Hieno syksyinen lauantai hämärtyy. Seuraan Ylen Areenasta salibandyn Champions Cupin miesten loppuottelua Tatran Stresovice-SSV. Helsinkiläiset hallitsevat toista erää ja pääsevät johtoon 0-4. Hyvältä näyttää. Viimeiseen erään Tatran tulee kuitenkin lujaa ja pistää SSV:n koville. Lopulta ottelu päättyy jännittävien vaiheiden jälkeen 3-4.
Mieli on hyvä. Tsekit ovat kehittyneet, laji etenee. Todella korkealle arvostamani joukkue kuitenkin voitti, joukkue joka on pelannut seurajoukkueista kehittyneintä viisikkopeliä. Se joukkue on myös suomalainen. On hienoa nähdä päävalmentaja Mika Ahosen kerrankin tuulettavan. Useat SSV:n pelaajat nauttivat myös syvää arvostustani: onko hienompaa pelaajaa kuin Mikael Järvi?
Sitten kuviin ilmestyy mies muovinen viikinkikypärä ja ruskea peruukki päässä. Onko joku SSV:n fani rynnännyt kentälle? Tarkennan katsettani ja tunnistan kypärän alta tutut kasvot: manageri Kurt “Kurre” Westerlund – lajipioneeri, laji-ikoni ja Syksyn Sävelen voittaja.
Olen tyrmistynyt. Ensimmäinen ajatukseni on, että tämä on jotakin todella kökköä ja naurettavaa. Olen tottunut Kurren keekoiluun Suomessa lukemattomien mestaruuksien jälkeen, mutta nyt maljani läikkyy hieman yli.
Ihmettelen voimakasta reaktiotani. Miksi se tapahtuu juuri nyt? Onko kyse tuosta viikinkikypärästä? Eiväthän viikingit olleet siitä maailmankolkasta, joka nykyään tunnetaan Suomena. Hehän olivat Skandinaviasta. Onko kyseessä sittenkin satiiri suomalaisista kiekkokannattajista? Vai olenko vain Kurrelle kateellinen? Mies voisi varmaan pukeutua mitaleihinsa ja kulkea kadulla olematta alasti. Itse en ole onnistunut koskaan saamaan yhtään SM-mitalia, vaikka kerran SSV tuli pudotettua puolivälierissä.
Ei, kyse ei voi olla kateudesta. Minähän arvostan ja kunnioitan Kurrea syvästi managerina ja lajin pioneerina. Olen myös iloinen SSV:n voitosta. Pihlajanmarjat eivät todellakaan ole nyt happamia.
Asia jää mietityttämään. Pohdin sitä silloin tällöin koko viikonlopun. Lopulta tulen siihen tulokseen, että olen vain vahvasti sitä mieltä, etten hyväksy tätä tekoa ja se kirkastui tunnetasolla, kun oltiin kansainvälisillä kentillä. Minulla on kolme perustelua näkemykselleni.
Kun SSV ensinnäkin voittaa kannun, ratkaisevan ottelun on pelannut joukkue. Joukkueeseen kuuluvat pelaajat, valmentajat, huolto ja kenties joukkueenjohtaja. He muodostavat sen joukon, joka on välittömästi välttämätön ottelun menestyksekkääseen pelaamiseen huippuotteluissa. Voiton juhlinta kentällä kuuluu siis joukkueelle, ainakin ensisijaisesti. Se on heidän show’nsa. Sääntöjen mukaan taustahenkilöt ovat oikeutettuja mitaleihin eikä heidän oleiluaan kenttäalueella ole sikäli järkeä kieltää. Mutta he ovat vain taustahenkilöitä ottelun näkökulmasta.
Ilman hyvää manageria joukkueen on vaikea menestyä. Hän tarjoaa kuitenkin vain puitteet menestykselle. Hän ei pelaa, joukkue pelaa. Sikäli managerilla on oikeus vain toisarvoiseen asemaan joukkueen julkisessa juhlassa kentällä. En siis voi hyväksyä Kurren yritystä ottaa ensisijainen asema juhlassa: varastaa show.
