Otteluiden parhaiden pelaajien palkitsemiset saavat kritiikkiä tasaisin väliajoin. Antti O. Arponen kritisoi NST Blogissa naisten Salibandyliigan kärkiottelun NST-Classic palkittuja. Itse olin pitkästä aikaa raadissa miesten liigaottelussa Erä-Happee, mikä sai minutkin pohtimaan asiaa.
Salibandyliigassa parhaiden palkitseminen ei ole vakava asia, mutta ei myöskään täysin mitätön asia. Kauden päätteeksi eniten Veikkauspörssin pisteitä kerännyt on perinteisesti saanut varsin huomattavan palkkion.
– Joskus pisteiden jako vähän ihmetyttää, kun esimerkiksi otteluisännän edustajille on annettu valtuudet jakaa pisteitä. Lauantaina Classic-pelissä (3-2 NST:lle) Veikkauspörssin kolme pistettä sai hävinneen joukkueen Eliisa Alanko, kaksi pistettä hävinneen joukkueen maalivahti Kreeta Lakkala ja yhden pisteen voittajajoukkueen Sikke Korhonen, Arponen ihmetteli NST Blogissa.
– Valinnoille on varmaan perustelut, mutta minusta pisteiden meno 5-1 hävinneelle joukkueelle oli outoa. Sikke Korhonen pelasi ihan hyvin ja sai elämänsä ensimmäiset veikkauspörssipisteet, mutta minä olisin kyllä palkinnut joko varsinaisen peliajan lopussa tasoitusmaalin tykittäneen Anni Töllikön tai jatkoajalla voittomaalin tehneen Heidi Härkösen.
– Kaksi pörssipistettä saanut Kreeta Lakkala torjui ihan hyvin 14 kertaa, mutta kentän toisessa päässä Anni-Maija Seppänen torjui 24 kertaa, ja NST voitti ottelun. No, myönnän reilusti että en ilmeisesti ymmärrä salibandyä enkä pelaajien onnistumisia, Arponen kirjoitti.
Jos joku ei tiedä mistä palkitsemisissa on kyse, niin helpoimmillaanhan niissä mennään sapluunalla: voittajajoukkueen maalitykille kolme tähteä (tai pistettä), häviäjäjoukkueen tehokkaimmalle pelaajalle kaksi ja voittajajoukkueen syöttelijälle tai maalimääristä riippuen esimerkiksi maalivahdille yksi.
Olin itse lauantaina raadissa ylianalysoimassa pelaajia Erän ja Happeen kohtaamisessa. Ei ollut helppoa. Aluksi tuntui, että on vaikeaa löytää onnistujia valkoisesta joukkueesta. Lopussa taas kuuden pelaajan listalla ei ollut sinisestä joukkueesta enää kuin yksi pelaaja, jota olisi voinut edes harkita.
Kolme Veikkauspörssin pistettä menivät tällä kertaa Happeen ykköstä loistavasti johtaneelle Petri Kaukolle (1+2). Koskaan aiemmin en ole ollut jakamassa parhaan pelaajan palkintoa valinnasta pettyneelle pelaajalle. Tästä kapteenin reaktiosta ja joukkuetovereiden ajattelemisesta olisi voinut antaa kolme pistettä lisää. Tai ottelua edeltävänä yönä toisen poikalapsen saaneelle Lasse Riitesuolle pelkästä vierasotteluun ilmestymisestä.
Pelin aikana heräsi paljon kysymyksiä: Onko kymmenen maalia kaudessa tekevän junnun maali arvokkaampi kuin 30 maalia kaudessa tekevän kokeneen pelaajan maali? Mikä on tehopisteiden painoarvo muihin hyviin suorituksiin verrattuna? Mikä on pelin ratkaisevien suoritusten painoarvo verrattuna näyttäviin suorituksiin pelin jo ratkettua?
Luin muuten ensimmäistä kertaa kunnolla läpi palkitsemisohjeen. En ollut aiemmin huomannut, että ohjeistus sanoo suoraan, että tehdyt maalit tai pisteet ON otettava huomioon.
Satoja salibandyliiga pelejä nähneenä olisin kyllä valmis muuttamaan palkitsemiskäytäntöä.Kun on kuitenkin rahaa jaossa kauden lopuksi,niin pitäisi olla valitsijoilla jonkun sortin kosketuspinta salibandyyn.Siis muukin kuin VIP-siideri sponsorin edustajalle.Ekan erän aikana syötiin,toka erä juotiin ja kolmannessa rampattiin kusella ja koitettiin paniikissa saada paperille nimiä,mieluummin semmoisia että löytyis myös kokoonpanosta.Sitten mietitään mikäs se kotijoukkueen tähti onkaan nimeltä,sehän on ollut pirun tehokas monena vuonna.
Joka kylästä löytyy lajiväkeä sen verran,että peleihin saataisiin kutsuttua kartalla olevia ihmisiä raatiin,ja kahvipalkalla,+ ilmaiseksi sisään.
Peli oli siis NST-Classic eikä Classicin kotiottelu. Arponen arvostelee siis omiaan. NST:n raati suosi Classicia.
