Suomen naisten salibandymaajoukkue jätettiin Ruotsin ja Sveitsin jälkeen kolmanneksi viikonloppuna Helsingissä pelatussa neljän maan turnauksessa. Lauantain Tshekki-voitto jäi Suomen ainoaksi kun Ruotsi oli sunnuntain päätöspelissä parempi peräti 11-2 (7-0, 0-1, 4-1).
Heti päätösottelun alku oli Suomelle synkkä kun Sara Kristoffersson ja Amanda Larsson laukoivat runsaassa kolmessa minuutissa taululle lukemat 0-2. Suomi näytti toipuvan alkushokista, kunnes pallo lipsui erän viimeisillä kuudella minuutilla yhä uudelleen vastustajalle omalla alueella ja Ruotsi latoi viisi palloa lisää ohi maalin suulla parhaansa mukaan taistelleen Liisa Kokkosen. Toiseen erän Suomen tolppien väliin asteli Jonna Mäkelä, ja huolellisemmalla omilla otteilla peli tasaantuikin. Suomi voitti toisen erän 1-0 Eliisa Alangon ampaistua aidaltaan maalintekoon, ja sama näytti onnistuvan myös päätösjaksolla Alangon runnoessa maalin edestä Suomelle toisen osuman. Erän loppu oli kuitenkin taas synkkä, ja viimeisellä viisiminuuttisella Ruotsi ohitti Jonna Mäkelän vielä neljästi.
– Ensimmäisessä erässä näytettiin jo toipuneen huonosta alusta, mutta sen loppuun hukattiin merkkaukset, sohittiin ohi palloista ja tehtiin kaikki mahdolliset virheet, Suomen päävalmentaja Karo Kuussaari myönsi.
– En ole itsekään tainnut koskaan ennen olla yhtä pahassa pyörityksessä. Valmennuskaan ei ollut siinä kohdin tarpeeksi hereillä, luulimme voivamme säästää maalivahdin vaihdon ja aikalisän myöhemmäksi, mutta ne olisi pitänyt käyttää jo ensimmäisessä erässä.
Kuussaari näki edellisviikonlopun maajoukkueleirin painaneen turnauksessa vielä Suomen pelaajien kintereissä.
– Kymmenen kahden tunnin harjoitusta, testit ja harjoituspeli tekivät leiristä kaikkien aikojen rankimman ja vaikuttivat siihen, ettei täällä pysytty normaaliin tapaan jalalla mukana. Nyt ansaittiin vain yksi voitto ja totta kai tämä vetää meidät kaikki mietteliäiksi, mutta uskon, että MM-kisoissa ilme on toinen kun jalat ja päät ovat täysin palautuneet. Tavoitteemme on edelleen ennallaan ja se on voittaa MM-kisoissa mestaruus. Ruotsi näytti tänään tasonsa, mutta ilman tänään nähdyn kaltaisia nukahduksia jopa he ovat voitettavissa.
Turnauksen päätteeksi valittiin myös tähdistö, johon Suomesta valittiin hyökkääjä Eliisa Alanko. Muut All Stars -pelaajat olivat Ruotsin maalivahti Hanna Pettersson ja puolustaja Jenny Gustafsson sekä Sveitsin puolustaja Simone Berner ja hyökkääjät Corin Rüttimann ja Mirca Anderegg.
Naisten neljän maan turnaus, Helsinki
Suomi – Ruotsi 2-11 (0-7, 1-0, 1-4)
1. erä: 3.06 Sara Kristoffersson (Malin Eriksson) 0-1, 3.37 Amanda Larsson (Isabell Krantz) 0-2, 14.23 Karolina Widar 0-3, 15.58 Widar (Victoria Wikström) 0-4, 17.10 Larsson (Anna Wijk) 0-5, 18.21 Kristoffersson (Emelie Lindström) 0-6, 18.58 Widar (Wikström) 0-7.
2. erä: 36.14 Eliisa Alanko 1-7.
3. erä: 51.53 Alanko 2-7, 55.00 Sara Stålberg (Krantz) 2-8, 56.58 Victoria Wikström 2-10, 57.23 Therese Karlsson (Wijk) 2-11.
Ruotsin voitti rangaistuslaukauskisan.
Torjunnat: Liisa Kokkonen Suomi 9+(0)+(0)=9, Jonna Mäkelä Suomi (0)+5+11=16, Hanna Pettersson Ruotsi 5+9+5=19.
