Kansainvälisen salibandyliiton (IFF) hallitus myönsi viikonloppuna Espoossa pidetyssä kokouksessa Suomelle vuoden 2015 naisten salibandyn MM-kisat. Luvassa on siis joulukuun miesten MM-kisojen tapaan 200 000 – 300 000 euron voitto? Ei ihan.
Naisten MM-kisat eivät ole mikään rahasampo. Rahallisesti ajatellen naisten MM-kisoista on suurella todennäköisyydellä luvassa vain tappiota, parhaimmillaan saatetaan päästä nollatulokseen. Sen sijaan MM-kisojen järjestämisellä Suomessa on iso markkinoinnillinen arvo. Kisojen myötä saadaan lajille näkyvyyttä, uusia junioreita innostuu lajiin ja sitä kautta satsaukset näkyvät toivottavasti muutamien vuosien päästä kisoista.
Suomen hakemus meni kisavalinnassa ensimmäisiä naisten kisojaan hakeneen Saksan edelle. En tiedä hakemusten sisältöä tarkemmin, mutta mikäli salibandyssa halutaan lajin sanomaa levitettävän myös muihin maihin ja huipun tuntumaan uusia maita, niin Saksa olisi ollut jopa Suomea perustellumpi vaihtoehto. Edelliset Suomen järjestämät naisten kisat ovat kuitenkin vuodelta 1997 Ahvenanmaalta. Onhan Ruotsissakin ollut sen jälkeen kahdet naisten kisat, viimeksi 2009.
Ruotsissa kisoille ei välttämättä olisi riittänyt katsojia isommissa kaupungeissa. Ne päätettiin järjestää Västeråsissa. Reilun tunnin junamatkaa pääkaupungista voi verrata vaikka Helsingin ja Hämeenlinnan väliseen matkaan. Tukholmassa asuessani olin jo hyvissä ajoin merkinnyt kisat kalenteriin ja tarjosin innoissani isommille medioille juttuja paikan päältä. Ketään ei kiinnostanut. Matkustin silti parina päivänä paikan päälle raportoimaan silloiselle Pääkallolle.
Tallustin juna-asemalle suurin toivein. Västeråsissa bussikuski kyseli minkä lajin kisat kaupungissa ovat ja neuvoi jäämään pois oikeassa paikassa. Hyvää tunnelmaa ja ainutlaatuista fiilistä hakevalle avauspäivä oli iso pettymys. Suuri osa paikalle saapuneista oli nuoria tyttöjä, jotka vaikuttivat koulujen ilmaislipuilla paikalle houkutelluilta. Hyvä kuitenkin näin, mietin. Tyhjät katsomot olisivat olleet vielä suurempi pettymys.
Kaiken tämän lomassa Ruotsin kaikilla kentällisillä esittämä peli oli uskomattoman liikkuvaa. Joukkue oli tekniikassa ja syöttöpelissä monia ylempienkin tasojen miesjoukkueita edellä. Tässä kauneudessa huonoa oli se, että murskatahti tappoi fiiliksen äkkiä. Sama ruotsalaiskatsomoihin poikkeuksellinen hiljaisuus toistui myös finaalissa, vaikka otteluun oli saatu houkuteltua naisten MM-kisojen ennätysyleisö, 4521 katsojaa.
Enemmän Suomessa matkustaneena koin kotimatkalla yhden omituisimmista lauantai-illan junamatkoista. Tajusin kiiruhtaneeni ensimmäisenä ravintolavaunuun istumapaikan perässä – istuakseni siellä vain kolmen muun ihmisen kanssa.
Suomessa ollaan kisakaupunkien osalta samankaltaisessa valintatilanteessa. Kisojen mahdollisia loppusijoituspaikkoja ovat Espoo, Helsinki, Hämeenlinna, Lappeenranta ja Tampere.
