liiton pitäisi alkaa säädellä pelaajien siirtymisiä? Ja laskuttaa 2000e? Ei herranjumala että oot mies kujalla noine ideoines.
Jutun aihe on hyvä ja tärkeä ja mielestäni Alanko on jonkin järkevämmän toimintatavan jäljillä tekstissään. Tärkeä pointti on nimenomaan tuo, että terve liiketoiminta urheilussa tulisi rakentaa yleisön tuomien lippu- ja oheismyyntitulojen mukaan eikä joka vuosi vaikeutuvien sponsorineuvottelujen varaan. Yleisömäärien ennakoinnin ei pitäisi olla rakettitiedettä nuoressa lajissa määrät ovat harvoin laskussa, eli viime vuoden tiedoilla päästäisiin pitkälle.
Utopiaa ei kannata toivoa ja sen varaan laskea pelaajabudjettiin liikeneviä varoja.
hyvää tekstiä,esim nimeltämainitsematon seura kuppaa jokavuosi paljon pelaajia,soittelee kesken kauden pelaajille. Kyllähän pelaajien päät kääntyy kun toinen maksaa hieman enempi ja odottavat tarjouskilpailua jolloin pelaajakorvaus vain nousee..
Alanko puhuu asiaa, mutta lähinnä itse suosittelen järjen käyttöä aikuisten sarjoissa. Pelaajien tulisi tehdä päätöksensä seuran vaihtamisesta vähintää kahden kauden pohjalta. Ensimmäinen vuosi menee osittain rakentamiseen ja toisena vuonna oma panoskin rupee näkymään.
Junioripuolella vallallaan oleva draftaus on asia, johon liiton tulisi puuttua tosissaan. Valmentajat/jojot jotka kesän jälkeen ryhtyvät draftaamaan joukkueeseen pelaajia soittelemalla ja lirkuttelemalla pelaajan erinomaisuudesta tms.
Aikoinaan eräs nuori juniorivalmentaja tarjosi jäätelöitä ja lupasi mailoja muiden joukkueiden pistepörssin kärjille. Yhden pelaajan pää kääntyi ja elämä varmasti tuntui mahtavalta, kunnes draftattu pelaaja ei oikein vastannutkaan odotuksia ja joutui peleissä istumaan ”se makee lämmittelyasu” päällä. Seuraavana keväänä pelaaja tuli entisen valmentajansa luo ja pyysi pääsevänsä takaisin.
Lahjakkaat juniorit tarvitsevat heille suunnattua valmennusta juniori-ikäisinä. Moni valmentaja luulee, että lahjakkaan pelaajan hankkiminen joukkueeseen toisesta joukkueesta on sallittua, koska sitä ei ole kieletty. Tosiasiassa kyseinen valmentaja tekee todella suuren virheen ja toimii moraalisesti väärin. Kannattaisiko keskittyä valmentamaan niitä omia pelaajia ja tehdä heistä parempia yksilöitä ja valmentaa joukkuetta.
Eiköhän EA Sports tarjoa jotain joukkueen managerointi peliä, jossa nämä valmentajat voivat tyydyttää mielihalunsa.
Olen vuosien saatossa nähnyt kun draftattu joukkue on hävinnyt loppupeleissä ja heidät on voittanut joukkue, joka on yhtenäinen ja peluuttavat omia pelaajia. Kerätyssä joukkueessa on ollut parhaillaan edellisen kauden pelaajia 5-6 eri joukkueesta. Sitä ennen joukkue oli keskivertoa huonompi.
Lienee selvää ettei liitto tai liiga voi rajoittaa täysi-ikäisten, sopimuksettomien pelaajien liikkumista. Jonkinlainen home grown-sääntö voisi toimia säbässäkin, jos sen huolella tekisi.
Siistit verkkarit ja pari grippiä.. Ajatukset vievät suoraan yli kymmenen vuoden taakse ja keskusteluihin junnupelaajien värväämisestä. Puuttuu vaan se klassinen kebab ranuilla. Tätäkö tää on edelleen?
Coachin puheista hieman paistaa katkeruus läpi. Olen siinä samaa mieltä että jätskeillä ja mailoilla ei sovi pelaajia houkutella, mutta kyllä suuremmissa seuroissa yleensä on juniorivalmennuskin paremmalla tolalla kuin maakunnan seuroissa, joissa yksittäisistä tähdistä haluttaisiin pitää kiinni viimeiseen asti.
Laadukkaamman valmennuksen tarjoaminen ei mielestäni ole huono juttu ja yleensä tämä myös edistää pelaajan kehitystä. Toki karkeaa yleistämistä, mutta suurin osa ”maitojunalla” palaavista junnutähdistä on itse mokannut tilanteensa, kun uudessa seurassa pitääkin harjoitella ja itse ei ole kaiken huomion keskipiste. Peliaikaakaan ei välttämättä tule samalla isolla kauhalla kuin siinä kotiseurassa.