Erotuomarit: Roland Brändle ja Nemo Niedermann, Sveitsi.
Yleisöä: 1609.
Suomen parhaana palkittiin Eliisa Alanko.
Turnauksen lopputilanne: Ruotsi 8 pistettä, Sveitsi 5, Suomi 3, Tshekki 2.
eiköhän maajoukkue ole ennenkin (esim:2001) vetänyt viikkoa ennen MM-kisoja oksennus leirin. ihan turha selittää että nyt väsytti.
Onnittelut vaan kaikkien aikojen rimanalituksesta. Kerrankin oli saatu runsas yleisö paikalle ison messutapahtuman kylkiäisenä. Tällaista alasarjasählyä kelpasi esitellä. Viimeistään nyt nämä ”eteenpäin on menty” -höpinät synnyttävät lähinnä kiusallista myötähäpeää. Kisoissa mitaliin on vielä hyvät saumat kuitenkin.
Huonointa ikinä!
Ei tarvitse lähteä ennakkosuosikkina kisoihin, mitaliinkin vaaditaan jo melkosta onnistumista.
Jep, pallollinen peli pelokasta roiskimista. Sveitsi mennyt isosti eteenpäin ja heidä ykkönen todella vahva. Avain Suomea vastaan.
Surkeaa. ”Puolustusta on harjoiteltu ja se on parantunut”… No huh huh, sanon minä. Valmennus aivan unessa kokonaisuudessaan ja etenkin, kun Ruotsi vyörytti ensimmäisessä erässä. Nyt odotellaan vaan, kuinka monta Oulun tyttöä lähtee kisoihin.
Turha Oulun tyttöjä syyttää, tässä turnauksessa mukana oli sieltä 3 tyttöä mikä ei mielestäni ole paljon siihen nähden että joukkue on liigan kärkipäätä.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan vaikken kyllä paikan päällä ole ollut pelejä kattomassa (eli peluutuksesta ei pahemmin tietoa), mutta näyttää nuo miinukset menneen pääosin muille ku Oulun tyttärille ainakin tässä pelissä.
Puolustus vuosi kuin seula.
Takalinjoille olisi tarvittu Jenni Morottajan tyyppistä vahvaa pallollista pelaajaa.
Turnauksen plusmiinukset:
Katri Luomaniemi -6
Laura Mertsalmi -5
Eliisa Alanko -4
Laura Kokko -4
Tiia Ukkonen -4
Elina Enlund -4
Mia Karjalainen -4
Anu Peltokangas -3
Anne Suomalainen -3
Eija Pasanen -3
Kristiina Kauppila -2
Elina Kujala -2
Jenni Timonen -1
Sanna Roisko -1
Hanna-Mari Uimonen -1
Ella Alanko 0
Heidi Härkönen 0 (+1)
Henna Ilmola +1
Nina Rantala +1
Minna Korhonen +2
Tästä vielä noustaan. Nyt puristetaan aivan liikaa. Saisiko valmennus edustaa maataan verkkareissa? Tottumaton jäykistely mustissa arveluttaa. Mallia muista maista?
Kyllä itse kaikki pelit nähneenä voin sanoa, että Oulun tytöt ovat melko heppoista tavaraa KV-peleihin. Liigassa hyviä, mutta taas kun näki Ruotsin ja Sveitsin peliä, niin ei kyllä näitä maita vastaan mitään annettavaa… Plus-miinut tilasto kertoo aika karua kieltä. Erittäin mielenkiinnollla odottelen kisavalintoja.
Käsittämätöntä nukkumista valmentajilta. Antoi ruotsin mennä 7-0 johtoon 1. erässä ilman aikalisää tai veskarin vaihtoa. Mihin sitä aikalisää oikein säästeltiin. Paljon on haukuttu pelaajia ja pelin tasoa, mutta kyllä tämän turnauksen perusteella katse kohdistuu valmennukseen… Oliko paikalla Hakkaraista (tai Hannukselaa) tai jotain joka voisi objektiivista analyysiä kirjoittaa kriittisemmällä kynällä kuin sb-liiton tiedote?
