Naisten liigassa pelattiin torstaina yksi ottelu, kun SPV oli saanut vieraakseen Classicin Tampereelta. SPV:n pelaajat sekä valmentajat haluavat varmasti unohtaa illan ottelun nopeasti, sillä tamperelaiset murjoivat tulostaululle tylyt 1-16-lukemat.
Varsinkin toisessa erässä SPV oli pahasti ”pesukoneessa”, sillä tamperelaiset mättivät erän aikana peräti 9 maalia. SPV:n ainoa maali ottelussa syntyi Classicin johtaessa 13-0 ja kotijoukkueen osumasta vastasi Sanna Keiski. Classicin tehokkaimmat pelaajat ottelussa olivat Nina Rantala (4+4) ja Katriina Saarinen (4+3). SPV:n parhaana pelaajana palkittiin Anna Nylund.
Classic nousi voittonsa ansiosta takaisin sarjan piikkipaikalle, SPV jatkaa sarjassa kolmanneksi viimeisenä eli kymmenentenä. Molemmat joukkueet ovat tulessa seuraavan kerran sunnuntaina, kun Classic kohtaa kotonaan Happeen ja SPV matkustaa Porvooseen PSS:n vieraaksi.
Taitaa Karo Kuussaari olla enää ainoa jonka mielestä naisten liigaa ei hivenen kannattaisi kaventaa joukkuemäärältään. Tämän vuoden liiga on historian surkein tasoltaan liigan häntäpäässä. Ennätysmäärä suuria murskajaisia tullut kauden aikana ja lisää varmaan tulee. Tässä pelleilyssä ei kukaan kehity, ei huonoimmat eikä parhaimmat pelaajat. Lähinnä naisten liigan maine joutuu ”kilpaurheiluna” naurunalaiseksi.
Koripallossa ja lentopallossa, jotka kansainvälisiä olympialajeja, pelataan kansallinen naisten pääsarja 8 joukkueella. Niissäkin liigoissa toki parhaat erottuu, mutta sählyn tapaista naurettavuutta ei sentään esiinny. Olisko aika nostaa liigapelaaja ja liigajoukkue käsitteiden statusta ? Nythän moisten saaminen ei kovin kummoista vaadi, kunhan ilmoittautuu mukaan. Sitten ihmetellään miksi ei naisten liigaa katsojat käy katsomassa ja monikaan ei arvosta…..
Liigan häntäpään porukat pitäisi saada treenaamaan kilpaurheilun vaatimalla tasolla. 2-3 treeniä viikossa ei riitä mihinkään. Vain 4-5 kärkijoukkuetta treenaa ihan oikeesti ympäri vuoden, ja tulos näkyy sarjataulukossa. Juoksua, kuntosalia lajitreenien lisäksi. Putoaa liiat kilot ja jaksaa juosta vielä kolmannessa erässä.
Eivät todellakaan halua unohtaa nopeasti. Tekivät sentään yhden maalin! Siinä on muistelemista oikein porukalla vielä vuosien päästä, hyvät likat!
Uskallan kyllä väittää että kaikki naisten-liiga joukkueet treenaa sen 4-5 kertaa viikossa..
Tasaisin väliajoin hyppää tämä joukkuemäärä esiin. Miesten puolella supistamiselle ei lämmetä, mutta naisten puolella tilanne on mielestäni hyvin selkeä.
Sarja on jakautunut jo vuosia kahtia, vakavasti otettavia joukkueita on 6-8.
Joukkuemäärän pudottaminen suoraan 12:sta kahdeksaan olisi hieman liian raju. Siksi kannattaisin 10 joukkueen sarjaa (3-kertainen, 27 ottelua). Kovien pelien määrä kärkijoukkueilla kasvaisi huomattavasti ja näin ollen palvelisi myös maajoukkuetta.
Myös Hakkaraisen ehdottama välisarjasysteemi voisi naisten puolella olla toimiva.
Todellisuus naisten treenistä on useimmiten 3 x viikossa, mikä on suurin piirtein sama kuin alasarjajengien melkein missä tahansa muussa lajissa.
Mutta voithan tosiaan uskaltaa väittää mitä tahansa…
Jotkut 2-3 div. joukkueet treenaavat enemmän kuin liigajoukkue. Faktatietoa.
Ei se höntsyreenien kertojen määrä vielä kauheesti kerro, tekemisen laatu vaikuttaa aika paljon myös… Luulisi että 3-4 kertaa riittää aivan hyvin korkeillakin tasoilla, päälle jotain omatoimista fysiikkaa..?
Toki kiva kuulla jos on parempaa tietoa ja perusteita, kuinka paljon on treenattava liiga-divaritasolla jotta pärjää ja kuinka paljon mikäkin jengi treenaa?
Kuten jo tuossa joku ex-valkku jo kertoi, niin naisten liigassa keskikastin ja häntäpään joukkueissa on paljon pelaajia jotka treenaa hyvin vähän viikossa. Sellaisina viikkoina kun ei ole pelejä, niin osa pelaajista häipyy treeneistä täysin. Hienoja selityksiä flunssista ja muusta toki valmentajille kerrotaan. Kun pelit lähestyy, niin alkaa väkeäkin valuun treeneihin. Kaikki tämä on mahdollista vain siksi, että pelaajapula on niin huutava ja aitoa kilpailua ”liigapelaaja” -statuksesta ei ole. Siinä on valmentajan mahdotonta alkaa vaatimaan ja asiasta ärhenteleen. Vastaus tulee nopeasti; ”No, mä lopetan pelaamisen sitten”.
Liigan kärkijoukkueissa tällaista ei tapahtudu, ja siksi he ovat taidollisesti ja fyysisesti täysin ylivoimaisia kun kohtaavat näitä ”pullukkatytöt” -joukkueita. Pullukkamaisuus ei tässä tarkoita pelkästään ylipainoa, vaan henkistä kovuutta. Henkistä kovuutta joka kasvaa kovan ja vaativan harjoittelun myötä.
Juuri näin -ex koutsi…