Olen toisekseen aina ollut sitä mieltä – ja toivottavasti seurannut normiani valmentajana -, että lyötyä ei saa lyödä. Voittaa pitää tyylikkäästi. Tuloksen täytyy riittää. Sen pitää olla tarpeeksi katkera kalkki hävinneelle. Vaikka kaiken maailman kuittailu kuuluu peliin tiettyyn rajaan asti, voiton juhlinnassa kannattaa keskittyä iloitsemaan siitä eikä kielteiseen ähäkutti-tunteeseen.
Vahingonilo ei ole paras ilo.
Itse koen – joku toinen voi olla eri mieltä -, että Kurren keekoilu halveeraa hävinnyttä. Se lyö lyötyä. Se ei ole tyylikästä voittamista. Sen sijaan Ahonen ja SSV:n pelaajat ovat pääsääntöisesti olleet tyylikkäitä voittajia. Sitä kunnioitan.
Kolmanneksi tällä kertaa Kurren toiminnan tyylittömyys korostui, kun oltiin kansainvälisissä ympyröissä. Jokainen voi tykönään pohtia, mitä Eurosport 2:n satunnainen katsoja ajatteli, kun näki miehen, joka selvästi kuului SSV:n organisaatioon, viikinkikypärässä ja peruukissa. Antaako tämä kuvaa salibandystä huippu-urheiluna? Hieman karrikoiden tekoa voisi verrata siihen, että Jokerien urheilutoiminnanjohtaja Jarmo Kekäkäinen vetäisi päälleen karnevaaliasun ja juhlisi Suomen mestaruutta jäällä. Miltä se näyttäisi? Jääkiekko on tietenkin paljon suurempi laji Suomessa kuin salibandy, mutta huippu-urheilullinen näkökohta on sama.
Ymmärrän tietenkin, että Kurre on laulajana show-mies ja urheilu on myös viihdettä. Silti olen näistä kolmen syystä sitä mieltä, että keekoilun olisi hyvä jo pikku hiljaa loppua. Ne on nähty. Jokainen laji-ihminen kyllä varmasti tietää ja arvostaa Kurren mahtavaa työtä SSV:n dynastian taustalla. Tyylikkäämpi juhliminen ei veisi siitä rahtuakaan pois. Ja yksityisissä joukkueen tilaisuuksissa saa kyllä revitellä aivan niin paljon kuin haluaa. Sitä paitsi muutenhan SSV juhlii käsittääkseni julkisuuden valokeilassa tyylikkäästi. Kritiikkini ei koske myöskään Kurren henkilöä vaan hänen toimintaansa asiallisin perustein.
Tämä on kuitenkin vain yksi perusteltu näkemys. Heitänkin reikäpallon lukijoille: saako manageri varastaa show’n mestaruusjuhlissa kentällä?
Huoh, aikamoinen tosikko olet.
Mutta helpostihan tämän saa loppumaan, kun pelaa paremmin kuin SSV.
Pakko nostaa hattua dynastialle kun kyseessä on kuitenkin amatöörilaji. Jalkapallossa Real, Barca ja Manu täyttävät varmasti dynastian tunnusmerkit. Joukkueet pystyvät kuitenkin tekemään pari virheliikettäkin, ja silti rittää resursseja paikkaamaan virheet. Salibandyssä resurssit on vähän toisenlaiset. SSV on vuosien saatossa juossut jalat alta mörökölliltä, naurannut dynastia murtuu kirjoituksille jne. Kyllä joukkue on itse oman asemansa luonut ja sitä ei varmaan kiistä kukaan.
