Suomen jääkiekkomaaottelut ja lajin MM-kisat siirtyivät tästä kaudesta alkaen MTV3:lle/Canal+:lle. Panostus on kova ja studiojoukkueen julkaisu oli sen mukainen. Näyttävyyttä ei puuttunut. Studiojoukkuetta kelpasi myös esitellä. Listalta löytyy suomalaisen jääkiekon suuria nimiä Juhani Tammisesta Jarmo Kekäläiseen. Selostajaksi kaapattiin uusi sinivalkoinen ääni Antero Mertaranta.
Osana mainoskampanjaa on seuraava videopätkä:
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja liikkuva kuva vielä enemmän. Silti mainosvideon keskeisen sisällön voi kerrata lyhyesti sanoin. Studiojoukkue näytetään sotilasryhmänä, joka lähtee yhdessä rintamalle. He ovat selvästi suomalaisia sotilaita 40-luvulta. Video alkaa studioisäntä Teemu Niikon kotoa, jonne jää suremaan vaimo ja tytär. Niikko kapuaa muiden mukana kuorma-auton lavalle. Sen kuljettajan on Hannu Aravirta. Lähdettyään liikkeelle kuorma-auto ohittaa sotilasryhmän, jotka laulavat viime kevään viisua Taivas varjele! Video loppuu jääkiekkojoukkueeseen horisonttia vasten ja tekstiin: “Taistelu alkaa Karjala-turnauksesta ja huipentuu MM-kisoihin.”
Video on teknisesti varsin hienosti toteutettu. Siinä mielessä sitä on mukava katsoa. On myös yritetty tavoittaa huumoria, ei ole haluttu liian vakavaa itsenäisyyspäivän tunnelmaa. Taivas varjele -viisun aloittaa Tamminen – mitäpä hän ei osaisi?
Sisällöllisesti mainos on kuitenkin hyvin kyseenalainen. Sitä ei ole myöskään syytä ohittaa vain huumorilla. Kyse ei ole leikin asiasta vaan kohtuullisen vakavasti yhteiskunnallisesta seikasta. Tuon esiin kolme näkökohtaa.
Jääkiekolla, tai millään muulla nykyisellä urheilulajilla, ei ole mitään – ei yhtään mitään – tekemistä sodan kanssa. Jääkiekkoon ja moneen muuhun lajiin kuuluu toki kamppailuelementti ja niitä voidaan käyttää joidenkin sodankäyntitaitojen ja aseiden käytön harjoittamiseen. Suomessa Tahko Pihkala kehitti pesäpallon sotilasurheiluksi. Siitä huolimatta sota ja mikä tahansa urheilulaji ovat täysin erilaisia. Urheilu on aina lopulta vain leikkiä, monesti tosin vakavaa leikkiä. Sota ei ole koskaan leikkiä. Sodasta on leikki kaukana. Siksi urheilua ei pitäisi edes verrata sotaan.
Mainos on varmaankin tehty siinä vilpittömässä uskossa, että se kaiken muun lisäksi kunnioittaa viime sotiemme veteraaneja. Mutta itse asiassa asia on juuri päinvastoin. Koska jääkiekolla ei ole yhtään mitään tekemistä sodan kanssa, on suorastaan rienaavaa, että sotaveteraanit rinnastetaan kiekkokommentaattoreihin ja pelaajiin. Sotaveteraanit katsoivat vierestä, kun toverit ammuttiin palasiksi. He käyttivät monta parasta vuottaan epäinhimillisissä olosuhteissa. Heistä monet vammautuivat henkisesti ja fyysisesti loppuiäkseen. Tämä on yhtä kaukana jääkiekon pelaamisesta tai studiopuheesta siitä kuin yö on päivästä. Kiekossakin jokin voi vammautua loppuiäkseen, mutta tietääkseni olosuhteet kaukalossa, vaihtopenkillä ja pukuhuoneessa eivät vastaa esimerkiksi Summan tulihelvettiä – edes Summasen valmennuksessa. Jääkiekkoilijat ovat kukkahattusetiä veteraaneihin verrattuna.