Pitääkö kisat hieman suuremman mediahuomion toivossa pääkaupunkiseudulla vai esimerkiksi Lappeenrannassa, jossa koko kaupunki menisi kisaviikoksi sekaisin. Tampere lienee vahvuuksiltaan näiden välimaastossa. Hämeenlinnassa ei ole naisten tai miesten liigajoukkuetta, mikä saattaa vaikuttaa kiinnostukseen. Millä paikkakunnalla saataisiin parhaiten koululaiset mukaan?
Näitä mietittäessä ei pidä aliarvioida rahallisia asioita. Luulisi ettei olisi vaikeaa valita kaupunkia, jonka hallivuokrista ei pitäisi maksaa itseään kipeäksi.
Uskon että ehdottomasti kannatti hakea. Nostamasi pointti salibandyn valtakunnallisesta näkyvyydestä ja etenkin naissalibandyn näkyvyydestä on sellainen asia minkä kehittämisestä kannattaisi vähän maksaakin. Se on ihan totta että kisoista tulee nolla-kisat eikä 200-300 tonnin voitoista kannata unelmoida. Pelipaikan valinnassa vaikuttaa juuri se missä järjestelyistä ei tarvitse paljoa maksaa. Säästöt ovat merkittävämmät kuin katsojatulot. Näin ollen veikkaan vahvasti Hämeenlinnaa tai Lappeenrantaa.
Todella iso plussa liitolle joka päätti hakea kisoja! Tosin tässä ei taida juuri Kinnusen kädenjälkeä olla. Taitaa mennä akselille Salomaa, Kilpeläinen, Paajanen tämä kiitos. Mutta silti hieno homma!!!!!
”Edelliset Suomen järjestämät naisten kisat ovat kuitenkin vuodelta 1997 Ahvenanmaalta.”
18 vuotta kotikisojen välissä lajissa, jossa on toistaiseksi vain neljä huippumaata, on hyvinhyvin pitkä aika.
Tyttöjen salibandyprojektin tulokset alkavat vihdoin näkyä. Etenkin siellä missä pitkällä tähtäimellä tarvitseekin eli pienimmissä junioreissa. F-tyttöjen sarja järjestettiin viime kaudella ensimmäistä kertaa ja tälle kaudelle joukkuemäärä on kolminkertaistunut! D-F-tyttöjen koko maan joukkuemäärä on lisääntynyt lähes 50%. Tyttösäbä on siis hurjassa nosteessa, kiitos sille että asialle tehdään jotain! Marraskuussa pelataan ehkä huikeimmat maaottelut Suomessa mukaan lukien kaikki ei-MM-kisapelit, kun naisten ja tyttöjen EFT pelataan Messukeskuksessa. Naisten liigassa nuori ”oikeasti urheilijan lailla harjoitteleva” sukupolvi on tekemässä läpimurtoa ja ”vanhat starat” lopettelevat kun huomaavat etteivät pärjää nuorille tosiurheilijoille. Naisten liigankin taso nousee tästä vuosi vuodelta kun vapaamatkustajille ei ole enää tilaa. MM-kisat ovat upea jatkumo tälle. Viime vuosina T19MJ on tuottanut Suomeen upeita pelaajia, joiden menestystä voidaan lukea naisten liigan pistepörssistä ja maalivahtitilastosta jo tällä kaudella. Suomi saattaa hyvinkin olla MM-kulta-ainesta 2015. Mikä onkaan upeampaa näille tytöille kuin voida asettaa tavoitteensa kotiyleisön edessä pelattavaan finaaliin neljän vuoden päästä!
Kisat tuottavat hyvin todennäköisesti tappiota, mikäli ne järjestetään laadukkaasti. Yleisötulot ja sponsorointi tulee olemaan pientä, joten minimikulut tulee olla tavoitteena. Sinänsä kisojen ”saamisesta Suomeen” ei ole mitään kummalista, sillä Suomi on niitä harvoja maita joissa edes lajia pelataan. Aiemmin liiton haluttomuus hakea kisoja on johtunut juuri noista talousrealiteeteista.