Kurrella on ollut oma osuutensa joukkueen taustoilla. Haastatteluissa on mainittu joskus ”SSV perhe” eli kaikki seurassa ovat samaa perhettä. Mikäli näin on oikeasti ja Kurre on mukana joukkueen joka päiväisessä toiminnassa niin miksi ei voisi silloin osallistua juhlintaan. Jos kerran, pari vuodessa vähän hassuttele niin siitä tuskin kukaan suuttuu. Häviäjien pilkkaamisesta tuskin on kyse vaan enemmänkin oman voiton juhlimisesta. Toki ei perinteisellä suomalaisella tavalla joten voihan juhliminen aiheuttaa närää jossakin. Meillä kun on totuttu siihen että mies ei puhu eikä pussaa ja aina päällimmäisenä ajatus ”mitä ne ajattelee meistä”
Amu Ahosen sanoin: ”menkää pojat lenkille”
Minusta tuo kurren pelleile voittojen jälkeen on ollut alusta asti surkuhupaisaa joka herättää lähinnä myötähäpeää.
jos puhutaan vastustajan kunnioittamisesta niin suurin rimanalitus siinä suhteessa on tullut muutamaan kertaan eräältä pohjanmaalaiselta liigavalmentajalta joka on ottanut ratkaisevassa pelissä (välierät,puolivälierät) vimpalla minuutilla selvässä johdossa aikalisän ja pelaajat on laitettu tuulettamaan yleisölle kesken pelin. Yksittäinen managerin show voitetun pelin JÄLKEEN ei ketään hirveästi ENÄÄ häiritse, mutta tuossa pelaajat suoraan vidduilee vastustajalle.
Kuvauksen perusteella joukkueen manageri kokee asiakseen tämänkaltaisen narsistisen pelleilyn. Saavutusten perusteella ei tarvitsisi enää mitään ylimääräistä nostatusta järjestää. Yleensä managerit eivät ole joukkueen päivittäisessä toiminnassa mukana, siksi tuntuu erikoiselta, että manageri osallistuisi kovin keskeisesti voittojen välittömään juhlimiseen.
Pidän kirjoittajan teesistä ”Tuloksen täytyy riittää. Sen pitää olla tarpeeksi katkera kalkki hävinneelle.”. Hienosti sanottu ja tähän perustuu reilu peli ja kilvoittelu.
Eipäs ole tullut mieleeni, että Kurre pikku hulluttelullaan varastaisi show’n, saati sitten halveeraisi hävinnyttä. Kyllä se nyt on Herra Hakkarainen, joka varastaa show’n!
Mitä huippu-urheilullisuuteen tulee, niin salibandy kyllä lunastaa paikkansa huippu-urheiluna omalla raikkaalla tavallaan – ei ikinä niin, että alemmuudentuntoisesti koko ajan haetaan sitä paikkaa muihin lajeihin verraten. (En tällä tarkoita, että tähän tapaan liittyisi välttämättä keskeisesti Kurren tempaukset).
Tyylikkyydeltään Kurren tempaukset voisi olla kieltämättä parempia. Mutta kyllä varsinaista hömppää olivat tällä kertaa Hakkaraisen teesit!
Sais jo loppua toi kurren touhu! Iha oikeesti todella naurettavaa ja nöyryyttävää kaikkia joukkueita kohtaan!’. Jos kerran tarve tollaseen niin tekis sen hallin ulkopuolella! Vihdoinkin joku uskaltaa ottaa asian esiin..
Onko tämä sama Hakkarainen, joka aikanaan vaikutti Tampereen Gunnersissa?
Naiskatsojakin niin väärässä…Kun ei tiedä mitään, niin ei vaan tiedä! Miljoonan firmansa vai miljoonan firmastaan..Vai mitä yrität sanoa..?
Jani I Hakkarainen, seuraavassa kerrot blogisi alussa sen tulevasta sisällöstä…” Pääkallon Hakkarainen-blogissa analysoidaan tinkimättömästi salibandyä. Näkökulma on erityisesti viisikkopelillinen. Välillä puututaan myös urheiluilmiöihin reikäpallopiirien ulkopuolella ”.
