Hou hou! Joulupukki muisti Johanssonin Henriä aikaisella lahjalla. Tosin Henriltä taitaa löytyä lahjoja omasta takaa paunojen tahkoamiseen aiempien näyttöjen perusteella. Kyynikkojenkaan ei kannata tällä kertaa vaivautua lajia dissamaan, sillä onhan täyden kympin iltoja nähty litteänkin pallon piireissä ammoisina aikoina. Alla olevan videon Darryl Sittlerin 10. piste lämmittää erityisesti blogistin mieltä.

Henrille saattoi iskeä Turussa Zen-tuokio, Matrix-fiilis, kropasta irtautuminen tai muu Valon Soturimainen henkinen hetki aivan kuten Darryl Sittlerille tai Wilt Chamberlainille aikanaan, ja saattoipa kyseessä olla jopa se kuuluisa flow. Tuo auvoinen äärimmäisen keskittynyt intuitiivinen vaistonvarainen tila, joka iskee kutsumatta silloin, kun mieli on tyhjä ja haaste sopivassa suhteessa taitoihin.

Tällä kertaa Henrin elekieli ja kommentit kertoivat, että hampaankoloon jäi vielä jotain. Johanssonin yhdeksän pisteen ilta ei ollut täydellinen flow. Se oli vain hieman normaalia parempi matsi. Todennäköisesti Henri taikoo tulevaisuudessa entistäkin kovemmat lukemat tauluun, kunhan kuuppa on siihen valmis. Olisi hienoa, jos tuolloin ymmärrettäisiin saavutuksen arvo, eikä arvioitaisi vastustajaa heikoksi, lajia neppailuksi tai veskaria umpisurkeaksi.

Mystinen Mihaly Csikszentmihalyin luoma käsite flow avattiin ansiokkaasti mahtavassa Petteri Nykyn ja Oskari Saaren Alkemistissa. Kirja kertoo myös upeasti siitä, mikä tekee Nykystä niin spesiaalin valmentajan ja kuinka hän onnistui virittämään pelaajat yksilöinä etsimään koko joukkueen yhteistä täydellistä keskittyneisyyden tilaa, jossa jokainen pelaaja on täydellisesti läsnä. Mestaruus oli ainoastaan kaiken summa – pyramidin pienen pieni kultainen huippukivi.

Asennetta ei saada lahjaksi – se on kovaa henkistä työtä

Alkemistia lukiessani kaivoin hyllystä kyytipojaksi Nykyltä lahjaksi saadun Lokki Joonatanin. Etusivulta löysin Petterin kirjoittaman henkilökohtaisen viestin:

”Asenne on kovaa henkistä työtä, sen eteen kannattaa nähdä vaivaa” 20.4.2005.

Tunsin omantunnon kolkahtavan ja ymmärsin, että en täysin ymmärtänyt viestiä rapiat kuusi vuotta sitten.

Duunia on jäänyt vuosien varrella tekemättä nimenomaan asenteen osalta. On ollut liikaa luottoa olemattomiin lahjoihin vaikka oma vahvuus/heikkous on ennen kaikkea aina ollut asennepuolella. Ex-liigavahti Gepantteri Pedersen kertoi ystävälliseen sävyyn jo vuonna 2003 minun olevan ylivoimaisesti maailman paras paskin pelaaja, jonka on koskaan nähnyt pääsarjatasolla. Se oli loppujen lopuksi aika osuvasti sanottu, ja tuostakin viisaudesta olisi pitänyt ottaa opiksi jo aiemmin. No, näillä mennään ja kiitokset Petterille ja Jensille näistä viisaista opeista.

Oli kunnia edustaa maajoukkuetta Nykyn aikakaudella monissa tapahtumissa, vaikka en koskaan lopulliseen kisajoukkueisiin valituksi tullutkaan. Oppi oli suurinta henkisellä puolella, tosin pelillinenkin käsitys ja sen vaatimukset aukesivat uudelle tasolle loistavan valmennustiimin ansiosta. Upeita herroja, upeita saavutuksia ja upea kirja – toivottavasti jokainen urheilun ystävä tilaa kirjan tai vähintään toivoo sitä pukilta.

Teos tuo esille loistavalla tavalla pelaajien/valmentajien ajatusmaailmaa käsikarvoja nostattavien tekstien kautta. Kirjeet kertovat hienoa tarinaa lahjakkaista ajattelevista ihmisistä, jotka osaavat havaita ja tulkita omaa sisintään – intuitiota, salibandyn toimiessa välikätenä. Kirja tarjoaa tätä kautta myös oivan madonreiän henkisen kasvun kirjoihin urheilun ulkopuolelta. Opus olisikin kaivannut loppuun tarkan kirjalistan kirjoista, joita Nykky on vuosien varrella lukenut.

Vielä mennään…

Oma ”Flow Hunting” jatkuu 9.12.2011 tv-pelillä TPS:ää vastaan ja sitä ennen siihen valmistavilla harjoitteilla. Kroppa palautuu pikkuhiljaa fyysisesti rankasta kesästä sekä henkisesti raastavasta syksystä. Tekemiseen on löytynyt hiljalleen sopiva asenne ja häivähdys oikeanlaista hetkeen heittäytymistä, joka on auttanut toisinaan joukkuettakin pärjäämään. ”Roskia” on vielä liikaa päässä, eikä selkäydin meinaa saada aivoilta tilaa toimia. Täytyy varmaan taas kaivaa hyllystä Mihalyn opus, jota tuli viimeksi selailtua marraskuussa 2004.

Pelaamisen ja oman peliuran motivaatio sikiää nykyään yhdessä tekemisen/voittamisen lisäksi pitkälti siitä, että jokainen ottelu tarjoaa haasteen omien rajojen testaamiseen ympäristössä, jossa palaute onnistumisesta ja epäonnistumisesta on välitöntä. En koe olevani vielä liian vanha näihin ympyröihin, hieman kankea kylläkin. Fiilis on vahvasti tallella ja addiktio sallittuihin kropan tuottamiin hormoneihin on edelleen vahva. Bonuksena tietenkin yksi liigan yhtenäisimmistä ryhmistä sekä upea valmennustiimi, joka on ottanut homman hienosti haltuun kuluneella kaudella.

Tällaista tajunnan virtaa tällä kertaa. Ja katsokaapa vielä kertaalleen Sittlerin video. Viimeinen maali näyttää ehkä onnenkantamoiselta, mutta oikeastaan se on hauska ylempien voimien puumerkki – eräänlainen lahja urheilijalle siitä, että analyyttinen ajatteleva minä on pysynyt poissa kehon ja sielun tieltä täydellistä suoritusta pilaamasta.

”Tärkeän päätöksen hetkellä meidän kannattaa luottaa vaistoon ja tunteeseen, koska järki pyrkii viemään meidät kauas unelmastamme selittäen, että vielä ei ole oikea hetki. Järki pelkää tappiota kun taas vaisto rakastaa elämää ja sen haasteita.”
– Alkemistin kirjoittaja Paulo Coelho –