Video pelaa avoimesti kolmella suomalaisen kansallisen identiteetin tämänhetkisellä rakennuspuulla: talvisodan ihmeellä, jatkosodan torjuntavoitolla ja Venäjän vastaisuudella (korostetaan esimerkiksi Karjala-turnausta). Tyyliesimerkki on lainattu Edvin Laineen tuntemattomasta. Lisäksi se käyttää hyväkseen Perussuomalaisten uudelleen nostamaan koti, uskonto ja isänmaa -henkeä. Niikon perhe, naiset, jää kotiin, kun miehet lähtevät sotaan.
Osaan suomalaisista tämä takuulla puree. Maamme henkisessä ilmapiirissä käy tällä hetkellä varsin vahva vire kyseistä suunnasta. Joku voisi tähän myös huomauttaa, että kyseessä on vain viaton mainos. Niin ei kuitenkaan ole. Mainos ylläpitää ja uusintaa sellaista ajattelua, että jääkiekko on kolmas erä itänaapuria vastaan talvi- ja jatkosodan jälkeen. Koska kansallinen identiteetti on tässä maassa paljon rakennettu näiden sotien pohjalle, on jääkiekko mukava vahvistamassa sitä. Olisi syytä pohtia, onko tässä yksi (ei ainut) syy sen suosioon.
Se on kuitenkin toisen kirjoituksen aihe. Tässä yhteydessä oleellista on seuraava kysymys. Eikö vuonna 2011 suomalaisen identiteetin pitäisi perustua johonkin muuhun kuin 1940-luvulla käytyihin sotiin? Maailma, jossa nyt elämme, on hyvin erilainen kuin 40-luvun todellisuus. Välissä on ollut kylmä sota, teknologinen vallankumous, Aasian uusi nousu, globaalin kapitalismin synty, EU, Euro ja Suomen muuttuminen maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnan kautta jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Moniko suomalainen enää viljelee maata? Poissa ovat Natsi-Saksa, Neuvostoliitto Stalinin diktatuureineen ja suljettu talous. Identiteetti, joka makaa edelleen talvisodan juoksuhaudoissa “ryssää” vastaan, antaa tuskin pohjan, jolta suomalainen yhteiskunta voi menestyä nykytilanteessa. Tilalle tarvitaan jotain muuta.
Tätä jotakin muuta voitaisiin itse asiassa hakea jääkiekkomaajoukkueen ja muutamien muiden maajoukkueidemme suunnasta. Aivan viime vuosina jääkiekossa, koripallossa, lentopallossa ja salibandyssä on näytetty, että suomalaisetkin osaavat pelata joukkuepelejä. Jopa jalkapallossa on samaa virettä. Suomalainen joukkue ei olekaan enää se, joka pelaa pelon ja vastustajan vihaamisen kautta sekä sortuu aina tiukassa paikassa. Esimerkiksi jääkiekko- ja salibandymaajoukkueet ovat näyttäneet, että sortuja voi olla jopa arkki”vihollisemme” Ruotsi.
Olisikin ollut toivottavaa, että MTV3 olisi hakenut mainoskampanjansa avaimen tästä suunnasta. Olisivat pistäneet vaikka mielummin jo kuluneen videon Granlundin ilmaveivistä. Tämän vuosituhannen Suomen perustavat arvot voisivat olla rohkeus, myönteisyys, onnistumisen halu, itseluottamus, yhteistyö, solidaarisuus (jälleen), kansainvälisyys, avoimuus ja katseen suuntaaminen eteenpäin. Ne, eivät käpertyminen henkisiin taisteluhautoihin, voivat antaa avaimia pärjäämiseen nykymaailmassa. Venäjää ei pidä myöskään nähdä vihollisena vaan mahdollisuutena, vaikka toki kriittinen asenne Venäjän vallanpitäjiä kohtaan on enemmän kuin paikallaan. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa taloustilanne olisi tällä hetkellä paljon pahempi ilman venäläisten alueelle kantamaa rahaa.