Kateus se paistaa kuitenkin läpi kaikista kitisijöistä. Jos oisitte ite Kurren joukkueessa ja näkisitte ton ”pelleilyn” niin tuskin siitä negatiivisiä puolia löytäisitte.. Samaa mieltä edellisen kanssa, et Hakkarainen vois tohon peliin keskittyy enemmän eikä tälläsii väkisin väännettyjä BS-kirjotuksia. Kurre vetää hyvin. eipä näytä juuri kiinnostavan mitä muut miettii.. harmaat näkymättömät persoonat on jo niin nähty lajissa kuin lajissa.
Pitäisikö kaikki tuuletukset poistaa? Sekä yksilöurheilusta kuin joukkuelajeistakin.
Katsojien tulee hurrata yhtä paljon kotijoukkueelle kuin vierasjoukkueelle. Sitäkö tässä nyt haetaan?
Miten Kurre on loukannut hävinnyttä joukkuetta pukeutumalla viikingiksi?
Vastaus otsikkokysymykseesi: Saa, kun tekee sen noinkin asiallisesti kuin Kurre.
Luin jutun aamupäivällä ja olen tässä miettinyt koko päivän, miksi Hakkaraisen kirjoitus minua niin ärsyttää. Oliko se se, että tämä pääkalloporukka on niin kiinnostunut pistämään SSV:tä maanrakoon melkein joka välissä missä se vain pystyy.
Vai onko se se, että ylipäätään tällaisten asioiden miettiminen on nettiajan huonoja puolia. Avataan se sanainen arkku silloinkin, kun vain pitäisi pitää omat negatiiviset ajatuksensa ihan omina tietoinaan.
Mutta ei se ei ole se. Se suurin syy on se, että minä ainakin itse pidin Hakkaraista raudanlujana analyytikkona, joka sanoo silloin vain jotain kun sillä on oikeasti luettavan arvoista asiaa. Nyt kumminkin näyttää siltä, että kirjoittajalla on yhtä vähän asiaa tekstissään kuin keskimääräisessä Tirsamaan postauksessa. Tähän kun löisi pari keskinkertaista huonompaa sanaleikkiä, niin homman olisi voinut laittaa Tirsamaan kirjoittamaksi. Koko juttu on sisällöltään kyseenalainen ja moinen pohdiskelu omista ärsytyksistään tuskin kiinnostaa edes lähimpiä sukulaisia ja tuttuja. Saati lukijaa, joka odottaa Hakkaraiselta hyvää salibandyanalyysiä.
Ja tämä kirjoitus tulee siis lukijalta, joka kesälläkin kävi melkein viikoittain katsastamassa, onko Unihocin sivuilla Hakkaraisen uusia blogimerkintöjä.
Tää on SSV:n tyyli, perinne, hei watahell jollain salibandyjoukkueella perinne? Ehkä tunteita herättävä perinne, mutta hei, sehän tästä lajista puuttuu? Varmaan kohta mennään hyvin paljon OFF-topic jos innostun mutta menkööt.
Hakkaraisen puheessa on kyllä järkeä. Se kertookin vain siitä, että aihe ei ole enemmän eikä vähemmän muuta kuin mielipidekysymys. Itseäni hieman ärsyttää SSV:n ”yliammattimainen” suhtautuminen voittamiseen. Itselläni kulkee kylmätväreet ja kyynel silmäkulmassa kun katson todellista voitonriemua, selostajan kiljumista, ja vastustajan kyyneliä.
Esimerkiksi lätkässä. http://www.youtube.com/watch?v=QXKSHinl6kQ&lc=NPMY4GHdhFtFmgIm5ELeql2rjBrNMq0HWl_Z0oX2L8k&feature=inbox
Videon lopussa näkyy, kuinka porukka sekoaa. Alussa näkee, kuinka nuo Veemäiset tappiot ja Ruotsalaisten piikittelyt ovat myöhemmin tuoneet vain voimakkaampia tunteita voiton yhteydessä. Ne ovat tuoneet jotain lajille ja kansalle. Olisiko voittaminen yhdistänyt 100,000 ihmistä kauppatorilla, mikäli Ruotsalaiset eivät heräittäisi tunteita, joita varmaankin Kurre Westerlund herättää vierasfaneille Game 5 tappion jälkeen. Tietenkin kaikessa on raja ja juuri finaalin loputtua on ammattimaista antaa hävinneille vastustajille myös kiitokset hyvästä vastuksesta yms, but you get my point.
