Salibandylyanalyytikko Jani Hakkarainen tarttuu Pääkallo-blogissaan SSV:n laulajamanageri Kurre Westerlundin käytökseen. Hakkarainen arvostaa Westerlundin tekemään työtä salibandyn eteen isosti, mutta monen muun salibandyihmisen tavoin hän ei ymmärrä Westerlundin käytöstä mestaruusjuhlissa.
Keväällä viidennen finaalin jälkeen Westerlund juhli mestaruutta intiaaniksi pukeutuneena. Tuoreen Champions Cup -voiton kunniaksi Westerlund oli vetänyt ylleen viikinkikypärän ja -palmikot.
– Kuviin ilmestyy mies muovinen viikinkikypärä ja ruskea peruukki päässä. Onko joku SSV:n fani rynnännyt kentälle? Tarkennan katsettani ja tunnistan kypärän alta tutut kasvot: manageri Kurt “Kurre” Westerlund – lajipioneeri, laji-ikoni ja Syksyn Sävelen voittaja. Olen tyrmistynyt. Ensimmäinen ajatukseni on, että tämä on jotakin todella kökköä ja naurettavaa. Olen tottunut Kurren keekoiluun Suomessa lukemattomien mestaruuksien jälkeen, mutta nyt maljani läikkyy hieman yli, Hakkarainen kirjoittaa.
Hakkarainen perustelee näkemyksensä huolellisesti. Hän korostaa, että kyseessä on ensisijaisesti pelaajien juhla. Hakkarainen alleviivaa myös voittamisen tyylikkyyttä. Vastustajaa ei pidä halventaa ja lajista tulisi antaa huippu-urheilullinen kuva.
– Itse koen – joku toinen voi olla eri mieltä -, että Kurren keekoilu halveeraa hävinnyttä. Se lyö lyötyä. Se ei ole tyylikästä voittamista. Sen sijaan Ahonen ja SSV:n pelaajat ovat pääsääntöisesti olleet tyylikkäitä voittajia. Sitä kunnioitan.
Kirjoituksensa lopussa Hakkarainen heittää reikäpallon Pääkallon lukijoille.
– Saako manageri varastaa show’n mestaruusjuhlissa kentällä?
Lue Hakkaraisen tuore blogimerkintä: Saako manageri varastaa show’n mestaruusjuhlissa?
Yhdyn Hakkaraisen mielipiteisiin.
Urheilun etiikkaan kuuluu vastustajan kunnioittaminen. Itse myös arvostan taustoja, jotka antavat tekojen puhua puolestaan, eivätkä nosta itseään jalustalle omista onnistumisista.
Kun luulee olevansa keskiössä muihin nähden, niin varmasti Kurre uskoo muiden toivovan uutta asua ja sirkustemppuja häneltä… Kerkimäärin sanoisin, että SSV:n pelaajat häpeävät ”Keisarin” uusia vaatteita, mutta kukaan ei ”viitsi” kommentoida.
Taannoin eräs valmentaja veti nousun ratkettua omat bileet kentällä ja olihan sekin mielenkiintoista katseltaa!
Just näin. Persoonat vaan pois ja ilman mitää väriä, ettei vastustajalle tule paha mieli..Ei missään nimessä näytetä tunteita, kun takana on kauhea määrä ammattitaitoista työtä tavoitteen eteen. Kyllähän joukkue on tyylikkäin, mitä meillä on nähty. Siinä aika suuri syy myös viimeisempäänkin pyttyyn – hommat tehdään viimeisen päälle hyvin.
Mitään ihmeen tekemistä tällä on huippu-urheilun kanssa. Jos tämä ” numero ” jätettäisiin pois, niin lisäisikö se lajin ” ammattimaisuutta ” jotenkin? Huippu-urheiluun kuuluvat ihmisten mieleen jäävät persoonat, säväyttävät teot ja vastaavat tempaukset. Tätäkö mieltäkö oikeasti olet?