Salibandy on nuori ja uusi laji. Se on jossain määrin näyttänyt jopa esimerkkiä perinteisille lajeille. Valitettavasti edes salibandy ei ilmeisesti ole täysin vapaa siitä ongelmasta, jota MTV3:n mainos heijastaa. Edelliset miesten MM-kisat osuivat itsenäisyyspäivän aikaan. Ne satuttiin vielä pelaamaan Suomessa. Suomi oli upea joukkue, uutta suomalaista urheilukulttuuria, mutta sen tekemisistä jäi häiritsemään yksi yksityiskohta. Itsenäisyyspäivän iltana joukkue vieraili sankarihaudalla Helsingissä ja sytytti siellä kynttilöitä.
Mikäli kyseessä oli valmennusjohdon keino nostaa joukkueen henkeä ja yhtenäisyyttä – uusintaa ja vahvistaa sotiin rakentuvaa suomalaisuutta -, täytyy minun lainata kollegaani Petteri Sihvosta: kyseessä oli arvoton näytelmä. Jos näin oli, voi vain huokaista, että onneksi seuraavat salibandyn arvokisat ovat Sveitsissä ja Ruotsissa. Niistä maista ei suomalaisia sankarihautoja löydy.
Mikäli tällä haluttiin kunnioittaa vilpittömästi sodassa kaatuneiden muistoa eikä mitään muuta, käynnissä ei ole valittamista. Sotaa ei saa unohtaa – sellaisena kuin se oikeasti oli. Se olisi syytä muistaa myös urheilumainonnassa.
Varsin huolellista argumentointia ja suurta vaivannäköä Hakkaraiselta. Minusta asian merkitys ei olisi näin tukevaa kannanottoa vaatinut. Näitä menee ja tulee sen kummemmin jälkiä jättämättä. Ovatpa videon tekijät saattaneet ajatella näin saavansa aikaan keskustelua mikä palvelee heidän asiaansa, kisojen julkisuutta.
Sota on arka aihe ja olen ihan samaa mieltä Hakkaraisen kanssa, että juoksuhaudoista kannattaisi jo nousta. Kisojen profilointi johonkin muuhun nykyaikaiseen todelliseen tai kuviteltuun vahvuuteemme olisi ollut piristävämpää, ehkä jopa uraauurtavaa.
Minkähänlaista pahennusta olisi muuten meillä herättänyt, jos venäläiset olisivat tehneet omasta kulmastaan vastaavan videon suuresta isänmaallisesta sodasta, joka alkaa Karjala-turnauksesta?
Eikö tämä Pääkallo ole salibandyblogi? Pitäisikö jo kohta keskittyä niihin oman lajin tekemisiin? Ei ole lätkän vika, jos se on suositumpaa kuin meidän säbä.
Kai tuota mainosta voi analysoida ym mutta mun mielestä Pääkallo on väärä media tällaiseen. Nyt nämä viikottaiset vuodatukset menevät jo jonkinlaisen alemmuudentunnon ja ”tehdään väkisin pohdiskelevia tekstejä” -kategorioihin.
Huumoria, huumoria
1939-1944 nevö foget
Mielestäni varsin asiallinen keskustelun avaus Hakkaraiselta ja toisaalta ei ehkä niin kauhean vieras suomalaisille salibandyjoukkueillekkaan. Ainakin itse olen jonkun kerran ihmetellyt miksi esim. junnujoukkueiden kohdatessa vastustajan läntisestä naapuristamme asiaan suhtaudutaan ja lataudutaan kuin kyseessä olisi jokin historiallisten vääryyksien korjaustilaisuus ja toistellaan samoja kohtuu kuluneita alemmuskompleksista(ko?) juontavia fraaseja vuodesta ja ikäluokasta toiseeen.
