Henri Johansson, oletko salibandyammattilainen?

Kuva: Mikko Hyvärinen

Kuva: Mikko Hyvärinen

Nokian KrP:n Henri Johansson on Salibandyliigan kuumin pelaaja. Hyökkääjä on nakuttanut neljässä viimeisessä ottelussa peräti 27 tehopinnaa. Pääkallo.fi otti marraskuussa kuukauden pelaajaksi valitun Johanssonin haastatteluun.

Olet tehnyt neljään peliin 27 pinnaa. Mistä olet kaivanut supervireesi?
– En oikein tiedä. Pitää antaa kiitosta hyville ketjukavereille (Benjamin Reusser, Visa Rikala, Matti Koskela ja Janne Salonen). Hyviä äijiä on ympärillä. Alkukaudesta oli rikkoinaista, mutta nyt olemme päässeet treenaamaankin yhdessä. Iso kiitos täytyy antaa varsinkin pakeille. Koskela pelaa huikeeta kautta.

Jotain kai voi laittaa omaankin piikkiin?
– No joo. Olen pysynyt ehjänä. Olen treenannut hyvin ja yllättävän paljon on tullut paikkoja peleissä. Ja vedotkin on sattunut menemään sisään.

Olet toki ollut hyvä jo monta vuotta, mutta nyt näyttää sujuvan extrahyvin. Oletko muuttanut jotain tekemisessäsi?
– En mä oikeastaan ole muuttanut. Nokialle tuli hyvä uusi fysiikkavalmentaja Joona Suojanen. Pyysin myös Kettusen Petriltä kesätreeniohjelmat siihen lisäksi. Toukokuusta lähtien olen ruvennut venyttelemään aina treenien ja pelien jälkeen. Olen venytellyt ongelmakohtia, takareisiä ja lonkkia. Liike on varmasti parantunut sen myötä.

Onko mailalla osuutta asiaan vai onko ihan sama millä kepillä hutkit menemään?
– Alkukaudesta vähän tuskailin mailan kanssa. Ei oikein löytynyt oikeanlaista välinettä, mutta nyt on löytynyt Blastilta hyvä keppi käteen. On sillä jonkinlainen merkitys.

Kuva: Mikko Hyvärinen

Yhden ottelun piste-ennätys on kymmenen pinnaa. Ennätys on sinun ja Lasse Riitesuon nimissä. Meneekö ennätys tällä kaudella uusiksi?
– Toivottavasti menee, kun on tehnyt kaksi kertaa peräkkäin yhdeksän pistettä. Intoa ja nälkää löytyy ennätyksen rikkomiseen. Kahdessa pelissä on ollut niin hirveä määrä paikkoja, että olisi voinut tulla kumpaankin peliin vaikka 15 pistettä. Tavallaan jopa harmittaa se. Toki tärkeämpää on hilata joukkuetta ylös ja olla hyvässä kunnossa mahdollisissa pleijareissa.

Pelaat kolmatta kautta Nokialla. Onko nyt kasassa tähän mennessä kovin KrP?
– On selkeästi kovin. Nyt äijät on fyysisesti siinä kunnossa, kun pitääkin olla, jos haluaa pärjätä tässä sarjassa. Jonkun verran ollut harmittavia loukkaantumisia ja Sami Nyman on nyt häämatkalla. Uskon, että olemme keväällä vahvoja alkukauden mahalaskun jälkeen.

Pääkallo.fi:n suuntaan tuli alkukaudesta vihjeitä, että Nokialla on jonkinlainen kriisi. Kuulemma palavereita istuttiin ahkerasti. Pitävätkö vihjeet paikkansa?
– Sanotaan nyt näin, että sinänsä pitää, koska Josba-pelin jälkeen pidettiin palaveria. Kävimme läpi, että mitä on tehty huonosti ja mitä pitää tehdä paremmin. Kai sitä voi jonkunnäköiseksi kriisiksi sanoa, kun tämän tasoinen joukkue häviää ennakolta heikommille. Ei ainakaan seurajohto tykkää, vaikka pelaajilla ei kriisiä ole ollutkaan.

Kuva: Anssi Koskinen

Oletko salibandyammattilainen?
– Kyllä. Ihan pelkästään pelaamalla pärjään. Alan tosin pitämään nyt koulun kerhoja ala- ja yläasteella täällä Toijalassa. Sinne on suunnitteilla mun nimellä kulkeva kerho. Ja tietenkin Blasitin mailaesittelyjä olen pitänyt.

Kuinka paljon sählyä pelaamalla oikein tienaa? Kuinka iso osa tulee mailasopimuksesta?
– Toimeen tulee ihan hyvin. Onhan siinä mailasopimuksellakin osansa. Olen ihan tyytyväinen. Mailasopimus on katkolla tämän kauden jälkeen, joten katsotaan miten käy. Pelaajasopimus jatkuu vielä Nokialla.

Onko hurjan vireesi myötä tullut tuoreeltaan kyselyitä ulkomailta?
– Ei ole nyt viime aikoina tllut. Aikaisemmin on tullut yhteydenottoja sekä Sveitsistä että Ruotsista.

Kiinnostaako lähtö ulkomaille jossain vaiheessa?
– Ensi vuosi olisi tarkoitus pelata Suomessa. En viitsi MM-kisojen takia lähteä uuteen ympäristöön. Mutta sen jälkeen olisi toiveissa lähteä johonkin päin maailmaa. Sen näkee sitten myöhemmin, että löytyykö uusi osoite Sveitsistä vai Ruotsista.

Vieläkö ajattelit jossain vaiheessa palata Passo Peltolan Classiciin?
– En osaa sanoa. Vuodet Classicissa olivat hienoja. Tosin viimeiset vuodet olivat tuskaa, kun mikään ei muuttunut. Nyt se on hienosti hoidettu seura. Koskaan ei saa sanoa ei koskaan.