Valmentaja ei anna yhtään harhasyöttöä tai unohda omaa pelaajaa merkkaamatta tai lauo ohi maalin…?Tämän tason pelaajilta odotetaan jo tietyn tyyppistä vastuunkantoa. Ihmettelin että miten Suomen joukkueesta ei löytynyt käytännössä yhtään pelaajaa, joka olisi osannut rauhoittaa peliä kun omissa alkoi soimaan oikein urakalla. Näinkö isosti näkyi Kassu Saarisen poissaolo kokoonpanosta?
Spekulaatioita tiskiin, kuka pelasi itsensä näissä peleissä pois kisakoneesta?
Omalta listalta löytyy Rantala ja Enlund – kovin olivat näkymättömiä ja Rantala ei mahtunut Ruotsi-pelin kokoonpanoon. Nuoret OLSlaiset olivat kaikesta huolimatta hyviä jalalla. Samoin Härkönen kuuluu kisoihin. Kujalat olivat yllättävän kujalla, erityisesti Elina, samoin Mertsalmi. Roisko oli hyvä ja Ukkonen onnistui uudella tontillaan pakissa hyvin – heräsi vain kysymys että onko varaa häntä siellä peluuttaa kun maalinteko pissi pahasti. Timonen ehdottomasti kisoihin, nopeat kädet ja hyvä jalalla.
Toki mj-valmennus katsoo valinnoissa varmasti koko projektia ja pelaajien onnistumisia niissä. Osa saa epäonnistumiset tässä turnauksessa anteeksi, koska ovat onnistuneet aiemmin hyvin.
Tsemppiä tulevalle kisajoukkueelle joka tapauksessa, uskon että Suomi pelaa tulevissa kisoissa kuitenkin mestaruudesta ihan tosissaan!
Jes, lisää nimiä tiskiin!
Valitettava tosiasia on se, että valmennuksella ei ole mitään merkitystä niin kauan kuin pelaajat ovat noin paljon huonompia mitä Ruotsilla. Ja myös Sveitsillä. Kuussaari teki varmasti kaikkensa näillä pelimerkeillä. Viimeistään MM-kisojen jälkeen alkaa kuitenkin se valmentajan syyttely huonosta menestyksestä kun pelaajat eivät voi ymmärtää itse olevansa ”syyllisiä”.
Näin paikanpäällä lauantain ja sunnuntain pelit. Montaa pelaajaa pidetään täällä hyvinä; Sanna Roisko, Kristiina Kauppila, Elina Kujala, Eija Pasanen, Laura Kokko, Nina Rantala, Tiia Ukkonen, Elina Enlund. Yksi asia yhdistää näitä. Koko turnauksen tehot 0+0 ja plusmiinuksessa reilusti pakkasella.
Ei käy Kuussaarta kateeksi. Mestaruustavoitteita itse huutelee mediassa joukkue on sellainen jolla on täysi työ tulla pärjäämään pronssiottelussa.
Jos jostakin voidaan naissalibandyssä olla ylpeitä on se tapa jolla näitä tapahtumia järjestämme. Useita upeita MM-kisoja ja puitteiltaan tämä EFT oli ehkä parhaiten järjestetty naisten ja tyttöjen turnaus ikinä. Ja myös siitä, että tulevaisuus on valoisa. Suomen U19 tytöt pelasivat todella pirteästi! Ihmettelen ettei naisten maajoukkueesta löydy sellaista luovuutta, rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta mitä nuorempien maajoukkueesta löytyy.
Positiiviset EFT:ssä: Kujalat, Alanko, Härkönen, Roisko
Epäonnistui, mutta varmuudella kisoissa: Kokko, Ukkonen, Luomaniemi
Tasaiset: Timonen, Peltokangas, Karjalainen, Kauppila, Suomalainen
Ei pärjää: Mertsalmi, Enlund, Ilmola, Uimonen
Että näin!
Itsekin ihmettelen tuota Ukkosen peluutusta. Yksi joukkueen parhaimmista hyökkääjistä ja potentiaalisimmista pisteidentekijöistä, niin Kuussaari peluuttaa pakin tontilla, jossa ei tietääkseni seurajoukkueissa ole pelannut vaihdon vaihtoa. Joukkueessa roolitus pikkusen hukassa.
ei liigan tehokkaimmat pakit mahdu joukkueeseen niin pitäähän joku sinne sitten laittaa. Salibandyhän ei nimenomaan ole maalinteko kilpailu vaan testitulosten kyttäilyä sekä sosiaalisten vahvuuksien maksimointia.