J.V.Snelmannia kirjoitti jo 1800-luvulla: ”ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia”, joten luulisi, että 2010-luvulla elettäessä ei markkinamiestenkään tarvitsisi enää ammentaa kekseliäisyyttään talvisodasta.
Koska Hakkarainen spekuloit Pauligin kahvimainoksia? Jään innolla odottamaan…
Asiallista pohdintaa, sama kai se missä urheilun mediassa tätä pyöritellään. Tekee (meille) kaiken maailman säbäniiloillekin ihan hyvää miettiä välillä muutakin kuin sitä omaa kuppia siellä lavan päässä.
Ja kyllähän tuo mainos jotenkin korni oli. Sitä samaa maikkarin suuruudenhulluutta, mitä vähän joka asiassa. Suomen tv-kanavamaailman Real Madrid…
ps. Pilkunviilaukseksihan tämä menee herra Hakkarainen, mutta kyllähän tuota maataloutta pyörittää kuitenkin sellainen 125 000 suomalaista edelleen… Samalla voisi kysyä, että kuka syö enää leipää tai lihaa…
”Jääkiekolla, tai millään muulla nykyisellä urheilulajilla, ei ole mitään – ei yhtään mitään – tekemistä sodan kanssa.”
Kyllähän noita lajeja on useampiakin joilla edelleenkin on sekä historialliset viitteet että selviä yhtymäkohtia sotataitoihin.
Suomalaisnäkökulmasta ensiksi tulee mieleen se perinteinen pesäpallo, mutta ehkä kuitenkin selkeämmät esimerkit voisivat olla ampumahiihto, hiihtosuunnistus ja suunnistus.
Voi voi Hakkarainen, tämä on MAINOS ja sen tehtävänä on herättää yleisön kiinnostusta tulevia MM-kisoja kohtaan ja kasvattaa lipunmyyntiä. Tämä on kansallisesti suurin urheilutapahtuma 2012.
Sisältöä voi tietysti arvostella mutta minua sotaveteraanin poikana, se ei kyllä loukannut pätkääkään, päinvastoin hyvin tehty elokuvamainen mainos. Erottuva muusta mainonnasta kyllä, niin eikö se ole tarkoituskin ja hauska mutta sehän on makuasia
Iltalehden kyselyssä yli 60% ymmärsi sanonoman ja siinä olevan huumorin.
Olen lukenut sinun kirjoittelua ja huumoria en ole huomannut aikaisemminkaan.
Loukkaako sinua kun Karjalainen heittää moukarin läpi oven tai Pitkämäki karjuu pihallaan yleisurheilun EM-kisa mainoksessa?
Kaikella ystävyydellä, hymyä huuleen herra Hakkarainen!
Kaiken suomalaisen ”mennään tekemään parhaamme ja katotaan mihin se riittää” -häviämiskulttuurin alku ja juuri on tuo sotien muistelu. Meillä vaaleissa häviäjät on torjuntavoittajia ja pistesija jossain yleisurheilulajin em-kisoissa on muka joku saavutus. Kansallinen identiteetti perustuu häviämiselle ja tätä upeaa perintöä vaalitaan vielä muinaisjäänteellä nimeltä yleinen asevelvollisuus, joka tekee veteraanien hengessä aina vain pojista miehiä ja suuria voittajia! Minä olen huolissani maamme kansainvälisestä kilpailukyvystä lähitulevaisuudessa, sillä monella saralla yhteiskuntaamme leimaa tällä hetkellä pysähtyneisyys. Joissakin asioissa on otettu jopa takapakkia, kiitos vaan erään jytkysakin. Uudenlaiset asenteet ja ajattelu haudataan älyllisen epärehellisyyden alle.
Hyvä avaus, jonka aiheesta on helppo eksyä ja foorumi on mahdolliseti väärä. 🙂
Suomi itsenäistyi vuonna 1995.
