Naiset

”My Kippilä vei meidän poikia puikoista”

03.12.
2011
Naiset

My Kippilä oli kovassa lennossa tyttöjen EFT-turnauksessa. Kuva: Jari Turunen

Vasta 15-vuotias tulevaisuuden lupaus My Kippilä nousi otsikoihin U19-tyttöjen EFT-turnauksessa Messukeskuksessa, kun hän upotti ”keinuveivirankkarin” Ruotsin verkkoon. Kippilä on tullut vuosien saatossa tutuksi junioripeleistä myös Pääkallo.fi:n toimitussihteeri Jarkko Hannukselalle.

– Olen nähnyt My Kippilän pelaavan toistakymmentä ottelua valmentamaani poikajuniorijoukkuetta vastaan, silloin kun hän oli 8-12-vuotias. Korostettakoon, että hän oli vuoden näitä poikia nuorempi ja jokainen, joka joskus on ollut juniorivalmennuksen parissa tuon ikäisten kanssa ymmärtää sen, kuinka paljon yksi vuosi tuossa iässä merkitsee. Puhumattakaan siitä, että tyttö pelaa vuoden nuorempana poikien sarjassa, Hannuksela muistelee.

– Ennen ensimmäistä peliä sorruin itsekin vähättelyyn omissa ajatuksissani, kun näin yhden pienen tytön vetävän alkulämmittelyjä PSS Pantterit -poikajoukkueen riveissä. Mietin mielessäni, että onkohan tuossa järkeä tuoda pientä tyttöä mukaan ”isojen poikien” fyysiseen peliin. Ei tarvinnut miettiä ottelun ensimmäistä vaihtoa pidemmälle.

– Korostettakoon myös se tosiasia, että PSS Pantterit on ollut omassa ikäluokassaan (95-pojat) vuosikausia aivan Suomen eliittiä, josta todisteena myöhemmin C-junioreiden SM-kulta ja -hopea. Siellä joukossa tämä etukäteen aliarvioimani tyttö veteli alkuvuodet joukkueen vakiokalustossa ja oman arvioni mukaan oli kyseisen poikajoukkueen keskikastia pelitaidoiltaan. Ei hullummin, vai mitä?

– Muistan eräänkin ottelun heitä vastaan, kun My Kippilä vei meidän poikia ”puikoista” ja hymyili jatkaessaan pallonkuljetustaan. Minua ei hymyilyttänyt. Tämän lisäksi hän taisi iskeä kyseisessä ottelussa kolme maalia meidän verkkoon. Tämän kunnon opetuksen jälkeen valmentaja Hannuksela ei sortunut enää koskaan aliarvioimaan yhtäkään vastustajaa etukäteen.

– Tässä on myös loistava esimerkki siitä kuuluisasta pelaajapolusta seuroissa. Jos on tarpeeksi lahjakas tyttöpelaaja ja omaa mielenkiintoa hakea lisähaasteita poikien sarjoista, niin toivottavasti mistään ei löydy sellaista henkilöä, joka asettuisi periaatteen vuoksi jarruksi tällaiselle kehitykselle. Tiedän, että kyseessä on poikkeustapaus, mutta kuinka monessa seurassa oikeasti edes kysytään tyttöjen omaa halukkuutta pelata myös poikien sarjoissa mukana? Toivottavasti mahdollisimman monessa.

– Kuten sanoin, My Kippilä on poikkeuksellinen lahjakkuus, mutta se ei selitä sentään ihan kaikkea. Lahjakkuuden lisäksi hän on harjoitellut ja pelannut paljon, eikä pelkästään salibandyä. Hän oli alkuvuodet hyvässä valmennuksessa PSS:ssä liigapelaaja Anne Toivasen alaisuudessa. Pelkkä lahjakkuus ei olisi tehnyt hänestä näin hyvää pelaajaa 15-vuotiaana, kuin hän nyt on. Uskoisin, että lahjakkuus yhdistettynä monipuoliseen harjoitteluun eri lajeissa yksin- sekä joukkueiden kanssa on ollut avaintekijä Kippilän kehitykseen.

– Muistetaan nyt kuitenkin, että hän on vasta 15-vuotias ja vasta tulossa siihen ikään, jolloin selviää kuinka hyvä hänestä lopulta kehittyy. Mutta en voinut olla lopulta kuin ihailematta hänen peli-iloaan, pelinluku- ja mailankäsittelytaitoaan 8-12-vuotiaana, vaikka vastustajan leirissä meitä pitkiin aika ajoin lähes pilkkanaan. Minulle ei ole tullut vastaan 20-vuotissalibandyurani aikana kuin yksi pelaaja, joka on ollut yhtä lahjakas aikoinaan kuin My Kippilä. Hänen nimensä on Jenni Nikkanen.

Pääkallo.fi
Pääkallo.fi
Jutun kirjoittajana Pääkallo itse.