Juniorivalmennus on parantunut Suomessa huomattavasti. Ei nyt vaan 5-6 vuotta sitten. Siitä on nyt merkkinä se että tyttöjen ja poikien maajoukkueet ovat niin kovia kuin nyt ovat. Mitkään muutokset eivät näy maajoukkuetasolla heti vaan ruohonjuuritason seuratyön hedelmiä tässä nyt korjataan. Pelaajapolkujärjestelmä on Suomessa loistava ja sen myötä huippupelaajia tulee jatkossakin maajoukkueiden käyttöön.
Tyttöjen maajoukkueessa seuraavat ”vuosikerrat” tulevat olemaan lähivuosina kovempia ja kovempia. Nähtiinhän se jo nytkin tässä EFT turnauksessa että Suomen tyttöjen parhaimmisto oli 95 ja 96 syntyneitä vaikka tulevat kisat ovat 93 ja 94 tyttöjen kisat. Sen verran tyttösalibandyä seuranneena voin varmuudella sanoa että myös 97 ja 98 ikäluokista tulee todellisia lahjakkuuksia. Tyttösäbään on panostettu ja se todellakin näkyy! Timantit tulevat vuolemaan tulevina vuosina kultaa!
nuoriso on tulevaisuus 🙂 !!
Morottajaa ei vaan pysty ohittamaan valinnoissa. Kaikki pelejä nähneet tietävät sen. Jännä nähdä pystyykö herra Päävalmentaja nielemään ylpeytensä ja valitsemaan maan YLIVOIMAISESTI parhaan
puolustajan kisoihin. Ei mitään järkevää syytä olla valitsematta.
Sen tietävät kaikki. Piste.
Kertokaa tietävät selkokielellä suomeksi miksi Morottaja ei ole maajoukkueessa. Mitä se on tehny tai ollu tekemättä?
kuuleman mukaan ollut keuhkokuumeen jälkeen liian aikaisin pelaamassa ja joillekkin maajoukkue pelaajille se on ollut liikaa.. kysymys vaan herää, että mitä ihmettä se muille pelaajille kuuluu?
ja jättänyt joitakin leirejä väliin.
siinä syyt.
ja pelaajan persoonallinen ja oman tiensä kulkija luonne ei ole ”kokeneimpia” pelaajia vissiin miellyttänyt.
Taisi olla viime MM-kisojen välierässä Ruotsia vastaan niin, että Morottaja oli joukkueen surkein pakki. Ohi tultiin vasemmalta ja oikealta ja aina omissa soi. Vai muistanko väärin?
Käsittämätöntä toi ukkosen peluutus. Salibandyliigan maalipörssin kärjessä vuodesta toiseen ja sveitsissäkin kohtuulliset tehot. Seurajoukkueissa ei lainkaan kokemusta pakin tontista. Sitten ilmeisesti kisoihin menossa pakin tontille joukkueeseen, jossa on on maaliteko ongelma ja käyttämättömänä muitakin pakkeja, jotka syöttävät suoraan vastustajan lapaan. Naisten mm-projektit ovat viime vuosina olleet floppeja ja ei tämä taida tehdä poikkeusta…
Morottajasta on nyt ollu aika paljon puhetta ja tuskin(??) yksinään joukkuetta pelastais. Mutta katsokaa nyt vaikka niitä naisten liigan tilastoja VÄHÄSEN ja miettikää, että heikentäiskö tätä joukkuetta ;). Varsinkin jos olette vielä hänen parempia pelejään nähneet verrattuna näihin pelaajiin… Ikävä tietty jos menee joukkuehenki piloille yhden pelaajan takia 😀 Kai sen voi kuvitella olevan naisilla vaikeampaa tietyllä tapaa…
Naisten liigajoukkueet pitäisi saada harjoittelemaan niin määrällisesti kuin laadullisestikin niin kuin kovatasoisessa kilpaurheilussa edellytetään. En edes yritä puhua huippu-urheilusta.
Liigassa on neljä tai viisi joukkuetta, joissa on kokoelma oikeita kilpaurheilijoita, jotka ovat treenanneet ympäri vuoden sekä fysiikkaa että lajitaitoja. Sitten on muita joukkueita, joissa on pari hyvää pelaajaa, mutta suurin osa pelureista joko ihan tyttösarjalaisia aloittelijoita tai sitten täysikäisiä, mutta ylipainoisia ja huonokuntoisia (se harjoittelun vähäisyys!) hölkkääjiä.