Eiköhän tuolla mainoksella viitata enemmänkin suomalaiseen sisuun, sinnikkyyteen ja periksiantamattomuuteen, JOTA MYÖS URHEILUSSA PALJON TARVITAAN. Siis mielestäni hienosti tehtym ja hienosti oivallettu mainos, mukavaa , että suomessakin joskus tehdään, jotain ”off the box” tyyppistä mainontaa. Ei kaiken tarvitse olla sitä ’osta aktiviaa ni vatta toimii’. Vähän nyt avarakatseisuutta.
Vaihtakaa nyt tätä blogistia. Ketään ei täällä kiinnosta videon laatu, vertailut sotiin ja etenkään Sihvosen sotkemista yhtään mihinkään! Mitä nämä jutut oikein Hakkarainen antaa? Olet astunut siihen ” olenainaoikeassa ”- ryhmään, joita näiden blogien takana yhä useammin tapaa.
Maajoukkueen käyttäminen veteraanien haudoilla oli upea ele ja sillä joukkue osoitti olevansa kiitollisia saadessaan edustaa Suomea! Se on kovasti käytetty, mutta hyvin toimiva ja osoittaa suurta kunnioitusta!
Ja ilmaveivin käyttäminen mainoksessa taas olisi ollut todella puuduttavaa. Blogisti on kovasti eksyksissä nyt. Mutta niin on se jääkiekkopuolenkin kaveri.
Hyvä Hakkarainen!!! Itse näin pari päivää sitten mainoksen maikkarilla ohimennen ja pudistin päätäni. Vaikka Suomessa ihmiset osaavat ottaa urheilun yleensä rauhallisemmin niin muualla maailmassa ei ole ennenkuulumatonta, että pelissä tehdyn virheen takia vie kannattaja pelaajan hengen. Toivoisin itse, että sota-termejä vältettäisiin visusti meillä Suomessa eikä edes vitsailtaisi mokomalla. Urheilun kuuluu olla tiukkaa kisailua ja rehtiä hauskanpitoa!!!
Höpö höpö. Nyt haetaan jo vertausta jalkapallon MM-kisoihin vuonna kivi & kuokka..Mainoksessa ei liene vitsailla ja mitä ihmeen tekoa tällä on urheilun kisailulla/hauskanpidolla..?
Urheilu on sotaan verrattavissa. Jokaiselta itseään kunniottavalta valmentajalta löytyy kirjahyllystä kaikista paras valmennuskirja:
Sun Tzu: The art of war.
Muuta kirjaa ei valmentajat tarvitse koska tässä opuksessa on kaikki ohjeet vastustajan voittamiseen.
Kuten HS toi keskiviikkona esille, kampanja ei rajoitu kiekkoon (keiden edessä Heikkinen hiihtääkään):
http://www.mtv3.fi/kanavapaketti/?cmp=hanki_cpc_google&gclid=CMe3vsqT-asCFQEKfAodki2H5w
Mutta itse asiassa tämä mainoskampanja vain tuo esiin erään voimakkaan virtauksen Suomen henkisessä ilmapiirissä: kansallisen identiteetin hakemisen talvi- ja jatkosodasta. Salibandy on tietenkin osa suomalaista yhteiskuntaa. Siksi tätä on syytä pohtia myös salibandyväen keskuudessa. Varsinkin kun merkkejä samasta virtauksesta on myös salibandyssä.
Asia liittyy myös suoraan valmennukseen, myös salibandyvalmennukseen. En väittänyt, etteikö sodanjohdosta voisi oppia valmentaja jotain. Molemmissahan johdetaan ryhmää toista osapuolta vastaan. Väitin vain, että sota, se mitä siellä tapahtuu, on täysin eri asia kuin mikä tahansa nykyinen urheilulaji. Sikäli urheilun edes vertaaminen sotaan ei vain yksinkertaisesti ole kohdallista.
Härmälle: lol.
