Tirsamaassa satunnaisesti vierailevassa Igi-Cornerissa Ville Ikonen kirjoittaa ja ehdottaa salibandysta jalkasyötön kieltävän säännön poistamista:
”Kaveri oli paremmalla jalalla liikenteessä ja Hävittiin tänään jalalla. Tuttuja fraaseja haastatteluista erätauoilta ja pelien jälkeen. Pienen sääntökirjan päivityksen jälkeen edellä mainitut liirumlaarumit voisivat saada myös toisenlaisen merkityksen”, Ikonen aloittaa.
”Nimimerkki Mankun kommentti Hakkaraisen kolmeen pisteen juttuun laittoi miettimään, että miksi ikivanhaa jalkasyöttökieltoa edelleen roikotetaan mukana säännöissä. Sääntöä on varmasti puitu ja spekuloitu jokaisessa maailman kolkassa, missä sählyä pelataan. En itse ainakaan ole vielä tähänkään päivään mennessä saanut selville – hyvin perusteltuna – että kenen mielestä jalkasyöttökielto on hyvä ja tarpeellinen sääntö?
Oletetaan, että joku päivä jalalla syöttäminen olisi salibandyssä sallittua. Peli tuskin muuttuisi yhtä radikaalisti, mitä esimerkiksi maalivahdille palauttamisen kieltämisen jälkeen tapahtui. Palautuskiellollahan haluttiin nopeuttaa pelaamista ja sääntö on toiminut paremmin kuin hyvin.
Yhtälailla jalkasyötön salliminen tekisi pelistä hivenen vauhdikkaampaa ja aavistuksen verran viihdyttävämpää. Vaikka sählysarjoista löytyy lukuisia entisiä ja nykyisiä futareita, niin pelko siitä, että palloa alettaisiin kuljettamaan jaloin, on varmasti melko turhaa. Maila olisi siihen tarkoitukseen edelleen luontaisempi ja helpompi väline.
Mietitään muutama kuvitteellinen tilanne, miten jalkasyötön salliminen voisi tuoda pienen lisänsä ottelun tapahtumiin.
Ensimmäiseksi tulee mieleen ruuhkat kulmissa ja laitojen vieressä. Vastustajan pakit ovat ahdistaneet hyökkääjän kulmaan. Hyökkääjä on selkä kentälle päin ja sivusilmällä näkee joukkuekaverinsa vapaana vastustajan maalin edessä, pallo pyörii omissa jaloissa, mutta maila ja kädet ovat sidottu vastustajien puristuksessa. Mitä teet? Kulmahieromisen sijaan kantapäällä pieni siirto maalin eteen ja kaveri on kaksin maalivahdin kanssa. Sama pieni siirto toimisi myös omassa päässä, kun puolustaja on joutunut kulmaan tuplauksen uhriksi.
Toisekseen kiellon poistamalla päästäisiin myös eroon tilanteista, kun haltuunotto jalalla on hieman karannut. Kovaan ääneen huutoa, ”Älä koske! Mä otan!”, oman joukkueen pelaajan suojatessa ja tanssiessa typerän näköisenä pallon vieressä. Kuulostaa varmaan tutulta. Vaihtoehtoisesti tämä pallon vieressä odotteleva pelaaja voisi ottaa pallon haltuunsa ja jatkaa peliä, ilman pelkoa siitä, että tuomari viheltäisi pelin poikki, tai joutuisi edes arpomaan viheltääkö. Turhat pelikatkot jäisivät pois ja koomisen näköinen steppailu pallon ympärillä loppuisi.
Toki tuomarit tälläkin hetkellä käyttävät jalkasyötön suhteen pelisilmää. Silti edelleen peli vihelletään ajoittain poikki, kun vastahyökkäyksen, ellei jopa läpiajon, käynnistänyt peitto tuomitaan jalkasyötöksi, kun sääntökirjaa tulkitaan kirjaimellisesti.
En väitä, että sääntöä rukkaamalla lehterit saataisiin täyteen, tai sillä olisi kovin suurta vaikutusta lajiin, mutta se voisi tuoda oman mausteensa peliin ja kyytipoikana muutaman asteen viihdearvoa lisää. Tuskin kokeilusta ainakaan mitään haittaa olisi? Uskoisin, että varsinkin pelaajat ottaisivat sääntökirjapäivityksen avosylin vastaan.”
Ville Ikonen
Edellinen Igi-Corner: Kuolemanlohko tapetilla