OK ehkä Kurren vertailu tuohon on aika surullista, mutta pointtina on, että voitosta pitää osata RIEUMUITA. Oletteko huomanneet, että mitä suurempia tunteita voittaminen ja häviäminen tuo lajissa, niin sitä suuremmaksi tuo laji on loppupeleissä kasvanut?
Kuinka moni SSV-fani itkisi jos oma joukkue ei voittaisi Espoon Oilersia SM-finaalissa tänä vuonna? Kuinka moni oilers-fani myöhemmin piikittelisi SSV-faneja?
Kuinka moni Barcelona-fani itkisi vastaavassa tilanteessa Real Madridia vastaan? Kuinka moni Real Madrid-fani piikittelisi Barcaa? Aivan. Salibandy tarvitsee tuollaista kulttuuria ja tunteita, jos se tosissaan haluaa kasvaa maailmanlaajuiseksi lajiksi. Tällä hetkellä suurimpia tunteita nähdään vain MM-kisoissa. Nekin usein kännissä. Ehkä Kurre tässä mielipiteessä on vain symboolinen asia.
TUNTEET TEKEVÄT LAJIN! Säbä on tällä hetkelllä varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla muoti enemmän kuin tunteita herättävä brändi. Muotia on ettei kiinnosta, imetään 5mm biittiä ja vedetään spin aroundeja ja kärkimiina alkulämmöissä. Oletko vielä nähnyt +15v salibandypelaajaa joka nousee seisoen taputtamaan oman edustusjoukkueen tehdessä maalin? Ei, se on nykyään noloa, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.
En ole kurrea pitänyt ikinä erityisen suurena persoonana. Varmasti hän on ollut erittäin hyvä manageri ja järjestänyt joukkueen taustat erinomaisesti kun kerran tämä kuorma-autollinen mitaleja on hänen joukkueelleen luovutettu. Suurta persoonaa hänestä ei myöskään mielestäni salibandykentällä (maakuuhuoneessa ehkä?) tee tiimarista ostetut hepeneet päällä kekkulointi.
Pieni synninpäästö on varmaan paikallaan näille palstan ylläpitäjille. Vaikee on löytää mitään järkevääkään kirjotettavaa lajista, jossa ei oo ylipäätään mitään muuta kiinnostavaa kuin itse pelaaminen. Hirveesti yritetään hypettää tätä touhua mutta kun laji ei innosta muita kuin sarjaa pelanneita. Ei siis mikään penkkiurheilulaji. eikä koskaan tule olemaankaan.
Hakkarainen on tarttunut aivan oikeaan asiaan. Kurre syksyn sävelen voittajana on jäänyt kaipaamaan esillä oloa TV:ssä ja mediassa. Ainakin minun arvostus miestä kohtaan paranisi jos lopettaisi tuon naurettavan pelleilyn.
Amatööri laji amatöörien puuhastelut(kurre) Eiköhän ne meriitit kuulu Ahoselle ja pelaajille kuten järvi, Manner yms jotka on pelaajia saanut houkuteltua SSV:hen monta kautta ja taannut menestyksen. Kurre on hoitanut plus ja jako laskut hyvin siinä sen miehen osuus. Vaikka olisihan se mukava nähdä vaikka Hjallis ajelemassa polkuautolla jaffa-areenalla kun J
Jokerit juhlii mestaruutta, mutta tokkopa kehtaa.;)
Mitä tää Mauri Kunnaksen piirtämä filosofi ajattelee. Se että pystyy opiskelujen jälkeen miettimään onko kivi kivi, vai onko silti jokin muu, ei anna oikeutta arvostella toisen tekemisiä. Itse ei ole saanut joukkuettaan sitoutumaan sillä tasolla että pärjäisi saati pelaisi voittavaa peliä. Mielestäni jos joukkuetta nimitetään ”Kurren joukkueeksi” niin se käsittää että Kurre kuuluu joukkueeseen. Samoin tilanne on muuan Manchesterilaisesa joukkueessa. Piirroshahmo tekee itsensä pelleksi kun arvostelee muita näin. Pelaajat arvostavat Kurrea juuri niillä avuilla miten hän joukkuettaan pyörittää, ja jos hän haluaa tehdä noin, se ei kai ole keltään pois. Jos tämä blogisti olisi elänyt sata vuotta sitten, olisi hän varmaan nauranut Montrealille, kun he ”jäädyttivät” paitoja hallin kattoon.