Suomen lätkämaajoukkueen edesottamukset näkyvät mediassa, kaduilla ja ihmisten puheissa sekä teoissa sen verta vahvasti, että voidaan aivan hyvin verrata sitä sotataistoihimme, joita niin muistellaan. Jääkiekkomaajoukkueemme maailmanmestaruudet ovat lähes vastaavia identiteetin rakennespuita kuin talvisota.
Se on tietysti surkuhupaisaa, mutta näinhän asia on. MM95 ja nyt 2011 ovat kovimpia juttuja mitä Suomi on saavuttanut sitten sotien, jos gallupinkin tekisi.
On täysin eri asia, onko jonkun toisen lajin pelailu sitten sotaan rinnastettavissa. Ei jääkiekkokaan muutoin ole, paitsi meidän maassamme kun maajoukkue pelaa. Kun itse kävelin kadulle viimeisen mestaruuden jälkeen, ensimmäinen ihminen kadulla kyyneleet silmissä totesi, miten hienoa on voittaa tämä mestaruus kun pappakin oli sodissa tai jotain vastaavaa 😀
Pitää vain avata silmänsä ja myöntää missä persujen maassa elämme. Täällä on juntteja ja ihmisiä jotka kyyneleet silmissä katsovat lätkäjengin ”sotimista” itä- ja länsinaapureitamme vastaan. Mertarantakin selostajana on melkoinen sankari kansamme mielissä ja Facebook-virrasta aika moni meistäkin voi todeta, miten tärkeää tuntuu olevna että juuri hän jatkaa näiden pyhien otteluiden äänenä.
Hauskinta, että ei tällä ole vielä mitään tekemistä itse joukkueen, Leijonien kanssa. Eikä tällä yritetä myydä edes ottelulippuja vaan maksukortteja. Urheilu on vielä kovin kaukana tästä uhosta, nyt mennään vasta selostamaan.
Lipunmyynnin osalta kampanjassa ihmiset hoilaa Finlandiaa eikä maastokuviota tai ”Kiitos 1939-45” leijona-riipus sikaniskoja näy kuvissa.
Ja itse en ole isänmaallinen, mutten myöskään Suomen vihaaja. En myöskään vihaa isänmaallisia ihmisiä tai perussuomalaisia tai ”juntteja”.
Tämä on hiukan sama tilanne, kuin se kun viime vaalien kohdalla Facebook täyttyi pettyneistä viesteistä siitä, miten joku saattoi äänestää persuja. Kannattais avata silmänsä siellä nakkikiskan jonossa, että missä maassa me kuitenkin elämme. Ja lähteä sitten vaikka oikeasti evakkoon jos ei kelpaa 😉 Sori politikointi…
Mielestäni tässä mainoksessa ei ole mitään väärää. Ei siinä rinnasteta sotaa urheiluun, vaan enemmänkin kuvataan sitä, että Suomi on lähdössä joukolla taistelemaan (ei sotimaan) yhteisen päämäärän saavuttamiseksi (MM-kisat). Toinen mitä tässä on haettu on se, että nyt on myös taustoilla (kisa-studio) kovan kaliberin miehet. Kolmantena kohtana näkisin, että mainoksella haetaan sitä, että vaikka MM-kisat ovat vasta jonkin ajan kuluttua, niin varsinainen projekti on jo alkanut ja sillä yritetään haalia katsomot, niin kodeissa kuin paikanpäällä, täyteen.
Ottakaa nyt hyvät ihmiset rennosti ja nauttikaa nykyhetkestä ja kunnioittakaa menneisyyttä.
Sami: Ihan varmasti mainoksen tarkoitusperät ovat juuri nuo mainitsemasi. Itse olen jääkiekon suurkuluttaja ja oletan, että sen on tarkoitus puhutella myös minua tai siis pyritään puhuttelemaan kaikkia suomalaisia.