Jep. Mikolla asiaa ja tack.
Vapailla markkinoilla aina sattuu ja tapahtuu. Aina on niitä jotka lupaavat ja niitä jotka syötteihin tarttuvat. Vaihtelukin virkistää ja uudet haasteet kasvattavat. Eipä siinä mitään.
Pointtia on kuitenkin siinä, että isommassa kuvassa salibandyn yksi kilpailuvaltti ja erottautumiskeino voisi olla juuri se, että joukkueissa pelaisi oman kylän poikia ja juttu perustuisi kestävälle pohjalle kestämättömän kuplan sijaan.
Salibandy voisi entisestään ratsastaa enemmän sillä, että pelaajat ovat hyvin koulutettuja ja yhteiskunnan rakenteissa kiinni myös pelaajauran aikana.
Seuran pitäisi luoda sellaiset puitteet jäsenilleen, että seurassa mukana oleminen tuo hyötyjä myös siviilipuolelle koulutuksen ja työpaikkojen muodossa, eikä nuorelle pelaajalle tule tarvetta vaihtaa kaupunkia sen vuoksi, että naapuriseurasta tarjotaan satanen kuussa enemmän.
Tällainen toimintamalli olisi pidemmällä aikavälillä pelaajille, kaupungille ja seuralle hyödyllisempi kuin ammattilaisuuteen pyrkivä organisaatio. Voisi jopa olla, että tällainen joukkue otetaan enemmän omaksi kuin vastaava ammattilaisjoukkue muukalaisineen.
Loistavasti hoidettu amatööriorganisaatio joka tarjoaa hyvin ohjattua nuorisourheilua sekä selkeän polun huipputasolle koulujen ja kumppanien tukemana omassa kotikaupungissa voisi olla se juttu jolla salibandyn kannattaisi erottua edukseen.
Loistavasti hoidettuun amatööriorganisaatioon on vielä monella matkaa, mutta se kannattaisi ottaa tavoitteeksi sen sijaan, että haihatellaan jossain amatööriyden ja heikosti hoidetun ammatilaisuuden välimaastossa.
Tulen tästä aiheesta kirjoittamaan tarkemmin lähitulevaisuudessa!
Olin itsekin hämmästynyt ja eri mieltä viime jutun, miten se meni, ”reilu selästä töniminen” -kommentin kanssa, mutta nyt Alanko puhuu kieltämättä asiaa. Pelaajilla tulee toki olla oikeus siirtyä seurasta toiseen, mutta kannattaisi ehkä miettiä milloin järkevää ja mitä palvelee (monesti lajin lisäksi ei varmaan itseäänkään).
Toi maksu liitolle on kenties radikaali, mutta voisi hyvinkin toimia. Sellaisen lisäys tulisi mielestäni tehdä, että esim. alle 21-vuotiaat saisivat siirtyä ilmaiseksi, jotta näyttöpaikkaa ja peliaikaa ei tarvitsisi lähteä järjestään hakemaan Divarista saakka.
Ollaan asioista samaa mieltä tai ei niin on hyvä, että uskalletaan kirjoittaa ja sanoa ääneen! Joten kiitos Mikolle!
Alankohan on pelannut Ruotsissa ja siellä on ollut ties kuinka kauan käytössä 20.000 kruunun siirtosumma liitolle. Ei tosiaan vaihdella joukkuetta muutamien hikinauhojen tähden. Nuorten pelaajien siirtymisessä voisi olla poikkeuslupa kylläkin.
Ongelma on varsinkin pääkaupunkiseudulla ja tampereella jossa pelaajat siirtyvät niin tiuhaan joukkueesta toiseen, että perässä ei pysy.
Kyllähä se sivusta katsovaa ihmetyttää, kun Tampereen pelaajista ihan kelpo osa on edustanut milloin mitäkin saman kaupungin jengiä aina kauden pari kerrallaan. Samaa ongelmaa näkyy myös tietysti pääkaupunkiseudullakin, muutama maajoukkuejätkä vaihteli Erän ja SSV:n välillä. Kävivät hakemassa mestaruuden ja palasivat taas sinne missä olikin kivempaa..?
Mun mielestä on outoa kritisoida pelaajaa, jos haluaa vaihtaa isomman korvauksen perään. Sehän on jokaisen meidän oikeus ja ammattiurheilussakin ihan kaiken perusta. Kyllä se tavalliselle opiskelijalle tai työssäkävijälle on aika paljon, jos saa vaikka pari hunttia kuussa enemmän jostain.