Urheilujournalismi on ”journalismia”. Näin otsikoi filosofi ja salibandyanalyytikko Jani Hakkarainen tuoreimman Pääkallo-bloggauksensa. Hakkarainen pohtii tekstissään urheilujournalismia ja sen näkökulmien kapeutta.

– Miksi kuulen niin vähän rohkeita yhteiskunnallisia ja historiallisia näkökulmia urheilujournalismin tulvassa? Miksi on erittäin harvinaista, että urheiluilmiöt nähdään myös yhteiskunnallis-historiallisina ilmiöinä, mikä avaisi ne aivan uudella tavalla? Miksi ymmärrys urheilusta on niin kapeata? Ymmärrämmekö sitä edes kunnolla? Hakkarainen kysyy.

Hakkarainen käy pohdintaansa läpi lajiesimerkkien kautta – salibandyn, jalkapallon ja jääkiekon. Ensimmäisenä pohditaan urheilutoimittajien suhtautumista salibandyyn.

– Salibandy on täynnä taivasteluita siitä, kuinka sellainen epäilyttävä opiskelijoiden letkumailapeli (vieläpä Ruotsista) voi nostaa suosiotaan niin nopeasti. Jopa edelleen nuoremmankin polven urheilutoimittajista löytyy hyvin asenteellisia henkilöitä. Mainita voi esimerkiksi Urheilulehden Esko Seppäsen, Hakkarainen kirjoittaa.

Lue Hakkaraisen tuorein blogiteksti: Urheilujournalismi on ”journalismia”