Kurrehan hoitaa tilanteen tapojensa mukaan tyylikkäästi vastustajaa mitenkään häiriten, varsinkaan millään tavoin halveeraamatta. Kun pyttyä tulee raskaan kauden jälkeen tai sen aikana, niin kyllä se on ” riehakkaan ” juhlan aika.
Jos hävinnyt joukkue ei kestä minuutin varsin maltillista ” tuuletusta ”, niin heikoilla ollaan Jani.
Pääsääntöisesti on kyse seuraavasta ;
” Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Se ei vaadi uhriltaan välttämättä mitään erityistä.
Kateutta esiintyy yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja jopa kansojen välillä. Yksilöiden väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan enemmän tai paremmin kuin itsellä. Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa sosiaalista elämäänsä.
Kateus on epämiellyttäviin ajatuksiin liittyvää oloa, joka voi ilmetä inhona, panetteluna ja vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja saattaa vaipua itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois ja rakastaa sitä, mitä muilla on ”.
Naurettavaa kirjoittelua. Antakaa miehen ja seuran juhlia. Värikäs persoona joka juhlii kun on aihetta. Kateellisten panettelua tämmöinen.
Kyllä saa juhlia. Persoonia aina löytyy ja pitääkin olla.
Mutta menkööt muut takakammariin juhlimaan voittoa kahvin merkeissä. Ettei vaan hävinnyt osapuoli satu kuulemaan yhtään voitonkiljahdusta. JUST!
Voi Jeesus, mitä kirjoittelua! Näitä tyyppejä jokainen laji kaipaa! Oliko kirjoittajan tarkoitus herättää keskustelua, tai sitten on vain ”umpitosikko” 😉
Sillähän kateelliset (muiden seurojen edustajat) pääsee asiasta eroon kun voittavat sen ratkaisevan finaalin SSV:tä vastaan… Ei oo vaan hetkeen onnistunut. Eikä onnistu tälläkään kaudella.
Kun Hakkaraisen nimi tuli bloggaajien joukkoon odotin oikeita analyysejä salibandystä. Vaikka kirjoitukset ovatkin välillä sihvosen tasoa niin aina välillä on asiaakin.
Nyt blogikirjoituksia on tullut 3kpl:tta jostain ensimmäinen liittyy peliin. 2 kirjoitusta on aiheeltaa muuta kuin missä Hakkarainen on parhaimmillaan. Jätä nämä hassuttelut Kaistiselle. Tietysti kun urheilulehti maksaa jutuista niin ne syväanalyysit saa lukea lehdestä. Kiitos ei, urheilun seiskaa en tilaa.
Ystävällinen pyyntö: jättäkää kommenttinne Hakkaraisen blogiin, ei tähän uutiseen.
Blogiin pääsee tuosta.
eli tänne kannata kommentoida?
Olin itse paikalla ja totean, että tyylikäs mies loppuun asti!! Jos sinulla olisi juuri nyt jotain maailman parasta, juhlistaisitko sitä edes hetken – varmasti.
Juhlinta oli kaikin puolin maltillista ja huumori kuuluu rakkaaseen lajiimme.
Minusta oli paikan päällä loistavaa seurata se ettei missään muotoa vastustajaa solvattu, vaan kunnioitettiin. 4-0 tappiosta 4-3 een noussut vastustaja oli varteenotettava vastus jota kaikki – myös Kurre – kunnioittivat.
Joten älkää lässyttäkö Kurren tempauksesta – hän on loistopersoona ja tekee erittäin paljon hyviä asioita lajimme eteen.
SSVn kannattajana en voi edes voiton hetkellä tuntea muuta kuin myötä häpeää. Pliis Kurre anna poikien juhlia, ei sun ego pienene, vaikka et itsestäs pelleä tekiskään.Kurre tekee lajille hyvää kun pysyy taustalla, kentällä se häpäisee koko lajia. Kiva on vastustajia ärsyttää, mutta kun se ärsyttää omiakin, ois aika lopettaa !