Ongelma onkin siinä, että tähän ei ole resursseja. Ei ole suomessa yhtään ammatilaispelaajaa ainakaan naisissa.Ruotsin maajoukkueessa ei puolestaan ole montaakaan amatööriurheilijaa..Ja jos käyvät töissä niin se on jotain kerhojen vetämistä…
Suurin osa miesten liigapelaajista käy töissä tai opiskelee, ja treenaa siinä sivussa kuusi kertaa viikossa salibandyä ja pelit siihen päälle. Miksei se onnistuisi naisiltakin? Perheelliselle voi olla hankalaa, mutta ei lapsettomille. Ja MM-kisajoukkueeseen on tyrkyllä esimerkiksi erittäin kovakuntoinen päivätyössä käyvä kahden lapsen äiti Heidi Härkönen, noin vaan esimerkkinä.
Liigan tason heikkouden syitä: naissalibandyn aliarvostus seuroissa (ei kunnon valmentajia), valmentajat liian lepsuja vaatimusten suhteen ja liian suurelle osalle liigapelaajista oma vaatimustaso on turhan alhainen (kaksi treeniä viikossa riittää, kiitos).
Tämä on varmasti ikuisuuskysymys. On pelaajia jotka harjoittelee joukkueen mukana niin kuin kilpaurheilijan kuuluukin ja hoitaa omatoimiset harjoitukset vielä päälle. Sitten on pelaajia joilla on koulua, töitä yms. ja nämä vie sen oman siivunsa pelaajan ajasta.
Liian monissa joukkueissa pelaajat pääsevät halutessaan vähemmälläkin panostamisella pelaamaan koska aitoa kilpailua ei pelaajien vähyyden vuoksi vaan ole.Näinpä on jopa pelaajan omantunnon ja motivaation kysymys kuinka paljon haluaa harrastukseensa panostaa ja sille aikaansa uhrata.
On viestinä hyvä että maajoukkueeseen halutaan urheilijoita ja urheilullisuutta. Vielä enemmän olisi hyvä panostaa maajoukkueen ja seurajoukkueiden väliseen yhteistyöhön – oli todella hyvä juttu kun maajoukkuevalmentajat kiersivät seurajoukkueissa vetämässä treenit ja kertomassa vaatimustasosta!
Lienee vanha sanonta että ”niin kauan kun tästä ei rahaa saa..” niin vaatimustasoa lienee vaikea nostaa ts. esim. pelaaja pois treeneistä töiden takia niin vilttiin vaan..
Yhtä lailla valmentajat tekevät tätä harrastuksenaan ja varmasti yrittävät parastansa mutta amatööriurheilu on juuri sitä itseään ja on rajallista myös paljonko valmentajat ehtivät valmennushommaansa panostamaan kun monilla se oma aikaa vievä päivätyö.Yksi juttu millä valmennuksen tasoa on varmasti mahdollista lähivuosina nostaa ”nopeasti” on saada vanhoja liiga/maajoukkuepelaajia valmennukseen mukaan. Näitähän on jo nyt jonkun verran nähty (SB Vantaa, Classic, Indians, KOOVEE, Erä…ainakin) ja se on hyvä se.
Turha ihan kauheesti selitellä sillä, ettei tästä rahaa saa. Varsinkin nuoremmissa ihmisissä ihan aladivaritasoillakin osa pelaajista treenaa aivan tosissaan monta kertaa viikossa, muutenkin kuin koko joukkueen lajitreeneissä (lenkit, loikat, kuntosalit, lätkimistä kaverin kanssa tms…)
Opiskelu ei varmaan yleisesti ole paras tekosyy sille, ettei treenata ehtisi. Riippuu tietysti alasta ja ihmisestä aika paljon, mutta ainakin omat tuttavani ja itse olen parhaiten ehtinyt harrastaa sinä aikana.
Tottakai tarvitsisi olla samalla lahjakkuutta ja tätä intoa laajalla rintamalla, jotta tulokset näkyisivät laajemmin. En ole edelleenkään naispallopelien asiantuntija, mutta sellainen kuva on että vielä tähän asti ei liigatasolle (useimpiin joukkueisiin ainakaan) ole se kynnys aivan älyttömän korkealla jos on lahjoja ja haluja. Jos nyt vaikka miehiin verrataan. Tulevaisuudessa tämä varmasti muuttuu, mutta harjoittelukulttuuri ja vaativuus voisi parantua nopeamminkin jos liiga olisi kovatasoisempi.