Salibandy on nuori laji. Sen lajikulttuuri muuttuu koko ajan. Vahvaa lajikulttuuripohjaa ei ole vielä ehtinyt syntyä. Vasta sitten kun meillä se on, voidaan puhua kypsässä iässä olevasta lajista.
Lajikulttuurin syntymiseksi on syytä käydä keskustelua siitä, mikä hyväksytään ja mikä ei. Hedelmällinen keskustelu olisi asiallista, jossa taistelisivat perusteet eivätkä ihmiset. Persoonista tässä ei lopulta ole kysymys. Todellisuudessa näin harvoin tietenkin on – kuten huomaamme.
Vanhemmissa lajeissa on lajikulttuuripohjaa aivan eri lailla. Sen vuoksi on vaikea edes kuvitella, että vaikkapa Pyrinnön Jarmo Hakanen vetäisi oman show’n mestaruusjuhlissa. Salibandyssä näin on ollut ja siitä on hyvä keskustella. Tämäkin asia määrittää sitä, mitä salibandy on.
Esitin oman näkemykseni tästä asiasta. Esitin siihen myös kolme toivottavasti selvästi esitettyä, asiallista perustetta.
Viisikkopelijuttuja tulee vielä takuulla. Vastahan tässä on aloitettu. 😉
Vielä loppuun lisätieto, että taustani on Manse Unitedissa, Kooveessa ja Gunnersissa. Niistä vain Koovee toimii enää huipulla. Erän toiminnassa en ole koskaan ollut mukana. Tämä on kolmas kirjoitukseni kautta aikain Pääkallossa. Ajatus siihen tuli minulta. Kyseessä ei siis ole mikään Erän mafian hyökkäys SSV:tä vastaan.
Kyllähän se ajatus tuli Ojalalta. Hakkarainen on vaan vasara jolla Ojala lyö. Ohi. Vai mites Mummo se dynastia murtuu.
Yksi sana noista Kurren mukahassutteluista.
Myötähäpeä.
Hakkarainen on ihan oikeassa, mikäli salibandysta halutaan huippu-urheilua. Kurren palmikot hulmusivat web-streamin kautta koko salibandymaailmalle. En oikein malttaisi uskoa, että Celticin voittaessa Champions Leaguen, manageri kirmaisi kiltti (ilman alushousuja) ja ylämaan asu yllään pitkin kenttää ja kykkisi kuvissa maailman parhaan seurajoukkueen pelaajien takana.
Jos taas salibandyn halutaan olevan aina huvin vuoksi pelattava läpsyttelylaji, on Kurren sekoilu ihan suotavaa, who cares then.
Tänne jätettyjen kommenttien perusteella vaikuttaa valitettavasti siltä, että salibandy ei ole, eikä siitä vähään aikaan tule, huippu-urheilua.
Salibandy – koululiikuntaa, ei huippu-urheilua
” Seiskayks ” – tässäkin lajissa epäonnistunut..
Joukkueen taustoilla tehdään paljon näkymätöntä työtä ennen kautta, kauden aikana ja sen jälkeen. Suuri osa pelaajista ja katsojista ei voi ymmärtää tätä työmäärää joukkueen toiminnan varmitamiseksi. Itse sitä tuli tehtyä 10 kautta Nurmijärvellä.
