Salibandyanalyytikko Jani Hakkarainen arvioi perusteellisesti tuoreessa Pääkallo-bloggauksessaan kirjaa Alkemisti – Petteri Nykyn tarina. Hakkarainen kehuu kirjaa, mutta ei varauksetta. Hakkarainen olisi kaivannut Oskari Saaren kirjoittamaan kirjaan enemmän kriittistä tarkastelua.
– Kriittisten äänien puute on sikäli harmi, että se olisi tehnyt kirjasta vielä kiinnostavamman. Nykky on ristiriitainen persoona ja ristiriitaiset persoonat ovat kaikkein kiinnostavimpia, Hakkarainen kirjoittaa.
– Nämä kriittiset huomiot ovat kaikesta huolimatta vain kärpäsen surinaa korvissa. Ainakin salibandyyn seonneelle Alkemisti on kirja, jota on äärimmäisen vaikea laskea käsistään. Se on melkein pakko lukea lukea yhdellä istumalla. Saaren teksti rullaa kuin salibandyleijonien rintamahyökkäys ja kiinnostavia tapahtumia riittää. Tämän kirjan ääressä on vaikea kyllästyä. Kyseessä on eittämättä ylivoimaisesti paras ja tärkein salibandystä toistaiseksi kirjoitettu kirja, Hakkarainen jatkaa.
Lue Hakkaraisen bloggaus: Nykyn lahkon tarina
Nykyn tarina on kyllä mielenkiintoinen. Ammattimies, ei voi muuta sanoa.
Mutta onpa mielenkiintoista miten lähellä heppu oli häviävän koutsin leimaa. Ennen Suomen ikimuistoista ja ensimmäistä MM voittoa oli Ruotsilla huippupaikka viedä mestaruus jälleen kerran. Muistelisin, että jatkoajalla Ruotsi ampui pallon tolppaan ja siitä seuranneesta vastahyökkäyksestä Suomi teki mestaruusmaalin. Pienestä se on joskus kiinni. Nyt hehkutetaan Nykkyä (ihan aiheesta) ja ostetaan hepusta kertovaa kirjaa. Ei ostettaisi, jos Ruotsi olisi maalin tehnyt.
Taisit olla valmentamassa kyseisen pelin aikana, kun väärin muistat: ei tainnut ihan tolppaan osua. Pitäisikös edes pikkasen hehkuttaa Suomen silloista maalivahtia refleksitorjunnasta? 😉
Toivoniemi, Hyvärinen ja Isoveli-Kohonen jäi kyllä liian pienelle huomiolle pelin ratkaisutilanteessa, jossa lopulta Tiitua hehkutettiin maasta taivaisiin. Ensin Henun upea torjunta, Kohonen sitoi itseensä pari ruattalaista ja nakkaa Rickielle. Hyökkäyspäässä Rickie kisuttaa pakin toiseen ulottuvuuteen ja passaa Tiitulle avonaiseen paikaan ja saa pistää tyhjään maaliin. Silti Tiitua pidettiin ja pidetään edelleen jonain jumalana, vaikka ei maailman paras olekkaan. Sitä en kiellä, etteikö hyvä pelaaja olisi. Silti kunniaa olis pitänny myös muille jakaa enemmän >:((((
Eiks se torjunta osunu kyynärpäähän tai -varteen. Henu on itekki todennu mielestäni näin, että kiva että osus täpärästi. Peittotorjunta siis ennemmin kuin refleksi? Tai sitten liikutti kyynärpäätään just.
Pitänee laittaa joulupukille toivekirje, jotta kirja pukinkonttiin tiensä löytää!
Reinolle. Jaa niinkös se tilanne tarkasti ottaen menikin. Muistelin pallon osuneen tolppaan, mutta mennään tuolla kun muistatte paremmin. Noihin aikoihin saatoin enemmäkin jutella refereiden kanssa, ei sitä valmentamiseksi oikein voi sanoa. Tai no voihan. Refereiden valmentamiseksi.
mistä ton kirjan saa?
Suomalaisen kirjakaupan verkkopalvelussa ainakin pystyt varaamaan kyseisen kirjan.
Wau mikä kirja! Ja tämän genren kirjallisuudestahan arvostelijan kuuluu aina jäädä kaipaamaan sitä kriittistä otetta 🙂
PS. Akateemisesta saa paljon halvemmalla kuin Suomalaisesta. Ihan hyllyyn asti oli päässyt ainakin Turussa. Tosin hinta hyllyssä oli vähän korkeampi kuin netin kautta tilatussa ja (tilauspäivänä) noudetussa kappaleessa (vähän erikoista …).
Niinhän se on, onhan kyseessä menestystarina ja menestymisopas. Mutta Nykyn persoonan avaaminen vielä enemmän olisi tehnyt siitä sitäkin mielenkiintoisemman tässä genressä.