Olen myös joskus nähnyt aikas löysiä naisliigamme huippujoukkueen treenejä, tosin en voi pienellä otoksella sanoa oliko kyse yksittäisestä rennommasta treenistä vai oliko tekeminen normaalitasolla. Jos nimittäin ne olivat ihan perustreenit niin en kyllä yhtään ihmettele tasoa 😀 Sellaista kikattelua ja kompurointia se oli. Ehkä oli alla kovat fysiikkatreenit 😉
Kai se sitten on hyvä tietää, että on helposti vara parantaa jos jo nytkin saadaan pari maalia ruotsiakin vastaan…
Toivon, että tämä kirjoitus ja kritiikki on turhaa ja että Suomen naiset voittavat MM-kisoissa maailmanmestaruuden.
En kuitenkaan malta odottaa joulukuulle vaan annan kritiikkini nyt, etukäteen. Salibandyssä suomen maajoukkueen päävalmentajalla ei voi olla mitään muuta tavoitetta kuin voittaa maailmanmestaruus. Ruotsin on todella ylivoimainen. Niin oli miehissäkin, Nykky kiri neljässä vuodessa rinnalle ja ohi. Jakke Rantala teki saman kahdessa vuodessa. Harry Virtanen tytöissä on nyt lähellä.
Mielestäni Karon aikana Suomi ei ole kuronut Ruotsia kiinni senttiäkään. Sekoilua pelaajavalinnoissa, veivaamista edestakaisin. Siltojen polttelua ja pelaajien pois potkimisia. Joukkueessa on tälläkin hetkellä pakko vallita tietynlainen epäluottamus. Pelaajat pelaa huonosti, Ruotsi jyrää. Pelaajat pelaavat eri pelipaikoilla kuin seuroissaan ja kukaan ei tiedä omia ketjukavereita.
Kuten sanoin, toivon että olen väärässä. On vain sellainen tunne, että tästä ei hyvä seuraa.
Totta toinen puoli. Ruotsilla on menossa maajoukkueessa miehissä sukupolvenvaihdos. Vanhat nimet ovat lopettamassa ainakin maajoukkuympyröissä. Ja uudet tulevaisuuden nimet Henrik Stenbergin johdolla ottavat isoa roolia maajoukkueessa. Milloinkohan Suomi tekee sukupolvenvaihdosta miesten maajoukkueessa? Naisissa Ruotsi on sen verran Suomea edellä. Tarvitsee tapahtua suoranaisia ihmeitä. Mikäli sinikeltaiset eivät juhli naisissa mestaruutta joulukuussa!
MM-kisojen turnauskaavio suosii mukavasti Suomea, eli mikäli Tshekki kaatuu, tulee vähintään hopeaa. Jos ei kaadu niin neljänneksi jäädään.
Sveitsi (lohko A), Suomi (lohko B), Tshekki (lohko C) ja Ruotsi (lohko D) voittavat alkulohkonsa. Kaikki saavat puolivälieriin sellaisen vastustajan jolle ei voi hävitä. Tämän jälkeen välierät ovat Sveitsi-Ruotsi ja Suomi-Tshekki.
Käytännössä turnausta olisi edes turha pelata, koska järjestys on selvä jo etukäteen:
1.Ruotsi
2.Suomi
3.Sveitsi
4.Tsekki
Yli 20 vuotta on tullut seurattua tyttö-ja naissalibändyä Suomessa ja Ruotsissa, joista viisitoista vuotta penkin päässä eri tehtävissä. Tänä aikana en ole tavannut ainuttakaan ammattimaisesti salibandylle omistautunutta tyttö- tai naispelaajaa. Vain mainitakseni: Venäjällä nuoret alle kymmenen ikäiset tyttölahjakkuudet tenniksessä treenaavat jopa 40 tuntia viikossa ohjauksessa. Älkääkä puhuko tässä yhteydessä rahasta, jota tennisammattilaiset ansaitsevat huipulla, sama on nimittäin baletissa. Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan arvostuksesta ja halusta pärjätä. Kritiikkini kohdistan ensiksi kenttäpelaajille ja maalivahdeille. Miten voi ensinnäkin kuvitella pääsevänsä ehdottomalle huipulle joukkuepallopelissä ilman vahvaa pihapelitaustaa. Se on yksinkertaisesti täysin mahdoton ajatus. Nopea peliäly ja taito pelata oikein, kehittyy siellä jos jossain. Valmentajat saavat sitten laajempaa kritiikkiä. Salibandy on erittäin yksipuolinen laji, mikäli treenit piirretään vain taktiikkataululle. Joku laskee vielä kuinka monta kaukalotreenikertaa on viikossa, sen sijaan että ottaa todelliset kehitysmittarit käyttöön, kuten esim. venäläisessä tenniksessä. Nykyään kun näkee jonkun junnu- tai aikuisvalmentajan vetävän jotain jonninjoutavaa treeniä naama punaisena, ei voi kun sääliä pelaajia.
