Suomalaisjoukkueet menestyivät loistavasti juuri päättyneessä Champions Cupissa. SSV vei turnauksen voiton ja Classicin naiset olivat finaalissa. Millaisia ajatuksia Champions Cup herätti Pääkallon toimitussihteerissä Jarkko Hannukselassa?

Jarkko, seurasit tiiviisti Champions Cupin otteluita netin välityksellä. Millainen kuva turnauksesta sinulle jäi?
– Ensinnäkin, kyseessä on aivan loistava formaatti. Aina kun oman maansa mestarit ottavat toisistaan mittaa seurajoukkuetasolla, niin onhan se hienoa katsottavaa. Erityisen hienoa oli huomata tshekkiläisten joukkueiden menneen eteenpäin sekä naisten että miesten puolella. Juuri tämä asia toi sitä kaivattua sähköä koko turnaukseen.

Mitä sanot Classicin naisten suorituksesta turnauksessa?
– Classicin arvosanaksi tulee ehdottomasti hyvä. Viime kauden heikon neljännen sijan jälkeen tämä oli hieno tasonnosto tamperelaisilta. Ruotsalaisjoukkue Djurgården oli finaalissa vielä liian kova pala purtavaksi, mutta esimerkiksi voitto Sveitsin mestari Red Ants Rychenbergistä oli hyvä taidonnäyte Classicilta. Myös se pisti ilolla silmään tamperelaisten pelissä, että seuran juniorimyllyn läpikäyneet pelaaajat ottavat pikku hiljaa koko ajan enemmän roolia joukkueessa ns. ”tähtikentällisten” takana. Näistä nuorista pelaajista tulee olemaan vielä paljon iloa Classicille tulevaisuudessa.

Mihin Classic kaatui finaalissa Djurgårdenia vastaan?
– Olisi tietysti helppo sanoa, että niihin pelättyihin ruotsalaisjoukkueen vastaiskuihin, mihin päävalmentaja Irina Peltolakin viittasi tuoreeltaan ottelun jälkeen. Itse näin asian niin, että Classic pelasi liian varovaisesti omaa pallollista peliään ehkä juuri siksi, koska niitä Djurgärdenin vastaiskuja oli painotettu niin paljon etukäteen. Kävi se klassinen ilmiö, että oma peli kärsii, kun mietitään asioita liikaa vastustajan kautta. Aika yksioikoisesti Classic yritti kaksi erää viedä peliä eteenpäin pelkästään laidoista syvään ja vastustajan oli helppo lukea ne pois, kun se toistui jatkuvasti. Kolmannessa erässä taktiikka tietenkin muuttui täysin 1-5-tappioasemassa suoraviivaisemmaksi ja palloa alettiin toimittaa vastustajan maalille huomattavasti enemmän jo omalta kenttäpuoliskolta. Ei Classic kuitenkaan finaalia hävinnyt mihinkään taktisiin virheisiin, vaan yksinkertaisesti vastustajan paremmuuteen.

Entäpä sitten Champions Cup -mestari SSV?
– Tästä joukkueesta alkaa pian loppumaan ylistyssanat. Neljä ottelua turnauksessa ja neljä voittoa. Vastustajina Ruotsin, Sveitsin ja Tsekin mestarit. Mitäpä tuohon voi enää paljon lisätä. Kun huomioidaan vielä, että Santtu Manner on vasta toipumassa pelikuntoon ja poissa olivat sen lisäksi Timo Toivonen sekä Lauri Lehtonen, niin olihan tämä jälleen kerran huikea esitys Viikingeiltä. Hienoa, että nyt tämän mestaruuden jälkeen voidaan viimein lopettaa se ruotsalaisjoukkueilla spekulointi SSV:n kansainvälisestä menestyksestä puhuttaessa.

Nousiko mielestäsi joitain erityisiä pelaajia turnauksessa esiin SSV:stä?
– Uskon, että nyt maalivahti David Rytych saa jatkossa työrauhan ja Henri Toivoniemen ”haamu” häviää tsekkivahdin taustalta. Rytych on pelannut erittäin hyvän alkukauden SSV:ssä ja tämä turnaus viimeistään osoitti, että kyseessä on huippuvahti. Toki monet suomalaisseuratkin ovat panneet sen merkille, että Rytychin poikittaisliikkumisessa on vielä parannettavaa.

– Juho Järvisen maalimäärän ja All Stars -valinnan lisäksi nostaisin esiin Halosen veljekset Petrin ja Pasin. Veljekset ovat menossa tällä hetkellä uran parasta kautta ja varmistavat omalla toiminnallaan sen, ettei SSV ole pelkästään ykköskenttänsä varassa. Oli hieno seurata heidän esityksiään Champions Cupissa. Lopuksi on pakko mainita vielä isojen pelien mies Tero Tiitu. Välillä alkulohkon peleissä näyttää siltä, että Tiitu surffailee kaukalossa ilman minkäänlaista peli-ideaa, mutta sitten kun koittavat ne ottelun/turnauksen ratkaisevat hetket, niin Tiitu on varmuudella otsikoissa. Pelimies.