Salibandyliiton aloitettua lisenssikorttien toimitukset mobiilisovelluksena olin odotellut pelonsekaisin tuntein, milloin ja miten se Nokiaani asentuu. Korttien toimitustapa on nykyään aina mobiilisovellus, mutta halutessaan pelaaja voi myös tilata perinteisen muovisen kortin.

Salibandylla on yli 45000 lisenssipelaajaa, joten on päivänselvää, että ongelmiakin tulee. Olin kuullut tarinoita, miten muun muassa Greasersin johtokunnan jäsenelle kortti oli asentunut autoon.

Kilpailusäännöissä lienee uuden toimitustavan myötä pieni viilaaminen paikallaan: ”Lisenssikortin tarkastaja ottaa lisenssikortin haltuunsa kunnes pelaajan henkilöllisyys on tarkistettu.” Greasersin sivuilla kysyttiinkin, pitääkö lisenssiratsiassa luovuttaa kännykkä, jos ei ole henkilötodistusta mukana? Tai ottaisiko mainitussa esimerkkitapauksessa lisenssipirkko eli tarkastaja auton haltuunsa?

Kortti saapui juhlallisin piippiip-menoin puhelimeeni. Ja lataaminenkin onnistui. Sinne se tallentui pelikansioon Galaxy Ballsin ja Sudokun joukkoon. Näistä kolmesta jälkimmäistä olen toistaiseksi tarvinnut eniten.

Vanha muovinen kortti sen sijaan on edelleen hukassa, mutta onneksi sitä ei enää tarvita.

Se on tainnut hukkua autoon.