Suomen naisten maajoukkue saavutti MM-kisoista hopeaa. Pääkallon toimitussihteeri Jarkko Hannuksela antaa oman arvionsa suomalaisten esityksestä MM-finaalissa.

Jarkko, mitäpä sanot finaaliottelusta Suomi-Ruotsi?
– Puolustustaisteluahan se pääosin oli, mutta tuskin kukaan muuta odottikaan etukäteisveikkailuissa. Tai jos odotti, niin olivatko odotukset realistisella tasolla Ruotsin vahvuuden tuntien? Joka tapauksessa Suomi pelasi erittäin hyvää puolustuspelaamista joukkueena. Lisäksi maalivahti Jonna Mäkelä oli liekeissä. Siinä syyt ottelun tasaisuuteen numeroiden valossa.

– Suomi aloitti ottelun erittäin hyvin myös pallollisena, mutta se suli välittömästi Ruotsin ensimmäisen maalin jälkeen noin seitsemän minuutin kohdalla. Siitä eteenpäin Ruotsi vei pallollista peliä lähes miten tahtoi, mutta Suomen uhrautuva ja tiivis puolustuspelaaminen, maalikehikot sekä maalivahti Mäkelän huipputorjunnat antoivat Suomelle oljenkorren MM-kultaan. Korostan, että Ruotsi vei peliä myös toisessa erässä, vaikka Suomi voittikin tuon erän 2-1.

– Joka tapauksessa koko Suomen joukkue valmennusta myöten ansaitsee hyvän arvosanan finaalista. Suomi pelasi lähes 100-prosenttisesti omaa hyvää peliä niillä eväillä, jotka joukkueesta oli irti saatavissa. Voittoon olisi tarvittu avauserän alun oman hyvän pallollisen pelin jatkuminen myös pelin edetessä. Suomen valmennusjohto ansaitsee myös peluutuksesta kiitokset, sillä penkin takana oltiin todellakin hereillä ns. kuumien pelaajien suhteen.

Mitä taktisia havaintoja teit ottelusta?
– Ruotsi pelasi omaa pallollista peliään paljon päädyn kautta Suomen maalin takaa. Jos sieltä ei löytynyt syöttösuuntia maalille tai Suomen puolustuksen keskustaan, niin tuli tiputus pakeille ja siitä levitys. Suomalaisten peittopeli oli kuitenkin sen verran laadukasta, että ne kerrat kun ruotsalaiset lähtivät laukomaan suoraan levityssyötön jälkeen, niin suomalainen lihamuuri oli hienosti edessä.

– Suomi olisi tarvinnut hyökkäyspäässä paljon pidempiä hyökkäyksiä pallollisena niissä tilanteissa, kun ei ollut saumaa edetä suoraan kohti Ruotsin maalia. Nyt pallo menetettiin useimmiten hyökkäyspäässä todella nopeasti jopa yksi vs yksi-tilanteissa ilman Ruotsin tuplaamistakin. Jos Ruotsissa jokin heikko kohta on, niin se on nimenomaan oman pään puolustuspelaaminen pallottomana. Jokainen voi miettiä, että kuinka monta kertaa he yleensä joutuivat tässä MM-turnauksessa siihen tilanteeseen, että piti puolustaa omaa maalia omassa päässä pallottomana. Tätä Suomi ei kyennyt hyödyntämään pitkien hyökkäyksien muodossa lähes lainkaan.

Entäpä Suomen onnistujat MM-finaalissa?
– Ykkönen oli maalivahti Mäkelä. Kaikki Suomen puolustajat onnistuivat, mutta jos on pakko yksi valita, niin kyllä Anu Peltokankaan otteet kaukalossa miellyttivät minua eniten. Peltokangas oli pallollisena itse varmuus ja näytti viihtyvän erinomaisesti MM-finaalin tunnelmassa. Koko turnauksesta puhuttaessa Mia Karjalainen ja Tiia Ukkonen olivat erittäin hyviä puolustuksessa.

– Hyökkääjistä finaalissa (ja välierässä) parasta antia olivat ehkä hieman yllättäen KKK-ketju, jossa Kujalan siskosten kanssa pelasi Kristiina Kauppila. He pitivät pelin riittävän yksinkertaisena ja suoraviivaisena turnauksen kahdessa viimeisessä ottelussa, johon tämä ketju kasattiin yhteen. Lisäksi finaalissa penkiltä mukaan tulleet Hanna-Mari Uimonen ja Minna Korhonen toivat selvästi kaivattua piristystä Suomen otteisiin.