Naisten liiga on siirtynyt MM-tauolle. Pääkallon naissalibandyn asiantuntija Minna Hekanaho joutui vastaamaan toimituksen kiperiin kysymyksiin. Hekanaho kertoo näkemyksiään mm. naisten liigan joukkuemäärästä, parhaasta pelipaikkakunnasta, aliarvostetuimmasta pelaajasta sekä maajoukkueen kentällisistä.

Naisten liigan runkosarja lähestyy puoliväliään, onko tähän asti sarjassa menty ennakkokaavailujen mukaan? Mitä huomioita olet tehnyt pelin tasosta ja mitä positiivisia yllätyksiä alkukaudella on ollut?
– Alkukausi on oikeastaan mennyt tosi paljon niin kuin oletin. Pelin taso on muutoksista huolimatta sama ja etukäteen odotetut joukkueet ovat pärjänneet. NST:n menestys on erityisen positiivinen asia: menetykset eivät juuri näytä tuntuvan, joukkuepeli ja -meininki on kohdallaan ja Tiltu Siltanen on ollut ilmeisen loistava.

Jonkin verran keskustelua on jälleen herättänyt liigan joukkuemäärä. Onko nykyinen 12 joukkueen liiga sinun mielestäsi hyvä, vai pitäisikö joukkuemäärää vähentää?
– Joukkueiden määrä on asia josta varmasti keskustellaan aina. Mielestäni hyvä määrä olisi 10 ja sen lisäksi divaria pitäisi pelata yhdessä 10 joukkueen sarjassa. Varmasti silti keskusteltaisiin urheilullisuudesta ja muusta, mutta huomautan, että saman läskikortin voi vetää todistettavasti miesten liigaan ja miesten ykkösdivarin koripalloon. Jos yhtälöstä poistetaan naisten luonnollisesti suurempi rasvaprosentti, miesten liigan läskien määrä on sama.

Jos olisit diktaattori sääntöasioissa, niin haluaisitko muuttaa jotain peliin liittyviä sääntöjä salibandyssä?
– Haluaisin että kaikki tuomarit suhtautuisivat mailan asentoon aloituksissa samalla intensiteetillä kuin kolmosdivarissa. Vakavammin puhuen minun mielestä sääntökirja on jo järkiperäistynyt, tai sitten liigan tuomarit ovat vaan unohtaneet sieltä ne typeryydet, jotka iskevät vastaan kuin märkä rätti alasarjoissa. Kaikista eniten itseäni on ärsyttänyt aina ne epämääräiset, tuomarin pelinlukua vaativat painotukset, joita silloin tällöin aina keksitään. Kuten taannoinen ”jäähy taktisesta virheestä, joka estää vastahyökkäyksen”. Ja typerät epäolennaisuuksiin keskittyvät säännöt kuten ”ei saa tuulettaa kuin omalla puolella”. Kaikki tuommoiset ylipätevät typeryydet pois ja pelataan palloa kovalla kylkikontaktilla, niin tulee hyvä flow, jossa tuomarin ei tarvitse ottaa roolia. Jos saisin lisätä säännön, niin vikisemisestä pitäisi antaa kahden minuutin rangaistus. Tämä koskisi myös valmentajia ja sen voisi antaa jälkeenpäin myös seuran sivuilla julkaistusta otteluraportista.

Siirrytään sitten naisten maajoukkueeseen, joka leireilee tällä hetkellä Vantaalla. Jos sinä saisit muodostaa Suomen joukkueen kolme pelaavaa kentällistä MM-kisoissa, niin millaiset niistä muodostuisivat?
– Tämä menee voimakkaasti lonkalta nyt, koska en ole nähnyt viimeisimpiä pelejä ollenkaan. Mutta lonkalta heitetään seuraavat kokoonpanot lähinnä pelitapojen, eikä niinkään pelipaikkojen mukaisesti ja sotketaan näitä sitten, jos ei pelaa:
1. kenttä
Suomalainen – Saarinen – Eliisa Alanko
Kokko – Peltokangas
2. kenttä
Ukkonen – E Kujala – Timonen
Roisko – K Kujala
3. kenttä
Luomaniemi – Pasanen – Uimonen
Mertsalmi – Korhonen

Loppuun vielä muutama nopea kysymys. Liigan paras / huonoin pelipaikkakunta, kriteerinä halliolosuhteet ja tunnelma?
– Paras on mielestäni Lappeenranta. Siellä on huippuhalli, fanaattinen kotiyleisö ja upeat järjestelyt aina. Lisäksi valmentaja voi livahtaa salaa nopealle puntille ennen peliä. Jos saisi jotain toivoa sinne lisää, niin trampoliini olisi kiva. Huonoin on mikä tahansa teollisuushalli, jossa on vähän tilaa katsojille ja vähän katsojia.

Liigan aliarvostetuin / yliarvostetuin pelaaja?
– Aliarvostetuin pelaaja on varmasti, joku jota en nyt keksi arvostaa. Jos pitäisi mainita joku oma lempipelaaja, josta ei kovin paljoa puhuta, niin se olisi nykyään Happeessa pelaava Alli Tikkanen. Yliarvostetuinta ei ole. Ei naissalibandyssä ketään arvosteta liikaa, vaan systemaattisesti kaikkia liian vähän.