Pääkallo.fi:n päätoimittaja pyysi minua pohtimaan bloggauksessani Ruotsin Superliigan suomalaisia. Suomalaisia Superliigassa oli syytä kuulemma käsitellä yleisemmälläkin tasolla. Ei muuta kuin asiaan.

Sveitsin liigassa on tällä kaudella hurja määrä suomalaisia. Muutenkin virta Suomesta on yleensä vienyt ennemmin Sveitsiin kuin tänne Ruotsiin. Olen tätä monta kertaa miettinytkin, että miksi näin on. Aikanaan tänne ei suomalaisia haluttukaan. Ajateltiin, että omasta takaa löytyy parempia pelimiehiä. Jari Pekkola, Vesa Punkari, Hannes Öhman ja minä olemme varmasti helpottaneet kynnystä pyytää suomalaisia tänne. Toisaalta olemme myös näyttäneet esimerkkiä suomalaisille, että täälläkin voi pärjätä.

Nykyään tilanne on toinen. Suomalaisia halutaan tänne, ja oikeastaan se on ollut niin jo useamman vuoden. Joka vuosi melkein jokaista maajoukkueringin äijää pyydetään tänne johonkin joukkueeseen. Ja heitä ihan oikeasti halutaan tänne, sillä olen kuullut, että ruotsalaisia ei tunnu haittaavan, vaikka suomalaiset pyytävät aika paljon sopimusneuvotteluissa – jopa enemmän kuin ruotsalaiset. Kaikesta huolimatta tulijoita on ollut aika vähän. Tarkkaa syytä siihen en osaa sanoa. Osittain asiaa pitäisi varmaan kysyä pelaajilta. Ehkä Sveitsissä saattaa tehdä silti rahallisesti parempaa tiliä, kun verotus on pienempi. Joitain saattaa myös pelottaa Superliigan haaste. Tämä on edelleen maailman kovin sarja.

Täällä on ehkä vaikeampi onnistua. Sopeutuminen vaatii aina oman aikansa, joillakin se vie pidempään ja joillakin vähän lyhyempään. Kaukalon ulkopuolisiinkin asioihin pitää sopeutua. Toki painekin on kova. Ei isoja rahoja makseta seurustelu-upseereille. Jos ostetaan suomalainen tai joku muu ulkomaalainen pelaaja, niin odotukset ovat todella kovat.

Hyvänä esimerkkinä Ruotsin haasteista toimii vaikka Jaakko Hintikka. Olin silloin Balrogissa, kun Hintsu tuli AIK:hon. Hän pelasi ihan hyvän kauden, mutta ei huippukautta. Hän oli pidetty pelaaja joukkueen ja fanien keskuudessa, mutta hän joutui pelaamaan erilaisessa roolissa kuin Oilersissa ja maajoukkueessa. Tämäkin kertoo siitä, että uudessa maassa ja uudessa sarjassa onnistumiseen vaikuttaa monta tekijää. Jos ei klikkaa, niin ei klikkaa.

Henkilökohtainen viestini suomalaispelureille on, että tänne vain. Maajoukkueessa on paljon hyviä pelaajia, jotka ovat oikean ikäisiä, ja heillä ei ole vielä tyttöystävää isompaa perhettä. Yhtään aliarvioimatta Sveitsin sarjaa, niin sen voin sanoa, että Superliiga kehittää varmasti. Ja kuten rahasta oli jo puhetta, niin suomalaisia arvostetaan ja sopimusten pitäisi olla kuosissa.

Loppuun vielä muutama sana Superliigassa nyt pelaavista suomalaisista ja heidän alkukauden edesottamuksistaan (päätoimittajan pyynnöstä). Jokainen ukkeli on omassa joukkueessaan isossa roolissa.

Pelasimme hiljattain Helsingborgia vastaan, joten näin läheltä Henri Toivoniemen ja Jani Kukkolan otteita. Tällä hetkellä vammojen takia sivussa olevan Juha Kivilehdon kyvyt sarjassa jo tiedetäänkin. Henu oli vakuuttava maalissa, mikä ei tule kenelläkään yllätyksenä. Hänen roolinsa on vähän erilainen kuin SSV:ssä, sillä vastuuta on jopa enemmän, kun edessä ei ole kyykkimässä enää sarjan parasta puolustusta. Kukkolalla on menossa lievä sopeutumisjakso. Peli on täällä aika erilaista verrattuna siihen, mihin Kukkola on tottunut Erässä tai maajoukkueessa. Peli on rauhallisempaa, eikä koko ajan juosta ja höntyillä joka suuntaan. Mutta hyvin näyttää äijällä sujuvan. Meitä vastaan hän oli Henun ohella Helsingborgin paras pelaaja.

Hannes Öhmania kehuin jo aikaisemmassa bloggauksessani. Hän tekee uskomattomalla asenteella hommia. En ole nähnyt häntä niin innoissaan moneen moneen, vuoteen. Pelien jälkeen Hannes on pyydellyt anteeksi, kun paikoista ei ole mennyt sisään, mutta ihan hyvinhän tuo on mennyt. Pisteitä on tullut enemmän kuin yleensä tässä vaiheessa. Hanneksen vire lupaa hyvää meille kevättä ajatellen.

Ja viimeiseksi vielä Rickie. No, hän on lempeä suomalainen nallekarhu, joka räjähtää peleissä. Hän pelaa fyysisesti ja kantaa omaa joukkuetta maaleillaan. Veto on huima. Voitimme taannoin Caperiotäbyn 7-5 ja Rickien kentällinen oli heidän paras. Rickien syksy on ollut rikkonainen vammojen takia. Hän ei ole vielä ihan parhaassa terässä. Tshekin EFT-maajoukkueturnauksessakin hän pelasin vain yhden erän.