Itse yllätyin sekä intiaani-Kurresta ja myös Viikinki-Kurresta kun hahmot ilmestyivät kentälle pelin jälkeen. Molemmilla kerroilla nauroin ja huusin lapsetkin katsomaan. Tässä nähdään mies joka laittaa itsensä likoon joukkueensa puolesta!
Fanitan ehdottomasti Kuuren toimintaa!
Kuuren toimintaa on hyvä fanittaa, mutta kuten sanottu, se ei kuulu huippu-urheiluun. Ergo; salibandy ei ole huippu-urheilua.
Miten ” Vihtori ” määrittelee huippu-urheilun? Katsojilla, madia-ajalla..? Vai enkö hän tienaa tarpeeksi?
Peruspelaaja liigassa harjoittelee 5-8 kertaa ohjatusti viikossa + omat toimet päälle. Kaiken tämän lisäksi työ/opiskelu kaiken päälle.
” Kuuresta ” en tiedä, mutta Kurrelle suon kaiken ilon palkita myös itseään joukkueen jälkeen..
Uusimmassa Urheilulehdessä (41/11) on tarinani SSV:n voitosta, joka on kirjoitettu ennen tätä bloggausta. Siinä käsitellään pelillisiäkin asioita. Tosin 3000 merkkiä rajoittaa. Suurelle yleisölle pitää kertoa myös muista asioista. Kaikki 36000 lehden lukijaa eivät tunne salibandyä niin hyvin kuin täällä Pääkallossa.
Kyllä olen Kurren tempauksia vuosien varrella häppeillen katsellut. Tiedön että jos Kurre ei olisi niin hyvä jätkä pellen naamarin takana, häpeäisivät monet SSVn pelaajatkin sitä.Lause ”Tuloksen täytyy riittää. Sen pitää olla tarpeeksi katkera kalkki hävinneelle” pitäisi riittää Kurrellekin.
Miksi pitää olla niin narsisti että ottaa kunnian joukkueelta,joka on kovan duunin tehnyt.Älä pakota niitä nielemään häpeää hienon voiton jälkeen Mene Kurre takas Syksyn Säveleen jos olet niin julkisuuden kipeä. Kerran oli hauskaa, toinen jo naurettavaa, kolmas säälittävää ja siitä eteenpäin täyttä urpoilua (:
Hakkaraiselle kysymys Urheilulehteen liittyen:
Osaatko sanoa milloin Urheilulehteen tulee pelikauden ajalta säännöllisesti salibandyjuttuja? Olen ottanut moneen kertaan määräaikaisen tilauksen koska lehtimyyjä on luvannut salibandyuutisoinnin kasvattamisen olleen yksi uusista ”teemoista”. Ja aina olen pettynyt. Juttuja on ollut vain kun kausi alkaa ja playoffsien alkaessa sekä kauden jälkeen yksi. Ehkä erittäin harvoin joku maajoukkuejuttu.
Viime aikoina on tullut sanottua tosi rumasti myyjille koska he edelleen väittävät puutaheinää salibandyjuttujen määrästä. Eli onko salibandyllä jo vakituisesti juttuja lehdessä? Tiedän että minun lisäkseni on paljon salibandyihmisiä jotka ei periaatteen vuoksi lehteä tilaa.
Tästä kannattaa lähettää palautetta suoraan lehteen. Epäilen, että myyjiltä palaute ei mene läpi. Vielä aktiivisempaa seurantaa ei ole toteuttu, mutta odotan sen tapahtuvan piakkoin, toivottavasti jo tämän kauden aikana. Varmasti en osaa vielä sanoa. Massivinen palaute edesauttaisi asiaa varmasti.
Hakkaraisen pohdinnat saivat minutkin pohtimaan. Kurren keekoillut tuntuu aika väsyneiltä, mutta ehkä asian laita on niin ettei hän osaa lopettaa kun on kerran aloittanut. Vaaditaan siis että joku pistää SSVn voittoputken poikki jotta keekoillut loppuu. Pohdittuani asiaa vastaan herra Hakkaraisen perusteluille näin.