Divari peli Papas – Steelers, joka oli sunnuntaina. Kaikki tähdet Papakselle, Steelersin voitossa. Rikkomus kenties? jollei niin ainakin osoittaa eittäin epäkypsää urheiluhenkeä. Ohessa linkki http://sbl01.lahtis-enterprises.com/statistics/salibandy/rt_event_frame.php?GAMEID=6968&LANG=FI&TYPE=5&SEASON=2012
Ei tosiaan se raadissa istuminen ole helppoa. Helpointa olisi jakaa pystyt tehojen pertusteella, mutta mielellään löytäisi myös sen vähemmän näkyvän tehopelaajan.
Vuosia sitten pääsin seuraamaan aitiopaikalta kaikkien aikojen perusteellisinta tähtiraatia. Salibandy-matkalle Suomeen tulleet japanilaiset organisoivat toiminnan, neljä piti kirjaa ottelun tapahtumista (maalit, torjunnat, syötöt, syötönkatkot, kaksinkamppailut, yms) ja viides koosti yhteenvedon jonka perusteella tähdet jaettiin.
No ei mennyt toi divari pelin palkinnot oikein. Kyllä Papaksen luulis häpeävän!
Joku innokas voisi kerätä taustatiedoksi kaikkien Papasin kotipelien palkinnot, että onko tällainen vääryys siellä toistuvaa. Samalla samanlaista myyräntyötä voisi tehdä kaikista muista Divari-otteluista, ettei vain samanlaisia vääryksiä ole päässyt tapahtumaan. Tähän on puututtava!!! Ehdottaisin jopa seuralle pistesakkoa.
Muutenkin tuo palkitseminen tuntuu olevan aika arpapeliä. Lähes aina palkitaan parhaana se, kuka on tehnyt eniten pisteitä, vaikka olisi ollut muuten sysip*ska. Toinen klisee on palkita vastustajan maalivahti, etenkin kun se joukkue on hävinnyt. Ei vaan osata katsoa tuntemattomia nimiä kentällä.
Itse olen raadissa ollut monta kertaa, ja kerran palkitsin parhaana 0+0 tehot vetäneen puolustajan, ihan vain siksi ettei ollut kertaakaan kentällä kun vastustaja teki maalin, katkoi vastustajan hyökkäyksiä, ja käytännössä aina pelasi pallon omille.
Muutama vuosi sitten miesten liigassa jaettiin otteluissa Kopparberg-palkinto pelaajalle, joka oli osoittanut eniten taistelumieltä kentällä. Siis tyypillinen zemppari-palkinto, jolle olisi käyttöä edelleen.
Kopparberg-jako lopetettiin. Tiedättekö miksi?
No siksi, että Trackers keksi hienon idean. Jokaisessa Trackersin kotiottelussa raati valitsi Kopparberg-pelaajaksi Mika Savolaisen. Siinähän kävi sitten niin, että muilla liigapelaajilla Suomessa ei ollut mitään mahiksia, ja kauden jälkeen Savolainen pokkasi jaossa olleen palkinnon.
Tämä esimerkikki valintojen ja palkitsemisten vaikeudesta. Tiettävästi Trackersin taustajoukkoja ei edes hävettänyt yhtään.
Siinä kävi niin että jokaiseen kotiotteluun oli valittu sponsoreista koostuva raati ja lähes joka ottelussa eri raati oli Mika Savolaisen valinnan kannalla. Turha siis syyttää Trackersin seurajohtoa siitä että oli valittu tarkoituksella, kun valinnan teki monen eri alan ihmiset!
Johtuisiko osuneet valinnat siitä, että Savolainen oli esillä kaikessa mitä kentällä tapahtui ja se kyllä näytti valitsijoiden mielestä taistelulta oman joukkueen eteen!
Ansaitusti siis..
Höpöhöpö. Kaiken lisäksi Järvinen paukutti maaleja samassa joukkueessa kovalla tahdilla ja jäi ilman palkintoja.
Kyseinen palkinto jaettiin yhdelle pelaajalle ottelusta. Sen lisäksi, että meni tuloksesta riippumatta kotijoukkueelle niin meni se kaiken lisäksi samalle pelaajalle.
Lainaan lopuksi vielä lauseen avokatsomosta: ”Savolainen sai Kopparberg-palkinnon jopa Classicia vastaan, vaikka hän sai ottelussa punaisen kortin ja lensi suihkuun.”
lähde: http://avokatsomo.com/arkisto/2006/11/24/hameenlinna-zero-points/
On nuo papas-steelers palkinnot menneet kyllä hieman kotiinpäin. Siellä oli muistaakseni papaksen nuoriso-osastoa toimitsijoina, jotka vissiin valinnatkin tehneet. Hieman nuorille järkeä päähän tai sitten joku aikuinen tekemään valinnat. Ei tuollaista pelleilyä enää jatkossa vaikka kuinka olisi mukava se ”idoli” palkita. Rehti tunnustus vastustajalle, varsinkin voittavalle vastustajalle.
PaPas-Woodcutters Cuttersin 6-7 voittoon.
Yksi kaveri Cutterseilta teki huimat 2+3 tehot mutta silti kaikki palkinnot PaPaksen kavereille..
1. Kajaanissa ne toimitsijat eivät siellä parhaita valitse vaan katsomosta muutama ihminen hommaan valitaan
2. Kotijoukkueella on oma/omia pörssejään johon valitaan 3 parasta kotijoukkueen pelaajaa
3. Vastustajista palkitaan yksi pelaaja jos palkintoja on…
Menisikö jotenkin näin!