Tampere olisi kisapaikkakuntana myös oivallinen. Kaupungilta saa alkusarjan otteluihin kouluja pelipaikoiksi varmasti ilmaiseksi, ja muutama mitalipeli voidaan pelata vaikka Spriral-saleilla.
Heh heh, tosi hauska ja huono provo =)
Ehkä ne kisat kuitenkin Tampereella pelattaisiin Hakametsässä ja Tampere Areenalla.
Jahas.
Ei tartte Tampereella mitään koulujen saleja etsiä.
Hakamettässä on Areena, jossa on iso pääkenttä, ja kunnon katsomot.
Kaukajärvellä samoin.
Raholasta löytyy kolmas, mutta katsomoita ei ole.
Pyynikille saa looran kanssa, hyvillä katsomoilla.
Eli kolme kaukaloa, joissa tahkota voi.
Milloinkohan Joojoo on viimeksi käynyt Raholassa? Nykyään sieltä kyllä löytyy aivan oikea katsomokin, johon mahtuu noin 1300 katsojaa. Tervetuloa vain katsomaan!
…Pyynikillä? Siellä ei kansainvälisiä pelejä salibandyssä voi pelata, ei edes liigapalloa nykysäännöillä. Tosin Tampereella MM-kisoihin soveltuvia peliareenoita on tasan kaksi, Kalevan palloiluhalli ja Hakametsän jäähalli.
Kannattaa huomoida, että nyt suunnitellaan naisten salibandyn mm-kisojen puitteita. Naisten salibandykisat kiinnostavat murto-osan siitä mitä miesten vastaavat, tämä kannattaa huomoida pelipaikkojen valinnassa. Hakametsä on aivan liian suuri areena edes finaaliin. Edes ilmaislippuja jakamalla sinne ei saada riittävästi väkeä luomaan tunnelmaa. Tampere Areena on passeli paikka, siellä voi avata/sulkea katsomoita väkimäärän mukaan. Liian isoon halliin pelien vieminen on amatöörimäinen virhe. Alkusarjan peleihin koulut/harjoitushallit tarjoavat hyvät olosuhteet.
Lappeenrannassa on Urheilutalo ja Etelä-Karjalan Liikuntakeskus, joissa voi pelata alkusarjat. Joutsenoon ja Imatrallekaan ei ole pitkä matka. Vain Suomen ja Ruotsin peleissä voidaan olettaa olevan yli 200 katsojaa?
Urheilutalon katsomo vetää 1 300-1 500 katsojaa. Jos arvellaan että se ei riitä naisten mitalipeleihin, niin on Lappeenrannassa myös Kisapuiston Jäähalli.
IFF:n vaatimus pääareenalle (finaalit) on 5000 istumapaikkaa ja muille peleille 1000 istumapaikkaa.
Eiköhän parhaat vaihtoehdot olisi Energia-areena Vantaalla sekä Tampere areena. Molempiin mahtuu porukkaa, mutta eivät ole liian isoja.
Tuskin Ruotsin ja Sveitsin finaalipeliin löytyy 5 000 katsojaa.
no mutta ei se silti IFF:n vaatimuksia poista?
Rahola?
On siellä aikanaan ravattu ihan tarpeeksikin.
No sehän on hyvä, jos katsomokin jo löytyy.
Aikanaan muutettiin Areenalle, kun se valmistui.
Juu vanhat starat niin kuin Saarisen Kassu lopettelee kun ei enää pärjää.Salli mun nauraa.Siinä saa nuoremmat tosiurheilijat harjoitella tosissaan että koskaan pääsevät samalle tasolle.Itse näkisin niin että monilla nuorilla pelureilla on treeniasioissa vielä älyttömästi opeteltavaa..ei ne ”vanhat starat” – keihin lie viittaat- ole ilmaiseksi starastatusta saaneet..pelurit lopettanee lähinnä vammojen tai motivaatiopuutteen takia.Itse kaipaan naisten liigakentille esim.semmoista väriläiskää kuin Jonna Kettunen aikoinaan.Ei ollu katsomossa tylsää!