Hyvän managerin rooli on kyllä korostetun suuri salibandyssa tällä hetkellä. Kuten todettua on lajin kulttuuri vasta kehittymässä ja se että pystyy luomaan pelaajille olosuhteet menestykselle on jo suuri saavutus sinänsä. Tuntuu että lajiliitto ei aina edes pysty luomaan hyviä olosuhteita harrastamiselle, joten jos joku osaa huolehtia joukkueestaan kuten Kurre on hän ansainnut paikkansa juhlijoiden joukossa. Tyyli voisi toki olla hieman parempi.
Vaikka en pidä Kurren keekoilua kovin tyylikkäänä, en kuitenkaan näe että se halveeraa hävinneitä. Kurre ei tietääkseni ole millään lailla kohdistanut ”juhlimisena” vastustajaa kohtaan, siinä ei ole ollut ivallisia piirteitä. Enemmänkin niistä tulee myötähäpeän tunnetta, eli jotenkin ehkä vähentää voittajien statusta kun yksi huru-ukko siellä heiluu.
Hakkaraisen kolmas pointti taisi olla että keekoilu antaa salibandysta epäammattimaisen kuvan. Tähän voin yhtyä. Toisaalta olen sitä mieltä että kyseessä on amatöörilaji. Lajia pitää mielestäni kehittää ”ammattimaisempaan” suuntaan, mutta Kurren keekoillut on sillä tiellä aika mitätön ongelma.
Lopuksi totean vielä että muistini mukaan Hjallis Harkimo juhlisti ensimmäistä Jokeri mestaruuttaan (-92?) jäällä joukkueen mukana. Siinäkin taisi olla kyse siitä että ”manageri” oli ollut suuressa roolissa ja vielä silloin oli melko ”viaton” ja lämmin henki joukkueessa, oltiin yhtä perhettä jne. Hjallis ei kuitenkaan esiintynyt peruukissa tms., eikä varsinaisesti varastanut showta.
Eetulle kiitos erinomaisesta kommentista! Olen kallistumassa myös sille kannalle, että Kurren keekoilu ei halveeraa hävinneitä ainakaan mitenkään vakavasti. Mutta kaksi muuta perustetta mielestäni pätevät edelleen. Ensimmäisestä vielä sellainen lisäys, että huippu-urheilu on koko toimintatapa, ei vain harjoittelu ja pelaaminen. Osa sitä on toimiva työnjako: jokainen hoitaa ruutunsa mahdollisimman hyvin. Managerin työ ei ole pelata, se on pelaajien ja valmentajien työ. Suutari pysyköön siis lestissään huippu-urheilussa.
Mielipiteistähän tässä nyt puhutaan. Palataan keskustelun alkuun. Saako manageri tuulettaa. Mun mielestä saa ja täytyykin. En tiedä jalkapallon tai jääkiejon taustakulttuureista. Salibandystä tiedän vähän: sen vähän, että taustavaikuttajien joukko on uskomattoman tärkeä. Otetaan esimerkikisi junnujoukkueiden jojot, luuletteko oikeesti, että joukkueita olisi olemassa, jos ”seurat” koostuisivat vain palkatuista toimistohenkilöistä ja palkatuista valmentajista. Manageri näyttää olemassaolollaan, että jonkun täytyy johtaa. Jonkun täytyy johtaa silloinkin, kun valmentajien välille syntyy valtataistelua tai joukkueen sisällä on erimielisyyksiä, joita valmentajat eivät saa aisoihin. Silloin tarvitaan joukkueen johtoa. Keitä he ovat, ellei joukkueenjohtajia tai managereita? Miksi tällainen vaikuttaja ei saisi olla avoimesti onnellinen joukkueen menestyksestä? Miksi pitäisi olla tekopyhästi ”tyylikäs”? Mielummin aidosti tyylitön – joskus. Sitäpaitsi kukaan ei kestäisi ”täydellistä” joukkuetta. SSV tarvii kurreaan.