En voi olla miettimättä, että onko sota todellakin se pienin yhteinen nimittäjä Suomen kansalle? Ainakaan itse en tunne, että ammentaisin talvi- ja jatkosodan torjuntavoitoista voimaa joka päiväiseen elämääni. Miksi kuvaus kuorma-autossa huojuvista synkistä ja apaattisista miehistä sotaan lähdössä olisi juuri se väline, jolla saadaan positiivista intoa ja fiilistä jääkiekon MM-kisoihin?
On ristiriitaista, että jos kerran sota on näin oleellinen osa meidän historiaa ja arkea, niin huvittavaa että ihmetellään kun ihmisillä on aseita kotona. Tai vaaditaan niitä jopa pois ihmisten käsistä. Suomalaisuus on sitä, että puristetaan kättä nyrkkiin poteron pohjalla että jumalauta vielä me näytetään.
Sanoihan Selännekin Sportmagasinetissa, että yrittää opettaa lapsilleen suomalaista kulttuuria ja mainitsi että Tuntematon sotilas on näytetty lapsille.
Ehkä me vaan ollaan tällaisia.
Maajoukkue edustaa maataan ja kaikennäköisten sponsorihommienkin takia pitää promota jos ei muuten. Viitaten vielä sankarihautavisiittiin.
Ei näitä toisaalta tartte ihan niiiiiin vakavastikaan ottaa. Joku mainostoimisto ton idean on saanu, tuskin ainakaan sen ensimmäisen idean kehittäjän päässä on heti mietitty kovin syvälle tätä sota-urheilu vertauskuvaa ja sen herättämiä ajatuksia niissä ihmisissä, jotka analysoivat asioita enempi.
Mekin tässä vain annamme lisää julkisuutta ko. mainokselle ja sen ajamille asioille ;). Itse en muuten aiemmin tuota edes nähnyt.
Kun näin mainoksen TV:stä, niin tunsin hetken hämmästystä ja sen jälkeen silkkaa ällötystä. Siis mainos kai toimii.
Itselläni ulkoisten asioiden analysointi jäi kauan sitten jätettyäni Hakkaraisen nykyisen työpaikan – tai viimeistään oman psykoanalyysin jälkeen 🙂
Kaikki kunnia kuitenkin analysoimiselle minun puolestani. Kiva lukea, reagoida ja ihmetellä (ainakin omia reaktioitaan …).
PS. Vanhuksena olen tottunut joskus siihen, että musiikki ja elokuva ovat kaksi eri asiaa. Niinpä kuuntelin tapani mukaan tämänkin heti pelkkänä soundtrackinä. Sillä lailla omien assosiaatioiden kera jopa tykkäsin mainoksesta!
”Taivas varjele mitä sieltä tulee” on aivan ylittämättömän hieno sanonta …
Urheilun vertaaminen sotaan on vaarallista.
Kaikilla ei ole käsityskykyä sitä sitten erotella oikeilla rajoilla.
Voi luoda asenteita jossa salibandyssa saa potkia maassa makaavaa pelaajaa päähän.
http://www.iltasanomat.fi/mmkiekko/kiekkolegenda-tyrmistyi-mtv3n-mainoksesta–suurta-potaskaa/art-1288422301141.html
Suhosen Alpo ollut samalla kannalla.
”Salibandy on nuori ja uusi laji. Se on jossain määrin näyttänyt jopa esimerkkiä perinteisille lajeille.”
Sanos nyt Hakkarainen edes kolme tai laitetaan vaan kaksi esimerkkiä miten salibandy on näyttänyt esimerkkiä perinteisille lajeille?!??? 😀
Salibandyn miesten MM-kisat vuonna 2010: Suomen joukkue kaikella tapaa ja suomalainen yleisö erityisesti loppuottelussa. Lisäksi miesten MM-kulta Prahassa vuonna 2008. Mm. Jukka Jalonen on maininnut miesten maailmanmestaruudet esimerkkeinä.
Mainossarjan toinen osa vain vahvistaa näkemystäni, mistä siitä on kysymys: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=ZDda_iM9kfE