Aika nopeasti lyödään valmentajan päätä pölkylle. Ei kait uuden toimintatavan muutokset heti näy, vaan kyllä aikaa menee 2-3 vuotta. Jokainen valmentaja tuo mukanaan oman pelitavan ja maajoukkueen osalta joukkueen valintaan liittyvät valintakriteerit.
Pelaajien/joukkueiden harjoittelu on kyllä mennyt parempaan suuntaan ja valmentajien tieto/taito lisääntynyt. Pelaajataustan omaavien valmentajien saaminen mukaan valmennukseen on tärkeää. Vaikka ei kaikista huippupelaajista tulekaan huippuvalmentajia. Parempaan suuntaan ollaan menty ja myös fysiikkavalmennus hoidetaan joukkueissa takavuosia paremmin.
Säälittää kun täällä aina ne samat jauhamiset, naiset ei sitoudu, ei halua treenata, joukkueen sisällä huono henki, valmentajat huonoja. Tehkää jotain asialle, alkaakaa valmentaa, joukkueenjohtajaksi, huoltajaksi tms. älkääkä marisko.
Tsemppiä maajoukkueelle, minä luotan teihin ja valmennukseen. Ei kukaan uskonut viimekeväänä miesten jääkiekon MM:ääkään ja sieltä se tuli.
Kiitos, MB , veit jalat suustani, hienoa. Olen täysin samaa mieltä
kanssasi.
Kyllä. Näin on, olen samaa mieltä edellisten kommenttien kanssa, annetaan joukkueelle nyt keskitymisrauha, kisoihin on 4 viikkoa aikaa ja kannustetaan naisia MM-kisoissa.
..joukkueen pelaajat näitä juttuja lue?Saati kirjoita? 😉 Spekulointi ja kritiikkikin (11-2 tappio,cmon!) kuuluu asiaan ja se ei tietystikään tarkoita ettei toivo joukkueelle parasta mahdollista menestystä.Kovin on pienestä kiinni jos joukkueen keskittyminen näistä jutuista kärsii.Joukkueen lopullista nimilistaa odotellessa…
Varmaankin monet pelaajat näitäkin lukevat, toisissa lajeissa vastaavia juttuja tietysti on ihan valtamediassa asti. Säbässä on vähän pienemmät piirit, mutta luulisi että aika montaa liigatasolla harrastelevaa kiinnostaa nämä asiat. Miehissä ainakin tiedän että pääsarjatasojen pelaajat ovat hyvin perillä huhuista, voi tietty olla ettei juuri tätä kautta kun kontakteja on ihan reaalimaailmastakin 😉
Todellakin kuuluu asiaan antaa kritiikkiä ja tietyistä asioista voi valmentajaa kritisoida jo yhdenkin pelin perusteella (7-0 eikä maalivahdin vaihtoa tai aikalisää, sekotetut pelipaikat ja 11-2 tappio). Nettipuheita nämä vain ovat, ei pitäis valmentajan tai pelaajien toivoansa tai uniansa menettää jonkun nimettömän netin käyttäjän dissailuista… Turnausten aikanahan mj-pelaajat ainakin miehissä taitavat olla tarkoituksella mediapimennossa ja nettivieroituksessa? Muistelisin että oli viime kisoissa puhetta.
Joukkueen lopullista nimilistaa odotellessa …
30 pelaajan nimilista IFF:n sivuilla:
http://www.floorball.org/joukkuekortti.asp?joukkue_id=1174299089&sarjaId=3&dbSarja=1299485883
Joten osa tämän sivun arvailuista voidaan unohtaa. Mutta vielä on joitakin arvailujen kohteita lopullisesta kisajoukkueesta.